Miksi alkoholin käyttäminen on joillekin niin ehdoton ei, vaikka samaan aikaan tiedostetaan että baarissa tapaa helpoiten toisen sukupuolen ihmisiä?
Mikä siinä alkoholissa on niin vastenmielistä? sekö että sitä eivät kaikki osaa käyttää oikein? Miksi ei voisi itse käyttää oikein sitä?
On totta että maan tapa on se, että parinmuodostuksessa usein alkoholi näyttelee jotain osaa asiassa. Jos ei suoraan, niin välillisesti (toisen voi tavata myös alkoholin ympärillä pyörivissä tapahtumissa).
On tienetenkin tässä hieman kyseenalaista mainostaa alkoholia tai puhua sen puolesta, mutta minua vain ehkä enemmänkin kiinnostaa se äärijyrkkä suhtautuminen asiaan, vaikka samalla tietää että tietty osa suomalaista sosiaalista elämää jää väistämättä sen takia kokematta.
Valitettava totuus tuntuu olevan se, että tunteita saa näyttää avoimesti vain jollain tekosyyllä. Usein se on alkoholi. Tosin mieskin voi tirauttaa kyyneleen maammelaulun aikaan jos on voitettu jokin merkittävä urheilukisa.
Mikä siinä alkoholissa on niin vastenmielistä? sekö että sitä eivät kaikki osaa käyttää oikein? Miksi ei voisi itse käyttää oikein sitä?
On totta että maan tapa on se, että parinmuodostuksessa usein alkoholi näyttelee jotain osaa asiassa. Jos ei suoraan, niin välillisesti (toisen voi tavata myös alkoholin ympärillä pyörivissä tapahtumissa).
On tienetenkin tässä hieman kyseenalaista mainostaa alkoholia tai puhua sen puolesta, mutta minua vain ehkä enemmänkin kiinnostaa se äärijyrkkä suhtautuminen asiaan, vaikka samalla tietää että tietty osa suomalaista sosiaalista elämää jää väistämättä sen takia kokematta.
Valitettava totuus tuntuu olevan se, että tunteita saa näyttää avoimesti vain jollain tekosyyllä. Usein se on alkoholi. Tosin mieskin voi tirauttaa kyyneleen maammelaulun aikaan jos on voitettu jokin merkittävä urheilukisa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vastaan tähän vain omasta puolestani, en kaikkien absolutistien puolesta.
Omalla kohdallani kyse oli alkujaan kai teini-ikäisen erilaisesta kapinoinnista ympäristössä, jossa katukuvaa "koristi" paljon työttömiä juoppoja. Halu olla aivan täysin jotain muuta kuin ne ovien eteen ja kadulle sammuvat luuserit, joiden ansiosta kerrostalon porraskäytävä haisi jatkuvasti eritteiden ja viinan seokselle.
Ja hiljalleen raittiudesta tuli osa identiteettiä. Tuntuu, että jos luopuisin tuosta periaatteesta, pettäisin itseni, etenkin jos alkaisin juomaan vain saadakseni naisseuraa. Sillä mitä on mies, joka ei seiso periaatteidensa takana silloinkin, kun se on vähän vaikeampaa. Poliitikko? :)
Stereotypiaan vauvanplösöstä nöösipojasta tai "parikymppisestä teekkarista" kuuluu kai raittius, mutta omalta osaltani olen sitä mieltä, että tyypillinen luuseri(smies) ei kammoa niinkään alkoholia kuin baarien (nykyään sentään savuttomia entisten kaasukammioiden sijasta) tympäisevää ilmapiiriä, jossa introvertillä miehellä ei ole mitään sijaa paitsi istua yksin baaritiskillä tai pelata kaverin kanssa go:ta, niin ettei vaan kukaan tule häiritsemään paria harmitonta humalaista miestä lukuunottamatta.
Sitäpaitsi baariin on vaikea lähteä yksin. Mitä hittoa siellä tekisi, kun voi kulauttaa ne oluet tai muut mukavasti kotonakin, jonne on yleensä varannut valmiiksi ranskanperunat ja makkarat, ettei tarvitse erikseen lähteä grillijonoon värjöttelemään tai ottamaan mieltäylentävän illan jälkeen vielä fyysisestikin turpiinsa.
mennä baariin, jos haluaa seuraa. Kaverin kanssa sitä jauhaa jotain kaverijuttuja, varsinkin jos ei ole kovin sosiaalinen ja extrovertti.
Yksin sen sijaan alkaa hiljaisuus jossain vaiheessa tympäisemään ja sitä menee helposti lätisemään jotakin vaikka lähimmälle naiselle joka ei itse ole keskustelun tiimellyksessä jonkun toisen kanssa.
Tämä siis kokemuksesta.
Kuten jossain aiemmassa viestiketjussa kerroin, minä olen ollut yksinkin baarissa. Siinä vaiheessa kun alkoi tympäisemään - tämä tapahtui noin kolmen tunnin istumisen jälkeen, jona aikana olin nähnyt, että voittokortit on tupakoijilla, karuilla kaljupäisillä korstoilla ja tummahipiäisillä kavereilla, siis ei minulla - lähdin suorinta tietä kotiin.
