..Mitkä asiat vaivaavat mieltänne eniten nettideittailussa ja mitä toivoisitte vastakkaiselta sukupuolelta?? Kertokaa onnistumisista ja pettymyksistä, kehukaa ja haukkukaa (alatyylin voi unohtaa, kiitos!), ja kertokaa mikä on ollut parasta ja pahinta ja kaikkea siltä väliltä?
Tämä siksi, että mahd.moni saisi uutta näkökulmaa ja
uutta uskoa:), ja uusia keinoja löytää Hänet.
T.Mies 50vee (onnistunut ja pettynyt)
Tämä siksi, että mahd.moni saisi uutta näkökulmaa ja
uutta uskoa:), ja uusia keinoja löytää Hänet.
T.Mies 50vee (onnistunut ja pettynyt)
Vastaukset 27
Vanhimmat
yrittänyt.Ei voi kehua menestyksellä.Luultavasti kaikki olivat ukkomiehiä..tiettyyn aikaan päivästä yhteydenotot ja selityksiä liian kanssa.Ei jaksa enää.Yritän live-elämästä, mutta, kun ei vaan jaksa enää sillai lähteä..hmm etsimään.Joten lien loppuelämän yksin.No onhan tässä hyvätkin puolensa..Kukaan ei o tehny kotona mitään sillä välin, jos olen poissa..liekö se hyväpuoli sekään.
.."pitäisi" itse hakea vapaita miehiä..tuskin kauan tyydyt "olen surkea"-tyyliin..Itsesääli on pahinta.
Kaikki voivat löytää! Eri asia sitten, jos ei halua ketään elämäänsä, sekin on yksi vaihtoehto, eikä tarkoita sitä, että olisi ns.luuseri.
pettyneitä, eronneita karanneita rumia jotka ei kelpaa kellekkään, katkeria.Pervoja siksi ne onkin sitten netissä.En usko netti juttuihin sillä sänkyyn olisin kelvannut, mutta! kun haen kumppania..ei mitään kumppania löydy helposti netistä ei ainiitakaan kunnon komeaa kivaa miestä:-(.Wonkaajia vaan.Livenä löytyy seuraa helpommin.Tavatkaa aina tuttavuutennne yleisellä paikalla jos tapaatte.Älkää antako tietoja mis asutte jne.Varovainen kannattaa olla.Tiedän yhden tapauksen jossa nainen tuskin koskaan unohtaa mitä sattu..Netti tuttavuus tuli asuntoon väkisin..On niitä onnellsia jotka löytää kumppaninkin varmaan.Mutta moni nainen palannut maitojunassa takas kotiin..niitä tarinoita myös kuultu.Oikeesti kannattas naida mies ulkomailta!alan olla sitä mieltä.Suomi mies on pilattu seksin huumassa.Muuta ei päähän ees mahu.
Paras ystäväni (nainen), tyttäreni ja toinen poikapuoleni ovat kaikki löytäneet avopuolisonsa netin kautta! Joten..itse olen löytänyt 2 suhdetta..ikävä kyllä etäsuhteita..
Sulla ainakin uskoa riittää! Nostaa pipoo.. Mut ihan näin mututuntumalta, ehkä ensmäiseksi pitäisi rajata itselleen mitä hakee mistä hakee. Siinähän sitä lähtökohtaa jo on..
Onhan noita muitakin vaihtoehtoja, kuin nettideitti.. Jos ei itse kykene/jaksa/viitsi/halua/innosta :Laita ystävät, sukulaiset, työkaverit hommiin ja eiku (sokko)treffeille siitä ;))
Livenä on nääs mielekkäämpää, ei tule haavekuvia toisesta eikä lopulta niitä pettymyksiäkään.
Onnea etsintöihin virtuaalisesti tai oikeesti ja iloista kesänjatkoa!
Tuon viestin luettuani tunnen vain syvää myötähäpeää!
..netissä on kauheita ulkonäköön tuijottajia ja toisten arvostelijoita. Live-elämässä en ole heihin törmännyt, vaikka käyn paljon tansseissa ja ravintoloissa.
Täällä kirjoitellaan lihavista kauhean negatiivisesti ja vihamielisesti, mutta yksikään mies ei ole minua lihavaksi haukkunut, vaan olen saanut aina seuraa ja komeita miehiä pörrää ympärilläni, kovasti haetaan tanssimaan ja perään soitellaan.
Mutta.... Valitettavasti vapauteni on minulle kaikki kaikessa ja miehet saavat mennä menojaan mehdollisen seksin jälkeen. Seksi on se, mitä kaipaan ja onneksi on IHANIA sinkkumiehiä olemassa.
