olen ollut nykyisen mieheni kanssa neljä vuotta, ja olemme kihloissa sekä asumme yhdessä.
Alussa mies halusi muuttaa kanssani yhteen, kunnes ei halunnutkaan. Hän ei halunnut muuttaa yhteen, ei kihloja, ei naimisiin eikä lapsia. Hyväksyin silti tämän asian. Kohta hän ehdotti kuitenkin yhteenmuuttoa ja niin teimme. Minun piti kosia miestä monen monta kertaa ennenkuin suostui kihloihin. Nyt hän sanoo, että on ihana olla kihloissa.
Ongelmana tässä on se, että olen kolmekymppinen nainen ja biologinen kello tikittelee, ja hääkellot kummittelee mielessä. Mies ei siis halua kumpaakaan, vaan ahdistuu tyystin, jos ehdotan jompaakumpaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän rakastaisi minua, hän ei vaan halua lapsia, eikä mennä naimisiin, koska se on hänelle täysin merkityksetöntä.
Onko tässä siis ollenkaan edes koko ongelmaa, koska ollaan molemmat kuitenkin tyytyväisiä tähän tilanteeseen, en vain voi saada tämän miehen kanssa lapsia enkä häitä. Onko se minulle oikein, koska en voi kokea niitä koskaan?
On hän sanonut, että ei nyt, ehkä joskus tulevaisuudessa, ei ole ajankohtaista nyt. En silti jaksa uskoa, että miehen mieli muuttuisi, koska asenne on niin kielteinen, suorastaan vastustava.
Onko minun siis vain heitettävä unelmani romukoppaan, koska mies ei niitä halua..?
Minusta tuntuu, että mies ei ole täysin tosissaan...
Alussa mies halusi muuttaa kanssani yhteen, kunnes ei halunnutkaan. Hän ei halunnut muuttaa yhteen, ei kihloja, ei naimisiin eikä lapsia. Hyväksyin silti tämän asian. Kohta hän ehdotti kuitenkin yhteenmuuttoa ja niin teimme. Minun piti kosia miestä monen monta kertaa ennenkuin suostui kihloihin. Nyt hän sanoo, että on ihana olla kihloissa.
Ongelmana tässä on se, että olen kolmekymppinen nainen ja biologinen kello tikittelee, ja hääkellot kummittelee mielessä. Mies ei siis halua kumpaakaan, vaan ahdistuu tyystin, jos ehdotan jompaakumpaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän rakastaisi minua, hän ei vaan halua lapsia, eikä mennä naimisiin, koska se on hänelle täysin merkityksetöntä.
Onko tässä siis ollenkaan edes koko ongelmaa, koska ollaan molemmat kuitenkin tyytyväisiä tähän tilanteeseen, en vain voi saada tämän miehen kanssa lapsia enkä häitä. Onko se minulle oikein, koska en voi kokea niitä koskaan?
On hän sanonut, että ei nyt, ehkä joskus tulevaisuudessa, ei ole ajankohtaista nyt. En silti jaksa uskoa, että miehen mieli muuttuisi, koska asenne on niin kielteinen, suorastaan vastustava.
Onko minun siis vain heitettävä unelmani romukoppaan, koska mies ei niitä halua..?
Minusta tuntuu, että mies ei ole täysin tosissaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko niitä?
Onko tämä mies tärkeämpi kuin avioliitto ja lapset?
Mies voi olla hyvinkin tosissaan, mutta tavoitteet erilaiset...
teidät erottamaan ennemmin tai myöhemmin. Voi jopa käydä niin, että miehesi lähtee toisen kelkkaan, menevät naimisiin ja tekevät lapsen. Sinulle saattaa olla sitten jo myöhäistä ja tulet olemaan katkera. Mieti tarkkaan ja ole sinut päätöksesi kanssa.
että minä en vain ole se nainen, joka koskettaa niin paljon, että kannattaisi perustaa mitään pysyvää, vaikka ollaankin oltu jo pitkään yhdessä.
Minulle kävi jo aiemmin sama homma, mies ei halunnut lapsia, ei mitään, löysi eron jälkeen heti toisen ja pyöräytti lapsia sitten.. katkera? Olen joo. Miettinyt usein, että minussa on taatusti jotain, mistä miehet vaistoaa, ettei kannata..
Niinpä, myöhemmin, jos miehen mieli muuttuu tai suhde kariutuu, saattaa olla jo liian myöhäistä...