Eikö sitä paitsi yksin istuminen baarissa ole jotenkin läpinäkyvää? "Tuossa tuokin nyt on yksin, odottaa varmaan että joku lähestyy sitä tai että löytää jonkun lähestyttävänmäenainakaanantaistollehyi".
koska ei kiinnosta ne alkoholia käyttävät ihmiset. En jaksa katsoa sitä, millaiseksi meno menee illan mittaan. Jos ihmiset osaisivatkin ottaa sen maks 2-3 annosta, niin että juteltaisiin, mutta ei. Aina pitää vetää viinaa kitusiin kaksin käsin. Ei kiinnosta jutut, ei niitä jaksa katsoa ja ei neole edes hauskoja kun itse ottaa vain sen pari.
Ja muutenkaan ei kiinnosta perisuomalainen mäyräkoirankantaja. Vinttikoira olisi enemmänkin tyyliäni:D
...olisiko tässä se, että alkoholi ei tepsi introvertteihin, ainakaan muhun sillä ei ole vaikutusta. En tule yhtään sen sosiaalisemmaksi vaikka joisinkin. Ei mulle tule sellaista nousuhumalan upeaa fiilista, josta muut puhuu.
Ei ole siis mitään järkeä juoda. Siitä ei ole apua.
Kyllä mä silti baarissa käyn, vaikka turhaahan se tavallaan on. Viime kerralla muuten, kun lähdin baarista, kuulin yhden naisen kommentoivan paikan miestarjonnasta ystävälleen: "Liian läskejä, liian laihoja, liian rumia".
Kun ei mikään kelpaa ;)
..tuo kommentoiva nainen itse näytti ?
Se, että minä en käytä alkoholia, huumeita tai polta tupakkaa, ja liikun säännöllisesti ja yritin syödä kohtuullisen terveellisesti, on minulle elämäntapakysymys. En ole kyllä tippaakaan uskonnollinen sillä en edes käynyt aikoinani rippikoulua ja erosin kirkosta myöhemmin tultuani täysi-ikäiseksi.
Sosiaalisen seurustelun kannalta on onneksi olemassa viihtyisiä kahviloita, jossa voi tavata tuttuja. Silloin kun olen ihmisten parissa, niin olen mielestäni suhteellisen vilkas ja ulospäinsuuntautunut, en siis mikään ujo ja hiljainen tyyppi, joka tarvitsi rohkaisuryyppyä. Toisaalta viihdyn myös omissa oloissani silloin kun haluan harrastaa jotain asiaa intensiivisesti kuten juokseminen, musiikin kuuntelu, tietokoneen virittely tai lukeminen.
Onneksi minulla on aina ollut hyviä kavereita, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, enkä ole ajatellut ruveta kaljoittelemaan kenenkään naisen takia. Jos ei selvinpäin kelpaa, niin siitä ei tarjous enää parane. Minulla on kyllä siviilirohkeutta toimia muuallakin kuin siinä ravintolaympäristössä.
Mitä tulee baareissa käymiseen, niin ehkä nuorempana siinä lauantai- tai keskiviikko-illan huumassa oli oma viehätyksensä. Jossain vaiheessa sitä varmaankin kyllästyi siihen turhaan valvomiseen eli eihän niihin paikkoihin yleensä edes tullut ihmisiä ennen puoltayötä, ennen nykyistä savuttomuutta alunperin puhtaat vaatteet haisivat aamulla tupakalle ja jotenkin noiden ravintoloiden pelikuviot lähinnä ärsyttivät. Tai sanotaanko että baariympäristö ei välttämättä tuo esille ihmisten parhaita ominaisuuksia ja niitä hienoja tunteita mitä sitä hakeaa parisuhteelta. Ei minua kyllä kiinnostuisi mitkään yhdenyön tyrkyt, vaan haluan mielummin jutella kaikessa rauhassa ihan ilman sitä pakollista taustamusiikkia.
Kummaa muuten että Suomessa joutuu yleensä perustelemaan omaa juomattomuuttaan jollei sitten ole aina autokuskina. Jännä homma tuossa raittiiden määrän kehityksessä on vielä se, että raittiita miehiä oli v. 1968 n. 12% ja v. 2000 n. 8%. Sitävastoin raittiiden naisten määrä on romahtanut v:n 1968 n. 39% v:n 2000 n. 10 % ALKO:n omien tutkimusten mukaan.
koska juominen on maan tapa. "Kaikki juovat". Jos et juo, olet erilainen. Erilaisuus herättää kummastusta. Kummastus herättää kysymyksiä.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Olen myös ihmetellyt samaa asiaa. Todennäköisesti monet näistä raittiista baarienvieroksujista ovat ihmisiä, jotka ovat joutuneet lapsuudessaan elämään alkoholistin läheisyydessä. Heidän mielessään alkoholi on turmiollinen, eivätkä he halua olla sen kanssa missään tekemisissä. He eivät ymmärrä, että suurin osa ihmisistä osaa käyttää alkoholia kohtuudella sosiaalisen elämän piristämiseksi.
