jos viihdyn yksikseni,aina on kuitenkin koko suku kimpussa, että pitäis saada se kumppani!
En ole homo enkä lesbo,sitäkin on kyselty. Nautin vaan omasta rauhastani,kun on ollut lapsuudessa iso perhe ja ahdasta,niin henkisesti kuin muutenkin. Mielenterveyteni on kuitenkin ihan kohdillaan,en vaan tiedä kuinka kauan,luulisi että suvun keskellä voisi olla aito oma itsensä. Todella rasittavaa kun aina kysellään siitä toisesta puoliskosta. En itsekkään kysele muilta,ootteko nyt olleet uskollisia jne.. Antakaa hyvät sukulaiset muiden elää omalla tavallaan. Jos huomaatte jonkun olevan yksinäisen,antakaa aikaanne,älkääkä ihmetelkö!
En ole homo enkä lesbo,sitäkin on kyselty. Nautin vaan omasta rauhastani,kun on ollut lapsuudessa iso perhe ja ahdasta,niin henkisesti kuin muutenkin. Mielenterveyteni on kuitenkin ihan kohdillaan,en vaan tiedä kuinka kauan,luulisi että suvun keskellä voisi olla aito oma itsensä. Todella rasittavaa kun aina kysellään siitä toisesta puoliskosta. En itsekkään kysele muilta,ootteko nyt olleet uskollisia jne.. Antakaa hyvät sukulaiset muiden elää omalla tavallaan. Jos huomaatte jonkun olevan yksinäisen,antakaa aikaanne,älkääkä ihmetelkö!
Vastaukset 10
Vanhimmat
en tie sit onko kyse jostain pelosta ettet jatka sukua josset heti ota jotain elämänkumppania ..:D mun mielestä kyllä jokasella on ihan oikeus olla iteksee ja ottaa seurustelu ajankohtaseks sitte ku tulee vastaan tapaus jonka kans vois harkita yhteistä taivalta, eikä ettimäl ettiä. on kyl aika törkee ku aletaa seksuaalista suuntautumista epäillä jos ei halua seurustella... ;o
on jo pois,ja ikääkin on jo sen verran,että vois tulla lastenlapsia.
Inhottaa vaan sukujuhlissa,kun kovaan ääneen ihmetellään ja arvostellaan toisten elämäntyyliä.
Onko pakko aina pariutua? Varsinkin jos on jo sukuansa jatkanut,ja sen "velvollisuuden " täyttänyt?
on myös sukulaisilla jos aletaan epäillä että vapaa sinkku vikittelee heidän puolisoa.
Ei kutsuta enää kylää ja ihan on vihjailtu,mitäs sinä minun miestä katselet.
Haluan elää myös yksin ja nautin siitä,en ole yksinäinen.
Kokemusta on pitkästä parisuhteesta ja aikansa kutakin.
perhettä,josta toinen vanhempi on alkoholisti.
Siinä kärsii puoliso ja lapset,en todellakaan haluaisi olla siinä tilanteessa.
Parisuhteessa sinänsä ei ole mitään vikaa,mutta sen oikean löytyminen,tutustuminen jne vievät niin paljon aikaa ja energiaa,että olen valinnut yksin olemisen.Ja kuitenkin koskaan ei voi olla varma kuinka suhde kehittyy,sitä riskiä ei vaan aina jaksa,viitsi tai uskalla ottaa.Eipä silti,ei ole kukaan perässä juossut,enkä aio itse ola aktiivinen osapuoli,joten se siitä. On tuttavapiirissä niitä,jotka ottavat aina uuden kun on vanhasta eroon päässyt, en jaksaisi sellaista,otan kuitenkin parisuhteen niin vakavasti.
Mutta juuri se miten muut ihmiset suhtautuvat yksineläviin ihmisiin ihmetyttää,meitähäm on suomenmaassa tosi paljon,kuinkahan paljon?
minulle riitti vuosikymmenien parisuhde ja elän loppuelämäni yksin mutta en ole yksinäinen.
