Sheivaus vastaan roikkuvat häppärit

Mistä nyt nainen sitten itse eniten pitääkin...

on siis niin naurettava ja vailla mitään tietopohjaa...ei häppärit roiku sen takia, että ne on veltostuneet?? Hei come on...sä oot hauska.

Mikä vika niissä roikkuvissa on, nehän on oikein kivat. Jossain päin maailmaa ne oikein venyttelevät niitä.

ulkoisista vai sisäisistä häppäreistä? Tottakai on aina parempi antaa karvojen kasvaa. Nyt sinun täytyy taas lähteä googlettamaan, kun et ymmärtänyt kysymystä.

leikkauttamassa häppärit. Tässä tavoitetta:

http://galleries.babesuk.com/hg/content/angeloffice/pics/14.jpg
http://cachebanners.toteme.com/galleries-photos/danav_4/strip/data/photos/full/16.jpg
http://fhgpics.spacash.com/cwm/11/2844/p/00258/0010.jpg
http://galleries.payserve.com/1/31175/16981/images/11.jpg

Tässä on jo vähän liian isot

http://www.homeofthegirlnextdoor.com/tgp/18closeup/hd-close-up-pussy-003/free-high-def-close-up-pussy-pics/close-up-pussy-08.jpg

Hindulaisuus on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa veda-kulttuurissa. Hindulaisuus on maailman kolmanneksi laajin uskonto. Sillä on kannattajia 1,05 miljardia, joista suurin osa (noin 890 miljoonaa) asuu Intiassa.[2] Suomessa kannattajia on noin 1500.[3] Aasiassa kaikista uskontojen harjoittajista 21 prosenttia kuuluu hindulaisuuteen[4].

Sisällysluettelo [piilota]
1 Historia
2 Pääsuuntaukset
3 Jumalakäsitys
4 Jälleensyntymä
5 Tunnusomaisia piirteitä
6 Hindujen juhlia
7 Hindulaisuuden lukumäärä
7.1 Hinduja suhteessa maan koko väestöön
8 Katso myös
9 Lähteet
9.1 Viitteet
10 Kirjallisuutta
11 Aiheesta muualla
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hindulaisuuden historia
Hindulaisuuden juuret ulottuvat Intiaan, vedalaiseen kulttuuriin. Sen synnystä voidaan erottaa viisi eri vaihetta: Induslaakson kulttuuri, Veda-kausi, klassinen kausi, keskiaika ja uusi aika. Uskonnon toivat maahan arjalaiset noin 3 500 vuotta sitten, joidenkin lähteiden mukaan jopa 4 000 vuotta sitten. Heidän polyteistinen uskontonsa sulautui Induslaakson kulttuuriin muodostaen esivedalaisen uskonkäsityksen eli alkuperäisen hindulaisuuden, jota kutsutaan brahmalaisuudeksi. Intiassa asuneiden muinaisten arjalaisten vedauskonto poikkeaa kuitenkin suuresti nykyhindulaisuudesta. Vedauskonnon merkittävin piirre, vedakirjoihin talletettujen ylistyshymnien laulaminen jumalalle ja vedinen filosofia muodostavat hindulaisuuden pohjan. Brahmana eli pappisluokka huolehti maailmankaikkeuden harmonian kannalta olennaisista uhritoimituksista. Vedahymnit ja seremoniat olivat brahmanojen yksinoikeus.

Nykymuotoinen hindulaisuus on saanut vaikutteita sekä Intian alkuperäiskansojen, dravidien tantra-kulttuurista, buddhalaisuudesta että muista uskonnoista. Se oli kaikilta olennaisilta piirteiltään muotoutunut noin 500 eaa. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat esimerkiksi taivaan jumala Indra, auringon jumala Surya, kuun jumala Soma, veden jumala Varuna, tuulen jumala Vayu, tulen jumala Agni, kuoleman jumala Yama ja rikkauden jumala Kubera (alun perin paholainen). Nykyhindulaisuuden myötä nämä jumaluudet menettivät merkityksensä. Hindulaisuus on yksi ensimmäisiä maailmanuskontoja.

Pääsuuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hindulaisuudessa on useita suuntauksia (sampradaya), joista merkittävimmät ovat shaivismi eli shivalaisuus (ja siihen läheisesti kuuluva shaktismi), vaishnavismi eli vishnulaisuus, veerashaivismi (Lingayatit), smartismi sekä uus- ja reformihindulaisuus. Suuntausten pyhiä kirjoja ovat muun muassa Veda-kirjat ja Bhagavad Gita. Länsimaissa tunnetuimpia ns. uushindulaisia liikkeitä ovat Vishnun erästä avataria eli ruumillistumaa Krishnaa palvova Krishna-liike.

Jumalakäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulainen vesiuhri auringolle.
Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri aspekteja. Brahman on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, vaikkapa ainiaan olevan tai koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei-olevan määritelmillä - se on kaikkien määritelmien tuolla puolen. Näin ollen sitä ei voi myöskään palvoa. Aihetta käsitellään laajasti Vedanta-filosofiassa, joka on eräs hindufilosofian lukuisista osista.

Nykyisessä hindulaisuudessa peruspilarina on kolmiyhteinen jumala (trimūrti): Brahma on luojajumala (poiketen kosmisesta tietoisuudesta Brahmanista). Brahmaa ei nykyisellään juurikaan palvota, Vishnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, shakti.

Eräät hindulaisuuden kannattajat ovat monisteja. Monistisen näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, jonka ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin. Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat - samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä - joskaan tämä nHindulaisuus on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelm