Haluaisin gallupinomaisesti kysyä ihmisiltä, mitä ajatuksia suuret ikäerot herättävät. Itse olen erittäin kiinnostunut eräästä itseäni 20 vuotta vanhemmasta miehestä (olen 20-vuotias) ja tiedän että tunne on molemminpuolinen. Niinkin iso ikäero aiheuttaa varmasti erinäisiä ongelmia, ja olenkin miettinyt, onko järkeä edes yrittää jos ei suhdetta, niin jotain muuta.
Vanhempi mies kiinnostaa
J..
373222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Seurustelin 12 vuotta vanhemman miehen kans ja suhteemme kesti 6v.
Toi 20v ikäeroa on kyl jo hieman liikaa.
21v ja voisi sanoa että seksin mielessä kiinnostaa vähän vanhempi mies
Jos itse seurustelit yhden ihmisen kanssa niin mistä tiedät, ettei se olisi onnistunut toisen kanssa pidempään. Ikäero ei ole ratkaiseva asia parisuhteen kestoa ajatellen. Ihan muihin asioihin suhteet kaatuvat
olen 38v ja en ikinä ottaisi itselleni edes yhdeksi illaksi KUUSIKYMPPISTÄ ukkoa( kokisin olevani pappojen pania) tai 18-vuotiasta pentua, joka sopisi omaksi lapseksi(olisin umpi pervo lapsiin sekaantuja). siinä on jo sukupolven ero, eli ihan liikaa.
kummassakin tapauksessa seksistä ei voisi tulla mitään:( suhteesta nyt puhumattakaan...kun kymmenen vuottakin on mielestäni jo raja tapaus.
normaaleista naisista ajattelee juuri noin. Tämä on vaan semmonen juttu, josta aina meuhkataan, koska miehet haluavat itsetuntoaan toisille miehille pönkittääkseen nuorempia naisia.
kyllä varmaan noinkin, mutta olen tyrmistyksekseni huomannut, että minua reippaasti yli kymmenen vuotta nuoremmat miehet, käyvät kuumina tällaiseen vanhaan akkaan. luulevat varmaan minun osaavan jotain mystisiä temppuja ja niksejä näissä seksi touhuissa:D
kerrassaan käsittämätöntä ja hupaisaa...
Sinä puhut luullen, et tietäen, koska sinulla ei ole omaa kokemusta. Voit vain uskoa tietäväsi eli luulla, muttet todellisuudessa tiedä mitään ikäeron vaikutuksesta suhteeseen.
itseltäsi, mitä 40-vuotias mies haluaa sinusta. Toisin sanoen, mitä annettavaa 20-vuotiaalla tyttösellä voi olla 40-vuotiaalle miehelle, jolla on jo jonkin verran elämänkokemusta takanaan. Arvaat varmaan itsekin vastauksen ja sen, mitä ajan takaa.
Sinultakin kysyn ihan samaa: onko sinulla omaa kokemusta tuollaisesta ikäerosta suhteessasi ja onko sinulla niin tilastollisesti vahva näyttö sille, että 40-vuotias mies haluaa 20-vuotiaasta naisesta vain seksiä. Mitä se 20-vuotias kolli muuten haluaa? Sanoisin, että 40-vuotias on oppinut jo sen, että suhteessa on muustakin kyse kuin seksistä.
Sinä ruokit stereotypiaa. Veikkaanpa, että olet keski-ikäinen nainen itse ja puhut vain uskomustesi pohjalta. Tietoa sinulla tuskin on.
muusta ei ole takeita.
Heippa!
Olen itseni löytänyt myös samankaltaisesta tilanteesta, eli itse olen päälle parin kymmenen ja "unelmien" mieheni 40. Ikäisiini "koltiaisiin" en ole koskaan tuntenut järin suurta kiinnostusta, vaan mieheni ovat järjestäen olleet hieman vanhempia, eivät vielä kuitenkaan tosin näin paljon vanhempia..
edellinen suhteeni oli 11 vuotta vanhempaan mieheen eikä ikäero aiheuttanut mielestäni kovin kummoista ongelmaa, tärkeintä on että henkilökohtaisella tasolla kemianne kohtaavat ja tunnette olevanne samalla aaltopituudella. Ikäero näkyi kohdallamme vain lähinnä siinä että hän tunsi jo juosseensa juoksunsa, halusi asuntolainan ja perheen - minä en halunnut vielä niin suuria sitoumuksia. Toki kyseessä oli myös henk.koht. valinta etten itse halua lapsia, ja hän olisi halunnut.