Kun osaa olla yksin ei ole yksinäinen olo,eikä tarvitse muita koko ajan lähelleen.
Kokemusta on jo sellaisesta,joten voihan sitä elää näinkin.
Ei pitäs kuulu muille,olen samaa mieltä.
Ei sais jo keski-iän ylittäneenä elää yksin?
Läheisriippuvaiset ovat huolissaan varmaan,koska eivät osaa olla yksn itse.
pakkaavat naimatonta naista vikittelemään,varsinkin pienessä sievässä.
Hätistä niitä sitten pois,ovat kiukkuisia ja kiukkuisia ovat myös puolisonsa,kun luulevat,että minä vikittelen heidän miehiään!
Helpommalla pääsisi,kun ottaisi jonkun miehenpuolikkaan,kenet nyt vaan ensiksi sattuisi saamaan ja olisi jotenkin "turvassa" kaikelta utelulta sun muulta vähättelyltä.
Olen elänyt vaiheen,kun oli perhettä ympärillä,menoa ja meininkiä. Se oli ihanaa aikaa,ei voi sitä kieltää. Mutta lapset kasvavat ja lentävät pesästä,se on edessä jokaisella.
Kaikkeen tottuu ja toivoisi myös muiden tottuvan,sillä kuitenkin sitä haluaisi kuulua joukkoon...
Tärkeintä että olet tyytyväinen omaan tilanteeseesi ja itseesi, se mitä muut sinusta haluavat kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Tietenkin lauman mukana on helpompi elää kun on samanlainen kuin kaikki muutkin, elämä on vain liian lyhyt muiden toiveiden toteuttamiseen.
Ehkä he luulevat jotenkin, että kärsit yksinäisyydesta. Kaikki ei ehkä ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut voivat jopa pitää yksin elämisestä. Ehkä he eivät usko vaikka yrität vakuuttaa.
Kaikkien elämä pitäisi mennä samanlailla. Pitäisi olla se kumppani ja lapsi tai kaksi jne.
Toisilta kysellään kumppanista ja pariskunnilta taas esim. lapsista. Kysellään koska te niitä hankitte ja jos ette hanki niin miksi ihmeessä ette. Koeta kestää, tai sitten keksi joku naseva vastaus joka saa kysyjän hiljaiseksi. Tai ala kyselemään heidän asioistaan. Että kuinka usein he harrastavat seksiä tms.
Ottakaa itsellenne "kulissipuoliso". Voitte ottaa joka sukujuhliin eri miehen. Ei tartte arkielämässä olla muuta kuin ystävä. Tietenkin edellyttää, että seuralaiseksesi suostuva ymmärtää jutun idean, eikä ala kuvittelemaan mitään vakavampaa sinun suhteesi. Ja käytät seuralaisestasi nimitystä "ystävä".
Itse vaan tässä ajattelen omaa sukuani. Jos sinkku sisarukseni alkaisivat tuomaan jotain ystäviään sukujuhllille, voisi se aiheuttaa "pahaa verta", mutta se johtuu siitä että meillä on niin iso suku, että juhlien järjestäjät ovat vain tyytyväisiä kun osa ihmisistä tulee ilman seuralaista, niin mahdutaan johonkin pietarinkirkkoa pienempiin tiloihin pippaloitamme pitämään. (Osa jättää myös itsensä kotiin, joka on ihan ymmärrettävää.)
heti kun alkavat kyselemään sinulta! "oletko kateellinen, alkaako perhe-elämä maistua puulta?", "millos teille tulee 3 lapsi?", "ette kai te enää kolmatta aio tehdä?" jne. jne. Mitä henkilökohtaisempia kysyvät, heität yhtä henkilökohtaista vastapalloon! Yleensä ihminen tajuaa vasta sitten että on "astunut rajan yli".
Toinen mahdollisuus on, että ensi kerralla kieltäydyt sukujuhliin osallistumisesta ja varmistat että kerrot syyn suvun juorutädille joka ottaa sydämenasiakseen soitella kaikille ja kieltää heitä kyselemästä sinulta mitään jotta saavat sinut jatkossakin mukaan.