Ei sinussa ole mitään vikaa!=) Ajattele asiaa niin päin, että et vain ole löytäny sopivaa kumppania! Kannattaa heti aluksi ottaa selvää, että haluaako toinen naimisiin ja lapsia, jos ei..niin et jatka tällaisen kanssa, viakka kuinka hurmaava olisikin. Meillä on vaan yksi elämä ja varmasti monelle unelmiin kuuluvat ne omat lapset ja lapsenlapset, jälkimäisethän on tutkitusti yksi onnellisuutta tuottavimpia tekijöitä vanhuksena. Eli opi vanhoista virheistä, niin parisuhteessa kuin tuonkin asian suhteen, niin löydät sellaisen, jolla on sama näkemys=)
Haluatko lapsia? Jos vastaus on kyllä, niin on parempi etsiä sellainen elämänkumppani, joka vastaa myöskin kysymykseen kyllä. Haluatko naimisiin? Sama homma tässä. Jos sulla on itsellä haaveena ne omat lapset, niin et voi niitä itseltäsi kieltää! Niin inhottavaa kuin se onkin, niin te ette vain sitten ole toisillenne tarkoitetut, kun tulevaisuuden haaveet ovat niin erilaisia. En jäisi odottelemana, että josko mieli muuttuisi. Mutta jos niitä lapsia haluat, niin kannattaa seuraavaa kumppania katella sitten niin, että hänellä on samat vastaukset noihin kysymyksiin!=)
Tsemppiä! Ja teidänhän täytyy vähä keskustella, että jos tosiaan niitä lapsia haluat, niin sinun täytyy se hänelle kertoa..eiköhän hän itsekin ymmärrä, että suurin osa ihmisistä niitä haluaa. Et kuitenkaan voi pakottaa häntä haluamaan lapsia, ei se vaan onnistu, jos hän ei pidä niistä. Ja lapselle se olisi varsin inhottavaa, jos oma isä ei pitäisi minään!
kuulostaa niin tutulta meilläkin.. Minäkin olen vähän alle 30v nainen ja mielessä on yhteinen koti, lapsi, mutta miehestä ei vaan ota selvää haluuako samoja asioita. No yhteenmuuttaminen on varmistunut, mutta lasten saamisesta en ole niin varma. Ei ole sanonut suoraan ei, mutta meilläkin sanoo että odotetaan ja sitten joskus tulevaisuudessa. No,olen valmis odottamaan mutta toisaalta hirvittää ajatus jos omat odotukset eivät kohtaa toisen kanss. Tietenkin voin lähteä etsimään toista miestä jolla on samat odotukset mutta ei sekään minusta ole helppoa kun rakastaa kuitenkin toista ja haluaisi yrittää yhdessä jakaa nämäa asiat. Mutta on hyvä huomata etten ole ainut joka miettii näitä asioita. Omassa piirissä nämä lasten saamiset ym on lisääntyneet niin sitä itsekin haluaa mennä suhteessa eteenpäin mutta tästä ei kenenkään kannata luulla että teen näitä juttuja muiden takia vaan siitä että itse haluan niitä!
kaikilla meillä on oikeus saada toteuttaa unelmamme. aina kun vaan ei satu heti se oikea kohdalle,kuten ilmeisesti sinulla. jos mies ei tahdo naimisiin eikä lapsia,niin se ei tarkoita että sinun täytyisi niistä luopua. jossain on se oikea mies sinua varten joka haluaa samaa kuin sinä.
Minulla on sama tilanne ja olen pohtinut samoja kysymyksiä. En tiedä mitä tehdä. Mieheni hermostuu joka kerta, kun otan ko. aiheet puheeksi. Hänen mielestään niitä asioita ei voi suunnitella etukäteen eikä niistä kannata keskustella. Ne tapahtuu joskus jos ovat tapahtuakseen. Itsekin olen kolmissakymmenissä ja olen hänelle kertonut, etten voi loputtomiin odottaa. Jos hän ei näitä asioita kanssani halua, en voi jatkaa tässä suhteessa. Tämän asian todettuani hän pelästyi ja pyysi, että saisi vielä miettiä asioita. Kuitenkin hän suhtautuu edelleen avioliittoon ja lapsiin todella negatiivisesti. Tuntuu, että tämä asia vie meitä koko ajan vain kauemmaksi toisistamme. Olen niin surullinen enkä tiedä pitäisikö lähteä vai jaksaa vielä odottaa. En osaa antaa sinullekaan vastausta, mitä pitäisi tehdä. Haluan vain sanoa, ettet ole yksin ongelmasi kanssa.
jos ei lapsia halua.