Mietin että olenko jo liian sokea näkemään tämän väkivallaksi. Miesystäväni joskus suuttuessaan nimittelee, haistattelee, käskee painumaan helvettiin jne. Kerran hän otti minua leuasta kiinni ja sanoi että nyt ole hiljaa.
Viimeksi eilen hän suuttui taas pahasti ja käski minun keräämään kamani hänen luotaan, repi hänen ostaman kaulaketjun minun kaulasta irti ja kävi hartioihini käsiksi aikeenaan viemään minut ovesta ulos. Siinä vaiheessa hänen aikuinen poikansa tuli väliin ja irrotti mieheni minusta ja piti hänestä kiinni kunnes lähdin.
Olen seurustellut miehen kanssa kaksi vuotta, olemme tosi tiiviissä suhteessa, vaikka emme asu yhdessä.
Kun hän on suuttuneena, hän haukkuu minua tyhmäksi ym. eikä näe minussa mitään hyvää. Seuraavana päivänä hänellä on kova ikävä ja pyytelee anteeksi tekojaan. Sitten aina jatkan tätä suhdetta, mutta usein hänen suuttumustilassa, mietin että lopetan tämän suhteen. Mutta mies on erittäin ihana ihminen kaikinpuolin muulloin, enkä haluaisi lopettaa suhdetta koska menetän niin paljon.
Olenko hullu kun jatkan? Tiedän että minussakin on vikaa, mutta riitaan on aina kaksi osapuolta, eikä mielestäni meidän riidat ole niin isoja että niiden takia pitäisi haukkua toista rumalla kielenkäytöllä tai laittaa suhde poikki, mutta hän tekee pienestäkin asiasta ison riidan ja on heti lopettamassa suhdetta.
Itselleni yritän selitellä että niinkauan kun hän ei ole satuttanut minua fyysisesti, niin tämä ei ole väkivaltaa. Henkisesti sanat ovat satuttaneet hänen haukkuessaan huoraksi jne.
Viimeksi eilen hän suuttui taas pahasti ja käski minun keräämään kamani hänen luotaan, repi hänen ostaman kaulaketjun minun kaulasta irti ja kävi hartioihini käsiksi aikeenaan viemään minut ovesta ulos. Siinä vaiheessa hänen aikuinen poikansa tuli väliin ja irrotti mieheni minusta ja piti hänestä kiinni kunnes lähdin.
Olen seurustellut miehen kanssa kaksi vuotta, olemme tosi tiiviissä suhteessa, vaikka emme asu yhdessä.
Kun hän on suuttuneena, hän haukkuu minua tyhmäksi ym. eikä näe minussa mitään hyvää. Seuraavana päivänä hänellä on kova ikävä ja pyytelee anteeksi tekojaan. Sitten aina jatkan tätä suhdetta, mutta usein hänen suuttumustilassa, mietin että lopetan tämän suhteen. Mutta mies on erittäin ihana ihminen kaikinpuolin muulloin, enkä haluaisi lopettaa suhdetta koska menetän niin paljon.
Olenko hullu kun jatkan? Tiedän että minussakin on vikaa, mutta riitaan on aina kaksi osapuolta, eikä mielestäni meidän riidat ole niin isoja että niiden takia pitäisi haukkua toista rumalla kielenkäytöllä tai laittaa suhde poikki, mutta hän tekee pienestäkin asiasta ison riidan ja on heti lopettamassa suhdetta.
Itselleni yritän selitellä että niinkauan kun hän ei ole satuttanut minua fyysisesti, niin tämä ei ole väkivaltaa. Henkisesti sanat ovat satuttaneet hänen haukkuessaan huoraksi jne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli hyvin helposti pinta alkaa läikkymään, ei tarvitse kuin sanoa pari poikkipuolista sanaa, niin on nimittelemässä huoraksi ja kiroilemassa kuin mielenvikainen. Ei ikinä ole osannu käsitellä riitoja kuin aikuinen ihminen, eli keskustelemalla, jota minä yritän aina tehdä, mutta mies raivostuu kuin teini-ikäinen. Riitoja ei saisi olla koskaan. Ja minun pitäisi olla hiljaa, jos ei ole jotain mukavaa sanomista.
Mun mies ei vaan ikinä pyydä anteeksi, vaikka itse niin teenkin omasta puolestani.
Varsinkin se, kun mies haukkuu heti huoraksi saa taas minun pinnan venymään äärimmilleen, koska en ole koskaan huorannut, ja se haukkumasana on erittäin loukkaava. Ja jo senkin takia, että minua on koulukiusattu tuolla sanalla, vaikken edelleenkään ollut tehnyt yhtään mitään huoraamiseen liittyvääkään.
Älä muutakaan hänen kanssa yhteen! Olin tuollaisen miehen kanssa 4 ja puoli vuotta, edelleen ollaan naimisissa. Meillä on lapsi. Nyt asutaan onneksi erillään. Hän alisti ja nöyryytti minut pelokkaaksi ja hiljaiseksi, toimintakyvyttömäksi, mutta ei lyönyt. Olen huomannut että henkisistä väkivaltaa vähätellään, vaikka vuosikausia kestäneenä se vie toiselta koko elämän. Vieläkin olen hänen hallinnassaan, mutta vähitellen aion saada oman elämän. Yritin miellyttää häntä viimeiset vuodet, mutta hänen käytös paheni koko ajan.
