iltana lähdin iltakävelylle ja sitten tapahtui jotain, ...
Keksi jatko ;-)...
Keksi jatko ;-)...
Eräänä kesäisenä...
cookos
30874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
elämänsä naise ja nää meni seuraavana päivänä naimisii, sai vuode päästä lottovoiton ja parit skidit, muutti jonneki paratiisiin ja eli siellä onnellisesti elämänsä loppuun asti :D :D hähä
*reps*
onpas siinä nopeen toiminnan mies :P
tää repeilis vieläki ;) ristus
siis toi menee sarjaan "näkis vaa" melkei iha mistä kohdast hyvänsä :D mut ku kerranki sais revittä, ni miks sit ei kunnolla? ;)
kuinka voi vaikka toteutuasöde tarina ;)..voi vaikka toteutua..
miksei, varmaan kandeis alkaa taas lottoomine, se kai tossa se pahin este olis ;)
Ei kaikki naiset sen rahan perään oo :D.
ja helppoa ollakseen totta olis tuo...mutta ei sitä ikinä tiedä ;)
lottovoitto tuliski vast sen jälkee ku nää olis naimisis, et ei se naine rahan perään oliska :)
mut oikees se olis siinä mieles, ei sil fyrkal siel paratiisis mitää käyttöö olis.
tää voiski sit jakaa kaikille kavereille ja sukulaisille, ketä joutuis jäämään tänne pohjolaan :)
varmaa se olis sen naisenki mielest ok, jos se ei olis rahan perään :D :D
no tosiaa tää otti vapaude vähä repii, ku se alkoi muutenki aika fiktiivisesti.
"Eräänä kesäisenä iltana lähdin iltakävelylle.."
:D
Mulla ois lotto jo valmiiks vetämässä... Pitäsköhän sitä "vahingossa" kohdata... ;)
satuihin uskoa jos haluaa :)
4 oikein ja paratiisiin? :)
tää olis kyl aika hyvi perillä mikä se sun paratiisis on ;D
riittää. Kyllähä sä muutenki äkkirakkauden takia oot valmis sen mun paratiisin kustantamaan.
mikäs sen helpompaa, kaikki olis valmiiks suunniteltuu. mites se meni, oliks se pari vuotta naimisis ja sit ero? :) pätkii
voittaa lotossa täysosuma kuin löytää elämänsä nainen tällä naamalla.
ja eihä sitä tiedä, toi olis varmaa jo toteutunu jolleki :)
totuus olis tarua ihmeellisempää
mitään,kun ei sitä naamaa nää :)
saat ite valita. Mun hieno suunnitelma on se että mä meen jumalattoman rikkaan miehen kaa naimisiin. Tuun raskaaks postinkantajalle. Otan eron siitä rikkaasta miehestä ja vien sen omaisuuden.
Kumpi haluut olla? Rikas mies vai postinkantaja? Ja liitossa sitte saat valita sen mökkipaikan Pohjois-Karjalassa sekä tila-auton merkin. Et onnenpoika oot, valitset sitte ihan mitä tahansa.
siis jos lähtis siit 3 lisä, ni tää sais tos arvonnas sit selkeesti sen postinkantajan osan :)
etitääs sit se rikas äijä, nii päästää asiaan :D :D
lähtee Seduloihin sitä Seduu ettimään. Otan vähä mallia noista Tukiaisten siskoksista, ni irtoo takuuvarmana. =D
Huolestuttavinta tässä tosiaanki on se että taas mä kikatan hysteerisenä yksinäni. Täytynee laittaa vaan väsymyksen piikkin.
kandee sit ilmoitella ajois, ni tää ehtis hommaan postimiähe puvun
sua kun pokaan sitä Sedua. Pakko alkaa lähtee sänkyyn kehittelee hienoja koreografioita ja pukuja.
