Olen pian 30-vuotias akateemisesti koulutettu, erilaisia pätkätöitä tekevä mies, ja minulla on ollut aina ongelmia päästä seurustelusuhteeseen naisen kanssa. Netin välityksellä olen tutustunut joihinkin naisiin ja käynyt heidän kanssaan treffeillä, mutta varsinaiseen seurustelusuhteeseen asti en ole päässyt koskaan. Olen toki tavannut tavallisessa arkielämässäkin mukavia naisia, ja olen ollut jopa ihastunut, mutten ole koskaan uskaltanut tehdä mitään ehdotuksia noille ihastukseni kohteille. Syynä tuohon on ollut vahva torjutuksi tulemisen pelkoni.
Jokaisen nettisuhteeni aluksi olen ollut toiveikas, että joko nyt tärppäisi, mutta joka kerta olen joutunut pettymään. Lupaavastikin alkaneet tuttavuudet ovat päättyneet viimeistään muutamien treffien jälkeen. Joka kerran suhteen on katkaissut naisosapuoli, joka on sanonut minulle esim. jotain tämän tyyppistä, että " olet kyllä ihan mukava, mutta et ole minun tyyppiäni ". Tämä on toistunut jo niin monta kertaa, että olen tullut hyvin araksi enää yrittämäänkään mitään.
Myönnän, että minulla on ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä ole nykynaisten mieleen. En ole erityisen urheilullinen, ja olen myös ylipainoinen. 183-senttisen vartaloni elopaino on tällä hetkellä 105 kiloa. Opiskeluaikana olin kyllä huomattavasti nykyistä hoikempi, painoni oli silloin 85-90 kiloa, mutta menestykseni naismarkkinoilla ei ollut sen parempi.
Luonteessani ja ulkonäössäni ei omasta mielestäni ole ainakaan suurempaa vikaa. Kukaanhan ei ole täydellinen, mutta monet miehet ovat varmasti joko luonteensa tai ulkoisen olemuksensa perusteella minua pahempia tapauksia, mutta he ovat silti saattaneet saada tyttöystävän ja jopa vaimon.
Jos suurin vika ei ole ulkonäössäni tai luonteessani, täytyy olla jokin muu syy, joka karkottaa naiset ympäriltäni. Yksi syy saattaisi olla uskonnollinen vakaumukseni. Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, ja sain erittäin vanhoillisen kasvatuksen. Sen mukaan esim. kaikki esiaviollinen seksi on syntiä. Olen pysynyt uskollisena lapsuudenkotini hengellisille arvoille, ja ainakin yksi lupaava naistuttavuus hylkäsi minut uskovaisuuteni takia. Olen tietysti uskovaistenkin piirissä katsellut muutamia tyttöjä " sillä silmällä ", mutta ehdotuksia en ole uskaltanut tehdä. Pelkään aina, jos he sanovat " ei kiitos olen varattu ". Tuon vastauksen saaminen olisi minulle suuri nolaus, koska leimautuisin silloin täydelliseksi idiootiksi. Niinpä olen valinnut varovaisen linjan, mutta se on tuottanut huonoja tuloksia. Olisiko siis parempi itsensä häpäisyn uhallakin tehdä ehdotus jollekin mukavalle tytölle?
Joka tapauksessa olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että uskovaisena miehenä minun on turha etsiä tyttöystävää saati vaimoa muualta kuin uskovaisten piiristä. Aikaisemmin asia ei ollut minulle niin tärkeä. Olin valmis aloittamaan seurustelun sellaisenkin kanssa, joka ei ollut niin uskossa. Nyt olen huomannut, ettei ei-uskovainen nainen seurustelukumppaninani tule kysymykseen. Jos arvomaailma on kovin erilainen, ei seurustelu todennäköisesti edes jatku alkua pitemmälle, ja jos jatkuukin ongelmia tulee varmasti jossain vaiheessa.
