veljeni rakastaa huomiota. Hän todella nauttii kun saa ihmisiltä huomiota. Nyt kun hänen perheeseensä on tullut lapsi - huomio on taattu. Ja veli paistattelee huomion keskellä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan asenteella, että meillä on nyt vauva, eikö ole ihanaa, ihmetelkää nyt tätä ja tämän täytyy mennä nyt meidän ehdoilla. Nämä kuutisen kuukautta ei olla puhuttu mistään muusta kuin vauvasta. loppuiko heidän elämänsä vauvaan?
minun ei ainakaan loppunut. en ikinä ole ollut hössöttäjätyyppiä. oma taaperoni on hieman päälle kaksi enkä muista seonneeni aikanaan vauvasta niinkuin veli.
tilanne on nyt se, että olen lopen kyllästynyt tähän huomiohakuiseen veljeen ja niin on myös muu perhe, vanhempia tietenkin lukuunottamatta.jaksoin aikani ihailla ja ihmetellä mutten enää. Luulen että hän tekikin lapsen vain saadakseen huomiota. ottaa aivoon myös oman lapsen kannalta. en halua kuullostaa nyt katkeralta tms. mutta minun lapseni jää huomattavasti vähemmälle huomiolle kun veli vaatii ja imee muiden energian.
tilanne on siinä määrin kärjistynyt että ole ottanut etäisyyttä veljen perheeseen odottaakseni että tilanne tasaantuu.
minun ei ainakaan loppunut. en ikinä ole ollut hössöttäjätyyppiä. oma taaperoni on hieman päälle kaksi enkä muista seonneeni aikanaan vauvasta niinkuin veli.
tilanne on nyt se, että olen lopen kyllästynyt tähän huomiohakuiseen veljeen ja niin on myös muu perhe, vanhempia tietenkin lukuunottamatta.jaksoin aikani ihailla ja ihmetellä mutten enää. Luulen että hän tekikin lapsen vain saadakseen huomiota. ottaa aivoon myös oman lapsen kannalta. en halua kuullostaa nyt katkeralta tms. mutta minun lapseni jää huomattavasti vähemmälle huomiolle kun veli vaatii ja imee muiden energian.
tilanne on siinä määrin kärjistynyt että ole ottanut etäisyyttä veljen perheeseen odottaakseni että tilanne tasaantuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...voin ymmärtää näkökantasi siltä osin, että vauvoille ja lapsille syydetään suhteessa ylettömän paljon huomiota eri tilaisuuksissa kuin olisi kohtuullista. Tottakai hyviin tapoihin kuuluu huomioida niin vauvat kuin vaaritkin ja lapset tottuvat käyttäytymään/olemaan eri ikäisten seurassa. Suku on turvallisin ja paras siihen treeniin!
Mutta kenenkään ei ole pakko suostua hyppimään ylpeän isän tai äidin ehdoilla, vaan huomioi sen minkä jaksaa ja jos muu väki on valmis vaihtamaan aihetta vaikkapa sinun aloitteestasi tee se kuin vaan kärsisit. Älä ratkaise asiaa liian ehdottomasti jäämällä pois, vaan veljesi kaipaa vielä elämänoppia ja aina voi myös huumorin varjolla keksiä jonkun jutun jolla tilanne saadaan normaaliksi.Vai onnistuuko teillä, jos vaan alat puhumaan muuta esim. kyselemään miten jonkun mökkiprojekti sujuu tai menikö Kanarian matka kivasti viime talvena yms. Ihmise puhuvat hyvin mielellään itsestään ja sinä et silloin herätä kielteisitä huomiota, jos vain kylmästi vaihdat aihetta olemalla kiinnostunut jonkun muunkin uutisista.
Jos veljesi yhä jatkaa kaahottamista pikkuisestaan jatkat sinä yhtä sitkeästi omia juttujasi. Kyllä se siitä laantuu.
raukkaa,vai on veli nyt keksinyt viedä sinulta reppanalta huomion.Tuollakin hetkellä se onneton taisi rakastaa sitä pienokaistaan kun sinä krokotiilin kyynelillä sitä omaa huomiotasi täältä haet....lopussa sinä kirjoituksellasi paljastit itsestäsi sisaruskateuden...
Sanohan veljellesi onnea ja anna hänen nauttia lapsestaan,miehiä onpaljon jotka sekoavat lapsestaan,ikävä ettei sinun miehesi osannut näyttää tunteitaan:)
Rauhoitu ja ala nauttimaan kesästä...
miksi aina ja kaikkialle tuodaan niitä pikkunyyttejä ja kuvitellaan, että KAIKKI ovat niistä kiinnostuneista. Ei ole semmoista kyläpaikkaa jossa ei aina ole jonkun pikkuinen keskipisteenä ja aikuiset eivät voi edes keskustella mistään muusta kun lapsen kakan väristä, syömisistä, juomisista yms. Olenkin jättänyt menemättä moniin paikkoihin juuri tuon syyn takia. Olen itsekin äiti, mutta en koskaan ole vienyt lapseni kanssa huomiota muilta vierailta.
"en koskaan ole vienyt lapseni kanssa huomiota muilta vierailta."
No onko tuo sitten jokin ylpeilyn aihe? Pitäisikö äitien jättää pikkunyytti kotiin vierailulle mennessään ja keskustella kanssasi sivistyneesti taiteesta, tieteen viimeisimmistä saavutuksista, vai kenties niin polttavista aiheista, kuin meikit, muoti ja laihdutus??
Minäkin olen äiti, ja tuttavapiiriini kuuluu paljon lapsiperheitä, mutta en kyllä muista, että kenenkään kanssa olisi koskaan ollut keskustelua eritteiden väristä, harvoin edes mistään syömisistäkään. Kummallisia aikuisia, jos ei muuta keskusteltavaa ole.
Toisten vanhempien kanssa lapsista keskusteleminen on kuitenkin siinä mielessä terapeuttista, että huomaa muillakin olevan samanlaisia ongelmia, ettei olekaan ihan yksin. Saattaapa siinä saada hyviä vinkkejäkin.