NAISILLE kysymys

Periaatteessa sillä on väliä,, mutta ainakaan minulle ei ole henk.kohtaisesti niinkän se että mikä työpaikkasi on, vaan se että tekee töitä tai muuta hyödyllistä.
Ei kai se omaisuuskaan niin väliksi ole jos toisesta välittää. jos tarkoitit vasta tutustumis hetkeä, niin eihän silloin edes tarvitse omaisuudesta puhua, eipähän tule "rehvastelu" kuvaa =)

Työpaikka pitää olla, koska minulle esimerkiksi matkustelu on tärkeää ja olisi kivaa matkustella yhdessä. Lisäksi haluan jonain päivänä oman talon ja nykypäivän hinnoilla olisi kiva, kun puolet tulisi toiselta osapuolelta. Arvostan miestä, joka on hankkinut työn josta tykkää, vaikka se sitten olisi roskakuski, eikä ole vain ajautunut johonkin jota vihaa ja josta jaksaa valittaa joka päivä. Matkatöissä olevaa en huolisi.

Omaisuudesta... Ei kai sinällään, mutta jos yli 30vee mies on käynyt töissä vaikka kymmenen vuotta, eikä omista mitään, niin ihmettelisin minne ne rahat on menneet ja koska itse olen tarkka rahan käytöstä, niin ei se plussaa olisi.

Autosta... Jos miehellä on jokin naurettava keski-iänkriisibensasyöppö(vielä pahemmassa tapauksessa velalla ostettu), niin pidän häntä idioottina. Jos mies yleensä tarvitsee auton, niin ihan perusauto on ihan hyvä. Minun takiani ei tarvitse olla ollenkaan.

ole mulle ainakaan tärkeitä ja parempi kai se oiskin ettei omistusasuntoa olisi, jos miettii et sellanen yhdessä joskus hankittaisiin. Muutenkaan kolmekymppisellä ei tarvii olla mitään yhteiskunnallista tai muutakaan arvovaltaa - nousee viel kusi päähän ja sellaista taas ei kukaan kauaa jaksa katsella eikä kuunnella.

Sen sijaan miehellä saa olla jotain omaisuutta, mitä nyt sit sattuu olemaankaan, mut ei siitä kuulu tehdä numeroa. Ja miehen koko elämä ei saa pyöriä rahan eikä varallisuuden kartuttamisen ympärillä. Mulla ei oo mitään yhteistä miehen kanssa, jonka elämän pääsisältö on pörssikurssien seuraaminen ja jokaikisen sentin laskeminen.

Minulle ei status merkitse mitään, täysin rehellisesti. Ennemminkin ärsyttää jos mies kokee että hänellä pitää olla hieno auto ja hieno titteli. En muutenkaan ymmärrä miksi sitä rahaa niin pirusti pitäisi olla (tai edes paljon), oma elämäntyylini on vaatimaton ja samanhenkisten kanssa tulen parhaiten toimeen.

Tietysti jos etsit itse rikasta tms. naista niin voi olla että joudut samojen vaatimusten kohteeksi.

Olen seurustellut 30 miehen kanssa, jolla oli hieno työ/titteli ja reilusti omaisuutta eikä senttejä tarvinnut laskea. Aluksi tämä teki minuun kai jonkinmoisen vaikutuksen, sillä olin tottunut paljon vaatimattomampaan meininkiin.

Matkoja tuli ja rahaa meni, aluksi se rakkauskin kukoisti. Sitten vasta myöhemmin kun itse pääsin pidemmälle varsin arvostetun ammatin opiskeluissa, tajusin mistä on kyse. Minä en saanut menestyä, sitä hän ei kestänyt. Oli tärkeää, että minulla on hieno akateeminen ammatti, jotta olen sekä ulkoisesti että sisäisesti sopiva edustamaan hänen kanssaan. Mutta en saanut oikeasti menestyä, kartuttaa omaa/yhteistä omaisuutta tai onnistua ammatissani.

Oli järkytys. Ja olen ottanut opikseni. Enää tuollaisella asialla ei minuun vaikutusta tehdä. On tietenkin hyvä, että miehellä on työ, josta pitää ja johon on tyytyväinen, mutta se ei ole tärkeää, että millainen kaara tallista löytyy ja montako nollaa pankkitilin saldossa on.


Nimittäin siinä vaiheessa, kun loisto-auto menee miehen tärkeysjärjestyksessä naisen edelle, ei koskaan edes tahdo enää nähdä moista rakkinetta!

Eli on hyvä, että tekee jotakin, mistä itse pitää, mutta statuksen voi heittää jorpakkoon, kun rakkautta etsii!

