Mitä tekisit, jos olisit etäsuhteessa ja olisi sinun vuorosi mennä puoliskosi maahan, mutta sinulla ei olisi rahaa ja kumppanisi tarjoutuisi "auttamaan" kuluissa? Sanoisi, että mieluummin näkee sinua kuin että ei näe.
Tai jos olisit opiskellut 10 vuotta yliopistossa ja äitisi tarjoutuisi kustantamaan ylöspitosi ja lainanlyhennyksesi vuoden ajan, että saat kandin paperit sekä myöhemmin gradun tekemisen ajan, että voit ottaa opintovapaata?
Oletetaan, että olet kolmekymppinen ja tienaat hieman paremmin kuin sukupuolesi edustaja keskimäärin. Mitä vastaat?
Mä lähden mieluummin vaikka jakamaan lehtiä aamuisin ja ilmaisjakelua kaksi kertaa viikossa kuin että ottaisin "armopaloja". Niin tyhmää kuin se onkin.
Tai jos olisit opiskellut 10 vuotta yliopistossa ja äitisi tarjoutuisi kustantamaan ylöspitosi ja lainanlyhennyksesi vuoden ajan, että saat kandin paperit sekä myöhemmin gradun tekemisen ajan, että voit ottaa opintovapaata?
Oletetaan, että olet kolmekymppinen ja tienaat hieman paremmin kuin sukupuolesi edustaja keskimäärin. Mitä vastaat?
Mä lähden mieluummin vaikka jakamaan lehtiä aamuisin ja ilmaisjakelua kaksi kertaa viikossa kuin että ottaisin "armopaloja". Niin tyhmää kuin se onkin.
Vastaukset 57
Vanhimmat
koska en ajattelisi sitä armollisena lahjoituksena vaan lainana, jonka maksan takaisin heti kun se on mahdollista. Ei se ole sen kummempaa kuin että joku sijoittaisi omaan firmaani.
Olen kyllä muutenkin aika pragmaattinen raha-asioissa. Tarkoittaa siis turhanpäiväisistä periaatteista luopumista.
niin, mutta mä haluaisin kirjallisen velkakirjan. Jota en kuitenkaan ehkä haluaisi. Jos sellainen tehtäisiin jokaisesta "almusta", niin mähän olisin korviani myöten veloissa. Tai siis oon jo nyt, mutta vielä pahemmin. Ilman pankin avainasiakkaan tukea...
että verottajan kannalta laina olisi tuossa tilanteessa parempi.
oppia nöyrtymään rahan takia sellaistenkin ihmisten edessä, joiden eteen meneminen on ollut se vihonviimeinen vaihtoehto. Siis helpompi teko periaatteessa olisi ollut vaikka kadota maan ääriin, mutta tehty mikä tehty, ja hengissäkin sentään toistaiseksi.:D
Mutta mun on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa tienaisin paremmin kuin naiset keskimäärin, koska en sellaisessa tilanteessa ole, mutta uskoisin että ottaisin mainitsemissasi tilanteissa tarjotun avun vastaan, mutta vastavuoroisesti hyvittäisin sitä jollain muulla tavalla takaisin. Kiitollisuudenvelassa en todellakaan haluaisi olla, mutta koska olen jo nytkin, niin eipä se tilannetta muuttaisi varmaan paljoakaan.
ja kiitos Etelä-Amerikan kokemusten osaan myös ottaa vastaan miesten huomionosoitukset... Mutta nämä ovat... tai oh, siis, olisivat (hehe) vähän liikaa.
Lisäksi mut käytännössä potkittiin pihalle kun olin 18 täyttänyt ja siitä lähtien olen itsestäni huolehtinut, joten tuntuisi todella omituiselta ottaa vastaan apua nyt. Siis JOS minulle kävisi kuten esimerkissäni kuvailin... :)
"Mitä tekisit, jos olisit etäsuhteessa ja olisi sinun vuorosi mennä puoliskosi maahan, mutta sinulla ei olisi rahaa ja kumppanisi tarjoutuisi "auttamaan" kuluissa? Sanoisi, että mieluummin näkee sinua kuin että ei näe."
