miehelläni oidipuskompleksi

Itse olen perussiisti,hoikka, ehkä holtiton rahakäyttäjä,opiskelen hoitoalaa, kiltti, vähävarainen, rento,avoin, huumorintajuinen,positiivinen,juon muutaman kerran vuodesa, en tappele, en tupakoi, en paljoa kiroile, kohtelias, joskus toki olen laiska ja itsekäs niin kuin me muutkin naiset.

Äitinsä ei tykkää minusta ja mies aina jos sanon poikkipuolisen sanan äidistään niin aina on puolustamassa, minut se eukko saa haukkua maan rakoon ja myöskin arvostella, sitten jaksaa aina kehua äitiänsä kuinka tämä ei juo, on hoikka,vahva ,rikas hyvä rahankäyttäjä,siisti jne......... sitten yrittää että minä leikkaisin saman tukan kuin äidillään, käyttäisin samanlaisia vaatteita, tekisin sanoja asioita mitä hänen äitinsä teki nuoruudessaan esim: olisin juoppokuski ja pääsääntöinen lapsiemme kaitsija, sitten näyttelee äitinsä kuvia kavereille, leuhkailee tämän iällä (nuorena tehnyt mieheni) ja kun äitillänsä oli lehdessä syntymäpäiväilmoitus kuvan kera leikkas sen talteen, soittaa äidilleen päivittäin, kysyy neuvoa joka hemmetin asiassa, soittaa hänelle jos riidellään, haukkuu jopa ystävieni äidit huonoiksi verrattuna omaansa, ei suostu naimisíin kun äippänsä ei tykkää minusta( ollaan oltu melkein 10 vuotta yhdessä ja lapsiakin on) kasvatusmenetelmät tehdään niin kuin äitinsäkin teki, tykkää yhdestä laulusta missä esiintyy äitinsä nimi, puhuu omasta äiditään jatkuvasti esikoisellemme esim jos tämä on ostanut hänelle jotakin, sitten meille ostetaan samoja tuotteita mitä äitinsä on suositellut, uhkailee myös että äitinsä pystyy minut niin sanotusti "lyömään henkisesti nurkkaan koska vai.

Vahva nainen ei alistu miehensä juoppokuskiksi tai pääsääntöiseksi lastenkaitsijaksi , minusta tuntuu että anoppisi on muka vahva, tiedän paljon tälläisiä muijia, vouhotetaan ja uhkaillaan mutta vaikka jos oma ukko mainitsee levinnesstä perästä niin heti ruvetaan puputtamaan porkkanoita ja läpivahvaa ihmistä ei ole olemassakkaan, jokaisella on heikko kohtansa, anoppisi ei kuulosta kovin terveeltä muutenkaan, nainen joka antaa poikansa noin palvoa ja kyllä tämä eukko tietää sen, ei voi olla kovin normaali, anteeksi vain. Älä missään nimessä anna muijan lyödä sinua henkisesti nurkkaan, tiedän erään tuttavani jonka piti henkisesti selviytyäkseen ja estämästä satuttamasta itseään henkisesti letkauttaa aina hulluja juttuja pokkana, anoppisikin luultavasti käyttäytyy noin suojelemasta itseään haavoittumasta ja suojellakseen esiin haluavaa heikkouttaan, eli anoppisi voikin olla heikko henkisesti oikeasti, ehkä on oppinut aikoinaan että muu ei auta tai sitten on vain yksinkertaisesti vähän pipi päästään.


Meidän riidat ja ongelmat johtuu juuri tästä ilkeästä eukosta, olen jopa pettänytkin miestäni pari kertaa kun aina on se äiti, äiti,äiti


Pettäminen ei poista eikä ratkaise teidän ongelmia



Itken päivittäin tätä tilannetta ja etsin epätoivoisena ratkaisua, lasten takia olen jäänyt mutta onhan tämä henkisesti raskasta ja yhtä helvettiä, miehen perhe on kuin käärmeenpesä ja minä en ole tarpeeksi hieno heille vaan anopin sanoin: tyhmä luuseri

Et ole tyhmä luuseri vaan hän, hän yrittää uskotella sinulle niin koska haluaa saada sinut henkisesti alas ja hallita sinua juuri niin kuin miestäsikin, minä suosittelisin kylmästi eroa, tuo tilanne ei tule muuttumaan, äidit pystyy haudankin takaa vaikuttamaan asioihin, eihän siitä tule mitään jos toinen yrittää luoda oman perheen juttuja ja toinen vaan soveltaa joka hemmetin asiaan äitinsä juttuja.

