Miten olette pärjänneet, jos puoliso on sairastunut psyykkisesti? Meillä minä olen tämä kroonisesti sairas osapuoli, joinakin vuosina pyyhkii kaikki hyvin ja toisina pyyhkii mieliala päin p****ttä.
Diagnoosi ei ole este esim. äitiydelle, tästä on lääkärin kanssa puhuttu. Mieheni on todella kärsivällinen, mutta koen huonoa omatuntoa siitä, että hän on välillä huolissaan. Saan toivottavasti ensi vuonna tutkintoni valmiiksi ja töitä(?).
Diagnoosi ei ole este esim. äitiydelle, tästä on lääkärin kanssa puhuttu. Mieheni on todella kärsivällinen, mutta koen huonoa omatuntoa siitä, että hän on välillä huolissaan. Saan toivottavasti ensi vuonna tutkintoni valmiiksi ja töitä(?).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei taida auttaa edes positiivinen ajattelu jos et itse halua auttaa itseasi. Ei muiden tehtava ole hoitaa ja sietaa sinua, vaan on sinun oma henkilokohtainen tehtavasi kasvaa henkisesti elaman haasteiden tasalle!!!
Viestisi viestii avuttomuutta ja itsekkyytta> lapsiakin haluaisit, vaikka et edes omasta mielenterveydestasi osaa pitaa huolta. Mies kylla hoitaa sinun ohella lapsetkin, vai?
Yrittaisit edes irti tosta uhriasetelmasta> oot huono ja sairas, muut hoitaa sua ja sittenhan sulla vasta huonosti menee kun tunnet olosi syylliseksi kun olet vaivanut muita. Molempi pahempi!
Henk.koht. kokemukset vastaavanlaisen ns. ikavan lapsuuden ja vaikean elaman uhrin kanssa ovat avanneet silmani sille, etta jos ihmiselta itseltaan puuttuu halu auttaa itseaan game is over. Niin se vaan on, joten >>>>>>
Tartu ittees niskasta ja heti!!!
Älkää tavatko anoppia enää.
ja sairauden laadusta. Itse sairastuin masennukseen kumppanin perässä, kun en enää jaksanut hoitaa häntä, kotia, lapsia ja töitäni. Jos miehesi kokee jaksavansa, niin yritä auttaa häntä hyvinä hetkinä että hän jaksaisi paremmin silloin kun sinusta ei ole apua. Samoin yritä kaataa ongelmasi ammattilaisten niskaan mieluummin kuin puolisosi, se auttaa molempia kestämään.
Minulla on ystävätär joka lastensa syntymien jälkeen sairastui paniikkihäiriöön ja ties mihin.
Kovat on lääkkeet,ne auttavat tai sitten vähän väliä pitää vaihtaa lääkettä kun se saa jotain aivan hysteerisiä vapinakohtauksia ja painuu pimeään nurkkaan.Siinä on varmaan kahdella leikki-ikäisellä kattomista,saati sitten miehellään.
Mä kyllä olen alkanut saamaan sellaisen käsityksen että miehensä haluais ulos tuosta kuviosta,mutta ei kai se raukka edes uskaltais lähteä.Pakkohan sen olisi lapsetkin sitten mukaansa ottaa jos puoliso panikoi miten sattuu..Ja sitäpaitsi kyseisen panikoivan itsemurhariski olisi varmaan moninkertainen,jos mies sen jättäisi.
Se kyllä nykyään ihmetyttää ,että lääkkeitä laitetaan ihan mielin määrin mutta terapiaa ei ihmisille tarjota???
Kyllä sääliksi käy henkisesti sairaan ihmisen puoliso.Niin rajulta tuo touhu on näyttänyt,eikä millään sitten lähdetä vaikkapa lataamoon vähäksi aikaa.Kotona sitten vedetään pillereitä nuppiin ja täristään eikä osata tehdä mitään.
Suosittelen että sinä olisit viisas ja hoitaisit itsesi kuntoon,terapialla,ennen lasten tekoa.Hormonimylläkkä saattaisi kyllä saada paljon vahinkoa aikaan.Tilanteesi ei varmastikaan ainakaan helpottaisi synnytyksen jälkeen,usko pois.