Antakaas miehet rehellisiä mielipiteitä...tapasin tänään kivannäköisen ja -oloisen miehen kaupungilla...hän rupesi jotenkin "haastattelemaan" minua...eli oli selvästi kiinnostunut...
Eli hän ikäänkuin näennäisesti yritti "myydä" yhtä juttua, mutta heti perään kyseli, mistä olen kotoisin ja mitä teen siinä kaupungissa, jne...
No minä kerroin REHELLISESTI, että olen auttelemassa yhtä hyvää ystävääni (= miespuolista) silmäleikkauksen jäljiltä...kyseessä on siis vanha, hyvä ystävä, jota en voi noin vain jättää pulaan, kun hän minua tarvitsee.
Nyt pelkään, että olin liian rehellinen, koska tulkitsevatko miehet yleensä tuollaisen heti niin, että nainen on VARATTU...?
Tapasin (kuin kohtalon oikusta) tämän saman miehen saman päivän iltana metrossa...osuttiin jostain kumman syystä samaan vaunuun myöhemmin illalla, eli sama metro, sama aika, sama vaunu, sama suunta...ihan kuin kohtalo olisi halunnut antaa toisen "tutustumisyrityksen"...?
Taas juteltiin mukavia, molemmat katselivat toisiaan silmiin jotenkin "samalla aaltopituudella"...eli ihan selvät yhteiskemiat ilmassa...
No sitten homma taas "kaatui" siihen, että minä kyselin kai vain liian yleisluontoisia asioita mieheltä (tyyliin bussiaikatauluja) ja hän puolestaan neuvoi avuliaasti, mutta ei tajunnut esim. ottaa vinkistä vaarin, kun kysyin, että "Onko tällä alueella jotain erityisen hyviä paikkoja/jotain nähtävää...?".
Olisiko minun pitänyt (naisena) vain täräyttää, että "Ehditkö lähteä vielä parille oluelle jonnekin lähibaariin...?" Mutta kun sekin kuulostaa niin usein niin omituisen "tyrkyltä" varsinkin jos ollaan vasta tutustuttu...
Mietin vain, että yrittikö mies olla LIIAN kohtelias sen vuoksi, että kuvitteli, että olen "iäksi varattu"...
Koska rupesin juuri miettimään, että eihän tällä pallolla voi koskaan tutustua kivoihin MIESystäviin, jos aina antaa itsestään liian varatun kuvan...?
Siis että se mies kiinnosti minua ihan ihmisenä ja olisi ollut joskus kiva nähdä ja jutella taas...
Nyt se on (taas) kohtalon käsissä, näemmekö koskaan...
Eli hän ikäänkuin näennäisesti yritti "myydä" yhtä juttua, mutta heti perään kyseli, mistä olen kotoisin ja mitä teen siinä kaupungissa, jne...
No minä kerroin REHELLISESTI, että olen auttelemassa yhtä hyvää ystävääni (= miespuolista) silmäleikkauksen jäljiltä...kyseessä on siis vanha, hyvä ystävä, jota en voi noin vain jättää pulaan, kun hän minua tarvitsee.
Nyt pelkään, että olin liian rehellinen, koska tulkitsevatko miehet yleensä tuollaisen heti niin, että nainen on VARATTU...?
Tapasin (kuin kohtalon oikusta) tämän saman miehen saman päivän iltana metrossa...osuttiin jostain kumman syystä samaan vaunuun myöhemmin illalla, eli sama metro, sama aika, sama vaunu, sama suunta...ihan kuin kohtalo olisi halunnut antaa toisen "tutustumisyrityksen"...?
Taas juteltiin mukavia, molemmat katselivat toisiaan silmiin jotenkin "samalla aaltopituudella"...eli ihan selvät yhteiskemiat ilmassa...
No sitten homma taas "kaatui" siihen, että minä kyselin kai vain liian yleisluontoisia asioita mieheltä (tyyliin bussiaikatauluja) ja hän puolestaan neuvoi avuliaasti, mutta ei tajunnut esim. ottaa vinkistä vaarin, kun kysyin, että "Onko tällä alueella jotain erityisen hyviä paikkoja/jotain nähtävää...?".
Olisiko minun pitänyt (naisena) vain täräyttää, että "Ehditkö lähteä vielä parille oluelle jonnekin lähibaariin...?" Mutta kun sekin kuulostaa niin usein niin omituisen "tyrkyltä" varsinkin jos ollaan vasta tutustuttu...
Mietin vain, että yrittikö mies olla LIIAN kohtelias sen vuoksi, että kuvitteli, että olen "iäksi varattu"...
Koska rupesin juuri miettimään, että eihän tällä pallolla voi koskaan tutustua kivoihin MIESystäviin, jos aina antaa itsestään liian varatun kuvan...?
Siis että se mies kiinnosti minua ihan ihmisenä ja olisi ollut joskus kiva nähdä ja jutella taas...
Nyt se on (taas) kohtalon käsissä, näemmekö koskaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämäsi on liian lyhyt mihinkään arpomisiin.
Miten tuo ytimekäs vastauksesi pitäisi nyt OIKEASTI käsittää..?
Voisitko hieman tarkentaa...?
Käsittääkseni en "pelaa", vaan spekuloin...myönnän kyllä, että sorrun joskus jahkaamiseen ja päätöshäiriöihin...