Sitten vielä muutama kysymys sinulle: Arvosteleeko hän muita? Mitä appesi sinusta tykkää? Minkälainen anoppisi oma tyyli on ? Minkälainen hänen oma anoppi on ollut hänelle? Uskallatko sanoa takaisin anopillesi? kun sinulla oli niin paljon noita kynnysmatto luonteenpiirteitä, tunnetko olevasi oma itsesi ja pystytkö pitämään hauskaa ja rentoutumaan miehesi suvun parissa?

ja asia ei ole lähtenyt ratkeamaan edes perheterapeutilla, niin kannattaisiko oikeasti miettiä, onko suhteen jatkamisessa järkeä?

Kenenkään ei pidä antaa lyödä, nöyryyttää ja lytätä maan rakoon. Jos annat muiden ihmisten niin tehdä, teet väärin itseäsi kohtaan.

Teidän pitäisi miehenne kanssa pitää yhtä ja hänen pitäisi puolustaa sinua, onhan teillä yhteinen perhe ja lapsiakin yhdessä. Hän tekee väärin paitsi sinua, myös lapsianne kohtaan, joista tällainen "hullunmylly" on varmasti hyvin hämmentävää. Epäilemättä hänellä on jotakin ongelmia äitisuhteensa kanssa, anoppi on ollut vahva ja "orjuuttanut" poikansa jo lapsesta tms. Joka tapauksessa tuo ei ole normaalia.

Kerrot, että itket tilannetta päivittäin ja olet ahdistunut ja olet jopa epätoivoisesti halunnut "irti" tilanteesta pettämällä miestä. Olisiko aivan mahdoton ajatus, että jatkaisit elämääsi ilman tätä "mammanpoikaa?" Et varmaankaan voi hänen ongelmaansa ratkaista, jos se on noin paha.

Sinulla on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä eikä ainoaa elämäänsä kannata viettää "tyhmän luuserin" roolissa lytättävänä ja haukuttavana. Eivät kai lapsesikaan voi olla onnellisia tuossa tilanteessa? Kun he kasvavat, he arvostavat ja tarvitsevat vahvaa ja tasapainoista äitiä, eivät masentunutta, lyttyyn lyötyä ihmisrauniota, jota kaikki sukulaiset saavat potkia mennen tullen. Sinun pitää olla myös heille esimerkkinä siitä, miten aikuinen ihminen pitää puolensa!

Kuinka hitossa sellaiseen 'mieheen' voi tuntea edes vetovoimaa, yleensäottaen alkaa seurustelemaan vakavasti, lapsentekemisestä puhumattakaan...huh huh

Jokin ominaisuus sinussa on suostunut tähän kaikkeen lähes 10 vuoden ajan.

Miksi suostua olemaan marttyyri kolmiodraamassa, jota mies pyörittää.
Mies kiusaa sinua äidillään, koska on tavallaan itse kiusaantunut suhteessa äitiinsä.
Hän tajuaa jollain aivolohkollaan, että äiti ei päästä irti.

Miehen irtaantuminen äidistään on pitkä prosessi. Hänen pitää ryöstää miehuutensa äidiltään ja kilttinä poikana ei ole tätä uskaltanut tehdä. Äiti pitää hänen "miehuuttansa" käsissään ja siitä hän on kiusaantunut. Ja siitä syystä kostaa avuttomuutensa sinuun, kiusaa sinua.

Sinä olet suostunut rääkätyksi ja alistetuksi. Mikä voisi olla kipeämpää naiselle kuin tulla verratuksi ja häviäjäksi toiselle, vieläpä itseään vanhemmalle naiselle.

Olit laittanut nimimerkiksi "ikuinen kakkonen"... siis olet jo tuominnut itsesi tähän sairaaseen kuvioon ikuisesti.
Kukaan muu ei pysty sinua auttamaan kuin sinä itse.
Jos on pudonnut kuoppaan, on nostettava käsivartensa, että auttaja voi auttaa. Ellet sitä tee, olet todella ikuisesti jumissa.