-Yleensä en diggaa minkään maksattamista miehellä mutta tässä asiassa voisin sen tehdä. Kyllä se näkeminen ja suhteen ylläpito yms. ansaitsee pientä joustoa myös itseltä.
Toi toinen osuus.. Jos äidille ei koidu siitä kohtuutonta haittaa ts. antaa omat ruokarahansa, niin mikä ettei. Siinä olis kuitenkin mahdollisuus saada ne valmiiksi aika äkkiä. Voihan sen jälkeen jostain maksaa äidille takaisin tms.
Tai sitten jakaa lehtiä, ja ottaa osa äidiltä, ihan miten vaan.
Kaikkein tyhmintä enkä olisi hylätä hommien valmiiksi saaminen (vihdoinkin), jos kerran siihen mahdollisuus olisi pelkän ylpeyden takia.
tilanne olisi ehkä toinen, jos ei se olisi maksanut jo suurinta osaa meidän lomakuluistamme ja sen lisäksi ostanut mulla läjää vaatteita ja muuta tilpehööriä. Täysin hypoteettisesti, tietenkin! :D
Toinen osuus on - tai siis olISI - kieltämättä vaikeampi. Kai ne rahat päätyvät - tai siis päätyISIVÄT - mulle joskus kuitenkin, mutta on se silti niin noloa tällä iällä... Ottaen huomioon, että eivät he isän kanssa keneltäkään apuja saaneet, ja oli sentään kaksi mukulaa tähän ikään mennessä.
nyt ottanut huomioon, että tarjoat tässä ketjussa kaikille lara-runkkareille materiaalia moneksi kuukaudeksi. Avausten tulvaa odotellessa...
Äääh.. tuo kuulostaa jo joltain. Mutta silti, sähän voit sitten sopivan hetken tullen viedä sitä vaikka minne vastavuoroisesti. Joo, sinne vaan. Kyllä se mussun näkeminen on nyt kuitenkin se tärkein juttu.
Mulle kans tuli toi perintöjuttu mieleen mutten viitsinyt sitä sanoa. Kyllä se mukavampaa nytten olisi apuja saada kuin sitten kun on itse 60v eikä tarvi enää mitään.
Ajat oli silloin mitä ne nyt oli, ja nyt on nyt. Kyllä mä suna ottaisin senkin avun. Elämä osaa olla muutenkin tarpeeksi pas*aa, ilman avittamistakin.
Olispas mullakin edes mahdollisuuksia saada joltain apuja niin taatusti unohtaisin kaikki höpinäni itsenäisyydestä tms ja ottaisin avun vastaan. Kyllä tässä on kärsitty jo ihan tarpeeksi :D
Ota nyt ne vastaan kun mahdollisuus on, vaikka mun puolesta. Mäkin olen sitten hieman tyytyväisempi kun tiedän että joku tarvitseva nyt ainakin saisi apua ja TAJUAA sitä käyttääkkin. Mikään ei ole niin tässä maailmassa epäreilumpaa kuin se, että jotkut sais apuja muttei ota, ja jotkut epätoivoiset ottais muttei saa :DD
Ps. Off-topic.. mä yritän katsella tota 20-40 uutta reality sarjaa. En mää pysty millään. Miten ne voikin olla aina tuommoisia :D
kyl tää suosittelis myöntymää tarjoukseen.
ne olis vilpittömii ja sellasilt henkilöilt ketä rakastais sitä.
ekaa voisin harkita, tokaa en. Kun on toi historia... Rakkaus on hieno juttu, mutta sitä voi käyttää myös välineenä. Ja sitten jos sitä vaikka käyttäisikin ihan hyvin perustein niin aina löytyy niitä, joita asia korpeaa (MOT). Sitä mä vaan haluan välttää.
