Että osaa olla jotkut miehet hirveitä idiootteja!
Tarina menee näin: Muutama viikko sitten menin tapani mukaisesti työpaikkani alakerran postitukseen hoitamaan asioita. Postituksessa oli aloittanut uusi miespuolinen työntekijä. Tämä mies tuli heti innokkaasti esittäytymään ja juttelemaan. Tällöin en pitänyt tätä vielä ollenkaan ihmeellisenä, koska hyvät käytöstavat omaava ihminen yleensä kaiketi niin esittäytyy kuin jutteleekin työtuttaviensa kanssa.
Muutaman päivän kuluttua olimme ystäväni kanssa syömässä työpaikkamme ruokalassa. Myös samainen postituksen mies oli tullut syömään työporukassaan. Istuimme ystäväni kanssa vapaaseen pöytään ja saimme yllättäen seuraa tästä postituksen kaverista, joka oli työtuttaviensa sijasta päättänyt liittyäkin lounastamaan meidän seuraamme. Tämä tuli hiukan hassu fiilis jo silloin, sillä ystäväni ei ollut tavannut kyseistä henkilöä koskaan aiemmin, enkä minäkään oikeastaan tuntenut ko. henkilöä yhtään. Lounas sujui kuitenkin hyvin leppoisia ja hauskoja jutellen. Samaisena myöhäisenä iltapäivänä olin lähdössä töistä kotia kohti. Huristelin hissillä alakertaan ja kukas muukaan odottaa minua alakerran sisääntuloaulassa, kun tämä samainen postituksen nuorukainen. Hän suorastaan tunkeutuu lähelleni ja rupeaa juttelemaan erittäin mairealla äänellä. Vaihdan nopeasti muutaman sanan ja olen jo toivottamassa hyviä illanjatkoja, kun hän pyytää minua vielä treffeille. Kieltäydyn kohteliaasti vedoten olemassa olevaan poikaystävääni ja lisään vielä (ehkä hiukan luotaantyöntävälläkin äänenpainolla), että minulla on tapana pitää romanssit työpaikan ovien ulkopuolella. Tässä vaiheessa luulin vielä, että kaikki sujui hyvin, mutta taisin olla pahasti väärässä.
Tänään aamulla menin töihin tultuani suoraan postitukseen kysymään erästä kirjettä, jonka olisi tullut saapua postilaatikkooni jo alkuviikosta. Kysyin asiallisesti eräältä ystävälliseltä postituksen rouvalta, että oliko mitään mahdollisuutta, että tämä kirje olisi vahingossa joutunut väärälle tielle tai jäänyt heidän arkistoihinsa makaamaan. Tämä vanhempi nainen oli juuri lähtemässä tarkastamaan asiaa, kun jo tuntemamme nuorukainen puuttuu postitushuoneen vastakkaisesta nurkkauksesta keskusteluumme. Hän tekee minulle hyvin selväksi, että on turha tulla syyttämään heidän yksikköään siitä, että olen itse hukannut postini. Selitin, että tarkoitukseni ei ollut syyttää ketään ja että halusin vain löytää kirjeeni, joka oli melko tärkeä ja jonka sisältöä kaipasivat jo muutkin kuin ainoastaan minä. Kuvittelin pystyväni hoitamaan asian rauhallisesti loppuun, mutta tämä uusi työntekijä vain kimmastui lisää. Lopulta katkaisin epämiellyttävän tilanteen sanomalla, että soitan kirjeen lähettäjälle ja pyydän uudet paperit.
Kertokaa minulle, mitä tein väärin? Yritin jatkuvasti olla mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen...
Eli: parahin postituksen poika (jos lukisit tätä), olen erittäin pahoillani jos olen antanut vääriä signaaleja tai ollut muuten sinua kohtaan kohtuuton. Yritetäänkö silti pitää aggressiot omana tietonamme varsinkin, jos työkavereitamme sattuu olemaan lähistöllä? Onneksi olkoon, onnistuit todellakin pahoittamaan mieleni. Äläkä huoli, olen kesätöissä enää elokuun loppuun ja sen jälkeen en enää häiritse elämääsi karmeilla syytöksilläni.