Turha sinun on riitelemällä ja itkulla saada mies/äiti kuvio katkeamaan. Riita ja itku ovat miehellesi vain palkinto hänen vallastaan edes yhteen naiseen, kun äitiään hän ei ole voittanut. Tai uskaltanut voittaa, vaan pitelee miehuuttaan äitinsä kätösissä.

Ala harkitsemaan väliaikaista eroa tosissasi. Jos et ole työssä, mene töihin ja ala kehittää itseäsi tällä saralla.
Lopeta riitely, se on turhaa. Lopeta äiti/poika ongelman pohdiskelu.
Se on heidän ongelmansa, jolla he sitovat sinun ajatusenergiasi. Ja kun on sidottu, on alistettu.

Miehellesi olisi kauheinta, ettet miettisi häntä ja hänen äitiään ollenkaan, vaan sanoisit: "paskat, minä mitään teistä välitä. Hoitakaa omat juttunne, minä elän ja nautin omasta elämästäni."

Anoppisi on oikeassa, kun sanoi sinua tyhmäksi luuseriksi. Nimittäin jos suostut olemaan kiusattuna rakkauden kerjäläisenä, olet luuseri.

Nouse rakas ystävä tuosta poljetusta tilasta, ja heitä luuserin mantteli niskastasi, sillä OIKEASTI ja sisimmältäsi et ole luuseri.

Olet voittaja. Päätä olla voittaja. Olet voittanut miehesi ja anoppisi sinä päivänä kun päätät olla uhraamatta heidän ongelmilleen ajatustakaan.

Sinun pitää huolehtia ja miettiä lapsistasi. Etsi asunto, työ ja oma kultainen elämä.
Jos miehesi tätä kautta tempaisee miehuutensa äitinsä otteesta, niin hän tulee uljaana prinssinä luoksesi. Jos taas ei, niin mitään et menetä. Maailmassa on täysikasvuisiakin prinssejä, joista tulee kuninkaita ja jotka tarvitsevat kuningatarta.

elämääsi!!! Lähde, jätä tuo mammanpoika! Olet jo kaiken muun tehnyt, voit lähteä tuntematta syyllisyyttä. Muista kertoa myös se, että syy eroonne on hänen äitinsä ja että olet valmis jatkamaan jos äiti jätetään suhteen ulkopuolelle.Ei taida sittenkään olla niin täydellinen mamma, kun poikansa perheenkin hajottaa toiminnallaan!

Ala elämään elämääsi lapsesi kanssa ja ole oman elämäsi ykkönen! Ehkäpä jossain vaiheessa löydät myös sen jolle olet aina se ykkönen :-)

Voit muuten kai uskoa että miehesi muuttaa mielellään äidin luo kun ilmoitat erostanne :-) Valmistaudu haukkumisiin yms. saat varmasti heiltä lokaa niskaasi, mutta muista pysyä rauhallisena ja ne syyt mielessäsi, miksi lähdit.

Kertomasi oli aivan kuin omasta elämästäni. Oma ratkaisuni oli ero, koska aloin olla henkisesti jo aivan rikki ja lapset alkoivat kärsiä myös. Yritin turhaan saada exäni ymmärtämään missä mennään, mutta vieläkään hän ei sitä tajua. Erommekin oli tietenkin minun syytäni :o. Toivottavasti löydät tavan ratkaista ongelman. Sympatiani ovat täysin sinun puolella. Pidä pää pystyssä ja jatka taistelua!

Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää. että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa:

1. Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia)

2. Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo

3. On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia

4. Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde)

5. Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua

6. "Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen

7. Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin

8. On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla

9. Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina

Noita diagnooseja näyttää heltiävän. Minun äidilläni oli samanlainen hyvin voimakas piirre. Minulla oli vaimo, perhe ja olin siis valintatilanteen edessä, valita joko perheeni tai äitini väliltä. Minun päätökseni lähti siltä pohjalta, että olin valinnut vaimoni ja tehnyt hänelle lupauksen, mutta en ollut valinnut äitiäni, enkä luvannut hänelle mitään. Itse asiassa tuo ei keskinkertaisella älykkyydellä varustetulle miehelle pitäisi olla ylivoimainen yhtälö ratkaista.