En sentään ole niin ahdasmielinen, ettenkö voisi hyväksyä seurustelukumppaniksi naista, joka kuuluu johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön kuin minä. Kristinuskon piirissä hänen kuitenkin olisi oltava. En missään tapauksessa voisi kuvitella seurustelevani jonkun buddhalaisen, hindulaisen, jehovan todistajan, mormonin saati muslimin kanssa, oli tämä kuinka uskonnollinen hyvänsä omassa uskossaan.
Pyytäisin teiltä hyvät tämän palstan lukijat neuvoja siihen mitä minun pitäisi tehdä parantaakseni onnetonta rakkauselämääni. Olen kertonut taustatietoni, ja toivoisin jonkun niiden perusteella osaavan antaa minulle jotain ohjeita. Alan olla jo epätoivoinen, ja pelkään jo jääväni poikamieheksi lopuksi ikääni. Haluaisin kuitenkin puolison, koska vihaan yksinäisyyttä. Onhan minulla toki ystäviä, mutta eivät ne omaa perhettä korvaa ainakaan pitemmän päälle.
Jokaisen nettisuhteeni aluksi olen ollut toiveikas, että joko nyt tärppäisi, mutta joka kerta olen joutunut pettymään. Lupaavastikin alkaneet tuttavuudet ovat päättyneet viimeistään muutamien treffien jälkeen. Joka kerran suhteen on katkaissut naisosapuoli, joka on sanonut minulle esim. jotain tämän tyyppistä, että " olet kyllä ihan mukava, mutta et ole minun tyyppiäni ". Tämä on toistunut jo niin monta kertaa, että olen tullut hyvin araksi enää yrittämäänkään mitään.
Myönnän, että minulla on ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä ole nykynaisten mieleen. En ole erityisen urheilullinen, ja olen myös ylipainoinen. 183-senttisen vartaloni elopaino on tällä hetkellä 105 kiloa. Opiskeluaikana olin kyllä huomattavasti nykyistä hoikempi, painoni oli silloin 85-90 kiloa, mutta menestykseni naismarkkinoilla ei ollut sen parempi.
Luonteessani ja ulkonäössäni ei omasta mielestäni ole ainakaan suurempaa vikaa. Kukaanhan ei ole täydellinen, mutta monet miehet ovat varmasti joko luonteensa tai ulkoisen olemuksensa perusteella minua pahempia tapauksia, mutta he ovat silti saattaneet saada tyttöystävän ja jopa vaimon.
Jos suurin vika ei ole ulkonäössäni tai luonteessani, täytyy olla jokin muu syy, joka karkottaa naiset ympäriltäni. Yksi syy saattaisi olla uskonnollinen vakaumukseni. Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, ja sain erittäin vanhoillisen kasvatuksen. Sen mukaan esim. kaikki esiaviollinen seksi on syntiä. Olen pysynyt uskollisena lapsuudenkotini hengellisille arvoille, ja ainakin yksi lupaava naistuttavuus hylkäsi minut uskovaisuuteni takia. Olen tietysti uskovaistenkin piirissä katsellut muutamia tyttöjä " sillä silmällä ", mutta ehdotuksia en ole uskaltanut tehdä. Pelkään aina, jos he sanovat " ei kiitos olen varattu ". Tuon vastauksen saaminen olisi minulle suuri nolaus, koska leimautuisin silloin täydelliseksi idiootiksi. Niinpä olen valinnut varovaisen linjan, mutta se on tuottanut huonoja tuloksia. Olisiko siis parempi itsensä häpäisyn uhallakin tehdä ehdotus jollekin mukavalle tytölle?
Joka tapauksessa olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että uskovaisena miehenä minun on turha etsiä tyttöystävää saati vaimoa muualta kuin uskovaisten piiristä. Aikaisemmin asia ei ollut minulle niin tärkeä. Olin valmis aloittamaan seurustelun sellaisenkin kanssa, joka ei ollut niin uskossa. Nyt olen huomannut, ettei ei-uskovainen nainen seurustelukumppaninani tule kysymykseen. Jos arvomaailma on kovin erilainen, ei seurustelu todennäköisesti edes jatku alkua pitemmälle, ja jos jatkuukin ongelmia tulee varmasti jossain vaiheessa.
