On niin ikävä!!Niin ikävä taas..Pari päivää on mennyt kohtuu hyvin en ole miettinyt häntä tai olen miettinyt joka päivä, mutta vähemmän.Paitsi nyt!Miksi hän ei voi soittaa ja sanoa rakastan sinua!Ja sanoa että haluan olla vain sinun kans..Tulla luokseni ja ottaa syliin.Ottaa syliin ja sanoa että ei ole mitään hätää rakas.Olen tässä nyt, nyt ja aina!Enkä halua päästää sinusta!!Mutta ei odotan turhaan sitä soittoa.Odotan turhaan..Voi kun pääsisin tämän yli nopeammin!Mutta aika tuntuu menevän niin hitaasti.Päivät vain matelevat ja aina tulee ilta jolloin kaipaan häntä eniten!Kaipaan hänen kosketusta,sanoja ja läheisyyttä.Kaikkea mitä meillä oli..Tämä on niin väärin,On väärin että joudun tunteen näin!Hän ei varmasti tunne näin!Hän varmasti mennä porskuttaa elämässään eteen päin,ilman että ihmettelee miksi hänen poskia kuumottaa kun ajattelen häntä!Hän ei varmasti illalla nukkumaan mennessä ajattele minua niin kuin minä ajattelen häntä, mitä meillä oli tai olis voinut olla!Eihän??Vaikka tiedän vastauksen..Hän ei ihmettele miksi en enää soita tai laita viestiä, on vain tyytyväinen!Mutta näin se on!Elämä on tälläistä, että osaat sitten arvostaa niitä elämän pieniä asioita!Mutta ei sen olis näin julmasti sitä opettaa, elämän..
Ajatteletko minua?
-Y-
92740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sit oikeen kaatu ku noin rakastunut oot? Jos mieskin oli niin eihän tunteita voi yks kaks muuttaa..tiedätkö kaiken, onko ehkä miehelle tapahtunut jotain vai onko hän selitellyt mitään?
tuo kaikki ois voinu olla mun kynästä!! niin täysin mun ajatuksia!
aikanaan mies kertoi, mihin tulee mua odottamaan jos joskus hänet jätän.. unohti vain kertoa, mihin minä voin sitten mennä odottamaan kun hän minut jättää.. ja sitä paikkaa etsin nyt.
Kyllä me tästä kaikki selvitään, kaikella on joku tarkoitus vaikka se niin hemmetin pahalta tuntuukin. Valitettavasti aika vaan parantaa haavat! itse kanssa odotan koko ajan viestiä tai puhelua, turhaan odotan. menny mikä menny!
Olen myös onnistunut itseni kovettamaan, etten enää laita kerjäämisviestejä ym. Olen riittävästi tämän tyypin takia jo maassa kierinyt, nyt on aika nousta ylös!
keksi paljon tekemistä, yritä ajatella muuta vaikka se onkin vaikeaa! koita kestää ja jaksamista sulle.. ja myös vähän mulle! :)
Miksiköhän tän lukeminen tuntui niin tutulta? Liian tuttu tunne.. Sattuu, sattuu, sattuu, silti toivoo ja toivoo, että ehkä huomenna..
Olen se, joka päätti suhteen. Elän uudessa suhteessa. Mutta kyllä minä exääni ajattelen hyvinkin usein. Niin usein, että pahaa tekee. Mietin, mitä hänelle kuuluu ja miten hän pärjää. Etenkin iltaisin nuo ajatukset tuppaavaat tulemaan mieleen.
Jos on joskus ollut tunteita pelissä, ei se ihminen sieltä sydämestä mihinkään katoa, vaikka olisi itse ollut jättäjä. Mutta joskus on vain parempi katsoa eteenpäin, etenkin jätetyn. Jos jää murehtimaan loputtomasti, huomaa pian oman elämän lipuvan ohitse ja tilalle tulee katkeruus. Tsemppiä kaikille jätetyille ja jättäjille, joilla on sydän!
totta ja aika hyvin sanottu!
Yks asia mikä muuttaa koko tilanteen on tietenkin miten päätti suhteen!
Teidän yhteinen aikanne tuli vaan päätökseen. Elämä jatkuu. Mitä sitä enää pillittämään.