Tarina menee näin: Muutama viikko sitten menin tapani mukaisesti työpaikkani alakerran postitukseen hoitamaan asioita. Postituksessa oli aloittanut uusi miespuolinen työntekijä. Tämä mies tuli heti innokkaasti esittäytymään ja juttelemaan. Tällöin en pitänyt tätä vielä ollenkaan ihmeellisenä, koska hyvät käytöstavat omaava ihminen yleensä kaiketi niin esittäytyy kuin jutteleekin työtuttaviensa kanssa.
Muutaman päivän kuluttua olimme ystäväni kanssa syömässä työpaikkamme ruokalassa. Myös samainen postituksen mies oli tullut syömään työporukassaan. Istuimme ystäväni kanssa vapaaseen pöytään ja saimme yllättäen seuraa tästä postituksen kaverista, joka oli työtuttaviensa sijasta päättänyt liittyäkin lounastamaan meidän seuraamme. Tämä tuli hiukan hassu fiilis jo silloin, sillä ystäväni ei ollut tavannut kyseistä henkilöä koskaan aiemmin, enkä minäkään oikeastaan tuntenut ko. henkilöä yhtään. Lounas sujui kuitenkin hyvin leppoisia ja hauskoja jutellen. Samaisena myöhäisenä iltapäivänä olin lähdössä töistä kotia kohti. Huristelin hissillä alakertaan ja kukas muukaan odottaa minua alakerran sisääntuloaulassa, kun tämä samainen postituksen nuorukainen. Hän suorastaan tunkeutuu lähelleni ja rupeaa juttelemaan erittäin mairealla äänellä. Vaihdan nopeasti muutaman sanan ja olen jo toivottamassa hyviä illanjatkoja, kun hän pyytää minua vielä treffeille. Kieltäydyn kohteliaasti vedoten olemassa olevaan poikaystävääni ja lisään vielä (ehkä hiukan luotaantyöntävälläkin äänenpainolla), että minulla on tapana pitää romanssit työpaikan ovien ulkopuolella. Tässä vaiheessa luulin vielä, että kaikki sujui hyvin, mutta taisin olla pahasti väärässä.
Tänään aamulla menin töihin tultuani suoraan postitukseen kysymään erästä kirjettä, jonka olisi tullut saapua postilaatikkooni jo alkuviikosta. Kysyin asiallisesti eräältä ystävälliseltä postituksen rouvalta, että oliko mitään mahdollisuutta, että tämä kirje olisi vahingossa joutunut väärälle tielle tai jäänyt heidän arkistoihinsa makaamaan. Tämä vanhempi nainen oli juuri lähtemässä tarkastamaan asiaa, kun jo tuntemamme nuorukainen puuttuu postitushuoneen vastakkaisesta nurkkauksesta keskusteluumme. Hän tekee minulle hyvin selväksi, että on turha tulla syyttämään heidän yksikköään siitä, että olen itse hukannut postini. Selitin, että tarkoitukseni ei ollut syyttää ketään ja että halusin vain löytää kirjeeni, joka oli melko tärkeä ja jonka sisältöä kaipasivat jo muutkin kuin ainoastaan minä. Kuvittelin pystyväni hoitamaan asian rauhallisesti loppuun, mutta tämä uusi työntekijä vain kimmastui lisää. Lopulta katkaisin epämiellyttävän tilanteen sanomalla, että soitan kirjeen lähettäjälle ja pyydän uudet paperit.
Kertokaa minulle, mitä tein väärin? Yritin jatkuvasti olla mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen...
Eli: parahin postituksen poika (jos lukisit tätä), olen erittäin pahoillani jos olen antanut vääriä signaaleja tai ollut muuten sinua kohtaan kohtuuton. Yritetäänkö silti pitää aggressiot omana tietonamme varsinkin, jos työkavereitamme sattuu olemaan lähistöllä? Onneksi olkoon, onnistuit todellakin pahoittamaan mieleni. Äläkä huoli, olen kesätöissä enää elokuun loppuun ja sen jälkeen en enää häiritse elämääsi karmeilla syytöksilläni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että tappion tunteesta pääse parhaiten yli vihaamalla ex-ihastusta.
Onneksi naiset pakit saatuaan, jos nyt koskaan aloitetta uskaltavat tehdäkään, käyttäytyvät kohteliaasti. Siksi kai kieltäytyjän homottelukin on laskettavissa. Nimimerkillä: Kokemusta on.