Niitä on valitettavan paljon. Eivät tee töitä vaan elävät aina jonkun naisen kustannuksella

en ole koskaan keneltäkään kysynyt, mutta samanlaiset harrastukset ja tavoitteet ovat tärkeät. Minulle työ on terveyden jälkeen seuraavaksi tärkein arvo elämässä, joten en usko että sopeutuisin yhteen ihmisen kanssa jolla ei ole mitään kunnianhimoa sillä saralla. Ja harrastukseni ovat sellaisia, joissa pitää olla jonkin verran "irtorahaa" eli ihan kädestä suuhun elävä ihminen ei pysy mukana.

Se, onko miehellä omaisuutta, osakkeita jne ei merkitse mitään senkään takia, että en ikinä suostuisi siihen, että hän maksaisi minun matkani yms, tulen kyllä täysin toimeen omillani. Ja jos suhde menisi niin vakavaksi että mentäisiin naimisiin, niin vaatisin avioehtoa ja tilit pidettäisiin muutenkin erillään.

Minulle statusta ja tuloja tärkeämpi on se, että miehellä on homma josta hän tykkää. Sen mukana tulee mm. sisältöä elämään, tavoitteita, sosiaalista elämää... Olisi myös hyvä, jos työ ei täysin hallitsisi miehen elämää, vaan että muutakin mahtuisi mukaan. Vastaavaan pyrin itsekin työelämässä.

Omaisuutta ei tarvitse olla mitenkään ylenmäärin, kunhan on asiat kunnossa eli katto pään päällä, puhtaat vaatteet, ei syö paperilautasilta, omistaa siivousvälineitä ja käyttelee niitä toisinaan jne. En olisi kuitenkaan heti muuttamassa yhteen, joten on hyvä, jos molemmilla on toimiva oma koti.

Miehellä pitää olla työpaikka, edes suurimman osan vuodesta. Aivan sama onko duunari vai johtavassa asemassa. Pätkätyö on nykyään yleistä monella alalla (myös akateemisilla), joten en hermostuisi lyhyistä työttömistä kausistakaan.

Yrittäjänäkin saa toimia tai jonkin alan free-lancerina, kunhan ansaitsee sen verran, ettei tarvitse minulta lainailla :) Tärkeää on se, että mies tekee JOTAIN, mistä saa rahat elämiseensä (ei kuitenkaan rikoksia !).

Omaisuutta ei tarvitse olla, en juuri kerää sitä itsekään vaan mieluummin käytän rahaa elämiseen ja harrastuksiin. Toki on järkevää, että olisi säästössä jonkin verran esim. satunnaisen työttömyyden varalle.

Status : pelkkä sana saa minut näkemään punaista...!

Sillä on merkitystä että mies käy töissä. Ei väliä mikä ala, mieluiten ihan perusduunari kuitenkin koska en koe oloani mukavaksi ylempien yhteiskuntaluokkien seurassa. Golfin ja tenniksenpeluu saa jäädä sille bättre folkille... Omaisuutta..... no itse en tule päivääkään toimeen ilman autoa niin että aika outo on ajatus miehestä jolla ei ole autoa. Sanotaanko noin yhteenvetona että n. 20 000 euron vuositulot (samaa luokkaa kuin itselläni), oma auto ja ajokortti sekä jonkinlainen työpaikka. Tosin tässä iässä en enää etsi kumppania kotileikkiin vaan toveria elämän lopputaipaleelle, mieluiten miestä joka haluaa asua jatkossakin omillaan.

Osaan sanoa vain omasta puolestani, eli statuksella ja omaisuudella ei ole mitäänb väliä. Kelpaa työtönkin mies jos hän on AKTIIVINEN. Eli sivistää ja kehittää itseään, opiskelee ja harrastaa. Passiivisuus kaikissa muodoissaan on ehdoton turn off.

Työ ei saa olla elämän tarkoitus, puhumattakaan materian palvomisesta. Ja mitä iloa on arvokkaasta autosta jos kuski on nuija? Ja kuinka moni on oikeasti maksanut autonsa ennen kuin sen arvo on nolla..?

En ole koskaan välittänyt materiasta, edes nuorena. Kun vain löytäisi aidon rakkauden, rahalla ei ole väliä. Olen 40v.

Ehkä, oletan, että nuoret sinkkunaiset ihan käytännön syistä(matkusteluhalu, kalliit harrastukset ym.) suosivat paremmin toimeentulevia miehiä että voivat sitten parisuhteessa harrastaa ja matkustaa yhdessä kumppanisna kanssa. Jos mies on köyhä, ei yhteiset intressit onnistu. Vanhemmat jo eronneet naiset ovat jo ymmärtäneet rakkauden arvon eivätkä siten tuijota tilinauhaa. Etenkin kun elämä pyörii kodin ja perheen ympärillä eikä aikaa ja mahdollisuutta matkusteluun ym. ole.

Ei mulle ole raha ollut tärkeää, on tärkeämpää se henkinen yhteys, fyysisestä nyt puhumattakaan. Tietysti on hyvä, että mies on työelämässä, ettei kuvittele minun elättävän häntä.