Mitähän naiset ajattalee, jos he tapaavat vapaan kolmekymppisen miehen jolla on omia lapsia? Mies vieläpä jopa järjestää paljon yhteistä aikaa lastensa kanssa.
Joissakin nettiprofiileissa miesten lapset hyväksytään, jos mies ei vietä aikaa lastensa kanssa...
kokemuksia? Näkemyksiä
Joissakin nettiprofiileissa miesten lapset hyväksytään, jos mies ei vietä aikaa lastensa kanssa...
kokemuksia? Näkemyksiä
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsellä kun on lapsia, niin asiaan osaa kai pääsääntöisesti suhtautua paremmin, kuin ne, joilla ei ole lapsia. Mun mielestä ei paha yhtään, päinvastoin :)
isohko miinus. Mutta se on vain minun mielipide. Ensimmäisenä voisi tulla mieleen, että joutuisi varaäidiksi.
Rehellisesti sanottuna en mitenkään kauheasti innostuisi, mutta... Jos lapset olisivat mukavia ja hyvinkasvatettuja, eikä mitään pikkuhirviöitä, niin ehkä. Mutta mikä vielä tärkeämpää, katsoisin todella tarkkaan millainen isä kyseinen mies on. Jos hän olisi joko lapset tv:n ääreen- tyyppinen isä tai lapsille kaiken periksi antava pelkuri-isä, niin ei voisi suurempaa turn-offia olla. Sen sijaan hyvä isä, joka aidosti välittää lapsistaan ja osaa olla heidän kanssaan voisi kiinnostaakin.
Se on niin vaikeaa jos toisella lapsia. Ja jos paljon yhteistä aikaa heillä. Jos on "oikea" mies, niin voi olla että kärsii yksin sen ajan mitä toinen on lasten kanssa. Mutta aivan kamalaa kituuttamista se olisi. Ja haluan olla ainoa rakas. En "kestäisi" jos mies rakastaa muita, itselle vieraita. Jos on lapsia jo tehty niin toki miehen pitääkin niitä rakastaa, mutta... en halua siihen soppaan mukaan.
En halua loukata, ja mielummin olisin sanonut että ei haittaa. Jotenkin se on hankala silti.
Lisään että myös riippuu isästä ja lapsista... tulisiko siitä jotain. Voisihan minullakin olla periaatteessa lapsia, eli joskus jos olisi vahinko nuorena käynyt tms.
Olen itse kolmekymppinen lapseton (omasta valinnastani) nainen ja minun kohdallani ei ole asiaa haitannut. :)
Oma vaaransa siinä tietysti on. Joko niin ettei tulla toimeen puolin ja toisin tai sitten rakastuu päättömästi itsekin miehen lapseen. Itselläni on kummastakin kokemusta. Kummassakin tapauksessa lapset ja minä olimme osa samaa perhettä ainakin psyykkisellä tasolla, vaikkei yhdessä koko perhe aina asuttukaan. Tärkeintä yhteiselolle oli kuitenkin yhteisöllisyyden tunteen rakentaminen (vaikken missään tapauksessa äidin paikkaa lapsilta yrittänytkään viedä!)
Ensimmäisessä suhteessa vaikeutena oli luultavasti se, että miehen lapset olivat jo sen verran vanhoja (lähes teinejä), että kunnolla tutustuminen ei ollut enää niin helppoa. Suhde jäi siksi hieman pinnalliseksi.
Toisessa suhteessa tapasin miehen parivuotiaan lapsen ja rakastuin aivan päättömästi kyseiseen tenavaan! Suhde kyseiseen mieheen ei valitettavasti kuitenkaan kantanut muista syistä muutamaa vuotta kauempaa ja erotessamme oli todella tuskallista totuttautua ajatukseen, että menettäisin myös tämän lapsen elämästäni! :(
Nykyisin olen siis näiden kokemusten jälkeen varovaisemmalla linjalla.
Minkä lapsi kuitenkaan vanhemmilleen voi. Ei ole hänen syynsä jollei ole minun lapsekseni syntynyt! Ja tässä iässä useammilla ihmisillä kuitenkin jo on menneisyyttä, usein myös lapsia.
Uskon että rakkaus on ainoa, joka kasvaa kun sitä tuhlataan ja jos vastaan tuleekin "kaksi rakastettavaa yhden hinnalla" niin mikäs sen ihanampaa! :)
Hurjaa että voi olla noin kylmä ihminen: "et saa viettää lastesi kanssa aikaa"?!? Ei viehättäis mua tuollainen ihminen.
Miehen lapset tulee ottaa vastaan siinä missä muutkin hänen elämässään tärkeät ihmiset, nämäpä ehkä jopa tärkeimmät. Ei sellaista voi erottaa. Asia erikseen on jos mies ei esim halua enempää lapsia, ja toinen lapsettomana haluaakin. Silloin kai turha lähteä seikkailemaan?
Muussa tapauksessa sanoisin että lapset ovat aina rikkaus! Ja mies viettämässä aikaa lastensa kanssa, voiko hellyyttävämpää näkyä olla :)
Taas yhden kerran sangen mielenkiintoinen aloitus johon jokainen nainen pystyisi vastaamaan. Mutta ei, ei vaan tule niitä vastauksia.
Herää vaan kysymys, että eikö mies lapsi-yhdistelmä tosiaankaan kiinnosta naisia eikä sitä haluta kertoa julkisesti, vai missä mättää...
oletko koskaan sattunut näkemään, mitä naispuolisista yksinhuoltajista kirjoitetaan tällä palstalla?
näkemään. Monestikin. Myös naapurilogiikassa. Miten se liittyy tähän?
