runsaudenpula seurustelukumppaneista. Ennen nettiä ei ollut paljoakaan vaihtoehtoja mistä tulevan siippansa löytäisi. Naapurin poika/tyttö tai läheiselle tanssilavalle saattoi olla eksynyt myös naapurikylän poika/tyttö joista oli hyvä valita kumman ottaisi. Nyt katsotaan netistä koko Suomen valikoima, ei ihme että menee sormi suuhun valintaa tehtäessä kun aina vaan komeampia/kauniimpia tulee vastaan sivustoilla.
Ei se ulkonäkökysymys ole, vaikka tällä formaatilla se aina mainitaan sinkkuuden syyksi. Olen sen verran seuraillut aviopareja että myöskin ei niin komeat/kauniit ovat aika usein naimisissa. Myöskin lyhyet/paksut/länkisääriset/kaljut/harvahampaiset ovat hekin aika usein varattuja.
Kyse on siitä että ilman näitä nettiprofiileita ihmiset ovat paljon viisaampia valintaa tehtäessään. He keskittyvät enemmän luonteeseen, hyvin usein ihastutaan siihen ihmiseen joka on tuttu esim. jonkin harrastusten parista ja siitä sitten ihastuminen ja seurustelu lähtee niin kuin itsestään, toisen seurassa on mukava olla.
Ihmiset elävät virtuaalielämää ei pelkästään netissä vaan jo ihan arkipäivässäkin. Ihmisillä on jokin ihmeellinen olettamus että on olemassa jokin ainutlaatuinen ihminen jossain heitä varten, pelkästään komea/kauniskaan ei kelpaa, kumppanin pitäisi muistuttaa jotain jenkkinäyttelijää/näyttelijätärtä että täyttäisi vaatimukset. Lisäksi vielä rikas, älykäs, hyvinpukeutunut, hoikka, akateeminen.
Suomesta voisi löytyä yksi kumpaakin sukupuolta tällaisia ihmeolioita. Jos kaikki odottavat vaan sitä yhtä epärealistista ihannettaan, he jäävät kyllä paljosta paitsi. Mutta älkää sitten valittako tällä palstalla ettei ketään löydy.
Ei se ulkonäkökysymys ole, vaikka tällä formaatilla se aina mainitaan sinkkuuden syyksi. Olen sen verran seuraillut aviopareja että myöskin ei niin komeat/kauniit ovat aika usein naimisissa. Myöskin lyhyet/paksut/länkisääriset/kaljut/harvahampaiset ovat hekin aika usein varattuja.
Kyse on siitä että ilman näitä nettiprofiileita ihmiset ovat paljon viisaampia valintaa tehtäessään. He keskittyvät enemmän luonteeseen, hyvin usein ihastutaan siihen ihmiseen joka on tuttu esim. jonkin harrastusten parista ja siitä sitten ihastuminen ja seurustelu lähtee niin kuin itsestään, toisen seurassa on mukava olla.
Ihmiset elävät virtuaalielämää ei pelkästään netissä vaan jo ihan arkipäivässäkin. Ihmisillä on jokin ihmeellinen olettamus että on olemassa jokin ainutlaatuinen ihminen jossain heitä varten, pelkästään komea/kauniskaan ei kelpaa, kumppanin pitäisi muistuttaa jotain jenkkinäyttelijää/näyttelijätärtä että täyttäisi vaatimukset. Lisäksi vielä rikas, älykäs, hyvinpukeutunut, hoikka, akateeminen.
Suomesta voisi löytyä yksi kumpaakin sukupuolta tällaisia ihmeolioita. Jos kaikki odottavat vaan sitä yhtä epärealistista ihannettaan, he jäävät kyllä paljosta paitsi. Mutta älkää sitten valittako tällä palstalla ettei ketään löydy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sexiyhdyntä on jees
Aivan oikein, kyllä se toiseen tutustuminen ja toisen tuntemaan oppiminen tapahtuu ensi sijassa yhteisen tekemisen kautta ja arkisissa kuvioissa pikkuhiljaa. Voihan sitä aloittaa vaikka elokuvissa käynnillä tai näin kesällä puistoja ihailemalla ilman että esittää puolin tai toisin sen ihmeellisempiä vaatimuksia. Rentona ihminen on parhaimmillaan.
Ulkonäön kanssa askartelu tai sänkypuuhastelu ei johda pitemmän päälle mihinkään - se on suhteellisen helppo toteuttaa ja sen osaavat kaikki. Haastavampaa onkin lähestyä ja tutustua toiseen vähitellen eikä spurtilla. Se pilke silmäkulmaan voi syntyä ensitapaamisella, mutta sen syventäminen ja siis henkisesti antoisampi puoli onkin toinen ja kärsivällisyyttä vaativa juttu.
Uuden tilanteen hahmottaminen ja toisen tuntemaan oppiminen, väittäisin, samoin kuin mikä tahansa oppiminen, tapahtuu samalla nopeudella kuin se on tapahtunut vuosituhansien ajan, eli se tapahtuu edelleen yhtä hitaasti. Ja tunteet on aina mukana.
Deittailu vaatii aikaa ja paneutumista asiaan sekä tietyn määrän sitoutumista jo alussa. Tuntuu, että tuo seikka ohitetaan - jutellaan netissä, sovitaan ja tavataan ja sitten otetaan hatkat ilman reilua selitystä. Siinä vaiheessa tuntuu, että deittipalstalla onkin ollut lahjakkaita sadunkertojia. Se reiluus toista kohtaan olisi selvä sopiminen siitä, miten kauan kattellaan ja tutustutaan ja sopiminen siitä, missä vaiheessa juttua ei kannata jatkaa.Kyllä aikuisten ihmisten nykypäivänä pitäis pystyä jotenkin tähän tapaan
toimimaan.Jatkotapaamisten epämääräisyys on pahinta ja turhauttaa. Lisäksi kuluu aikaa ja energiaa ihmettelyyn ja kaiken kaikkiaan koko touhu alkaa tuntua lapselliselta.