Olemme olleet naimisissa jo yli 20 vuotta. Vaimoni on aina ollut etäinen ja vaikeasti lähestyttävä. Nyt ollaan tilanteessa, että meillä ei ole mitään oikeata läheisyyttä. Ei kunnon avointa keskustelua, ei pussailua tai hyväilyä, eikä tietenkään seksiä.
Olen normaali mies ja kaikki nämä on minulle tärkeitä asioita. Kaipaan toisen läheisyyttä joka päivä, mutta en saa vastakaikua. Tilanne on ajanut minut epätoivon partaalle.
Olen vakavissani harkinnut etsiä itselleni naisystävän, sellaisen jossa olisi oikeata reilua elämää. Tiedän ettei se olisi sallittua. Tiedän, etten milloinkaan pystyisi toista naista tosissani hankkimaan, mutta edes sellaisen ajatteleminen tuo jotain lohtua.
...siispä jatkan taas...
Olen normaali mies ja kaikki nämä on minulle tärkeitä asioita. Kaipaan toisen läheisyyttä joka päivä, mutta en saa vastakaikua. Tilanne on ajanut minut epätoivon partaalle.
Olen vakavissani harkinnut etsiä itselleni naisystävän, sellaisen jossa olisi oikeata reilua elämää. Tiedän ettei se olisi sallittua. Tiedän, etten milloinkaan pystyisi toista naista tosissani hankkimaan, mutta edes sellaisen ajatteleminen tuo jotain lohtua.
...siispä jatkan taas...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi pitää mennä vieraisiin? Mikset voi erota ja sitten etsiä itsellesi uutta naista? Jos suhde on noin huono kuin kerroit, niin miksi roikut siinä?
Ai niin unohdin teitä varmasti pitää yhdessä talo ja lapset.
Jälkimmäisetkin varmaan voi huonosti kun vanhemmilla huono suhde. Niin ja mitähän ne naapurit ja sukulaiset ajattelis...Mieluummin alan leikkimään jonkun yksinäisen naisen tunteilla ja haen rakkautta toisesta sylistä. Siitä se onni hymyilee kaikille tämän tulevan draaman osapuolille. Lycka till.
Olisiko aika nostaa kissa pöydälle. Olette jo sen ikäisiä, että on korkea aika osata avata suunsa. Istutat vaimon penkkiin ja latelet epäkohdat ulos. Lopuksi lisäät, että ellei tilanne välittömästi korjaannu, tulet etsimään naisystävän.
Jos et pysty asioita sanomaan niin kirjoita ne paperille ja anna paperi vaimollesi. Kyllä se siitä sitten etenee suuntaan tai toiseen.
Olisiko nyt aika...voi hyssyrät, eiköhän se aika ole ollut jo 20 vuotta sitten! En ymmärrä miksi ihmiset eivät hoida ongelmiaan ajoissa. Luulisi että kaksi aikuista ihmistä pystyy kompromissiin tai sitten eroamaan, jos keskeiset tarpeet jäävät täysin tyydyttämättä.
Vaimo on luultavasti ollut ihan samanlainen alusta asti, miksi ap valitsi hänet siitä huolimatta? Aika ei muuta tuollaisia luonteen perusominaisuuksia, paitsi jos tietoisesti opettelee uusia tapoja ja siltikin se jää monilla vain pintapuoliseksi muutokseksi, mutta saattaa toki toimia silti.
sen kaa avioon,luulis ny jo seurustelu aikana tollasen asian huomaavan, koska ihmisen luonne on se mikä se on.Vai olix sillä paljon rahaa ja perintöö tulossa?
kyllä siinä rakkauden huumassa aina huomaa millainen ihminen toinen on. ja voipi olla että silloin nämä asiat toimivat? ehkä vuosien saatossa väliin tuli jotain katkeruutta, kuten monissa pitkissä suhteissa käy.
ap:lle sanoisin, että yritä puhua asiat selviks ja jos ei auta ,niin eroa... jos tilanne häiritsee sinua noin paljon.älä siihen kolmansia sotke.
Mitä oot tehnyt itse asian vuoksi? Käypä suihkussa,tee romanttinen ilta vaimolles ja oo selvinpäin,kyllä se vaimokin lämpenee,kun huomaa että rakastat ja koetat suhdettanne lämmittää.Mielikuvitusta peliin...
Tämän ketjun kirjoittajat ovat selvästi naisia.
Tilanteesi on eittäin vaikea.Jos pystyt ota avioero,
tilanne ei korjaannu enää ikinä.Vieraissa käynti ei
ratkaise mitään,vaikkakin on aivan upeaa.
Ei kannata lähteä hakemaan tuohon tilanteeseen lohtua vieraasta sylistä. Tulee rutosti lisää ongelmia. Minä olen eronnut 3 vuotta sitten samanlaisesta suhteesta. Ja toimin näin; asiat selviksi, mikä mättää ja miksi? Syyllisen etsiminen on vasta kolmantena asioita käsiteltäessä. Kissa pöydälle ja kaapit auki ja myös ovi. Kaksi vaihtoehtoa, joko asiat alkavat sujua kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla tai sitten eivät... tämän jälkeen kaksi vaihtoehtoa vaimolle,joko sinä lähdet tai minä jään. Asioita ei kannata liikaa vatuloida ja mennä yksityiskohtiin. Päätös pitää tehdä parhaan käsityksen ja tiedon perusteella. Ja... aloita huomenna.