Minun piti panna välit poikki äitiini ja muutamaa vuotta myöhemmin aloin jo käydä vierailemassakin muutama kerta vuodessa. Naisparalta otti parikymmentä vuotta ennen kuin alkoi mennä jakeluun että vaimoani arvosteleva arvostelee minua itseäni hyvinkin henkilökohtaisesti ja tuosta asiasta tykkään kyttyrää.

Minusta sinun on aika puristaa mieheltäsi tuo päätös. Kertomasi perusteella hän on tullut tähän maailmaan ilman selkärankaa, eli hän tarvitsee äitiään, joten suosittelen eroa oman mielenterveytesi vuoksi, mutta anna miehesi valita vapaasti, älä uhkaile, vaan vedä johtopäätöksesi hänen päätöksensä pohjalta.

Vielä yksi tärkeä neuvo: Älä katso taaksesi. Sitten kun olet tehnyt päätöksesi, pidä siitä järkkymättä kiinni tapahtuipa mitä hyvänsä ja suuntaa kohti elämää.

Sairasta, sairasta, sairasta. Sun ukkoshan on oikea Norman Bates. Kerro se myös sille. Lähde vielä kun voit ja kehoita "miestäs" asettumaan todellisen rakastettunsa, eli maminsa luokse asumaan. Varmaan haluais mielellään jakaa vuoteensakin äitylin kanssa. Oksettavaa!!!!
Älä missään nimessä lasten takia jatka tollasta friikkishowta. Mieti, miten kieroutuneen ja sairaan kuvan saavat äiti-poika-suhteesta.

Olipa tuttua kertomusta, luulin ettei kellään toisella/toiselle voi olla tapahtunut tälläistä.
minun ratkaisuni oli, ero. En ole päivääkään sitä katunut.
Kun ajattelen sitä entistä elämääni ja kuinka "hajalla" olin ja kuinka kauan meni että itsetuntoni ja elämähaluni palautuivat voin sanoa, että kannatti tehdä se ratkaisu. Tuo äiti/poika suhde se ei koskaan muutu. Oikeastaan säälin entistä miestäni, koska tuo on sairasta. Emme mekään olleet aviossa. koska äitinsä ei siihen antanut lupaa (aikuiselle miehelle). Minulle ilmoitti silloin aikanaan, ettei meistä tule koskaan ystäviä.Siinä elin kuin puun ja kuoren välissä. lopulta mies haukkui minua päivittäin aivan kuin aivopesty idiootti. Miksi sellaista pitäisi kestää, yksi elämä on meillä kaikilla! Toivon sinulle voimia ja todella toivoisin että ajattelisit itseäsi ja sitä että toisinkin voisi elää.

Ja tajuan että olen aivan samanlainen tyhmä luuseri kuin sinäkin. Koska ei fiksu, jämäkkä, itseään arvostava nainen kuuntelisi tuollaista vaan olisi lähtenyt aikaa sitten. Olet antanut ylittää rajasi, ja siksi he tekevät mitä tekevät sinulle. Sama minulla. Nyt vasta olen saanut tarpeekseni ja aion erota. En enää edes mieti syntyjä syviä, vaan eroan koska minulla ei ole hyvä fiilis siitä, miten mieheni kohtelee minua tai miten perheensä kohtelee minua. Äitinsä lyö ovia ja luurin korvaani. ja ajatella, että olen sen jälkeen käynyt vielä kylässäkin. Ei mikään ihme etteivät arvosta. Tuollainen haukkuminen on aina tietoista. He eivät arvosta sinua, ja heidän halveksuntaa pahentaa se, että sinäkään et näemmä arvosta itseäsi.

Keskutelijoille: ei sillä perusteella, että mies on mammanpoika pysty häntä täysin kelvottomaksi tuomitsemaan; tällä logikalla jokainen italian luigi olisi surkimus...ei se niin simppeliä ole. Parisuhdetta, jossa on lapsia ei kannata katkaista kuin jos se ei ole pelastettavissa! ja ihmiset nyt aina tykkäävät olla puolueellisia, vaikka eivät tapausta tuntisi, kuin yhden todistajan kertomuksista...

