Naiset mainitsevat usein (ainakin treffipalveluissa ja nettikeskusteluissa) toivottaviksi piirteiksi hyvän itsetunnon ja sen että ei saa olla kovin epävarma.
Minua kiinnostaa että miksi? Tai ehkä enemmänkin että missä se raja ylittyy? Itse en koe olevani kovinkaan itsevarma ja hyväitsetuntoinen, mitä tulee näihin naisasioihin (muilla elämän osa-alueilla voi itsetuntoni/-varmuuteni olla parempi). Tosin en katso olevani täysin tumpelo hissukkakaan. Mistä minä voin tietää olenko sellainen kuin tarkoitetaan?
Toinen asia on seksi. Minä olen kokenut (tosin vähemmän kuin miehet keskimäärin, mutta kuitenkin) ja uskon tietäväni kyllä miten hommat hoidetaan, mutta uuden ihmisen kanssa olen äärimmäisen jännittynyt intiimistä kanssakäymisestä. Ei taida olla ihan haluttu ominaisuus sekään. Siitä kun ei vain pääse eroon ajattelemalla, vaan harjoittelulla. Ja siihen taas ei ole suuria mahdollisuuksia, ilman että käyttää baarissa notkumiseen liian paljon rahaa ja aikaa.
Eli eikö nainen voi kestää sitä että mies ei suoraan vie ja nainen vikise? Pitääkö sitä olla näissä asioissa todellakin niin suvereeni kuin mitä kirjoitukset ja ilmoitukset antavat olettaa?
Vai kirjoittavatko ihmiset näitä ominaisuuksia ikäänkuin haavemiehestään, mutta käytännössä ollaan valmiit sitten tinkimään? Siis vähän samaan tapaan kuin työpaikkailmoituksissa haetaan ihmeellisiä supermiehiä/-naisia, joita varmasti ei ole olemassakaan.
Minua kiinnostaa että miksi? Tai ehkä enemmänkin että missä se raja ylittyy? Itse en koe olevani kovinkaan itsevarma ja hyväitsetuntoinen, mitä tulee näihin naisasioihin (muilla elämän osa-alueilla voi itsetuntoni/-varmuuteni olla parempi). Tosin en katso olevani täysin tumpelo hissukkakaan. Mistä minä voin tietää olenko sellainen kuin tarkoitetaan?
Toinen asia on seksi. Minä olen kokenut (tosin vähemmän kuin miehet keskimäärin, mutta kuitenkin) ja uskon tietäväni kyllä miten hommat hoidetaan, mutta uuden ihmisen kanssa olen äärimmäisen jännittynyt intiimistä kanssakäymisestä. Ei taida olla ihan haluttu ominaisuus sekään. Siitä kun ei vain pääse eroon ajattelemalla, vaan harjoittelulla. Ja siihen taas ei ole suuria mahdollisuuksia, ilman että käyttää baarissa notkumiseen liian paljon rahaa ja aikaa.
Eli eikö nainen voi kestää sitä että mies ei suoraan vie ja nainen vikise? Pitääkö sitä olla näissä asioissa todellakin niin suvereeni kuin mitä kirjoitukset ja ilmoitukset antavat olettaa?
Vai kirjoittavatko ihmiset näitä ominaisuuksia ikäänkuin haavemiehestään, mutta käytännössä ollaan valmiit sitten tinkimään? Siis vähän samaan tapaan kuin työpaikkailmoituksissa haetaan ihmeellisiä supermiehiä/-naisia, joita varmasti ei ole olemassakaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
saisit luvan kanssa olla oma itsesi. Uskalla olla se mikä olet, kun kerran sellaista haetaankin.
terveisin alkup. kirjoittaja.
haetaan itsevarmaa miestä, niin mies saa olla oma itsensä. Se on sama, kuin että miehellä on valta olla se mikä on. (Vaikka sitten se itsekäs kusipää.)
avaudu ollenkaan, valitan.
itsevarmalta,,,, Pidä toi.
Ei niitä ilmoituksia kannata niin pilkuntarkasti lukea. Riittävän itsevarma ihminen tietää omat hyvät ja huonot puolensa eli käyttäisin mieluummin ilmaisua itsensä tunteva.
Kyllä naisiakin jännittää ensimmäiset intiimit hetket uuden miehen kanssa, ainakin jos tahtoo suhteelta muutakin kuin seksiä. Sitä paitsi nainen ottaa joka kerta maineensa menetyksen riskin, kun ei tiedä millainen luuseri-ääliö-perättömien puhuja uusi tuttava onkin. Älkääkä tulko viisastelemaan, että pitää tutustua ensin, kun ei sekään aina auta. Toiset osaavat peittää ääliömäisyytensä yllättävän pitkään.
