Aloitin laihduttamisen tammikuussa 2008. Olen 162 cm pitkä 50 nainen ja painoin tuolloin tammikuussa 2008 88 kg.
Minua alkoi kuvottamaan katsoessani itseäni peilistä. Liikakilot olivat tulleet mahan ja ylävatsan tietämille. Ei mikään ihme, että mieheni ei enää viittinyt vilkaista minuun, paitsi moittiessaan vartaloani. Takapuoleni oli säästynyt pahimilta liikakiloilta. En tiedä miksi.
Olen ollut aktiivinen urheilija tuonne 1996 asti. Hiihdin ja kesäisin juoksin tai kävelin kymmeniä kilometrejä päivässä. Sain syödä mitä vaan, niin painoni ei noussut. Olin aina alle 60 kiloa. Lasten syntymän jälkeen palasin nopeasti imettämällä oikeisiin mittoihin (56 kg). Jostakin kumman syystä lässähdin tuossa 2004 tietämillä. Ehkä osasyynä oli se, että lapset muuttivat kotoa pois ja avopuolisoni kanssa ei mennyt ihan putkeen yhteiselämä. Mikään liikunta ei enää kiinostanut, kaikki tuntu vaan jotenkin turhalta. Aloin kitata kaljaa (ehkä yksinäisyyteeni join?).
Sain tarpeekseni itsesäälistäni tammikuussa 2008, kun katselin peilistä vartaloani. Päätin kääntää elämässäni uuden lehden. Päätin, että tammikuussa 2009 minun painoni on 65-67 kg:n välillä.
En tehnyt mitään tarkkaa suunnitelmaa kroppani palauttamisesta entiselleen. Päätin vaan, että teen elämänmuutoksen. Syön vähemmän ja liikun enemmän. Aloitin elämänmuutoksen syömällä tavallista ruokaa (mitä teen yleesä perheelleni). Otan jokapäiväistä ruokaa kakkulautaselle sen verran, että se mahtuu siihen. Toiselle kakkulautaselle otan salaattia (en pidä siitä, että salaatti ja kuuma ruoka sotketaan sekasin). Syön ensin sen salaatin ja sitten hitaasti pureskellen sen kotiruuan. Yleensä tuon jälkeen olen tuntenut itseni kylläiseksi. Välipaloja olen syönyt noin kahden tunnin välein (kurkkuviipaleita, tomaatti, porkkana, omenalohko, ananasviipaleita omassa liemessään).
Kerran viikossa aina vapaapäivän sattuessa olen pitänyt mälläämispäivän. Saan syödä silloin aivan mitä haluan. Saan juoda kaljaa tai viiniä, saan hakea pizzaa, saan grillata ulkona hyviä sisäfilepihvejä, saan syödä mansikkakermaleivosta yms. yms...... Mutta olen tahkonnut sen päähäni, että se on vaan se yksi päivä viikossa ja ne kaikki kalorit pitää sitten kuitata.
Olen pistänyt elimistöni ja psyykeni rääkkiin ja se on kannattanut. Olen kävellyt sauvakävelyllä tunnin aamuisin. Kävelen maastolenkkiä 1,5 h hikoillen. Kävelen vielä saman lenkin illalla. Tedän, että tuo on monelle liikaa, enkä siten suosittele tuollaista kellekään. Minulle se on sopinut, koska minulla on urheilijataustaa.
Voitte onnitella. Tänään meni 74 kiloa rikki. Paino oli 73,4 kg, joten tavoitteissa ollaan.
Minua alkoi kuvottamaan katsoessani itseäni peilistä. Liikakilot olivat tulleet mahan ja ylävatsan tietämille. Ei mikään ihme, että mieheni ei enää viittinyt vilkaista minuun, paitsi moittiessaan vartaloani. Takapuoleni oli säästynyt pahimilta liikakiloilta. En tiedä miksi.
Olen ollut aktiivinen urheilija tuonne 1996 asti. Hiihdin ja kesäisin juoksin tai kävelin kymmeniä kilometrejä päivässä. Sain syödä mitä vaan, niin painoni ei noussut. Olin aina alle 60 kiloa. Lasten syntymän jälkeen palasin nopeasti imettämällä oikeisiin mittoihin (56 kg). Jostakin kumman syystä lässähdin tuossa 2004 tietämillä. Ehkä osasyynä oli se, että lapset muuttivat kotoa pois ja avopuolisoni kanssa ei mennyt ihan putkeen yhteiselämä. Mikään liikunta ei enää kiinostanut, kaikki tuntu vaan jotenkin turhalta. Aloin kitata kaljaa (ehkä yksinäisyyteeni join?).
Sain tarpeekseni itsesäälistäni tammikuussa 2008, kun katselin peilistä vartaloani. Päätin kääntää elämässäni uuden lehden. Päätin, että tammikuussa 2009 minun painoni on 65-67 kg:n välillä.
En tehnyt mitään tarkkaa suunnitelmaa kroppani palauttamisesta entiselleen. Päätin vaan, että teen elämänmuutoksen. Syön vähemmän ja liikun enemmän. Aloitin elämänmuutoksen syömällä tavallista ruokaa (mitä teen yleesä perheelleni). Otan jokapäiväistä ruokaa kakkulautaselle sen verran, että se mahtuu siihen. Toiselle kakkulautaselle otan salaattia (en pidä siitä, että salaatti ja kuuma ruoka sotketaan sekasin). Syön ensin sen salaatin ja sitten hitaasti pureskellen sen kotiruuan. Yleensä tuon jälkeen olen tuntenut itseni kylläiseksi. Välipaloja olen syönyt noin kahden tunnin välein (kurkkuviipaleita, tomaatti, porkkana, omenalohko, ananasviipaleita omassa liemessään).
Kerran viikossa aina vapaapäivän sattuessa olen pitänyt mälläämispäivän. Saan syödä silloin aivan mitä haluan. Saan juoda kaljaa tai viiniä, saan hakea pizzaa, saan grillata ulkona hyviä sisäfilepihvejä, saan syödä mansikkakermaleivosta yms. yms...... Mutta olen tahkonnut sen päähäni, että se on vaan se yksi päivä viikossa ja ne kaikki kalorit pitää sitten kuitata.
Olen pistänyt elimistöni ja psyykeni rääkkiin ja se on kannattanut. Olen kävellyt sauvakävelyllä tunnin aamuisin. Kävelen maastolenkkiä 1,5 h hikoillen. Kävelen vielä saman lenkin illalla. Tedän, että tuo on monelle liikaa, enkä siten suosittele tuollaista kellekään. Minulle se on sopinut, koska minulla on urheilijataustaa.
Voitte onnitella. Tänään meni 74 kiloa rikki. Paino oli 73,4 kg, joten tavoitteissa ollaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tapahtuu jos syö niinkuin ennenkin?
"Aloitin elämänmuutoksen syömällä tavallista ruokaa (mitä teen yleesä perheelleni)."
Minkälaista on tavallinen ruoka?
Tarkoitin, että syön edelleenkin sitä samaa ruokaa mitä perheelleni teen. Syön sitä vaan hallitusti. En siis ota makaroonilaatikkoa isolle lautaselle lautasta täyteen, vaan otan sitä sellaiseen pieneen lautaseen. Syön siis samaa ruokaa, kuin perhekin syö, mutta syön sitä makaroonilaatikkoa vähemmän ja korvaan sen menetetyn makaroonilaatikon lautasella salaattia.
samalla tavalla teen minä, normaalia koti ruokaa
annokset pidän kohtuullisina,toisin kuin ennen.
paino pudonnut viime lokakuusta -24kg
eikä ole edes vaikeaa..
Normaalia kotiruokaa kohtuullisina annoksina plus hedelmiä ja kasviksia täydennykseksi.Rasvaa ja sokeria olen tarkkaillut ja jättänyt turhat pommit pois.Liikunta vai arkiliikuntaa mutta tulos on tässä,tammikuusta tähän päivään -23kg
Elämänmuutos on tapahtunut ja kilot eivät tule takaisin kun järki pysyy vain mukana.
Joo eihän siinä mitään. Tuo on sitä maalaisjärjen käyttöä. Eihän siinä mitään kikkoja tarvita, kun alkaa laihduttamaan. Sehän on vaan kovaa duunia.
Liikuntamääräsi on ihan ok ja periaatteessa jokainen pystyy tuohon, kun pysytään kävelyssä.
Niin pitää pysyäkkin, jos ylipainoa on päässyt tulemaan. Sillä saa sitä pitkäkestoisuutta.
Juoksemaan ehtii sitten kun painoa on saanut alas vielä vähän enemmän. Jos sulla on urheilutausta, niin ei mitään kiirettä. Se homma kun on alullaan, niin ei sitä estä mikään. Tiedät varmaan, minkä tyydytyksen itse urheilusta saa.
Itse aloitin laihdutuksen 19kk sitten. 85kg--->70kg neljässä kuukaudessa ja siinä olen pysynyt.