Nyt olen poissa netti-kuvioista, mutta kun pyörin netti-deitissä mukana niin oli näitä kiskon pihdeillä tietoja, miehet eivät osaa tai halua kertoa itsestään mitään vapaaehtoisesti. Saati että kysyisivät mitään. Tai kysymykset oli luokkaa lempivärisi, -ruokasi yms. Mitä merkitystä niillä on, tärkeämpäähän on tietää kenen kanssa kirjoittelee.
Pahinta on ollut ne miehet jotka valehtelee suoraan painonsa, pituutensa, ikänsä, ammattinsa, siviilisäätynsä... Ainakin minulla loppuu tutustumishalut siihen jos huomaan miehen valehdelleen räikeästi ihan perusjutuissa.
Esim. Kerran menin treffeille, mies oli kertonut olevansa n. 180cm ja painoa liki 90 kiloa... no vastaani tuli mies joka oli minua lyhyempi siis alle 172cm ja painoa oli varmaan 130 kiloa, kahvit juotiin ja sanoin että rehellisyys olisi kannattanut.
Parasta olen löytänyt ihmisen elämääni täältä treffeiltä, hän oli juuri sitä mitä sanoi olevansa, kertoi avoimesti tunteistaan, elämästään, toiveistaan, haaveistaan, mitä odottaa parisuhteelta ja mitä on valmis tekemään parisuhteen eteen.
Olen ollut mukana markkinoilla nyt noin kaksi ja puoli kuukautta. Aikaan mahtuu viisi tapaamista ja suuri määrä mielestäni lupaavasti alkaneita kirjeenvaihtoja, jotka ovat loppuneet kesken, kun toinen osapuoli vain yhtä äkkiä on jättänyt vastaamatta ilman selitystä.
Syy miksi edelleen jaksan yrittää on todellinen menestystarina menneisyydessä: tapasin mieheni netissä yhdeksän vuotta sitten, kun nettideittailu ei kai vielä ollut kovin tavallista. Hän oli toinen mies jolle kirjoitin. Välillemme sukeutui yhä intensiivisemmäksi käyvä kirjeenvaihto, joka johti tapaamiseen runsaan viikon kuluttua. Seuraavalla viikolla asuimmekin käytännössä jo yhdessä, umpirakastuneina. Mietimme joskus jälkikäteen, että jos olisimme ensimmäisen kerran tavanneet sattumalta vaikkapa jossakin ravintolassa, kumpikaan tuskin olisi kiinnittänyt huomiota toiseen.
Näin voi varmaan käydä vain kerran elämässä, mutta tämä kokemus antaa voimia yrittää uudestaan, nyt kun olen ollut leski vajaan vuoden.
Itselläni on onnannut kaksi kertaa, mutta etäsuhteita, ja kun muuttamisen mahdollisuutta ei ollut, niin...:(
Mutta kuitenkin..Nuo jutut pitävät yllä toivoa.
Ei silti, ettenkö yhtä hyvin voisi löytää livenäkin.
Viimeksi kaksi vuotta sitten..ja taas muualla asuva!
Huonoa tuuria...Mutta jäipä hyvät muistot.
Jotenkin vaan tuntuu, että kirjoittelemalla pääsee hyvään alkuun, jos osataan kirjoittaa ja ollaan aikuisia ja pidetään lupaukset, eikä esim. haeta samaan aikaan "parempaa".
On noita menestystarinoita ihan lähipiirissä enemmänkin..täällä tutustunut moniin ja aika monella on onnannut. En tiedä mistä johtuu, mutta ei uskoisi kun lukee katkeria vuodatuksia täälläkin palstalla. Ovat olleet tosimielellä ja kysymys ei kenenkään kohdalla ole ollut "otanpa kenet vaan saan"- meininki, vaan ovat oikeasti rakastuneet!
Onnea uusissa etsinnöissä!:)
Lapsus. Aloittaja oli ed.viestin kirjoittaja!
On luku sinänsä. Siks valokuva on aika kova sana lopulta. Itse oon pettynyt aika monta kertaa ja enää en mene tapaamiseen, jos en ole nähnyt kuvaa.
Kuvasta näkee muutakin kuin pelkän ulkonäön. Se tyyli on aika paljon kertova myös. Mikäli kuva on kunnollinen.
Ja se kuva voi olla vaikka kymmenen vuotta vanha. Tai vuoden ja 10 kiloa.
Että sen mukaan, juu.
Itse otan riskin ja käyn sokkotreffeillä. Kaikki ihmiset ei onnistu valokuvissa tai ei osaa valita oikein kuvaa joka kannattaisi laittaa profiiliin (siis miehet yleensä).
..on sit kait käynyut flaksi kun kaikki on näyttäneet aika tarkkaan kuviltaan:))
Jo on jumalauta (sori karkea kielenkäyttö). Olen eronnut mies, en varsinaisesti mikään miesmalli ulkonäöltäni. Olen kuitenkin fiksu, työssäkäyvä, isä ja haen itselleni seuraa vakavassa mielessä.