En sentään ole niin ahdasmielinen, ettenkö voisi hyväksyä seurustelukumppaniksi naista, joka kuuluu johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön kuin minä. Kristinuskon piirissä hänen kuitenkin olisi oltava. En missään tapauksessa voisi kuvitella seurustelevani jonkun buddhalaisen, hindulaisen, jehovan todistajan, mormonin saati muslimin kanssa, oli tämä kuinka uskonnollinen hyvänsä omassa uskossaan.
Pyytäisin teiltä hyvät tämän palstan lukijat neuvoja siihen mitä minun pitäisi tehdä parantaakseni onnetonta rakkauselämääni. Olen kertonut taustatietoni, ja toivoisin jonkun niiden perusteella osaavan antaa minulle jotain ohjeita. Alan olla jo epätoivoinen, ja pelkään jo jääväni poikamieheksi lopuksi ikääni. Haluaisin kuitenkin puolison, koska vihaan yksinäisyyttä. Onhan minulla toki ystäviä, mutta eivät ne omaa perhettä korvaa ainakaan pitemmän päälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. ja vasta vähän aikaa sitten tajusin, miten mukavaa on tavata joku, jolla on myös samankaltainen maailmankatsomus. Ymmärrän siis tuon, miten hienolta se tuntuu, mutta jos tosiaan haluaa löytää jonkun jota rakastaa, ja joka rakastaisi, mielestäni ei pitäisi rajoittaa toista mahtumaan omiin kriteereihin, kuten muut rajoittaa sinua.
Se on vaan ihmisillä tapana etsiä "jotakin" (ulkonäkö, harrastukset jne.), mikä ei välttämättä ole edes tärkeää. Itse toivoisin vaan että kemiat pelaisi yhteen. Olisi sitä JOTAIN tunnetta mukana. Harmi ettei monet tunnu etsivän ollenkaan jotain pysyvämpää, jotain pintaa syvemmältä :)
Mutta niin, ylipaino on tietty joillekin vaikea asia. Se on vähän kuin tupakointi ja ryyppääminen. Sitä on vaikea seurata vierestä kun toinen tuhoaa itseään. Ei pyöreydessä vikaa, mutta jos ei pidä itsestään huolta, niin se voi kertoa jostain syvemmistä ongelmista ihmisessä. Suosittelen pitämään itsestäsi huolta ja vaalimaan omaa kehoasi ja hyvinvointiasi. Se tulee varmasti näkymään päälle.
Hienovaraisuus on valttia, sekä kohteliaisuus. Luulisi että kuka tahansa olisi otettu siitä että on kiinnostunut, eikä siinä mitään häpeämistä olisi. Rohkeutta mukaan.
Toivotan onnea :) Itsekin kova etsintä päällä.
Ensin urheilua - vähän pirtsakoidut siitä. Sitten älä ota sellaista sääntöä itsellesi, että naisenkin pitää olla vähintään uskovainen. Rankka hihhulointi on muutenkin vähän kyseenalaista, kun se on niin tiukkojen moraalisääntöjen luomista itselleen ja muille. Kannattaisi etsiä lähinnä mukavaa naista, jonka kanssa synkkaa. Ravintoloista ja netistä ei löydy aitoa seuraa. Sinun pitäisi löytää vähän rohkeampi nainen, joka pistäisi sinut elämään. Uskonnosta ei kannata tehdä mitään peikkoa ja liian tiukka arvostelu on vaan huono asia. Jos joku mukava nainen on kiikarissa, niin kysy treffeille ja älä pelkää mitään epäonnistumista. Elämä on muutenkin hyvin usein ylä- ja alamäkeä. Jos nainen antaa pakit, niin sittenhän se on vaan se merkki, että puolen vuoden päästä tajuat, ettei se ollut oikea nainen sinulle. Ei kannata olla liian uskollinen lapsuuden kodin opeille. Niistäkin opeista on moni irtautunut eroon ja elää varsin onnellista ja tasapainoista elämää.
