Oon muuttamassa töihin miehen kotikaupunkiin, koska hän ei halua muuttaa sieltä pois. Ei siinä mitään, tykkään paikasta jne. mutta mulla olisi ollut nykyisessä kotikaupungissani paljon kunnianhimoisempi työ. Vaati paljon, että suostuin antamaan periksi.
No, tän uhrauksen teinkin sitten vain kuullakseni, ettei hänellä ole aikomusta muuttaa kanssani yhteen lähitulevaisuudessa. Olen siis hankkimassa asuntoa tuolta paikkakunnalta, sillä silmällä että asuisimme siellä joskus yhdessä. Vaan ei kelpaa, kiirehdin kuulemma liikaa. Lisäksi hän haluaa asua eri puolella kaupunkia kuin minä.
Mies myös ilmoitti, ettei jaksa enää juosta mun kavereitten perhetapahtumissa. Saan tästä lähtien mennä yksin. Ei hänkään kuulemma minua pakota mukaan omien kavereidensa juttuihin. Siis en ole koskaan pakottanut häntä mihinkään, toivonut vain että tulisi mukaan. On niin orpo olo, kun kaikki muut on pariskuntina liikkeellä.
Etelänmatkalla mies ei suostunut suunnilleen mihinkään, mitä minä olisin halunnut tehdä. Ylipäätään hän syyttää minua, että aina pitää tehdä niin kuin minä haluan. Hän kuulemma ihan vaan mun mieliksi tekee asioita, eikä ikinä saa kiitosta.
Ja minä olen juossut hänen kanssaan futispeleissä, baareissa yms. mitä hän nyt haluaa tehdä. Onko liikaa pyytää, että hän lähtee mun kanssa esim. häihin tai ristiäisiin 2 kertaa vuodessa? Ilmeisesti on.
Miksi hän tekee noin? Tiedän, että hän kuitenkin minua rakastaa.
No, tän uhrauksen teinkin sitten vain kuullakseni, ettei hänellä ole aikomusta muuttaa kanssani yhteen lähitulevaisuudessa. Olen siis hankkimassa asuntoa tuolta paikkakunnalta, sillä silmällä että asuisimme siellä joskus yhdessä. Vaan ei kelpaa, kiirehdin kuulemma liikaa. Lisäksi hän haluaa asua eri puolella kaupunkia kuin minä.
Mies myös ilmoitti, ettei jaksa enää juosta mun kavereitten perhetapahtumissa. Saan tästä lähtien mennä yksin. Ei hänkään kuulemma minua pakota mukaan omien kavereidensa juttuihin. Siis en ole koskaan pakottanut häntä mihinkään, toivonut vain että tulisi mukaan. On niin orpo olo, kun kaikki muut on pariskuntina liikkeellä.
Etelänmatkalla mies ei suostunut suunnilleen mihinkään, mitä minä olisin halunnut tehdä. Ylipäätään hän syyttää minua, että aina pitää tehdä niin kuin minä haluan. Hän kuulemma ihan vaan mun mieliksi tekee asioita, eikä ikinä saa kiitosta.
Ja minä olen juossut hänen kanssaan futispeleissä, baareissa yms. mitä hän nyt haluaa tehdä. Onko liikaa pyytää, että hän lähtee mun kanssa esim. häihin tai ristiäisiin 2 kertaa vuodessa? Ilmeisesti on.
Miksi hän tekee noin? Tiedän, että hän kuitenkin minua rakastaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla epäsopiva pari. älä sitä työtäs jätä tuon miehen takia.harmittaa sitte, ku toteat ettei suhteesta mitään tuu. kyllä niitä sopivampiakin löytyy... siitä voit olla varma. unohda se yhteen muutto sillä sit se elämä yhtä helvettiä olisikin, jos vielä asut tuollaisen kanssa. miksi sellaiseen tilanteeseen pitäisi väkisin itsesi laittaa??
Saattaa kuulostaa puolustelulta, mutta itse asiassa nämä on ollu meidän ainoat riidan aiheet... Ollaan vaan molemmat niin hemmetin itsepäisiä. Me ollaan oltu nyt reilu vuosi yhdessä ja hänen kanssaan on niin älyttömän helppo olla. Molemmat halutaan naimisiin ja perhe, ja meillä on samanlaiset odotukset elämälle. En haluaisi heittää sitä hukkaan, luulen, että en parempaa löydä. Ainakaan enää tällä iällä (30 v.), kun kaikki parhaat on jo viety :).
