Valmistuin vajaa kymmenen vuotta sitten ammattiin amk-pohjalta. Toiveet ja odotukset työelämän suhteen olivat korkealla, sitähän meille oli koulussa toitotettu miten tradenomin tutkinnolla töitä kyllä riittää mukavalla palkalla.
Pilvilinnat romahtivat melko nopeasti. Jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että kaupalliselle alalle koulutetaan porukkaa pilvin pimein ja opinahjoni suuret puheet loistavasta tulevaisuudesta olivat yhtä isoa valhetta, jota käsittääkseni edelleen jatketaan opiskelijoiden saamiseksi = rahan takia. Todellisuudessa tradenomit, merkonomit ja ekonomit tappelevat kentällä samoista muruista.
Työnhaku osoittautui erittäin vaativaksi työksi: hakemuksia sisään joka viikko vähintään 5-10 kpl, jos haastatteluun mielii. Hakijoita esim. perustoimistotöihin oli suuressa kaupungissa pahimmillaan noin 350 per työpaikka. Huonoimpiinkin paikkoihin oli vähintään se 50 hakijaa.
Jotenkin sitten onnistuin saamaan sen ensimmäisen määräaikaisuuden ja pätkätöissä on menty siitä lähtien. Kunnes nyt sitten, täysin sattumalta, kuulin hyvästä työpaikasta, joka ei ollut julkisessa haussa, ja sain lopulta sen kouluni aikoinaan hehkuttaman hyvän työpaikan.
Pätkätyöläisyys, vuokrafirmojen hyväksikäytölle alistuminen paremman toivossa ja itse työttömyys ovat kuitenkin syöpyneet minussa syvälle. Työttömyyden kokeminen todella avasi silmät, samoin se köyhyys jonka koin samassa paketissa. Nyt minulla on yhtäkkiä se näennäinen "turvattu" tulevaisuus ja rahaa suhteessa niin paljon, etten tiedä mitä sillä tekisin. Tuntuu etten ansaitse tätä, kun niin moni kituuttaa työttömänä.
Työttömyydestäni oli se hyöty, että suhtaudun yhteiskuntaan täysin eri pohjalta kuin ennen. Ilman tätä kokemusta en tajuaisi mistään mitään!
Pilvilinnat romahtivat melko nopeasti. Jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että kaupalliselle alalle koulutetaan porukkaa pilvin pimein ja opinahjoni suuret puheet loistavasta tulevaisuudesta olivat yhtä isoa valhetta, jota käsittääkseni edelleen jatketaan opiskelijoiden saamiseksi = rahan takia. Todellisuudessa tradenomit, merkonomit ja ekonomit tappelevat kentällä samoista muruista.
Työnhaku osoittautui erittäin vaativaksi työksi: hakemuksia sisään joka viikko vähintään 5-10 kpl, jos haastatteluun mielii. Hakijoita esim. perustoimistotöihin oli suuressa kaupungissa pahimmillaan noin 350 per työpaikka. Huonoimpiinkin paikkoihin oli vähintään se 50 hakijaa.
Jotenkin sitten onnistuin saamaan sen ensimmäisen määräaikaisuuden ja pätkätöissä on menty siitä lähtien. Kunnes nyt sitten, täysin sattumalta, kuulin hyvästä työpaikasta, joka ei ollut julkisessa haussa, ja sain lopulta sen kouluni aikoinaan hehkuttaman hyvän työpaikan.
Pätkätyöläisyys, vuokrafirmojen hyväksikäytölle alistuminen paremman toivossa ja itse työttömyys ovat kuitenkin syöpyneet minussa syvälle. Työttömyyden kokeminen todella avasi silmät, samoin se köyhyys jonka koin samassa paketissa. Nyt minulla on yhtäkkiä se näennäinen "turvattu" tulevaisuus ja rahaa suhteessa niin paljon, etten tiedä mitä sillä tekisin. Tuntuu etten ansaitse tätä, kun niin moni kituuttaa työttömänä.
Työttömyydestäni oli se hyöty, että suhtaudun yhteiskuntaan täysin eri pohjalta kuin ennen. Ilman tätä kokemusta en tajuaisi mistään mitään!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ymmärrä sanomaasi. minä olen samassa tilanteessa ja taistelen työttömien oikeuksien puolesta. taas odotan gronbergin vastausta.
Olen eri alalta, mutta kokenut saman. Nyt pitkään työllisenä en ole päässyt näistä palstoista eroon.