Omassa ihastuksessani olen juuri pohtinut kysymystä "mitä annettavaa minulla olisi hänelle?" Hän on menestyvä ja älykäs mies - minä nuori ja naiivi pikkutyttö. Hyvänä puolena koen kuitenkin että hänellä on jo ollut perhe ja lapset, minulla ei siis ole "velvoitetta" hänelle niitä enää antaa. Kuitenkin kun ajattelen eteenpäin seuraavat 20-30 vuotta, hän on jo rumasti sanottuna "toinen jalka haudassa" ja minä vielä menokunnossa, mitä silloin tulee tapahtumaan? olenko silloin "velvoitettu" ryhtymään hänen omaishoitajakseen? Onko minun silloin sallittua viettää ns. kaksoiselämää?
Hänen kannaltaan ajateltuna, mitä hän voi minulta saada? voiko hän kokea minut vertaisekseen? kun itse ajattelenkin nuorempia miehiä -tai poikia- vaikka vain neljän vuoden ikäerolla, he tuntuvat aivan lapsilta. Kokeeko hän myös minut "lapsena"? Toki hän saattaa myös kokea tietynlaista riittämättömyyttä: jaksaako hän pysyä perässä minun tahdissani ja menoissani. Yhteiskunnan ja sukulaisten taholta tuleva paine voi myös olla melko kova.
Kuitenkin itse henk.koht haluan ottaa asiat niin kuin ne eteen tulevat ja käsitellä ongelmat siinä hetkessä. Minulla ei ole halua saada lapsia tms. tavoitteeni on olla onnellinen tässä ja nyt - mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Sinun tuleekin siis miettiä mitkä ovat omat tavoitteesi ja mitä haluat elämässäsi saavuttaa, mihin haluat pyrkiä ja missä näet itsesi 20-30 vuoden kuluttua, ja sitten miettiä miten mahdollinen miesvalintasi vaikuttaa asiaan. Mitä voit saada? mitä menettää?
Tärkeintä on, että elät elämäsi niin ettei sinun tarvitse myöhemmin katua valintojasi eikä miettiä "mitä jos?" -niin hyvässä kuin pahassakin - tämä elämä on ainoasi. Itse olen todennut etten voi tulla onnelliseksi jos en seuraa sydämeni ääntä, olen vahvasti tunneihminen, eikä valintani oikeutusta ole kellään asiaa arvostella. Kukin eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja omalla kohdallaan tuntee oikeaksi. Mutta toki minun pystyttävä hyväksymään se tosiasia ettei hän valitse samoin..
Minulla ollut paljon samanlaisia ajatuksia.Olen 22 ja miehen 45.Ollaan tunnettu kolme ja puoli vuotta,eihän me niin kauan yhdessä tosin olla oltu.Kun on samanlaiset elämänarvot niin se ainakin auttaa asiaa paljon.Seksikin sujuu ja on monin verroin parempaa kuin omanikäisteni kanssa tuli harrastettua.Kyllä sitä tulevaisuuttakin tulee mietittyä välillä,mutta meillä on yksi elämä,teen niinkuin sydän sanoo,loppujen lopuksi sitä ei tiedä kumpi täältä ensin lähtee.ja minua ei ainakaan mieheni ole vanhentanut,mutta minä kuulemma nuorentanut miestäni..
Huomaatko, että kun on omaa kokemusta asiasta, niin pystyy kertomaan tosiasioita eikä luuloja ja uskomuksia.
ja olin jo kihloissakin oman ikäiseni kanssa,rakastuin tähän vanhempaan mieheen,jätin omanikäiseni ja lähdin uuden miehen matkaan.Päiväkään en ole katunut.
Kyllähän se täytyy myöntää, että itsekin aikoinaan ajttelin että kuinka joku pystyy viehättymään -saati seurustelemaan- oman isänsä ikäisen miehen kanssa, ennen kuin itselleni kävi niin... Kävi vain niin, että itse juuri pitkästä parisuhteesta eronneena aluksi ikäänkuin hain turvaa tämän miehen "isällisestä" olemuksesta. Pelisäännöt tehtiin selväksi heti alussa: sänky ja yhteiset murheet jaetaan, tunteita ei. Haluan kuitenkin vielä kokea elämää, ja mieskään ei ollut valmis muuhun...Mennään päivä kerrallaan ilman sitoumuksia kuin parhaat ystävät. Edelleenkin sänky ja murheet jaetaan...ja myös jo jonkin verran tunteita. Jännityksellä siis jatkoa odottaen... =o) Ihanaa kesää kaikille!!!
mä en voi ymmärtää mitä jotkut parikymppiset likat näkee jossain harmaassa 40v ukossa!
mulle max yläikäraja on 5v itseäni vanhempi mies!
olen itse siis 22 ja mieheni 27.
ihmettelen todella miksi jotkut haluavat ryhtyä tuollaisiin suhteisiin jossa paapotaan 40v pappaa, hyi helvetti!
sisarellani on itseään 20v vanhempi ukko, ja he ovat saaneet 2 lasta ja ovat olleet kauan yhdessä, mutta oikeasti välillä tulee mieleen että miksi hitossa he ovat yhdessä?se mies on vanhettanut sisareni jollekin mummotasolle!!!
ja näin usein käy kun seurustelee itseään 20v vanhemman ukon kanssa, miehen käytös "tarttuu" ennen niin elinvoimaiseen naiseen ja kohta nainen huomaa kutovansa sukkia huviksi..
sinuna miettisin sen 10 kertaa mihin paskaan käteni pistän.
Olipas kyllä älykästä tekstiä osaltasi! Vaikutat 22-vuotiaaksi hyvin lapselliselta... Ei taida olla sinulla sitä pelkoa että joku älyllisesti kypsynyt henkilö voisi olla sinusta kiinnostunut. Pysyttelehän vaan visusti oman poitsusi kainalossa. Toisilla ihmisillä suhteissa painavat syvälliset asiat :)
no sun täytyy sitten opetella elämään toisten mielipiteitten kanssa..
ei kaikki voi olla sellaisia kannustavia ja ihania "täti-ihmisiä" jotka siunaavat lähes alaikäisen tyttölapsen ja pervon sedän ns. "rakkaussuhteen".
oma lapseni jos yrittäisi moista suhdetta, pistäisin asialle stopin heti ja nostaisin syytteet ja muuttaisin pois paikkakunnalta.
on todella etovaa lukea tuommoisia juttuja kun tytöt tahtovat seurustella "isänsä" kanssa, sillä iskän ikäisiä nuo miehet ovat..
ja jos täällä suhtaudutaan negatiivisiin kommentteihin noin huonosti niin ei voi mitään, kaikki ei vain tykkää tuollaisista suhteista ja pitävät niitä epänormaaleina.
voisi kysyä että onko ap:llä minkäänlaista tajua siitä mihin hän on ryhtymässä?
onko hän valmis melko ykstoikkoiseen elämään, koska me vanhemmat ihmiset emme jaksa aina olla rilluttelemassa ja juoksemassa toisten pillien mukaan.
entäs sitten työelämä, onko ap:llä työpaikkaa vai etsiikö elättäjää, koska yleensä vanhemmat miehet ovat varmemmin työelämässä kiinni ja saavat palkkaa.
mitä ap edes voi haluta tällaisesta vanhasta ukosta?muutakin kuin seksiä?kannattaako seksin takia pilata oma saatika toisten elämä jos mies vaikka on perheellinen?
onko ap valmis ottamaan vastuun myös tästä kyseenalaisesta suhteesta, jos alkaa tutut kysellä?