Öitä!
epätodennäköine olis usei se erittäinki todennäköine, et ei muuta ku huumorii hattuun ja kärsivällisesti odotteleen mitä alkais tapahtuun.
ja rohkeutta rintaan, et sit ku alkais tapahtuun, ni täysillä mukaan vaan.
täytyy hioo vielä tää suunnitelma täydelliseks ;)
öitä
puiston laitaa seurailevaa polkua. Olin juuri käynyt kioskilta yskänpastillia ja asioimassa muutenkin. Tunsin kuinka kesäinen flunssa nosti aivastuksen tulolleen. Pärskäytin oikein olantakaa ja sain vihreän limamällin poskelleni. Otin taskustani myttääntyneen talouspaperitupon pyyhkäistäkseni poskeani. Tunsin ihan kuin jotain olisi pudonnut taskustani ja vilkaisin nopeasti taakseni. Mitään ei näkynyt ja jatkoin matkaani.
Pitkän lenkin jälkeen saavuin kotiini ja kas lottoarvonto oli juuri menossa. Ajattelin tarkistaa rivin, jonka olin ihan huvikseni kioskilla täytellyt. Kuponkia ei ole löytynyt tähän päivään mennessä.
siinähän oli purkanjämä jossa oli vielä makua jäljellä!!!!11111
...ihastelin omakotitaloalueen kukkaistutuksia ja puiston vihreyttä. Ruusutkin tuoksuivat huumaavasti niinkuin vain ruusut voivat sen tehdä. Ilta oli lämmin ja tyyni. Istahdin puiston penkille ja haistelin kesäillan tuoksuja. Oli hiljaista ja mieleni rauhoittui ajatuksista päivän töistä ja huomisen tulevista. Hetken kuluttua ohitseni kulki pari nuorta miestä, jotka...
Keksi jatko.
tuttuja ja ihmettelivät, mitä teen täällä kaukana kotoa. Pyysivät olusille ja niin mentiin.Kiva ilta vierähti nopeasti ja läksin kotiin..yksin. Mutta mukavat aatokset mielessäin.
iltana lähdin kävelylle ja suuntasin kulkuni täysin pois asfalttiviidakosta. Kuljin pientä metsäpolkua aamuyöstä ja haistelin nukkuvan luonnon tuoksua ja kuuntelin hiljaisuutta.
Hetken kuluttua saavuin suuren kuusen luokse ja kuusen juurelta polulle hyppeli pieni oravan poikanen, joka kysyi "Onko sinulla koskaan kiire"? Vastasin, että tällä polulla ei ole koskaan kiire, mutta sieltä, mistä tulin se toisinaan vaivaa. Vastaukseni ei tyydyttänyt oravan uteliaisuutta, vaan orava jatkoi: "Miksi palaat takaisin sinne, kustas tulit, jos sinulla ei ole tällä polulla kiire"? Mietin vastaustani ja mielessäni ja naurahdin puoliääneen, että voi sinua pienokaista, sinä se saat olla niin rauhassa ja kiireetön aina. Orava ei vielä antanut periksi, vaan tivasi kiirettäni edelleen. Vastasin oravalle, että tuo kivinen ja kova maailma on sellainen paikka, jossa me kaksijalkaiset tohellamme yhtä ja toista elääksemme, eikä pientä kiirettäkään voi välttää.
Orava jatkoi puhumistaan ja kysyi, että haluanko kuulla sen salaisuuden, joka on monilta kätketty, elleivät he pysähdy joskus? Innostuin mielessäni ja pieni epäuskon kare huulilla tuumaisin, jotta kerrohan pienokainen se minulle, haluan kuulla sen mielelläni.
Orava aloitti näin: "Katsos mies, siinä sinä seisot ja kuuntelet, etkä mihinkään ole menossa. Nyt sinulla on aikaa ja jos sinulla on aikaa, niin sinä kuulet sisintäsi. Minun kotoni on tuolla kuusessa, sen on pakko olla siellä, enkä voi pysähtyä kuuntelemaan metsän hiljaisuutta, sillä ne, jotka minua metsässä vainoavat kuulevat hiljaisuuden läpi.
Tämä on se salaisuus: Sinulla ei ole kiire siellä, missä minä asun ja minulla ei ole kiire siellä, missä sinä asut. Tulkaamme siis aika ajoin toistemme kotoalueelle vierailemaan, niin kuulemme sen, jonka luulemme olevan lähellä toisen, kaikki vain ei ole sitä, miltä näyttää.
niin lähellä, mun pihalla pomppii pieni oravanpoikanen, on majoittunut aittaan...
Hiljaisuus tekee hyvää ja rauhoittuminen kuulemaan sisintään. Silloin tällöin :)