Ole sinä sellainen kuin olet. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää olevansa jotain mitä ei todellisuudessa ole, joten sitä teatteria ei kannata aloittaakaan.
alkaa amatöörinäyttelijäksi, sillä tavalla valheellinen elämä ei ole omiaan minulle.
Ajattelinpahan vain että kun sitä niin paljon hoetaan, niin kannattaako naista edes lähestyä kun en koe itseäni sillä tavalla yleisitsevarmaksi tai että itsetuntoni olisi mitenkään erityisen hyvä.
Mä voisin laittaa treffi-ilmoitukseen, että arvostan tervettä itsetuntoa. Sitä siis, että mies ei heti mene palasiksi, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Saa olla ujo, saa olla hämillään tilanteissa, mutta jos on terve itsetunto, osaa käsitellä näitä tunteitaan.
Itse olen perusujo, ja olen opetellut sanomaan, kun ujostuttaa. Muuten käy helposti niin, että ujous tulkitaan ylimielisyydeksi tai kiinnostuksen puutteeksi.
Minusta hyvä itsetunto määritellään turhan usein niin, että kyse on vankkumattomasta itsevarmuudesta ja jopa jonkinlaisesta päällepäsmäröinnistä.
omakohtainen mielipiteesi, vaikket tietenkään voi puhua kaikkien puolesta.
Minä tosiaankin sekoitan hyvän itsetunnon ja itsevarmuuden juurikin sellaiseksi hieman määrittäväksi ylimielisyyttä hipovaksi asenteeksi.
Terve itsetunto, normaali itsetunto ym. ovat niitä jotka ymmärrän nimenomaan sellaisiksi kuin kuvailit. Mutta hyvin usein puhutaan nimenomaan "hyvästä" itsetunnosta.
Hyvä itsetunto tulee mieleen esim. useamman Bruce Willis-elokuvan roolihahmon käyttäytymisestä. Eli sellainen itsevarma pilke silmäkulmassa oleva mies, joka hurmaa terveellä itsetunnollaan ja itsevarmuudellaan (ja poikamaisella veijariudellaan) naisen kuin naisen.
Minun itsetuntoni lienee sitten "terve" tai "normaali", mutta minä olen ujo ja esim. intiimissä kanssakäymisessä epävarmakin (ainakin aluksi).
Valitettavasti et kerro ikääsi. Minä olen viisikymppinen nainen, ja kovasti tykkäisin keskustella miehen kanssa, joka on edes kiinnostunut ko aiheesta!
- Teitä ei montaa ole :)
Minulla on kokemusta "liian itsevarmasta" miehestä. Hän ei anna naiselle mitään mahdollisuuksia omiin mielipiteisiinsä.
Erittäin sairasta on sanoa minulle, että siinä sä olet oikeassa - kun minä olen jostain makuasiasta samaa mieltä kuin hänkin.
Ei halua asiasta keskustelua.
Terveellä itsetunnolla ujous kyllä häviää, kunhan tapaat kaltaiseni, erittäin seksuaalisen naisen. Ei mitään kiirettä.
Aito, naisen huomioon ottava mies lupaava alku hyvään parisuhteeseen.
Kyllä mulle on tärkeää että ihminen pitää ittestään eikä koko ajan valita huonoista puolistaan, ole mustasukkainen kaikista muista "paremmista" jne. Jos pitää itseään ihan turhana paskana niin miksei tekisi asialle jotain?
En tiedä onko tuo sitten itsevarmuutta mutta ehkä jotain sinnepäin ja minulle tärkeä asia.
Tuo intiimihetkien jännittäminen on mielestäni ihan ok, erittäin normaalia ja jopa suotavaa.
"Pitääkö sitä olla näissä asioissa todellakin niin suvereeni kuin mitä kirjoitukset ja ilmoitukset antavat olettaa"
Ei todellakaan! Nettideittailumaailmassa pätee sitä paitsi muutenkin ihan eri "säännöt" kuin livenä. Kun naiset saavat reilusti enemmän vastauksia kuin miehet niin miksei samantien listaisi ilmoitukseensa enemmänkin niitä hyviä pitämiään piirteitä, vaikkeivat ne pakollisia olisikaan.
sanoit: "Kun naiset saavat reilusti enemmän vastauksia kuin miehet niin miksei samantien listaisi ilmoitukseensa enemmänkin niitä hyviä pitämiään piirteitä, vaikkeivat ne pakollisia olisikaan."
Siksi että ne, jotka kuvittelevat kaikkien hyvin ominaisuuksien olevan juuri itsessä ovat aika usein myös täynnä itseään. Jos nainen on kirjoittanut vaikka kymmenkohtaisen vaatimuslistan ulkonäöstä luonteeseen ja kaikesta siltä väliltä ja kyseisenkaltainen mies vastaa, niin minusta silloin kannattaisi olla enemmänkin varuillaan :)