entäs sitten mahdollinen raskaus?jos mies on perheellinen ja käy ilmi että tulet hänelle "vahingossa raskaaksi" niin miten aiot ylipäätään selittää asian, entäs jos mies ei halua lasta ja silti pidät lapsen, tuhoatko miehen perheen siinä sivussa kertomalla yhden yön suhteesta...
kannattaa miettiä aika monia asioita ennenkuin ryhtyy tuollaiseen, ja itse en todellakaan suosittelisi, mutta nykyäänhän tuollainen on lähestulkoon muotia, joku parikymppinen tyttö iskee perheellisen miehen ja rikkoo perheen, vain kun ei tajua mitä yhden yön toilailut voivat aiheuttaa.
mistähän nostaisit syytteen? eikös 20 vuotias ole täysi-ikäinen..no mutta tuo on sinun mielipiteesi,minun mielipiteeni kovin erilainen..onhan se tietysti vaikea ymmärtää jos on tiukkapipo ja ei ole itse kokenut koskaan.
jaa no kuule ei ole tullut koskaan TARVETTA hankkia isäni ikäistä miestä.
ja tarkoitin lapsella alle 20v tyttöjä joita nämä vanhat papat oikein pyydystävät lupaamalla maat ja taivaat mutta todellisuus on jotain ihan muuta.
syytteen nostaisin ala-ikäiseen sekaantumisesta jos sellainen tilanne tulisi.
luulisin että tuollaisetkin ihme "tarpeet" juontavat juurensa huonoihin isä- ja tytär suhteisiin, isältä kun ei olla tarpeeksi saatu kaivattua huomiota niin hankitaan sitä vaikka irstaalta naapurin sedältä..yöx
mun vanhempi mies tosiaan oli mun seinänaapuri ja isäni kanssa en ole missään väleissä!mutta silti sinä et tiedä asiasta mitään.sun painajainen ois varmaan yhet mun ystävät,niillä on 20 vuotta ikäeroo ja ne on lesboja.
Ihan hyvin voit miestä lähestyä. Ei tunteet ole iästä kiinni. Ise olen ollut liki 5v itseäni vanhemman miehen kanssa, minä 28 ja mies 55. meillä on mennyt ainakin ihan hyvin, on yhteisiä intressejä jne. Myös sexi toimii hyvin : ) Tietty, jos sulla on suunnitelmissa vaikka vauvat, niin lasten saantiin se vaikuttaa kyllä, jos mies kovin iäkäs. Jotkut ovat kovin kriittisiä ikäerojen suhteen, mutta teidänhän se elämä on. Onnea :))
et ole minun tyttäreni.
en ole sinua edellinen kirjoittaja,mutta pakko vaan sanoa että onneksi et ole äitini.
ois kiva, mutta sänkyyn ehdottomasti nuori ja vetreä.
Kuulehan, mietihän sellaista 20-vuotiasta kaveria, joka pitää huolen omasta kunnostaan ja tietää miten sängyssä tulee toimia.
No, kaveri pitää huolen omasta kunnostaan seuraavat 20 vuottakin ja on oppinut yhtä sun toista sängyssä ja ennenkaikkea naisista.
Tiedätkö, että tämä kaveri ajaa 40-vuotiaan kahdeksikkoa oman 2O-vuotiaan itsensä ympäri mennen tullen rakastajana.
Minä oli taitava jo 20-vuotiaana, mutten ymmärtänyt mitään naisen henkisistä tarpeista. Fyysisesti en ole tullut yhtään huonommaksi rakastajaksi, päinvastoin ja ymmärrän paljon paremmin, mitä nainen tarvitsee kokeakseen olevansa huomion keskipisteenä.
Hyvä tavaton, mitä ennakkoluuloja täällä viljellään!
Ihan ensiksi totean sen, että useimmilla vastaajille ei ole kokemusta asiasta ja silti esittävät asiansa kuin tietäisivät jotain. He eivät tiedä.