Olen selaillut profiileja nyt muutaman viikon, olen lähettänyt flirttejä pari. Ja takkiin tulee niin että tukka lähtee.
Olen kirjoittanut useammalle profiilille viestejä, kertonut lyhyesti itsestäni ja elämästäni. Olen kertonut että en tee tätä huvin vuoksi. Ja perkele, ihastuttavat ja vihastuttavat naiset eivät vaivaudu edes VASTAAMAAN EI hyvin asiallisiin viesteihin. Eritoten olen laittanut viestiin, että jos ei kerran kiinnosta, sen voi ja oikeastaan pitää myös kertoa. Ilmassa roikkuvat paskat kun tahtoo tippua niskaan, milloin kenellekin.
Olkaa naiset vapaasti ylpeitä, testauttakaa viehätysvoimaanne ja leikkikää mitä leikitte. Mutta opetelkaa silti käyttäytymään, kaikki täällä olevat miehet ei ole kuitenkaan ihan perseestä.
Oksaa jolla istuu ei kannata sahata poikki, ainakaan rungon puolelta!
TH
sanon naisena että joskus se jutun eteneminen voi lähteä niin vähästä, vaikka vain kahdesta sanasta. Niin kuin minulla ja miesystävälläni. Kunhan ne sanat on vain oikeat.
Minä olin pyörinyt täällä treffeissä melkein 2,5 vuotta ennen kuin kohtasin sen "oikean" Aikaa se vaatii jos hakee täsmä hakuna, just sitä oikeaa ihmistä.
Minä kyllä kohteliaasti vastasin jokaiselle joka minulle kirjoitti joskus tiesin heti että ei ole oikea ihminen joskus vasta parin viestin jälkeen, muutamat treffitkin ehdin kokea. Ennenkuin sattui tämä ihminen kohdalle.
Tuo epäkohteliaisuus on kyllä tullut tutuksi miesten puolelta. Joten taitaa olla molemmissa sukupuolissa huonokäytöksisiä ihmisiä.
Koitahan jaksaa, kyllä sää sen oikian vielä löydät.
..Tohon samaan "ilmiöön" on kait kaikki aktiiviset törmänneet..Jostain syystä ollaan niin pönttöjä, ettei ees sitä "ei kiitosta" viitsitä laittaa...Olen saman kokenut itsekin monta kertaa..mut, kyllä niitä vastaajiakin löytyy, kun jakssa yrittää..eihän sellanen ihminen oo sua varten, joka ei vastaa! (mut paskan fiiliksen jättää kyllä)
miesystävän (eron jälkeisen), ja seurustelimme tasan kaksi vuotta. Hän oli lapseton, mulla 3 lasta. Suhteemme päättyi, kun luvan kanssa tapailin muitakin - samalla foorumilla tapaamiani miehiä - ja lokakuussa 06 törmäsin tähän nykyiseeni. Hän on Se Mies, kihlauduimme karkauspäivänä;-). Miehellä on kaksi lasta jotka asuvat luonamme joka toisen viikon. Siinä välissä tapaamani 4 miestä ovat olleet ihan fiksuja ja oikein mukaviakin. Treffisivuilla tuntuu olevan paljon hyviä ja kivoja miehiä, sekä lapsettomia että yh-isiä. En tiedä sitten miksi jotkut naiset eivät asiallisia vastauksia saa..itsekin olin aikoinani aika rohkea;-D. Jos tuntuu että sujuu juttelu, voidaan tavata. Kahden kanssa sitten syntyi seksisuhdekin, luonnostaan. Ei-niin-kiinnostaville-tyypeille voi vastata ystävällisesti ja ottaa kuitenkin heidätkin huomioon...
Olet lähestynyt vain kuvallisia profiileja?
Kyllä olen viestejä lähettänyt sekä kuvallisille että kuvattomille. Toki enemmän kuvallisille, mutta en minä mitään kaunottaria ole lähestynyt, kun on tämä oma komeuskin aika vähäistä.
Jokaisellahan on tietenkin omat fyysiset ihanteensa, niitä olen omalla kohdallani pyrkinyt noudattamaan.
Uusin tapaus tältä aamulta. Eilen lähetin taas yhden viestin, nainen vastasi ystävllisesti (pistet hänelle) ja esitti jopa kysymyksiä. Ja kun nyt yritin vastata, profiili onkin poistettu tai ainakin piilotettu!???
Ota näistä nyt sitten selvää...
M49
ja lue rauhassa profiilit, laita itselle ylös ja käy lukemassa uudelleen. Kun olet kolme-neljä kertaa vieraillut naisen profiilia katsomassa kirjoita hänelle lyhyt viesti :)
Herätä siis kiinnostus, ns. flirttaamalla :) Ensin
Hienoa kuulla. Lähipiirissäni on monta jotka ovat onnistuneet. Itselläni kaukosuhteita ollut 2 kpl.