Tuttua minullekin.....ajattelen yhä häntä ensin kun nousen ylös ja viimeisenä kun nukahdan, retkahdin häneen tosi pahasti, haluaa olla ystävä nyt ja ei luvata muuta minulle....välimatkakin pitkä...hänkin rakastui...mutta onko näin että jos mies rakastuu, hän pääsee eroon heti heittämällä kuin likaiset vaatteet pyykkikoriin?Vastatkaahan miehetkin, jos luette tätä.....
pysty heittämään tuosta vaan pois jos rakastuu. Kunpa voisi, mutta kun ei. Koin jotain ihmeellistä erään neitokaisen kanssa vuoden ajan. Hän kosketti minua syvältä... syvemmältä kuin kait kukaan ikinä. Meillä oli vaikeutemme ja hän oli pahimmassa erokriisissä kohdatessamme. Sanoi ettei ole valmis ja ei pysty mihinkään ja minä välitin hänestä. Autoin ja kuuntelin häntä ja siinä samassa meistä tuli läheisiä ja kaikkea. Koin sellaisia hetkiä ja retkiä etten koskaan ollut kokenut. Rakastuin ajan kanssa tosi kovin ja kerroin hänelle ihastumiseni ja rakastumiseni. Halusi olla ystävä, kun ei muuhun pystynyt ja minä rakkauspäissäni hänen lähellään vaikka sitten ystävänä toivoen enemmän, kun sitä enempää kuitenkin ristiviestinnän riemuvoittonaien minulle antoi. Mutta kun olin tullut ystäväksi sitten niin eihän sitä voinut enää suhteeksi muuttaa sitten hänen mielestään... hän ei oikein koskaan ymmärtänyt miksi olin sellainen kuin olin ja miksi annoin, vaikka suoraan kerroinkin... kummallista. Tai ihastuneen hyväksikäyttöä, kuten kaverini asian näki :( No itseppä olin hyväksikäytettävissä, jos niin nyt sitten oli.
Vuosi yhteiseloa melko tiivisti ja kas vain hän olikin valmis eteenpäin... toisen kanssa. Uuden tuttavuuden, jonka etsi netistä. Minä olin kuulemma erittäin tärkeä ja hyvä ystävä ja autoin häntä jaksamaan ja paranemaan (yhteisiä öitä ym vaikka mitä)... niinpä näköjään. Sattui ja koski silloin vuosi sitten syksyllä niin saatanasti ja mieli mureni ja elämäkin alkoi mennä rempalleen, kun lamaannuin jotenkin ja en pystynyt mihinkään. Nainen pyöri vain mielessäni aamusta iltaan ja yöllä ja en pystynyt unohtamaan. Vasta nyt keväällä jotenkin heräsin kun tuntui hiukan paremmalle. Mutta vieläkin lähes vuosi "eron" jälkeen hän käy mielessäni päivittäin ja aika ajoin itkettää. Tänäänkin istuksin rannassa yksin ja katselin veneitä ja ohi kulkevia rakastuneita pareja... Olen iloinen heidän puolestaan ja samalla tulee hirveä haikeus kun itse olen vain "tosi hyvä tyyppi" ja "hyvä ja tärkeä ystävä", mutta en kelpaa enempään. Vieläpä erotessamme sanoi että "minulle ei riittänyt hänen ystävyys"... ihan kuin minun olisi pitänyt se ottaa vastaan syvimmissä rakkauden tunteissani koska hän sellaista tarjosi... Että olen vähän niinkuin paska tyyppi, kun en pysty olemaan unelmien naisen kanssa vain ystävä ja auttaa ja kuunnella lisää...
Sattuu vieläkin joka päivä, mutta onneksi ei enää koko helvetin päivää, vaan pystyn olemaan iloinenkin. Haluaisin löytää jo viimein rakkauden itselleni ja saada yhtä paljon kuin annan, eikä vain antaa.
Pitkä suhde takana ja sen jälkeen todella kivan ja mukavan tytön löytyminen ja suhteeseen päätyminen ja tytön siirtyminen iäisyyteen onnettomuuden kautta melkein heti kättelyssä ja siitä selvittyäni sitten tämä kokemus... Vieläkö sitä pitäisi uskaltaa yrittää kohdata joku nainen??? Kait sitten joskus kun olen taas valmis laskemaan suojani jonkun mieleisen edessä ja olemaan valmis ottamaan turpaan tavalla tai toisella, heh.
Mutta siis vastaus kyssäriisi... ei pysty ainakaan tämä mies tuosta vain heittämään pois jos rakastuu... kaikista minua koskettaneista naisista jää jälki minuun ja arpi, eikä niitä koskaan unohda tietenkään.
Itsekin olen mies, enkä todellakaan pysty unohtamaan tuosta vain entisiäni. En sen paremmin kummassakaan tapauksessa: jättäjänä ja jätettynä.
Jos on joskus rakastanut toista ja elänyt hänen kanssaan, on sillä ihmisellä erityinen paikka sydämessä, vaikka suhde ohi olisikin. Se ei tarkoita, että haluaisi välttämättä entisen suhteen takaisin, mutta ainakin minä toivon exilleni kaikkea hyvää. Tarkoitan nyt kahta avoliittoon johtanutta pitkää suhdetta, en mitään teinivuosien ihastumisia.
Useimmilla miehillä on sydän siinä missä useimmilla naisillakin. Sitten on näitä tunteettomia psykopaatteja, mutta niitä on molemmissa sukupuolissa, uskokaa naiset pois.