Mikäli joku ehdottaa minulle kaljalle menoa, sanon "Ei kiitos".
Kahville menoon voisin suostua.
Tarkoittaen, että kysymys kaljalle menosta, olis voinut tuottaa myös kielteisen vastauksen.
Siinä yhdistetään monesti toisen juomatapoja.
Oliko alueella paikkoja/nähtävyyksiä?
Mikäli toinen luettelee, voi aina pyytää oppaaksi.
Se jotta kertoo auttavansa ystävää leikkauksen jälkeen, ei mielestäni tee varattua.
Saattaa enemmänkin anta osviittaa, ettei aikaa löydy paljoakaan.
Se tosin kuulijan ajatusvirhe.
> ...kuulostaa niin usein niin omituisen "tyrkyltä"...
Ihan turhaan mietit. Jos minulle joku nainen ehdottaa tuollaista, lähden mielelläni. Siis jos en ole juuri menossa johonkin sovittuun tapaamiseen. Silloinkin lupaan, esim. huomenna samaan aikaan.
Ei ehdottaminen tee naisesta huonompaa. Tilaisuuden menettäminen tarkoittaa vain sitä, että sen hukkasi tällä kertaa.
"Mutta kun sekin kuulostaa niin usein niin omituisen "tyrkyltä" varsinkin jos ollaan vasta tutustuttu..."
Olisiko mielestäsi ollut omituisen tyrkkyä, jos mies olisi ehdottanut jotain? Ei? No miksi se miehestä olisi siltä tuntunut?
Sinänsä ihan inhimillistä, että ihminen keksii puolivillaisia meriselityksiä omalle aloitekyvyttömyydelleen. Ne eivät kuitenkaan auta vaanivaan ikisinkkuuteen. Että vinkiksi vaan seuraavaa kertaa varten: Ole itse aloitteellinen ja ilmaise toiveesi niin selvästi, että sen tyhmempikin ymmärtää. Tosin siinä on pakkejen saamisen riski, mutta mitäänhän ei voi voittaa jos ei ikinä riskeeraa.
"Eli hän ikäänkuin näennäisesti yritti "myydä" yhtä juttua..."
Saiko myytyä? Myyntimies on myyntimies. ;)
Sulle kävi selkeästi se "tapaat jokaisen (et siis kaikkia kuitenkaan) ihmisen kahdesta" juttu. Oliko se joku "kahden tapaamisen sääntö" vai mikä se oli... pitäisi tarkistaa.
"No sitten homma taas "kaatui" siihen, että minä kyselin kai vain liian yleisluontoisia asioita mieheltä (tyyliin bussiaikatauluja) ja hän puolestaan neuvoi avuliaasti, mutta ei tajunnut esim. ottaa vinkistä vaarin, kun kysyin, että "Onko tällä alueella jotain erityisen hyviä paikkoja/jotain nähtävää...?"."
Ruoskitaanpas vähän. Turha tuota on kai lähteä romantisoimaan. Et kai oikeasti luule jonkun ventovieraan ottavan noinkin selkeistä vinkeistä vaarin? Ihan oikeasti siis. Eikö se olekaan "pelkkää rupattelua"? Rupattelua naamatutun kanssa? Miksi sinä et tarttunut miehen "myyntipuheisiin(????)", nehän oli ihan selkeitä kosiolauseita, niihin oli varmaan piilotettu sanoma siitä, että hän myy itseään ja sydäntään sinulle. Ja ei, en vielä lähtisi sanomaan "miehen olleen selkeästi kiinnostunut" tuollaisen asian perusteella. Eihän sitä varmaksi voi sanoa kun en ole ollut paikalla, mutta silti.
"Olisiko minun pitänyt (naisena) vain täräyttää, että "Ehditkö lähteä vielä parille oluelle jonnekin lähibaariin...?" Mutta kun sekin kuulostaa niin usein niin omituisen "tyrkyltä" varsinkin jos ollaan vasta tutustuttu..."
Kyllä. Just noin sinun olisi pitänyt tehdä jos kerran mies kiinnosti sinua. Mutta nyt oletkin täällä pähkyröimässä tilannetta. Mutta sinusta olisi tietystikin ollut niin paljon mukavampaa kun mies olisi tehnyt sen aloitteen. Niin. Miksikäs tuollainen kuulostaa "omituisen tyrkyltä"? Hitsi niin, sitähän kun pitäisi osata puhua sellaista mystistä koodikieltä mistä toisen sitten pitää osata poimia niitä oikeita juttuja. Eikö olisi vähintään miljoona kertaa helpompaa kakistella suoraan?
Niin ja mietipä sitäkin vähän, että jos sinulle tuntematon mies sanoisi sinulle, että "hän on täällä auttamassa hyvää ystävätärtään", niin millaisia mielikuvia sinulle nousee noista sanoista? Kävisikö mielessä, että ehkä mies tarkoittaa ystävällä jotain vanhaa hoitoaan tms.? Tai ettei hän mahdollisesti halua puhua liian suoraan? Kun et kuitenkaan tietäisi tilannetta varmaksi, niin tekisitkö vielä sen liikkeen että tekisit selvän aloitteen miestä kohtaan, vaikka et siis voisi mitenkään tietää mitä mies "ystävättärellään" tarkoittaa?
Noh, sun on nyt vaan sitten odoteltava josko vaikka tapaisitte joskus. Toivotaan sitten niin myös tapahtuvan.