Uskon myös, että joukosta löytyy paljonkin ihan fiksuja miehiä ja naisia. Vaatii vain yrittämistä ja tottumista siihen, etteivät kaikki vastaa, tai että kirjoittelu saattaa loppua kuin seinään. Se on kait
näiden palstojen ikuinen kirous. Tosin tuntui vielä muutama vuosi sitten, ettei ollut näin paljon välinpitämättömyyttä.
...JA NYT NASSE-SETÄ ON TOSI VIHAINEN!
Anteeksi omasta puolestani! Olen vasta-alkaja noilla profiilipalstoilla, enkä oikein uskalla siirtyä eteenpäin, katselen vaan. Mahdankohan olla yksi roikottajista?
Silmäiltyäni tarjokkaat karsin ensin pois liian kaukana asuvat, seuraavaksi lapsettomat miehet, sillä he haluavat mahdollisesti vielä lapsia ja siihen alan olla yli-ikäinen (ja minulla on jo yksi), sitten yli 5-kymppiset, sillä nuorempi mies pitää vanhemman naisen virkeänä (olen 49). Vielä putoavat alkoholia säännöllisesti käyttävät (olen alkoholistiperheestä) ja tupakoiviakin harkitsen (olen itse lopettanut).
Sinne jäi muutama, mutta sitt loppuu tarmo ja ajattelen, että se minun mies tulee kyllä livenä kai jossain vastaan. Olen kyllä vakavissani itsekin liikkeellä, mutta en vielä epätoivoinen...Joten se vaan jotenkin jää.
Olen muutaman vuoden pyörinyt treffipalstoilla, kun kapakoissa ei jaksa juosta. Tässä lyhyt yhteenveto kuvioistani omalla kohdallani:
Homma menee yleensä niin, että muutaman kerran kirjoitellaan, sitten tavataan, mies pimahtaa aivan mielettömään roihuun (jos olen vähänkin hänen makuunsa). Kun täällä on vallalla sellainen karjamarkkinahenki ja sairas ulkonäköön keskittyminen, ja mulla sattuu olemaan nätti naama & normaali runko, niin roihua riittää. On myös ilmeisesti helppo liimata ties mitä ihanneominaisuuksia ihmiseen, jota ei tunne, ts. muhun.
Ja mitä kovempi liekki, sen nopeammin se syö itsensä loppuun. Kuluu pari viikkoa, max kuusi, ja sitten mies ilmoittaa, ettei haluakaan mitään vakavaa vaikka profiilissa oli tositarkoituksella. Yleensä kuulen vielä pöpinät eron aiheuttamista traumoista, uskottomasta akasta, kaikesta siitä kaunasta mitä moni 45-50-vuotias mies rahaa mukaanaan, varsinkin jos vaimo on lähtenyt lätkimään.
Eli alan olla aika kyllästynyt, suoraan sanoen. Yksinäistä on ja vitun hiljaista mutta yritän nyt olla poissa netistä ja yritän uskoa ns. luonnonmenetelmään.
Mä oon muuten niitä pölvästejä, jotka aina vastaa kaikkiin viesteihin, myös sen kohteliaan "Ei kiitos" -vastauksen lähetän. Ja ilmoni on aina ollut kuvallinen.
Et sinä ole pölvästi vastatessasi, oli vastaus sitten Kyllä tai Ei. Se osoittaa että sinulla on kuitenkin tapakasvatus kohdallaan. Pidä toi!
Itse kyllästyin tähän tapaan etsiä kumppania aika paljon nopeammin. Kuukauden on nyt ollut profiili julkisena, kuvien kera ja sisältäen aika paljon tietoa omasta elämäntilanteestani ja siitä millainen olen sekä mitä olen hakemassa. Saanti oli ... enkä tarkoita seksiä... pääasiassa ei mitään. Siis on joko tarkoitettu, että elän yksin tai se kohtalo odottaa/törmään jossain muualla.
Minut on mitattu ja ilmeisen köykäiseksi arvioitu.
M49
Sori Nainen 40_HKI, tuon edellisen viestin otsikkovalinta meni niin sanotusti perrssiilleen :-). Tarkoitin No Pölvästillä Ei pölvästiä... huomasin vasta postattuani, että ei ihan toiminut niinkuin ajattelin :-). Oma moka, anteeksi!
M49
Tajusin kyllä. No problem.
Äläkä nyt pliis ajattele, että sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu.
Nettideittailu on vähän sellainen aikuisten hiekkalaatikko. Käytöstavat & inhimillisyys on jääneet unholaan kun kaikki on kuitenkin nimettömiä nickejä vaan... ;)