Minun mielestäni paras ohjeistus tähän mennessä. Ja lisäisin vielä että kaikensorttiset sosiaalitädit pitää kiertää kaukaa. Sieltä tulee sitä lässyä tuutin täydeltä ja loppukin järjenhiven asian ratkaisemiseksi häviää. Kokemusta on. Olen suoran ja nopean toiminnan kannalla. Tsemppiä !!
jos sulla on alaikäisii pentuja,et voi välttyä sosiaalitädiltä,elarit ja huoltajuus on suomen sosiaali laissa....ja ne on ammattilaisii ja ajavat lasten etua,eikä mitään lässyy lässyy...
Täällä sama tilanne, tosin toisin päin. Mieheni ei ole kiinnostunut seksistä tai muusta läheisyydestä yhtää.Tiedän et toista hänellä ei ole, kotona viihtyy, telkkaa tuijottaa monta tuntia päivässä, samat verkat ja t-paita päällä (kivoja vaatteita kaapissa).
Olen kyllästynyt tyystin tähän elämään, itse haluaisin useamman kerran viikossa. Suuttuu jos otan asian puheeksi.
Miettinyt oon et vaan yksi elämä ja olen ajatellut lähteä tästä avioliitosta kun ei vaan toimi kun toinen ei edes halua muuttua. Itse harrastan jonkun verran liikuntaa, hän ei, vaikka kaikki elintasosairaudet jo hänellä on.
Surettaa miks ei mulla ole kivaa aktiivista miestä, joka haluais seksiä ja hellyyttä ja yhteisiä asioita.
Ja sit vielä outo ilmiö, ku tällaisen jättää niin kyllä alkaa hoitaan itseään ja pukeutumaan, etenkin naiset.
Meillä sama tilanne. sitähän on valmis tekemään kaikkensa ja kun mikään ei riitä tai ole oikein hänen mielestään - se tuntuu välillä turhauttavalta. meillä intiimi läheisyys on hänen pyynnöstään kokonaan jätetty toistaiseksi. eli meillä voi olla vielä paljon intiimimpikin suhde... ja siihen minä kyllä uskon.
naiselle ainakin miunun naiselleni fyysinen läheisyys on monisyinen asia. olen viimeisten viiden vuoden aikana tottunut kerran kuussa syntyvään intimiteetin tarpeeseen vaimollani ja nyt sekin on poissa.
tunnen olevani aktiivinen mies jolle kuuluu myös seksuaaliset tarpeet ja muukin fyysinen läheisyys. olen uskollinen upealle vaimolleni ja rakastan ja haluan häntä päivittäin. Koirammekin saa enemmän fyysistä läheisyyttä...
nyt olen ihmeissäni kun en kuluneen viikon keskustelujen päätteeksi hänen toivomuksestaan nuku enää edes samassa huoneessa. tämä on minusta ikävä asia koska en voi enää tarkkaila kuningatartani riisutuessaan, pukiessaan, nukkuessaan ym. tuntuu, että katseenikin on vahingoittavaa ja liian haluavaa/vaativaa? fantasioideni nainen on on kuitenkin oma vaimoni ja päivittäisen fantasian ainekset koostuvat yhdessä olemisen hetkistä nyt ennen ja tuevaisuudessa.
Jaan tämän tunteen kanssanne ja lisäkeskustelu asian muuttamiseksi olisi tervetullutta. uskon nimittäin, että asia on vielä pian toisin meille kaikille kunhan emme nyt anna periksi!
aurinkoista päivää hyvät ystävät
kiitti kaikille tsemppaamisesta
Aika samanlainen tilanne täälläkin.
Olen kokeillut aikanaan vierasta naista, mutta omantunnon omaavalle ihmiselle se oli liian raskasta hommaa.
Olen kuullut tähän aika hyvän ohjeen:
"käytä kaikki sama vaivannäkö ja energia oman suhteen hoitamiseen kuin mitä vieraan pitäminen vaatisi, niin oma suhde voi paljon paremmin".
Menin aikanaan naimisiin siksi että vaimoni oli (ja on vieläkin) kaunis, luotettava ja tulen arkiasioissa hyvin toimeen hänen kanssaa. Lasten ja edellä mainittujen asioiden takia sinnittelen minäkin edelleen naimisissa...
Tilanne yleensä paranee kun rupean aktiiviseksi ja hyysäämään emäntää kesällä kun työstressit ei niin paina. Mutta sitten hommat aina hyytyy pikkuhiljaa kun vastapuoli ei tee mitään aloitteita.
Ainoa jolta sinun pitäisi tuota kysyä on vaimo.
Miksi kysyä täällä asiaa mihin taidat tietää isetkin vastauksen?
Niin siis ei me muut voida sulle lupaa antaa! Ainoa joka voi on sinä ja vaimosi.
Keskustele vaimosi kanssa tilanteesta ja keksikää jotain piristystä elämäänne. Yhteistä piristystä. Jokin matka, harrastus tms.