miehesi ennen avioliittoa. Kuinka usein/harvoin teillä oli tilaisuus tavata, ennenkuin miehen paperit kunnossa ennen Suomeen tuloa.
Kuinka kauan
tunsit
162012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaksi ja puoli vuotta tunsimme netissä, ja tapasimme ensimmäistä kertaa 1,5 vuotta ennen miehen muuttamista Suomeen. Tapasimme yhteensä 12 kertaa ennen miehen muuttoa Suomeen, tapaamiset olivat aina kolmesta päivästä kolmeen viikkoon pituudeltaan.
Paperit kunnossa? Kun mies muutti Suomeen, aloimme parin viikon jälkeen hakea oleskelulupaa, ja lupa myönnettiin kaksi päivää myöhemmin.
Yksi vuosi
Kolme kertaa
Paperit tulee kuntoon ja sillä siisti.
sai alkunsa lomamatkallani pohjois-Afrikassa kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta niistä tapasimme hänen kotimaassaan kolme kertaa vuodessa, neljä viikkoa aina kerrallaan. Työskentelen free lancerina, joten lomat eivät olleet minulle ongelma. Nyt mieheni ollut Suomessa vuoden verran. Paperisota miehen saamiseksi tänne kesti viisi kuukautta, odotusaikana kävin kertaalleen hänen luonaan.
mennä niin, että kotimaan tytöt kokevat rakkauden ensisilmäyksellä, sitten käydään kerran miehen luona ja sovitaan jo avioliitosta. Joten kolmannella tapaamisella sitten vain naimisiin, että silleen. Tunnen muutaman tällaisen tapauksen.
Reilut pari vuotta seurustelimme, ennenkuin menimme naimisiin. Tapasimme minun ollessa lomamatkalla kohteessa, jossa mieheni asui. Lomamatkan jälkeen palasin maahan töihin ja asuimme yhdessä yhden kesän, loppukeväästä alkusyksyyn. Saman vuoden lopulla mies tuli Suomeen työviisumin turvin ja menimme naimisiin myöhemmin Suomessa asuessamme.
Paperiasiat sujuivat meidän kohdalla kivuttomasti: miehellä oli työviisimi passissa noin noin kuukauden kuluttua siitä kun aloitimme hakuprosessin. En tiedä vieläkö nuori (19v) albanialaismies pääsisi Suomeen työviisumilla, mutta vielä viime vuosituhannella se sujui kivuttomasti. :o) Meidän kohdalla se oli onni monella tapaa - meidän ei esimerkiksi tarvinnut sännätä naimisiin suinpäin sukkelaan sen vuoksi, että saisimme elää samassa maassa (minulla alkoi jatko-opinnot, joten Suomeen oli palattava nopeasti kesän jälkeen), vaan pystyimme rauhassa kuulostelemaan, että onko toinen se oikea vai ei. :o)
Eipä olla vieläkään naimisissa eikä sillä ole mikään kiire. Mies kyllä haluisi jo varmaan, mut itse en ole vielä valmis. Ollaan seurusteltu n. 4 vuotta, asuttiin pari vuotta kimpassa, nyt vaihteeksi erillään kun halusin omaa tilaa. Miehellä oli jo pysyvä oleskelulupa kun tavattiin...että näin...
emme ole naimisissa. asuimme useita vuosia miehen kotimaassa ennen suomeen muuttoa. paperit hoituivat kuntoon miehen kotimaassa ja sinä aikana asuimme siis siellä yhdessä, suomeen tulimme yhdessä.
5,5 vuotta olemme olleet yhdessä emmekä edelleenkään ole naimisissa. 4 vuotta olemme asuneet yhdessä ilman minkäänlaista ongelmaa. Asumme mieheni kotimaassa ja täällä minäkin teen töitä siinä missä hänkin. Ei tuossa ole mikään kiire naimisiin. Eihän se ole kuin yksi paperi. Itselläni kun on paperit kunnossa täällä.
Ja hän asui Suomessa kun tapasimme. Asuimme tosin eri paikkakunnilla aluksi joten tapasimme vain viikonloppuisin.
Meistä ei kumpikaan tarvinnut, eikä tule tarvitsemaan, mitää papereita puoleen eikä toiseen, mutta suhteemme eteni nopeasti. Tai ehkä juuri sen helppoudesta johtuen eteni nopeasti? Viikon kuluttua tapaamisestamme asuimme jo yhdessä, vaikka molemmilla oli tietenkin vielä oma asunto. Luovuimme neljän kuukauden kuluttua pienemmästä. Vuoden kuluttua ensitapaamisesta olimme naimisissa.