Tässä nyt on vain mammanpoika ja omistushaluinen äiti, joka ei siedä miniäänsä, mutta kun yksityiskohtia ja kokonaiskuvaa ei tapauksesta tunne, kannattaisi eräöiden pitää pienempää suuta. Voihan äiti olla monessa suhteessa ihan oikeasti myös hieno ihminen. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Yhtä kaikki kyllä tämä minun kyökkipsykologiallani viittaa lievään narsisti/narsismin uhri - kuvioon: ikuinen kakkonen: miehesi käyttää idealisoitua äitiään tapana olla ylivertainen suhteessa sinuun ja näin pystyy tuntemaan itsensä mieheksi, pitämään yllä itsetuntoaan, joka on riippuvainen siitä, että on eukkoaan parempi. Äidin itsetunto taas riippuu poikansa miehuuden tunteesta ja on sitoutunut periaatteessa arvostettavastikin poikansa hyvin vointiin, mutta valitettavasti se tässä tarkoittaa tämän narsismin tukemista.

MInä en näe mitään perverssiä siinä, että poika ihailee äitiään tai edes siinä, että kysyy tältä neuvoa elämänsä asioissa...miksi vanhempiaan ei voisi konsultoida? Italiassa tuollainen on ei vain normaalia, vaan normi.

Hindumaria: "Hän tajuaa jollain aivolohkollaan, että äiti ei päästä irti. "
Minä en kyllä menisi tekemään tällaista kyökkipsykologista melko heppoista yleistystä, jossa äiti on kuvion syntipukki. Syntipukkeja metsästämällä ei tällaisista tapauksista yleensä ole odotettavissa mitään muuta, kuin lisäänstyvä riitely ja ero, joka vahingoittaa kaikkia. Edelleen, minusta pojan/tyttären ja äidin/isän läheinen suhde, jos jälkeäläinen ei koe sitä ahdistavaksi, voii olla täysin terve, kuin läheinen ystävyyssuhde, jossa ystävää konsultoidaan. Minusta vaikuttaisi paremminkin, että ongelma tässä on pojan lievästi sadistinen luonne (sadomasokistinen suhde), jossa äiti on välineenä ja jota äiti tukee.
Painotan, että tämä on arvio, joka perustuu aika vähäisiin tietoihin...

Ihmettelen kyllä, miten varmoja neuvoja täälllä annetaan kaikenmaailman dilentanttien ja connosseurien toimesta, jotka eivät tiedä tapauksesta juuri mitään. Oikeuttahan ei voi tehdä, ennen kuin on kuunnellut huolellisesti kaikkia osapuolia. Hindumariinalla oli kyllä hyviä pointteja.

MInä antaisin maltillisen neuvon "ikuiselle kakkoselle", että jos mies on muutoin kelvollinen, niin miksi et keskustele aiheesta? Hakeudu parisuhdeterapiaan. Kyllä ne toimivat, jos on hyvä terapeutti.

Kahdestaan keskustelu ei onnistu kovin helposti, mutta kolmas, puolueeton taho on jotain, mitä pitäisi kenen tahansa kunnollisen ihmisen kuunnella; jos miehesi torjuu myös ulkopuoliset puolueettomat kritiikit, tällaisissa tapauksissa voi ero olla vääjäämätön, koska henkilö on kykkenemätön muutokseen. Ja kyllähän parisuhdeterapiassa vikaa aina löytyy molemmista päistä, joten myös miehesi saisi olla oikeassa ainakin jossain. Jos uhkaat miestäsi erolla ja sanot, ettet kestä muuten, kyllä sen pitäisi suostua siihen, vaikka ei tietenkään rahojaan mokomaan halua käyttää, jos on vähääkään narsismia ko hepussa.

Ja mitä tulee huoltajuuteen: ei miehesi sitä saisi, vaan huoltajuus jaettaisiin, mutta tällainen veto kyllä viittaa vastenmieliseen narsismiin, kun lapsista tehdään pelinappula...tiedän kuvion: sitten vanhemmat alkavat nuoleskellen kilpailla lasten suosiosta ja mustanmaalata entistä partneriaan, mikä on lapsille hyvin traumaattista.