(ja vähän kokemuksenkin) tosta tilanteesta olisi selvinnyt parhaiten huumorilla, iloisuudella ja positiivisuudella. Se, että joku lähestyy tutustumismielessä ei ole mikään kuolemanvaikava asia vaikka olisi itse varattukin. Treffeiltä olisi voinut kieltäytyä ystävälliseen ja iloiseen sävyyn (onhan se aina iloinen asia, että joku toinen ihminen haluaa tutustua, mies tai nainen) tietysti kertoen poikaystävästä, muttei kuitenkaan suhtautuen kuin toinen olisi kosimaan tullut. Näin kaikille olisi jäänyt hyvä fiilis ja töissä seuraava kohtaaminen ei olisi ollut kellekään piinallinen:)
Epäilen pahoin ettei tilanteesta olisi voinut mitenkään selvitä kunnialla kuin ainoastaan siten, että mies olisi saanut tyydytettyä pillunpuutteensa. Jotenkin tuli vaan mieleen juuri aloittajan kuvaamasta käytöksestä eräänlainen koiranpentu-poikatyyppi jolle joku tietty nainen muodostuu jossain määrin jopa pakkomielteeksi. Tunteet sinällään voivat olla aitoja, tai ainakin sinnepäin, jos ei sitten pelkkää panetusta, mutta pakkeja ei pojan pää kestä. Ja jos ei möykkää naiselle, niin viimeistään naisen miesystävälle koska kokee mahdollisesti miehen olevan hänen onnensa tiellä.
Been there.
Eli aloittaja, jos aloituksesi on totuudenmukainen, niin en usko sinun voineen varsinaisesti tehdä yhtään mitään. Mitä luultavimmin olet vain törmännyt todella, todella ihailtavaan ihmistyyppiin.
mutta olen yhä sitä mieltä, että ensin voi kokeilla tuota iloista ja positiivista torjuntaa. Musta ihminen on vaarallisimmillaan silloin kun kokee tulevansa nolatuksi, väheksytyksi. Teiniajoilta muistan erään tilanteen, kun olimme teini(pissiksi-;)) nä juomassa pussikaljaa puistossa kun pusikosta pelmahti itsensäpaljastaja. Kaverini alkoikin yllättäen jutella ihan normaalisti tyypille. Kyseli, miksi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi, tarjosi kaljaa ym. Jotenkin se (nuorehko) heppu menikin ihan puihin ja alkoi vastailla hiljaisella äänellä. Hipsi sitten pois (housut jalassa) ja heilautti kättäänkin vielä...
No, ehkä meillä oli vain tuuria, eikä tämä päde kaikkiin, mutta ei tosta aina haittaakaan ole, ystävällisyydestä siis. Vanhemmalla iälläkin olen kyllä pärjännyt sillä aika pitkälle...
Kohtelias käytös olisi suotavaa vaikka sitten antaisikin ne pakit. Nolatuksi tai loukatuksi tuleminen voi olla joillekin aika paha kolaus, tai siis pahempi kuin joillekin muille, ja käytös voi sen "takia" muuttua uhkaavaksi tms.
lähteä hänen kanssaan treffeille, ei sen kummempaa.
Kieltäymisesi synnytti kostoprosessin, sillä mies katsoi tulleensa nolatuksi.
Ei sen kummempaa.
Hyvää viikonloppua.
Kiitoksia kaikille vastauksistanne. Kirjoitukseni oli totuudenmukainen (niille, jotka sitä ehtivät epäillä).
Ehkä voin näin muutaman tunnin rauhoittumisen jälkeen todeta, että taisin itsekin hiukan ylireagoida tilanteeseen siinä suutuspäissäni.
Olen itsekin toki joskus saanut pakit ja tiedän, ettei se tunnu kivalta. Kuitenkin uskoisi jokaisen ihmisen pystyvän sen verran hillitsemään itseään, ettei työpaikalla tarvitsisi ruveta ärjymään.
Ja jos saan sanoa, niin minulla oli ollut jotenkin ahdistava fiilis kyseisestä henkilöstä jo ensimmäisestä juttuhetkestä alkaen. Ehkä tämä osaltaan vaikutti siihen, etten itsekään hoitanut tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla.
Tilanteeseen varmaan vaikuttaa myös elämänkokemuksen puute ja nuoruus (olen itse vasta vähän yli parikymppinen ja uskon kaksilahkeisen olevan suunnilleen samaa ikäluokkaa).
Kiitos kaikille, jotka antoivat vastakaikua tilitykselleni:)
Aurinkoista viikonloppua!