Kun luen näitä odotusaikojen pituuksia, niin olen näin jälkeen päin kiitollinen, ettei tuota tarvinnut käydä läpi. Jaksamista teille, jotka sillä tiellä olette!
vuotta ulkomailla, ennen kuin mies muutti kanssani suomeen. Oleskelulupaa haimme suomesta ja odottelimme sitä parisen kuukautta. Olemme menossa naimisiin oltuamme yhdessä 6 vuotta :)
Tunsin mieheni kaksi vuotta ennen kun menin naimisiin , herran kanssa.
Me seurustelimme ennen avioliittoa , tapasimme Suomessa.
Minun avioliiton tarkoitus on muttaa mieheni kotimaahan.
Vierailla usein hänen kotimaassaan, matkustella paljon , nähdä maailmaa.
Jos otan ulkomaalaistaustaisen aviomiehen niin silloin ilman muuta vierailemme hänen kotimaasaan ja näemme hänen sukulaisiaan.
Mitä ideaa sinä nyt on olla ulkomaalaistaustaisen kanssa Suomessa.
Silloin olisin ollut Suomalaisen miehen kanssa.
Halusin itse elämääni muutosta ja kansainvälisyyttä.
kasvaa sen verran siinä erikoisuutta tavoittelevassa suhteessasi, että opit näkemään miehesi miehenä, eikä ulkomaalaisena. Sitä kun se alkuihastus uuteen & erilaiseen häviää, niin sitä ihmistä pitää rakastaa sellaisenaan - siitä huolimatta missä koti on.
Kun menin ulkomaalaistaustaisen mieheni kanssa naimisiin , menin rakkaudesta naimisiin.
Haluan herätä mieheni viereltä joka aamu.
Se tarkoittaa, olen valmis seuraamaan miestääni vaikka maailman ääriin , jos tarve vaatii.
Haluan vanheta mieheni kanssa.
Jos mieheni haluaa muuttaa kotimaahansa ,olen valmis siihen.
Jos en haluaisi muuttaa mieheni kotimaahan,miksi
sitten ottasin ulkomaalaistaustaisen aviomiehen.
Kunnollisia, tunnollisia Suomalaisia miehiä on myöskin.
Olen aina ihmetellyt niitä avioliittoja joissa on lapsia ja ulkomaalaistaustainen aviomies.
Ollaan oltu naimisissa yli 10 vuotta , mutta koskaan ei ole käyty aviomiehen kotimaassa.
Lapsille ei ole opetettu isänsä kotikieltä. Lapsilla ei ole mitään juuria isänsä kotimaahan.
Lapset eivät tiedä mitään isänsä kotimaastaan tai isänsä sukulaisistaan.
Eri asia on jos on erottu ja isä ei ole enään kuvioissa.
Silloin äiti hoitaa ja kasvattaa lapset ja juuret ovat äidin kotimaassa.
"Olen aina ihmetellyt niitä avioliittoja joissa on lapsia ja ulkomaalaistaustainen aviomies.
Ollaan oltu naimisissa yli 10 vuotta , mutta koskaan ei ole käyty aviomiehen kotimaassa.
Lapsille ei ole opetettu isänsä kotikieltä. Lapsilla ei ole mitään juuria isänsä kotimaahan."
Tässä perspektiiviä asiaan:
1)Lapsillani on ulkomaalainen isä
2) emme koskaan käyneet vierailulla hänen kotimaassaan
syitä edellä mainituille asioille:
1)rakastuin mieheen, en hänen kansallisuuteensa
2)maassa on sota, edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Lasteni isä yritti tässä taannoin mennä vierailulle kotimaahansa, mutta ei päässyt edes rajan yli.Ei sinne oikein viitsi lasten kanssa, saati yksinkään lähteä.
Isänsä äidinkieltä lapset eivät osaa, koska erosimme aikapäiviä sitten, eikä isukkia ole kiinnostanut lastensa opettaminen.
Ehkä joku ulkomaalainen vaan haluaa unohtaa juurensa ja siksi ei opeta lapsilleen edes kieltä. Syitä on yhtä monta kuin perheitäkin, kuka niistä kaikista tietää.
vaikka ehkä huomasit itsekin niin pakko sanoa ettei ole somalin kieltä. Löytyy kyllä somalian kieli niin kuin vietnamin kieli. Puhutko somaliaa? ei siis :puhutko somalia?
Muuten olen samaa mieltä kanssasi.