Suosittelen lämpimästi kaikille pettämistä esimerkiksi jollain matkalla, jos alkaa omat perheympyrät liikaa vituttaa. Siellä ei ole niin paljon kaiken näkeviä silmiä ympärillä, olen huomannut että ulkomailla minä ainakin voin tehdä ihan periaatteessa mitä ikinä haluan, eikä se muita kiinnosta niin paljon kuin Suomessa. Lähipiirini on tehnyt minulle uskomattomia temppuja jo tähän mennessä, niin idiootteja kun ne "ulkoisesta loisteestaan" huolimatta on. Ne ei ota huomioon minua yhtään, enkä minä niitä kiinnosta oikeasti tipan tippaa. Joten... Aina kun silmä välttää, niin vaikka tarvittaessa baarista joku random mies ja viettää jännittävän yön kerrankin. On yhden yön juttu oikeasti ihan siistikin välillä. Puhumattakaan ulkomailla voi tapahtua ihan mitä vaan. Siis... Mä olen saanut ainakin ihailua ja itsetuntoa takaisin kerättyä vaiks kuinka hitosti nimenomaan ulkomailla, niissä maissa joissa on yleensä mua miellyttävimmän näköiset miehet. En mä saa Suomesta ees sexiä kovin helposti, silloin tällöin toki täälläkin pääsee oikeen miehen makuun. En ole ollenkaan pahan näköinen, tosin. Kotiporukat on kuin helvetistä valehtelematta joo, kieroutuneine verkkosuhteineen nimenomaan. Ne muuttaa mun sometuksen yhdeksi helvetiksi eikä mitään muuta. Etsin kaikesta synnynnäisestä pahuudestani huolimatta hyvän terapeutin heti kun tulee rahaa. Pettämisieni vuoksi tunnen olevani toisaalta se helvetin lumppu, lutka, yms mukavaa. Pääasia, että he poseeraavat ulospäin kauniina ja menestyvinä, minä saan vaikka kuolla valehtelematta, kunhan olen ulospäin mahdollisimman ruma ja haiseva kuvissa. He ovat valmiit photoshoppaamaan kuviani rumemmiksi tarvittaessa, sisareni mies ottaa minusta aina sisareni käskystä väärällä hetkellä mahdollisimman perseestä revästyjä kuvia ja täggäs minusta niitä vielä someen ehkä vain n. kolmisen vuotta sitten. Muut eivät halua nähdä eikä ottaa minusta kuvia lainkaan käytännössä. En siis ole pahan näköinen, joidenkin mielestä olen jopa kaunis. Se ei siis voi olla syy.

Siksi vastaavaa kokeville suosittelenkin sitä nussimiskuuria vaikka ensimmäisen mahdollisen ihmisen näköisen miestarjokkaan (tai naisen jos olet miesuhri) kanssa muitta mutkitta vaikka kirjastosta tai koirapuistosta tai mistä vaan löytääkin halukkaan partnerin. Toinen vaihtoehto on yhtä tehokas seksilelu kuin mulla on nyt täällä kotosalla. Tuollainen ihan vanhanaikaisesti plugattava sähköjohtoineen se on. Musta ja semmoset vibat että huhhuh. Orgasmi on taattu kun samalla ajattelee todella syntisiä ajatuksia. Sitten vain nusdimisen oikean sexipartnerin kanssa tai itsetyydytyssession jälkeen se tavallinen perhelook ja perheminä päälle, kun niitä taas näkee :) Ei ne mitää puhtaita pulmusia ole todellakaan itsekään. Pikemminkin päinvastoin. Myöntää täytyy, näin ei saisi tietty toimia omia läheisiään kohtaan. Pitäisi elää kuin olisi ikuisesti neitsee niin neitseinä nekin on todistettavasti aikanaan naimisiin menneet! Tsemppiä kaikille jotka kärsivät läheisriippuvaisesta perheestään!

Mikä kompleksi aloittajalla on kun pitää etsiä oikeutusta suomi palstan vanhoista kirjoituksista.

ettei sul ole ymmärryksessä jotain..ööh.anopit miehen puolelta on putaa".paskase lehmän hännänn palkaksi annan.

Valitettavasti en usko koko kirjoitusta. Kun lukee tätä ainut mikä tulee mieleen. Miksi olette yhdessä. Miksi et jatka elämääsi. Jos tämä on totta niin kannattaa katsoa peiliin ja kysyä iteltäsi oletko läheisriippuvainen.
Miksi olla suhteessa josta ei saa mitään.

Tuttu tunne monille miniöille, usko pois.