Minulla on asiasta oikeaa kokemusta. Olen ollut avoliitossa itseäni liki 20 vuotta nuoremman kanssa. Ikäero ei ollut meille koskaan ongelma. Sen sijaan se oli ongelma monille läheisillemme ja jopa ystävillemme. Kyse on ennakkoluuloista sellaista ratkaisua kohtaan, joka ei ole ihan standardi. Ihmiset pelkäävät epänormaalia ja varsinkin keski-ikäiset naiset kauhistelevat tilannetta, jossa miehellä on nuori nainen. Mietipä heidän pelkojensa taustoja.
Ikä on sittenkin aika epärelevantti asia, kun kaksi ihmistä viihtyy keskenään. Toisen kokemus ei ole kkemukseni mukaan lainkaan haitta parisuhteessa. Ja aivan varmaa on, että on mies sitten millainen rakastaja tahansa 20-vuotiaana, niin 20 vuoden kokemus ei hänestä huonompaa rakastajaa tee ei romanttisesti eikä fyysisesti, jos hän on kunnossa.
Itsesi kohdalla sinun täytyy miettiä tarkkaan sitä, oletko riittävän rohkea tuollaiseen suhteeseen. Mieti tilanteita, jossa ystäväsi, vanhempasi katselevat teitä ja tiedät heidän pohtivan kriittisesti teitä parina.
Sitten sinun tulisi miettiä vielä sitä, että ihminen kokee juuri tämän hetken relevanttina. Niin 20- kuin 40- kuin 60-vuotiaanakin. Kaikki mitä teet nyt vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta kaikki mitä teet tulevaisuudessa ei vaikuta tähän päivään mitenkään. Ajattele siis elämää eteenpäin. Mieti suuhdettanne nyt, 10, 20 , 30 ja 40 vuoden kuluttua. Minkä ikäisiä olette silloin. Itse nn usko, että kertomallasi ikäerolla tulee mitään ylitespääsemätöntä ongelmaa tulevaisuudessa edellyttäen, että miehesi on normaalikuntoinen.
Mutta uhraa hetki myös sille ajatukselle, että kun hän kun sinä olet vaikkapa 55-vuotias ja yhä työelämässä, hän on 75-vuotias ja alkaa rapistua kiihtyvällä tahdilla.
Lapsia kykenette saamaan ihan samalla lailla kuin kaksi samanikäistä. Niiden saaminen on paljon enemmän yksilökysymys, mutta on perin normaalia, että mies on lisääntymiskykyinen hautaan asti.
Sitten sinun pitäisi vielä huomata sellainenkin asia, että vaikka olisitte kuinka rakastuneita nyt, niin ei ole mitään taetta, että suhteenne kestää (sama asia vaikka olisitta samanikäisiä). Noin puolet avioliitoista päättyy eroon ja avoliitoista vielä suurempi osa ja toisista kierroksista vielä suurempi osa.
Minusta kukaan ulkopuolinen ei pysty eikä saisi kertoa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä. Tee niin kuin sydämesi sanoo, mutta ole rehellinen itsellesi.
ihmisillä paljonkin, hyvä niin. Oikeastaan tämän keskustelun seuraaminen ei ole valaissut minua juurikaan, vahvistanut vaan ajatuksiani että aihe on varsin mielipiteitä herättävä. Vähän olen pettynyt siitä, miten ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä jotkut osaavat olla. Ajatellaan vaan stereotypioita eikä ollenkaan sitä, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja että vaikka näin iän osalta hyvin erilaiset ihmiset voivat löytää ns. sielunkumppanuuden.
Tottakai joka ikinen, joka vastaavassa tilanteessa on, harkitsee sitä tarkkaan ja puntaroi hyviä ja huonoja puolia. Tai ainakin jokaisen pitäisi tehdä niin.
Vaikka suhde onkin kahden ihmisen välinen asia, en koskaan alottaisi sitä ilman tietynasteista "hyväksyntää" perheeltä, ystäviltä jne. Niin ja kommentti perheellisen miehen elämän pilaamisesta oli mielestäni hieman tahditon. Itse en ikinä (!!!) sekaantuisi avio/avoliitossa olevaan mieheen.
Mutta tämä oli vaan oma arvioni ja mielipiteeni tähän keskusteluun. Ajattelin kirjoittaa tällasen loppukommentin omalta osaltani..
