Tahdon kuulla teidän ihmisten mielipiteitä tilanteestani.
Minä olen aika nuori, ja olen mennyt viime kesänä naimisiin.
Olen seurustellut mieheni kanssa kolme vuotta.
Me riitelemme joka päivä jostakin asiasta.
Useimmiten siitä, kun hänellä on ongelmia alkoholin kanssa. Ja siitä kun minä en tunne saavani huomiota, hellyyttä enkä rakkautta.
Olen huomannut kuinka erilaiset haaveet meillä on tulevaisuuden suhteen.
Minä haluan täysin erilaisia asioita elämältä kuin mieheni.
Voiko silloin tälläisestä suhteesta tulla mitään?
Aina kun riitelemme, mies syyttää riidoista AINA minua, että minä aloitin ja minun syytäni taas.
Mutta kun yritän puhua asioista kauniisti, rauhallisella äänensävyllä, hän ei kuuntele.
Jos korotan ääntäni, niin hän ei kuuntele.
Mitä silloin pitäisi tehdä?
En ole enää varma rakastanko miestäni, mutta tuntuu etten uskalla lähteä mieheni luota.
Ehkä olemme juuttuneet toisiimme kiinni.
Mutta onko sellainen elämä, missä mies on väkivaltainen alkoholin vaikutuksen alaisena, niin onko sellainen elämä onnellista?
Kertooko miehen käyttäytyminen silloin sitä että hän rakastaa ja välittää?
Olen niin yksin ajatuksieni kanssa, minulla ei ole ystävää kenelle puhua, koska asia on minulle tärkeä ja erittäin arka.
Mutta täällä palstalla, kukaan ei tunne minua. Täällä voin kertoa.
Mitä te olette tehneet tälläisessä tilanteessa?
Kertokaa omia kokemuksia, jos ne vaikka auttaisivat minua.
Kiitoksia!
Minä olen aika nuori, ja olen mennyt viime kesänä naimisiin.
Olen seurustellut mieheni kanssa kolme vuotta.
Me riitelemme joka päivä jostakin asiasta.
Useimmiten siitä, kun hänellä on ongelmia alkoholin kanssa. Ja siitä kun minä en tunne saavani huomiota, hellyyttä enkä rakkautta.
Olen huomannut kuinka erilaiset haaveet meillä on tulevaisuuden suhteen.
Minä haluan täysin erilaisia asioita elämältä kuin mieheni.
Voiko silloin tälläisestä suhteesta tulla mitään?
Aina kun riitelemme, mies syyttää riidoista AINA minua, että minä aloitin ja minun syytäni taas.
Mutta kun yritän puhua asioista kauniisti, rauhallisella äänensävyllä, hän ei kuuntele.
Jos korotan ääntäni, niin hän ei kuuntele.
Mitä silloin pitäisi tehdä?
En ole enää varma rakastanko miestäni, mutta tuntuu etten uskalla lähteä mieheni luota.
Ehkä olemme juuttuneet toisiimme kiinni.
Mutta onko sellainen elämä, missä mies on väkivaltainen alkoholin vaikutuksen alaisena, niin onko sellainen elämä onnellista?
Kertooko miehen käyttäytyminen silloin sitä että hän rakastaa ja välittää?
Olen niin yksin ajatuksieni kanssa, minulla ei ole ystävää kenelle puhua, koska asia on minulle tärkeä ja erittäin arka.
Mutta täällä palstalla, kukaan ei tunne minua. Täällä voin kertoa.
Mitä te olette tehneet tälläisessä tilanteessa?
Kertokaa omia kokemuksia, jos ne vaikka auttaisivat minua.
Kiitoksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
En vaivaudu vastaamaan muihin kysymyksiin, kuin siihen että mitä tehdä... Jätä mies! Et voi tehdä mitään muuta. Kokemuksesta tiedän. Uskottelemalla itsellesi miehen muuttuvan et auta itseäsi. Lähde jo, ennen kuin makaat teholla miehen hakattua sinut henkihieveriin. Niin käy lopulta, tai yrität itse pelastaa itsesi ja sitten hätävarjelun liioitteluna mies kuolee ja sinä istut neljä vuotta hyvällä käytöksellä. Ehkä mies pahoinpiteleekin sinut kuoliaaksi. Väkivalta parisuhteessa, on muuttuvaa ja pahenevaa. Aluksi se voi olla läpsimistä, seinille paiskomista ja repimistä ja sitten se pahenee potkimiseen, nyrkkeihin ja ties mihin muuhun. Sitten se henkinen väkivalta: Mies koittaa psykologisesti nujertaa sinut, että lopulta syytät itseäsi ja uskot itsessäsi olevan vian kaikkeen. Etkä enää uskallakaan lähteä. Usko minua, tiedän mistä puhun. Lähde ennen, kuin on liian myöhäistä. Kaikkea hyvää ja voimia
Aijai! Kuulostaa todella pahalta! Hälytyskellot soivat jo. Olet menossa kohti umpikujaa. Jätä mies kun vielä voit.
Mitä jos tulet raskaaksi? Lapsesi kanssa olet todella ansassa miehesi kanssa. Niin kauan kun miehesi juo - hän lyö, eikä voi sille mitään vaikka tahtoisikin (rakastaa sinua tai ei).
Arvosta itseäsi niin paljon, että jätä suhde, ennenkuin paluuton piste on ylitetty.
sillä perusteella että olet nuori..löydät vielä paljon paremman miehen..koska jos se juo jo nyt se juo kyllä sitten ikuisesti..arkisin jne..eihän väkivaltaa tarvitse sietää kenenkään!!!!kysele vaikka sellasilta vanhemmilta naisilta jolla on juoppo mies ollu koko ikänsä, että mitä niillä on sanottavaa????
seurustelin kaksi ja puoli vuotta erään miehen
kanssa.aluksi (n.vuoden ajan)kaikki meni suhteellisen hyvin.sitten aloin kerta toisensa jälkeen huomata hänen käyttäytyvän väkivaltaisesti
otettuaan viinaa..ensin tämä väkivalta kohdistui
muihin,joskus täysin tuntemattomiin,joskus tuttuihinkin ihmisiin...ja sitten minuun.
hän oli todella omistava ja mustasukkainen minusta,kun oltiin suuressa porukassa.alkuun hän saattoi riidellessämme tönäistä tai puristaa minua niin lujaa käsivarsistani että siitä jäi mustelmat.kestin kaiken aina,enemmän tai vähemmän itkemällä,ja annoin anteeksi..uudestaan ja uudestaan.kerran,kun olimme tulleet jo kotiin,ja olimme suutuksissa (kuten yleensä)hän
kuristi minua niin kauan että ehdin jo pelätä tukehtuvani..vielä silloinkaan en jättänyt häntä,vaan annoin anteeks.
viimeinen yrityksemme pysyä yhdessä kariutui siihen,kun poliisit ottivat hänet putkaan yöksi..
silloin tajusin,ettei ei ole itseä kohtaan oikein jatkaa näin..tietysti mies yritti anella minut takaisin useaan kertaan...mutta ei onnistunut.
nyt seurustelen jälleen,ja olen todella huomannut
kuinka ihana ja hellä mies voikaan maailmasta löytyä!!
olen huomannut myös,kuinka tyhmästi menettelin,kun olin niin sinisilmäinen,ja uskoin ne kaikki "lupaukset"...toista kertaa en enää tekisi niin.
näin minulle kävi,mutta olen päässyt kaikesta täysin yli,toivon että tää auttoi edes jotenkin..
no joo jos ny sanon sulle omasta kokemuksesta ku ex-mieheni käytti väkivaltaa mua kohtaan yli 10v.aina mua syytettiin kaikesta ja vika oli vain ja ainoastaan mussa,ei hänessä.tosi asia tässä on se että väkivalta jatkuu jos apua ei haeta.lopetin suhteen ku en enää jaksanu elää semmosta elämää.suosittelen että menet juttelemaan jolleki ja siit sit katot kuinka jatkuu