Hakkaaminen alkaa lähes aina noista "talutteluista" ja ravisteluista - toisen fyysinen koskemattomuus murretaan ensin. Sen jälkeen väkivalta pahenee. Lähde nyt.
Lähde nyt, kun vielä voit ja, kun ymmärrät itsekin, että suhteenne ei ole terve. Se sairas osapuoli tässä on miehesi ja hän ei lopeta kuin pahimmassa tapauksessa sitten, kun olet henkitoreissasi terveyskeskuksessa paikkaamassa vammojasi.
Mutsi opetti minulle, että jos mies lyö sinua kerran, niin lähde heti. Ja tämä tarkoitti myös henkistä väkivaltaa.
Moi....
Ensinkin jos kysyt tiota ammattiauttajilta vastaus on ehdoton kyllä. Olet henkisen- ja fyysisenväkivallan uhri.
Vähättelet itse asiaa, koska miehessä on paljon hyvääkin. Sekin on totta, miehesi voi olla maailman paras sinulle ihanina hetkinä, mut sit niinnä huonoina hän on ihminen joka voi lopulta viedä sinulta hengen.
Jotta saisit selvyyden tulevaisuudestanne, niin pyydä miestäsi mukaan terapiaan ja hankkimaan itselleen apua väkivaltausuuteen. Tee kuitenkin ensin itsellesi selvää miten haluat että sinua kohdellaan. Onko haukkuminen ja käsiksikäyminen sitä mitä suhteessasi pitää olla. Jos on niin mitäs ongelmaa teillä sit on? päätöshän on sinun. Vaikka täällä kuka tahansa sanoisi sinulle että eroa ja ihan vaan siksi että mies ei esim. tahdo apua ongelmaansa niin silti sinä jäät. Jokainen meistä tuon kokenut tarvitsee sen jonkin asian jolla repäistä itsensä irti tuollaisesta suhteesta. Sitä tosiaan itse tulee sokeaksi itselleen ja muille. Sitä ei enää muista mitä lupasi itselleen lyövistä miehistä ja huonosta käytöksestä. Jos sinulla on vähänkään tuuria ja oikeasti vielä jonkin verran älyssään oleva mies niin hän menee itsensä takia hoitoon. Jotta hän voi taata suojelevansa sinua itseltään, mutta jos hän ei sitä te niin jokin päivä sinä lähdet, joko ruumishuoneelle, sairalaan, turvakotiin tai kenties vaan uuteen elämään pelkämään vihaisen miehesi kostoa.
Mitä pitempään annat asian olla ja etkä järjestä sitä jompaan kumpaan suuntaan eroon tai yhteiseen hyvää, niin jäät vaiheeseen jossa tuota kaikkea on odotettavissa enemmän kuin arvaatkaan. Toivon todella että mietit oman jaksamisesi ja itsesi takia paljon päätöstä ja puntaroit samalla siinä miehesi ottautumista ongelmaansa.Väkivallalla on ruma tapa raaistua kerta kerralta, joten hyvin kauna ei kannata kuitenkaan asiaa miettiä tai katsella miestä joka ei mene hoitoon. Sitä monesti näistäkin ihmisistä täällä päätyy iltalehtin sivuille.
edes mieti ja harkitse jääväsi tuollaisen kehittymättömän miehen (voiko tuollaista mieheksi kutsua) luokse.
Älä vain muuta sinne!
Voi että, juuri nämä suomalaiset miehet, jotka käyttävät alkoholia, käyvät kapakassa, ovat irstaita, yök, ovat juuri niitä kehittymättömiä ryökäleitä, äijän käppyröitä kerrassaan.
Hyi. Kuules nauti vapaana naisena elämästäsi, älä tuhlaa arvokasta elämääsi tuollaiseen äijään.
Tuosta on lyhyt matka nyrkin iskuun.
Näin ajattelen omasta elämästäni:
-omalta mieheltäni en hyväksy sellasta käytöstä, että hän kutsuisi minua huoraksi tms. Se ei vaan tule kuuloonkaan. Seuraukset olisivat kovat.
-oma mieheni on se ihminen, johon luotan eniten maailmassa, hänen täytyy olla sen luoton arvoinen. Häneen turvaansa minun täytyy voida luottaa sekä henkisesti että fyysisesti. En voisi elää hänen kanssaan, jos hänen oikkujaan tai mielialojaan pitäisi pelätä. Enhän voi luottaa häneen silloin koko sydämestäni. Eihän niin voi elää.
Mieti, voitko elää oman miehesi kanssa pelotta ja onnellisena.
Kuulostaa tutulta ja minun kohdallani tuollainen käytös oli alkusoitto vielä pahempaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. En meinannut antaa periksi vaan odotin että hän muuttuu, kun sain sanat sanottua että suhteen on loputtava, olin vapaa ja tajusin kuinka minua oltiin kohdeltu nyt olen PALJON onnellisempi ja tajunnut että maailmassa on ihania ja välittäviä miehiä ketkä eivät ikinä tule kiinni/heittämässä pihalle tai hauku.