Seuraa sydäntäsi ja ole rehellinen itsellesi. Se on paras neuvo, mitä kukaan voi antaa. Lopulta sinun täytyy itse päättää ja tulla toimeen päätöksesi kanssa.
Kannattaa miettiä aika tarkkaan, miten tämän herrashenkilön läheisilleen esittelee.
Suhteitahan voi olla monenlaisia:
- pitkäaikainen parisuhde
- lyhytaikainen tulinen intiimisuhde
- seksisuhde
- ystävyyssuhde
- tutor-suhde
- ....
Lopulta ei taida olla kahta samanlaista suhdetta.
Hyvä, että huomasit monilla olevan etupäässä mielipiteitä eikä kokemuksia. Ilman omaa kokemusta tällainen tilanne on kuin katselisi Eifelin-tornia valokuvasta eikä paikan päältä. Siinä on iso ero vaikkei sitä tajuakaan. Suhteet ovat aina yksilöllisiä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
ehkä osuvampi sanonta tähän olisi SEURAA HIMOJASI,en ainakaan usko että jostain rakkaudesta on kyse...hahahah
ja tälle mennikselle:
taidat olla aika epätoivoinen tapaus kun tykkäät pyydystellä pikkutyttöjä petiisi, vai onko sekin "rakkautta vaan", kun niin ihaillen puhut näistä suhteista, vai etkö ole vain kasvanut aikuiseksi ja tykkäät leikkiä edelleen...
mitä sitä sanotaan lapsista:
"lapsi on terve kun leikkii, mutta sairas kun ei osaa lopettaa"
ehkä vielä vinkkinä, jonain päivänä kun vahingossa sekaannut ah niin älykkääseen teinityttöön, niin muista että sillä teinitytöllä on vanhemmat, jotka eivät ajattele hyvää pervoista sedistä jotka deittailevat TYTTÖJÄ.
Viestissäsi on yksi olennainen kohta:
"...en ainakaan usko että jostain rakkaudesta on kyse"
Usko ei ole sama kuin tieto. Vain näillä kahdella ihmisellä ko. asiassa on tieto omista tunteistaan. Veikkaanpa, ettei sinulla ole mitään omakohtaista kokemusta vastaavasta asiasta. Olet vain pelkojesi ja ennakkoluulojesi vanki ja se tekee sinusta suvaitsemattoman.
Anna täysi-ikäisten ihmisten itse päättää, mitä elämällään tekevät. Minä voi kokemuksesta sanoa, ettei suuri ikäero (17 v) ollut minun ja ex-avovaimoni suhteessa milloinkaan, vähimässäkään määrin ongelma.
En ymmärrä, miksi liität himon juuri ikäeroon. Minusta himo on vain yksi komponentti suhteessa. Ikä on vain numero. Olennaista on se, kuinka kaksi ihmistä viihtyvät keskenään.
Paavo Lipponen - Päivi Hertzberg = ikäero 26 vuotta
Michael Douglas - Catherine Zeta-Jones = ikäero 25 vuotta
Humbrey Bogart - Lauren Bacall = ikäero 25 vuotta
Spede Pasanen - Riitta Väisänen = ikäeroa oli 24 vuotta
Heikki Kinnunen - Satu Silvo = ikäero 16 vuotta
Roolihahmot ;))) Carrie Bradshaw - Mr Big = kaiketi 15-25 vuotta (näyttelijöiden ikäero 13)
Helmut Kohl - Maike Richter = ikäero 35 vuotta
... ja nämä nopeasti julkkiksista googlaamalla!
Kannan nyt oman korteni kekoon. Itse tapasin nykyisen kumppanini 19 vuotiaana, mies on minua 20 vuotta vanhempi. Ikäero ei ole ollut meille mikään ongelma, ja myös perheeni ja ysäväni ovat hyväksyneet suhteemme ilman ennakkoluuloisia epäilyjä miehen tarkoitusperistä.
Yhdessä olemme siis olleet nyt 7 vuotta, ja nykyään olemme kihloissa.