Vedin eri tyylillä, mutta mun kunto oli kova, vaikka olin läski. Siksi juoksin, hiihdin ja nyrkkeilin laihdutuksen apuna. Ei sovi kaikille. Sun tyyli on se oikea, joka toimii todennäköisemmin useammalla.
Ruuan suhteen tein kuten sinä teet. Eli vähensin vaan normaali ruuan annoksia pienemmiksi ja jätin ilta mässäilyn pois kokonaan.
Sen verran kommenttina noihin mässäilypäiviin, että kannattaako siitä tehdä oikeastaan mässäilypäivä?
Itse teen asian sillain, kuten esim. huomen illalla on tiedossa, että en syö tänään aivan älyttömänä ja huomenna aamupäivänäkin kevyenpuoleisesti. Perjantai illalla syödään makkaraa, lihaa, leipää, kaljaa urakalla. Se on oikeastaan 1kpl ruokailuja, jolloin syön erittäin runsaasti. Muuta ei illalla tarvitse ihan varmaan syödä. Mutta kokonaiskalorimäärä jaettuna vaikkapa tälle päivälle ja huomiselle, eli kahdelle päivälle ei ole oikeastaan normaalia suurempi, koska yhdessä ruokailussa ei saa mätettyä niin paljon. Kyseessä on kuitenkin mässäily, mutten mässäile aamusta iltaan.
En tiedä, mitä tarkoitatte "mässäilypäivällä", mutta se kannattaa keskittää yhteen ateriaan, koska se tyydyttää mässäilytarpeen. Jos sen ennakoi esim. päivää aikaisemmin ei kaloreita laskettaessa, jaettuna ne useammalle päivälle ole mitään eroa normaaliin. Se ei ole niin tarkkaa minusta päivää kohden, kun kokonaisuus on se juttu.
Niin tai jos aamupäivällä syö todella niukasti, niin illalla vedetty rullakebab ei paina kokonaisuudessa ihan mitään.
Onnea vaan ja tsemppiä vielä.
Hyvästä urheilusuorituksesta voi sanoa, että se tunne onnistumisesta on parasta, mitä vaatteet päällä voi tehdä.
Mässäilypäivä on minulle palkinto. Johonkin aivolohkoon on pesiytynyt sellainen ajattelutapa kuin itsestään, että syön säästäen, kun tiedän, että huomenna saan mässätä. Silloin mässäilypäivänä en mm. pysty syömään enää kokonaista pizzaa, mikä meni ihan helposti ennen elämänmuutosta. Puolikkaassakin on jo liikaa. En tiedä onko minun vatsalaukkuni supistunut niin paljon, että sinne ei mahdu enää samoja määriä, kuin aikaisemmin.
Vaaka oli se mistä minulle meinasi tulla ongelmia. Olin tottunut aktiivisena urheilijana täsmällisyyteen ja lukuihin, mitkä ilmoittivat aina täsmällisesti kuntoni. Kävin laihdutuksen alussa vaakassa joka aamu. Petyin monta monituista kertaa, kun kehitystä ei tapahtunut. Nyt käyn vaakassa vain ja ainoastaan kerran viikossa. Olen tyytyväinen, jos se vaakan näyttämä luku on vaikka vaan 0,5 kg edellistä punnitusta pienempi.
vaa'an
olla näsäviisas.
Vain VHH-dieetillä laihtuu!
Jos syöpi hiilihydraatteja veri sokeristuu ja tulleepi sokeritauti, syöpä ja kihti ja vaikka mitä kauheita tauteja!
Kyllä mie ja Antti tiijetään nämä asiat!
Vaikka sävysi on aavistuksen sarkastinen enkä vanno VVH:n saati minkään muunkaan dieetin nimeen, pieni totuus tossa hiilareitten vähentämisessä on. Itselläni alkoi paino pudota vasta siinä vaiheessa, kun vähensin makaronit, riisit, perunan, vaalean leivän, leivonnaiset ja muut makeat minimiin. Paino tulee alas hitaasti mutta varmasti ja olen lakannut miettimästä syömistäni ja laihdittamistani. Annoskokoja pienentämällä, säännöllisillä ruoka-ajoilla ja ylimääräisistä välipaloista luopumalla se onnistuu. Terve näläntunne on palannut takaisin säännöllisen rytmin myötä. Ylipainoisena ei elimistö ilmoittanut oikeata näläntunnetta, koska syöminen oli epäsäännöllistä ja aika useasti ihan mielihyvänapostelua. Nykyään olen sinut tuon nälän kanssa. Kun tulen töistä kotiin, juon pari lasia vettä ja ryhdyn ruuanlaittoon. Kestää hetken, mutten napostele mitään. Katan pöydän ja syön kaikessa rauhassa.