Totuus on, että mahdollisuudet saada aikaiseksi parisuhde paranevat huomattavasti, jos kykenee rentoon "biletykseen". Ja tämä "biletys" luonnollisesti tapahtuu nykyään enimmäkseen baareissa. Ne, jotka eristävät itsensä kokonaan tällaisesta maailmasta, menettävät valtavasti tilaisuuksia kohdata aivan normaaleja, parisuhdekelpoisia ihmisiä, jotka käyvät satunnaisesti baareissa.
Tietyssä ikävaiheessa useimmat sinkut käyvät melko ahkerastikin baareissa toiveenaan löytää itselleen seurustelukumppani. Jos tähän saumaan ei iske, saa kenties katua myöhemmin, kun kaikki hyvät tuntuvat olevan varattuja. Itsekin olen aivan tavallinen, kiltti ja viehättävä nainen, joka löysi ihanan miehensä baarista kolme vuotta sitten.
N 25v on varmasti oikeassa jos on joutunut alkoholistin läheisyydessä lapsuudessa elämään vaikuttaa se varmasti loppuelämän valintoihin.
Omalta kohdaltani suurin vaikuttava tekijä oli todella läheisen perheenjäsenen hengiltä juominen n.20 vuotta sitten.Raastava kokemus oli sairaalassa käydä katsomassa viimesillä hetkillä kun mitään ei ollut lääketieteellisesti enää tehtävissä.
Siltikään en ajattele alkoholista että se olisi mitenkään turmiollista tuskin silloin olisin kyennyt 5 vuotta baarissa työskentelemään.
Sanotaanko näin että on ihmisiä joille alkoholin käyttö sopii minulle ei.
Minun omaan raittiuteen ei liity mitään sen suurempia traumoja omien lähisukulaisten tai kokemusten kautta. Ehkäpä minä olen sitten perusluonteeltani sen verran filosofinen, että haluan pitää omat aistini mahdollisimman kirkkaina enkä usko että alkoholia kannattaisi käyttää ongelmien ratkaisuvälineenä tai ns. nollaukseen.
Minusta on mukava jutella ihmisten kanssa niitä näitä, ja olen viettänyt elämäni aikana varmaankin lukemattomia tunteja mm. yliopiston kuppilassa väittelemässä kaiken maailman asioista. Jotenkin minulta kyllä puuttuu täysin tuommoinen "biletysmentaliteetti". Pidän kyllä musiikin kuuntelusta ja minulla on laaja levykokoelma, mutta en ole koskaan ollut suuremmin kiinnostunut tanssimisesta, vaikka olen muuten liikunnallinen. Kuten kirjailija Norman Mailer aikoinaan totesi: "Tough Guys Don´t Dance".
Jos ajattelen omaa ystävä- ja tuttavapiiriäni, niin siitä kyllä löytyy itseni lisäksi lähes raittiita, kohtuukäyttäjiä sekä niitä ns. suurkuluttajiakin. Kun olen seurannut niitä kavereitani, joille kalja maistuu enemmänkin niin monesti he ovat useimmin synkeämmän puoleista seuraa ja mustan huumorin ystäviä silloin loppuillasta kuin varsinaisesti mitään "hilpeitä kuppiveikkoja".
siitä, että alkoholi sinänsä tekisi ihmisistä hauskoja tai mielenkiintoisia.
Alkoholi on Suomessa hyväksyttävä tekosyy sille että "menet häiritsemään" tuntemattomia ihmisiä, ts. pokailemaan, jutustelemaan, kommentoimaan, osallistumaan.
Suomalainen perusmentaliteetti on sellainen että suomalainen pitää jättää rauhaan. Ystävällisiä ollaan usemmiten jos joku tuntematon tulee keskustelemaan, mutta yleisempi tunne lienee siinä tilanteessa vaivaantuneisuus ja kasvava itsetietoisuuden taso: "Mitä minun pitäisi nyt sanoa", "mitä tuo haluaa minusta", "onko tämä kenties jotain vittuilua", "apua en tiedä yhtään mitä nyt tapahtuu"...
Tuolla tavalla kuvittelisin hyvin monen suomalaisen suhtautuvan yllättävään lähestymisyritykseen kadulla (en tarkoita edes romanttista tai seksuaalista lähestymisyritystä, vaan ihan mitä tahansa).
Alkoholi taas on se aine mihin ja minkä käyttötilanteisiin on ulkoistettu suomalainen spontaani sosiaalisuus. Se on varoventtiili, mutta siitä on tehty myös melkein ainoa tapa olla spontaanisti sosiaalinen.
Tietysti tässä on liioittelua, mutta uskallan väittää että suurissa linjoissa osun oikeaan suuntaan.
Eli pähkinänkuoressa: ei alkoholi tee kenestäkään hauskaa, mutta se auttaa olemaan spontaanisti sosiaalinen. Ja se auttaa myös hyväksymään spontaania sosiaalisuutta.