Alussa toki hieman häiritsi vieraiden ihmisten kauhistuneet katseet ja kuiskailut, mutta enää en niistä välitä. Viihdymme yhdessä, seksi on mahtavaa (paljon parempaa kuin mitä ennen koin), ja päivääkään en ole valintaani katunut.
Kaikkea hyvää teille.
no jos mun kaveri kertois seukkaavansa vaikka mun isää..esim..niin en haluis olla sellasen kans tekemisissä, pistäisin välit poikki heti, sekä kaveriin että isääni. jos olis kyse vaan jostain toisesta ukosta niin en haluis tunteakaan mun kaveria siin vaiheessa..
mun mielestä tollanen on aika epämääräistä touhua, ja aikas kuvottavaa kateltavaa.
vähän niinkuin 16v seukkais 36 ukkoa!?hyi!
mutta jos jotkut tykkää niin ihan sama ite en tykkää ja en aio pitää yhteyttä pervoilijoihin.
THAT´S IT!
Ihminen on nisäkäs ja käyttäytyy luonnonmukaisimmillaan juuri siten. Urokset mittelevät naaraista ja tämä mittely, kilpailu pitää huolen siitä, että parhaat ja elinvoimaisimmat geenit pääsevät munasolulle.
Ikä väistämättä syö uroksen kilpailukykyä, mutta niin kauan aikaa, kun miehellä on kilpailukykyä, on hänellä myös täysi luontoemon antama oikeus kilpailla naaraista.
Uskonto, kulttuuri ja sivistyksemme ovat tuoneet mukanaan tapoja, jotaka ovat ennemminkin sopimuksia kuin luonnollista käyttäytymistä. Aika moni asia, joita pidämme moraalisena (kuten esimerkiksi elämän pidentäminen keinotekoisesti tai elämän ylläpitäminen olosuhteissa, joissa ei ole elinmahdollisuuksia) ovat luontoemon kannalta aivan pervoja.
Laki sallii mainitsemasi 16/36-vuotias suhteen. Laki sallii myös vaikkapa 16/125-vuotias suhteen. Siihen mihin laki loppuu alkaa suvaitsemattomuus - viimeistään.
Sinä siis hylkäisit kaverisi, jos hän alkaisi seurustella 36-vuotiaan kanssa. Minusta se kertoo enemmän sinusta ystävänä kuin kaveristasi. Olen ihan iloinen, etten ole kaverisi. Voisit vähän miettiä mitä ystävyys tarkoittaa, sillä lopulta vaatteilla, meikeillä, asunnoilla, autoilla, ulkomaanmatkoilla, matoilla ja verhoilla ei ole mitään merkitystä. Ainoa todellinen, mikä merkitsee on toisen ihmisen kohtaaminen.
Ihmiset ovat erilaisia, heidän arvonsa ovat erilaisia. Sen sisäistäminen on hyvin vaikeaa.
Edellinen teksti aikuisen miehen,moniko ikäiseni poika ajattelee noin...t.tyttö 21 v
Pakko ottaa kantaa!
Ethän vaan etsi isä-hahmoa? Minulle tulee ainakin mieleen että naiset joilla on vanha mies seuranaan ovat jääneet lapsuudessa vaille isän tuomaa turvaa ym. Itse olen sellaisen perheen lapsi ja jo kouluajoista lähtien ihmettelin miten minun isä näyttää noin vanhalta kaverien isiin verrattuna?! Ajatelkaapa asiaa lasten kannalta. Minusta on koomista jos 50-viotias isä työntää lasta rattaissa. Suurin osahan meistä ajattelee sen olevan VAARI.
Aika harva taitaa sittenkin olla vaari jo 50 vuotiaana. On se toki mahdollista, mutta nykyään lapset saadaan tuossa 30-hujakoilla eli 60-vuotta on se vaariksi tulon normaali ikä.
Oli aika hauska kirjoitus. Nauroin ihan ääneen. Tuli mieleen tyttäreni, joka sanoi minulle: "Kamoon hei, mä täytän 13 ens geväänä"
Naurattaa niin, että repeää :))))))))))))))