Tiukkojen moraalisääntöjen höllentymisen takia yhteiskunta ajautuu kaaokseen ja kaikki rakennelmat sortuvat. Se on täysin välinpitämättömyyttä ajatella että korkeamoraali on huono asia. Sopinee tähän sairaaseen nykyaikaan tosin hyvin.
Kyllä nimenomaan lapsuuden kodin opeille kannattaa ilman muuta olla uskollinen, jos olet ne hyväksi itse uskonut. Voit testata niitä käytännön elämässä. Se on kyllä elämänikuinen projekti, mutta suosittelen silti. Vatsahaava siitä kehittyy, jos toimii omaa vakaumustaan vastaan. Siitä ei ainakaan tule mitään. Luota siihen, että ennen pitkää löydät hengenheimmolaisen. Puhun nyt uskosta, en niinkään mistään uskonnosta. Tärkeää on olla sinut - arvaa kenen kanssa?
Kyllä teet oikean valinnan, jos valitset uskovaisen vaimon. Tulet huomaamaan, miten paljon se helpottaa, kun on samanlainen arvopohja ja tavat, ja se, että naisesi voi ymmärtää sinun ajatuksiasi, maailmaasi ja etenkin osaatte odottaa seksin kanssa avioliittoon. Voi kuule, nykynaisille, jotka eivät ole uskiksia ja monien ainakin luterilaisten uskovienkin keskuudessa ei tuo odottaminen tule kyseeseen.
Ei uskovaisissa naisissa ole mitään pahaa, päin vastoin paljon turvallisempia vaihtoehtoja, sillä uskovaiset haluavat yleensä pysyvää suhdetta, koska se on heidän mielestään ainoa oikea tapa. Tämä on henkkoht kokemukseni. Tietenkään se ei takaa onnea, kyllä monet uskiksetkin eroaa... on siis myös osattava hoitaa suhdetta. Pelkkä periaate ei riitä.
Mielestäni uskovaisen naisen etsintä ei vaikeuta etsimistäsi vaan helpottaa sitä!!! Epäsopivien kanssa vekslaaminen vain vie aikaa ja energiaa samalla kun hyvät vaihtoehdot kävelee ohi.
Ajattele, olet sentään kokenut treffailija. Kai olet JOTAIN oppinut noista treffeistä? Kai osaat JOTENKIN parantaa menekkiäsi?
Sun pitää olla:
- Sosiaalisesti hyväksyttävä uskispiireissä, eli sulla on miespuolisia kavereita, oot niin sanotusti piireissä, ja myös juttelet tytöille ILMAN TAKA-AJATUKSIA (ainkin näennäisesti :D) ettet ole mikään eristäytynyt weirdo. Erikoinen saa olla ja ylipainoakin vähän. Käy srk:n tapahtumissa. Luo miespuolisia kaverisuhteita mieluummin useammassa seurakunnassa ..mutta älä vain naisten takia, sillä se paljastuu.
- Mukava. Kun avaat suusi, sieltä tulee kivaa tekstiä.
- Turvallisen oloinen. Sulla on siis duunia, mitä vakinaisempaa sen parempi. Uskosi näkyy päälle päin. Et hihhuloi, mutta olet selvästi uskis tavoiltasi.
- Sopivan etäinen. Jos tyrkytät itseäsi, kaikki uskovaiset tytöt katoavat. Tämä ei tarkoita, ettet voisi ehdottaa mitään tutustumista, mutta jos käyt vuoron perään pyytelemässä kahville kaikkia naisia, se paljastuu ja on tosi paha. Olemalla kiva herätät kiinnostusta, ja se, ettet näytä omaa kiinnostustasi lisää pökköä pesään!!
- Hyvä ulkonäöltä. Huolittele tyylisi ulkonäköösi sopivaksi. Jos olet rokkari tai hoppari, ole sitä. Jos olet tavis, pidä huoli, että vaatteet ovat tyylikkäitä ja muodin mukaisia. Kyse ei ole pinnallisuudesta vaan siitä, että olet niin sanotusti perillä ja hyvä tyyppi.
- Etenet hitaasti. Varaudu pettymyksiinkin. Aina ei natsaa...itseasiassa tosi harvoin. Älä missään nimessä paljasta että sulla on haku päällä!! Vaihda yhteystietoja, mailaile, soita...katso mihin johtaa. Tunteesi voit paljastaa kyllä esim kuukauden jälkeen eikä torjutuksi tuleminen todellakaan ole häpeä ja ikäluokkasi naisetkin jo aika fiksuja. Usein hihhuloinnitkin jo takana ja semmoinen tasapaino tullut tilalle ja vakaa usko.
- Vakavasti otettava. Kun pyydät kahville, monet pitävät sitä jo kiinnostuksen osoituksena. Kun kahvilla on käyty, monet tytöt seurakunnassa kuvittelevat että haluat jatka treffailua. Kannattaa tunnustella. Jos tyttö on varattu, se selviää kahvipöydässä yleensä ekalla kerralla etkä ole näyttänyt korttejasi, että olet kiinnostunut hänestä silleen (safe face!). Jos oma kiinnostuksesi lopahtaa, muista kertoa se, sillä muuten saat heti uskispiireissä pelaajan maineen (se on typerää, mutta uskisnaiset on outoja, kun on niin kova paine päästä naimisiin).
Jos taas haluut jatkaa nettijuttuja niin siitä vaan... hyvä kristillinen treffisaitti on christian cafe ja suomalaisista kristillisistä ilmainen deitti.kotisatama.net
Omat kokemukseni uskovaisista:
1. tavattiin serkun kautta, myöhemmin sovittiin kaveripohjalta tapaaminen hengellisessä tapahtumassa ja siitä lähti kaverisuhde, joka muuttui seurusteluksi
2. tavattiin kahvilassa. alkoi kaverisuhde, joka muutui seurusteluksi keskustelujen ja hengailun myötä
3. Tavattiin kristillisellä opistolla, vaihdettiin pari sanaa, eikä tietty nähdäänkö enää...pieni kiinnostuksen kutina. Myöhemmin nähtiin erilaisissa tapahtumissa satatumalta ja lopulta yhteystiedot vaihtui ja alettiin yhteydenpito s-postilla..tapaamisia, tekstareita..päätettiin seurustella
4. Tavattiin sattumalta täälä suomi24:ssä...ei tiedetty toistemme vakaumuksista. Oltiin pahoilla teillä kumpikin ja haluttiin vaan vähän seikkailla. No sitten seikkailtiinkin, kunnes omatunto alko koluuttaa ja Herra puhua. Tilanne kävi niin epätoivoiseksi että nostin kissan pöydälle, paljastin uskoni ja toinenkin paljastui uskovaksi. Pohdimme arvomaailmaamme ja siit lähti seurustelu joka nyt johtaa avioliittoon.
Että semmoista. Itselläni olen huomannut että asiat vaan tapahtuu ja kyllä kannattaa ottaa uskova. Uskovienkin kanssa on vääntöä käsityksistä, vaikka on sama uskonto. Silti joutuu tappelemaan elämäntapakysymyksistä välillä. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi jos kumppanini ei olisi uskossa. Eihän siitä mitään tulisi!! Sitä paitsi en voi ottaa vaimoa, joka ei voisi rukoilla kanssani tai keskustella hengellisistä asioista ja ymmärtää niitä oikeasti. Haluatko sinä?