Avo- ja avioeroja tulee jatkuvasti erinäisistä syistä. Tuskin ne kaikki "parhaat" ovat sattuneet "parhaiden" naisten seuraan. Ja kun/jos ne parhaat miehet ymmärtävät oman arvonsa niin he lähtevät jossain vaiheessa etsimään sitä parempaa ;)
Mutta joo, vitsit vitsinä ja asiaan.
Jos mies ei ole varma teistä ja ei halua asua edes samalla puolen kaupunkia kanssasi niin älä muuta hänen perässään. Jos hän on suoraan sanonut, että kiirehdit liikaa, niin se on aika selvä tapaus siitä, että mies ei ole saalistajan vaan saalistettavan roolissa, ja se jos mikä pistää miehen juoksemaan karkuun vain sitä kovemmin...
Tämä siis näin miehen mielipiteenä asiaan...
Niin, mies siis haluaisi kyllä asua kanssani jossain vaiheessa, mutta ei sillä puolella kaupunkia, jolla minä haluaisin asua. Eli mielihyvin muuttaisi kanssani saman katon alle "omalla" puolellaan.
Jep, tää saalistuskuvio on selvä ja oon ryhtynyt saman tien toimenpiteisiin muuton kanssa. Taisi tehota, ainaki mies oli ällikällä lyöty uusimmista suunnitelmistani ja huomenna sitten keskustellaan...
Ei kannata irtisanoa itseään nykyisestä työstä.
Jos mahdollista ota pari vuotta työlomaa tai virkavapaata. Jos homma ei pelaa, niin olisi ainakin entinen työpaikka tallella.
Itselläni on sellainen tilanne että eukkoni ei halua asua vanhalla kotipaikkakunnallani vaan minä jouduin joustamaan ja asumme yhdessä paikkakunnalla jota vihaan yli kaiken. Parisuhteessa pitää näet joustaa.
"...Lisäksi hän haluaa asua eri puolella kaupunkia kuin minä."
Onkohan hänellä jotain muistoja tuosta kaupunginosasta josta hän ei ole valmis muuttamaan. Jos näin on niin ymmärrän kyllä. En tiedä mikä en tilanne mutta mitä jos miehesi pitkään paikkakunnalla asuneena tietää kaupungin paikat paremmin kuin sinä. Ehkä hän ei halua asua ns. huonomaineisella alueella.
"Mies myös ilmoitti, ettei jaksa enää juosta mun kavereitten perhetapahtumissa."
Ehkä miehesi vihaa juhlatapahtumia (kuten minäkin) eikä tahdo siksi osallistua niihin.
"Etelänmatkalla mies ei suostunut suunnilleen mihinkään, mitä minä olisin halunnut tehdä."
En tiedä mitä olisit halunnut tehdä, mutta jos mielenkiinnon kohteena on esim. museot ja paikallinen arkkitehtuuri, ei se varmasti montaa miestä kiinnosta. Varsinkaan jos on raatanut koko vuoden jotta pääsisi edes viikoksi lomalle huilaamaan.
Pahinta mitä nyt voisit tehdä on että alkaisit painostamaan miestäsi. Ainakin minä miehenä koen ahdistavaksi että painostetaan ja aletaan määräilemään tolkuttomasti.
Onnea tulevaisuudelle!
Minä en suoraan sanottuna, ole koskaan ymmärtänyt tuota yhdessä menemistä ja olemista joka helvetin kissan ristiäisissä. Aikuiset ihmiset osaa hoitaa omat asiansa aivan itse näissäkin jutuissa. Siihen ei tarvita taluttajaa tai mukana hengaajaa. No mut mä olenkin tällanen outo ja oman tien kulkija. Minä olen tottunut kulkemaan yksin ja mies kulkekoon missä kulkee!
Aikansa yrittivät käskyttää miehen työpaikaltakin missä rouvan pitää ja PITÄÄ olla edustamassa, siinähän se virhe olikin. Minunkun ei PIDÄ olla missään muualla kuin minä itse haluan. Olenpa vaikea :)