tähän on sitten tultu... 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Elämämme on ollut aika pitkälti miehen mielen mukaan menemistä: asumme hänen kotipaikkakunnallaan, on yrittäjä, jonka intohimo on työ, kaksi lasta saatu...En vaan jaksa enää. Etenkään kun yhdessä ollessamme mieheni "vahtaa", nuoria, kauniita tyttöjä. Taitaa kohta tehdä "Häkkiset" eli vaihtaa nuorempaan tai ainakin eleet paljastavat tällaisen halun, vaikka ei tekoon johtaisikaan. Minusta tuntuu, etten kykene enää seksuaalisuhteeseen mieheni kanssa tämän vuoksi. Lapsetkin vaistovat kireyden välillämme ja kärsivät tahollaan. Vuosien aikana on itsetuntoni hiipunut hiljaa olemattomiin, vaikka olen ihan mukiinmenevä ja haluttu nainen(käydessäni ystäväni kanssa baarissa harvoin, on miehiä pörrännyt ympärillä). Mutta tällaiset "yhden illan pysäkit" eivät kiinnosta. Pitäisi kai vaan lopettaa valittaminen ja olla tyytyväinen tähän, mutta...en tiedä. Kun ei itkukaan auta...
Väsynyt,, turta ja sekaisin
Yhden miehen vaimo
5795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On totta että pitäisi lopettaa valittaminen. Mutta sen sijaan että tyytysisi tilanteeseen niin siirtyä tekoihin. Miksi muka sinun pitäisi tyytyä tilanteeseen, jota et halua? Eikö sinulla, siinä missä kaikilla muillakin, ole oikeus tavoitella sellaista tilannetta jossa kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä?
On teillä varmaan monia muitakin ongelmia kuin miehesi rakkaus työhönsä ja muiden naisten vahtaaminen. Vikaa on varmasti sinussakin monessa suhteessa. Mutta ei se silti tarkoita että sinun/teidän täytyisi tilanteeseen tyytyä. Ongelmia voitte koittaa ratkaista vaikka ihan nyt keskustelemalla asioista järkevältä pohjalta ja jos ei ratkaisua löydy niin sitten vaikka erota tms.
Mutta siis joka tapauksessa ihmetyttää tuo asenne että "Pitäisi kai vaan lopettaa valittaminen ja olla tyytyväinen tähän"... Eikö ennemminkin tosiaan "Pitäisi kai vaan lopettaa valittaminen ja TEHDÄ asialle jotain"
ehkä viestistäni saa kuvan, etten olisi asialle yrittänyt tehdä jotain. Olen asiasta puhunut, huutanut, keskustellut, raivonnut...Mies ei sano muuta kuin, että minun ongelmani, hän on tyytyväinen tilanteeseen. En ole täydellinen nainen/vaimo/äiti, mutta omaksi viakseni en ota sitä, että mies vahtaa muita naisia. Se on erittäin loukkaavaa ja vie kyllä itsekunnioituksen pohjalukemiin. Omaa tyhmyyttä on se, etten aikoinani katsonut tarkemmin kenen kanssa perheen on perustanut...
Ok. En usko että huutaminen ja raivoaminen mitään muuttaa, mutta olet ainakin käyttänyt siis nuo perinteiset keinot sitten kaikki :)
Ja jos tosiaan koet että sinä tilanteessa pahoin kärsit ja mies kokee kaiken olevan hyvin (vaikka tietää tunteesi) niin sanoisin että ei teillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Kuten tuossa jo joku muu totesi niin lapsen etu on tärkein. Toki osaksi noin, mutta itse en ainakaan alistuisi mihinkään elinikäiseen piinaan jos lapsi/lapset ei kuitenkaan mihinkään mierontielle joudu erossa. Kysyä sopii myös että mikä se lapsen etu tässä on kun itsekin sanot että ainakin nykytilanteessa "Lapsetkin vaistovat kireyden välillämme ja kärsivät tahollaan."...
taas se perinteinen miehen ja naisen seksuaalinen ero, joka johtaa hyvin usein samanlaiseen tilanteeseen mikä sinulla on parhaillaan menossa. Siihen ei ole olemassa mitään helppoa ratkaisua, jos siihen on yleensäkään hyvää ratkaisua olemassa. Yleensä tilanne johtaa eroon, mutta toisinaan kuten itselläni, se on johtanut tilanteen hyväksymiseen ja siihen tyytymiseen, jotta lapsille ei koituisi ongelmia hajoavasta perheestä. Eli lapsen etu tärkein.
Taiten naisten "vahtaaminen" kuulostaa niin vähäpätöiseltä jutulta, ettei kenekään suhde siihen voi kaatua.
Tai sitten tarkoitat "vahtaamisella" jotain ihan muuta...