Mitä nuo yläpuolella olevat sitten on?
aloituksen lukeneiden vähäistä aktiivisuutta vastata tällaiseen kysymykseen. Kysymykseen, johon joka ikinen nainen pystyisi vastaamaan. Tuohan on sinällään mun mielestäni mainio aloitus, koska yleensähän tilanne on just päinvastoin. Ja kun tilanne on päinvastoin, eli yh on nainen, niin eikö vaan "yleinen mielipide" ole sellainen jotta mies on mulkku ja kusipäinen kakara jos ei halua lapsellista naista. Nyt kun tosiaan kysytään sitä, että miten naiset suhtautuvat yh mieheen, niin sitten ei vastata aktiivisesti. Just tämä ilmiö on ihan liian tyypillistä näillä palstoilla, jotkut hiusväri-keskustelut saavat eniten keskustelua aikaan varsinaisten vähän vakavampien aiheiden jäädessä muutamaan mielipiteeseen.
Itsellänikin on lapsia, joten kyllä miehelläkin voi olla. Joku jo mainitsikin, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä varmemmin kumppanilla on kaikenlaista menneisyyttä. Oikea mies kun sattuu kohdalle niin siitä vaan.
Tottakai lasten kanssa tulee vietettyä aikaa ja mitä enemmän niin sen parempi. Itse haluan kuitenkin tutustua ensin ihmiseen kunnolla ja perusteellisesti ennen kuin marssittaisin lasten eteen. Lapset kiintyvät ihmisiin todella helposti, joten varovasti eteenpäin.
...lapset olis jo valmiina, ei tarvis ite ruveta tekemään :DDD
No vitsi vitsinä ; samalla lailla voi kiintyy toisen muksuihin ku omiinsaki niinku joku tossa kerto.
Sit jos ero tulee, niin haikeempi homma :(
Miehelläni on lapsi edellisestä suhteestaan ja olisin paljon onnellisempi, jos lasta ei olisi. Pelkkä ajatus siitä, että lapsi tulee meille kylään, saa oksennuksen kurkkuuni.. mutta mieheni on muuten täydellinen, joten kai sitä pentua on vaan pakko kestää. Jos miehellä on lapsi ed. liitosta, ni minun mielestä se on iso miinus. vaikka ymmärrän, että kaikilla meillä on menneisyys.. ehkä asenteeni muuttuu sitten, jos joskus saan lapsia.
Mikä mies se semmonen on, joka ei vietä aikaa lastensa kanssa? LApsellisen miehen pitää järjestää paljon yhteistä aikaa lastensa kanssa!
tuollaisia profiileja??
toki se voi olla lapsettomalle naiselle outo ja uusi tilanne, jos miehellä on lapsia. MUTTA mun mielestä on ihan normaalia/luonnollista että ihmisellä on lapsia:D niinkuin onkin, jokainen sen tietää.
Ja se kertoo paljon miehestä,hyvää,jos haluaa viettää lapsiensa kanssa aikaa.
Eli mua ei tosiaan haittaa, jos lapsia on...kun niitähän monella on, mihinkäpä ne panisi!:D ja mun mielestä lapset ovat enimmäkseen vain rikkaus!
Eri juttu sitten se, että miten käytännössä,arjessa,tulee toimeen niiden lasten kanssa, osaako ottaa oman paikkansa vieraiden lasten elämässä. Siis jos alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla lapsia. Tässä voi monelle lapsettomalle naiselle olla haastetta, vaikka kuinka toivoisi että asiat sujuisivat näiden lasten kanssa.
miehen kanssa, jolla on myös lapsia, ja hän viettää paljon aikaa heidän kanssaan. ISO plussa!
Miinus on se, että meidän on vaikea löytää kahdenkeskistä aikaa, kun kummallakin lapset vievät paljon aikaa. Jos toisella on lapsetonta aikaa, niin välttämättä toisella ei ole. Eikä seuruselun tässä vaiheessa haluta sekoittaa lapsia tähän vielä mukaan vaan tutustua toisiimme rauhassa. Lasten elämään kun ei halua tuoda ihmissuhteita ennen kuin seurustelua on jo takana jonkin aikaa.
Mutta hitaasti hyvää tulee :)
Miehen perusarvoista kertoo paljon se, että omat lapset ja perhe ovat tärkeitä. Kyllä siihen rinnalle löytyy jossain vaiheessa sellainen nainen joka arvostaa samoja asioita ja kärsivällisyyttä tarvitaan tapaamisasioiden sovittelussa. Toisaalta, se myös "kivasti" karsii jo heti alkumetreillä ne, jotka eivät ole valmiita panostamaan suhteeseen.
en haluaisi miestä joka EI vietä aikaansa omien lapsien kanssa. kelpaisi ehkä pano kaveriksi ja vain hetkeksi, mutta ei muuhun. tämä siksi, että jos haluan vakavan suhteen niin vaadin, että mies kantaa vastuuta meidän yhteisestä lapsesta, jos nyt sellainen tulisi.
jos ei entistäkään huolehdi, niin mikä poikkeus minun kanssa tehty lapsi olisi? lisäksi sellainen mies ei ole mikään vastuun kantaja varmasti muutenkaan.
siis miehen lapset hyväksyisin ja niiden kanssa vietetyn ajan, mutta sellaista miestä, jonka äidiksi joutuisin... en hyväksy.
hirviömäinen ex-vaimo kyllä terrorisoi halutessaan suhteen pilalle.