eihä se historia mihinkää hävii. eikä ostamalla sais anteeksantoo. mut ehkä se rahalline apu olis vaa tavallaa väline eikä itse tarkoitus, et sen avulla vois olla taas edes jotenki tärkee..?
mut sit jos on vähänkää epäilyy siitä, et siihe asiaan niinku tultais myöhemmi palaamaan ei niin mukavis merkeis, nii sit oikee vastaus olis ei.
työssäkäyvä ihminen joka tienaa "hieman paremmin kuin sukupuolesi edustaja keskimäärin" tarvitsee avustuksia elämiseen, opiskelujen loppuun saattamiseen ja lentolippuun?
Tuota yhtälöä en ymmärrä.
vastata, koska en ole korkeasti koulutettu. Enkä varmaan ole pitkiin aikoihinkaan, mutta siitä ei nyt enää voine vanhempiani syyttää...
mihin helvettiin ihmiset hassaa rahansa?
La.rakin ollut hyvin palkatuissa töissä vuosia ja lapseton.
Itse olen tasan tarkalleen keskipalkkainen suomalainen. Ollut vakitöissä n. 6 vuotta. Tämän hetkinen likvidivarallisuus riittäisi ainakin 4 vuoden täyspainoiseen opiskeluun, ilman kiinteän omistuksen muuttamista rahaksi.
10 vuotta yliopistossa opiskelleen ihmisen, eikö se ole korkeasti koulutettu vaikka ihan valmis ei olekaan. Kyllä kymmenessä vuodessa pitäisi saada jo niin paljon opintoviikkoja kasaan, että sillä kelpaa leijua paremissa piireissä ;)
En missään vaiheessa syyttänyt vanhempia mutta sitä mieltä olen vähemmän koulutettuna ja alipalkattuna naisena, että tuohon kymmeneen vuoteen olisi kannattanut ottaa pari laskentatoimen opintoviikkoa jotta edes oma talous pysyy kurissa, sillä kaikki edellytykset sillä vaikuttaisi olevan.
mutta kun ei ole paperia näyttää niin ei ole korkeasti koulutettu. Jos ei ole edes kandi, niin ei ole mitään. Anteeksi, kun kuvittelin kaikkien tietävän nämä asiat...
Ja taloudessahan ei ole mitään vikaa ikinä ollutkaan, mistä sinä sellaista sait päähäsi?
välittyivät aloituksesta aika selkeästi.
Kymmenen vuotta eikä edes kandi, wau.
Siis sellaista, jotka ovat alusta alkaen työskennelleet täyspäiväisesti (keskimäärin 40 tuntia viikossa) ja valmistuneet ajoissa?
Mä kun en tiedä yhtäkään. Ja vaikka tietäisin, niin on pakko sanoa, että musta ei ole siihen. Yritin kerran ja heräsin Hyvinkään sairaalan sydänosastolta.
on elää onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä. Niin mun rahat on sun rahat ja sun rahat on mun rahat. Sillä ei väliä kumpi hankkii enemmän.
Ja parempihan se on perintönsä ottaa ennakkoon kuin maksaa sitten myöhemmin jumalattomat perintöverot. Ja sitten kun valmistuu, niin voi äitinsä hemmotella pilalle.
???
Tekstisi ei liity millään tavoin miehen logiikkaan. Mene itkemään ongelmistasi muualle. Ja 10 vuotta yliopistossa! Jos lahjoja opiskeluun ei ole, niin ei ole. Joku takaraja teille ikiopiskelijoillekin olisi saatava. Itse valmistuin viidessä vuodessa.
Lehdenjakajan uraa kannattaa tosiaan harkita, mutta ihan kokopäivätyöksi.
Entä mistä maasta miehesi on? Et kai ole tuomassa häntä tänne meidän veronmaksajien elätiksi?
viidessä vuodessa korkeintaan yläasteelta. Se ei ole korkeakoulu, vaikka nimi saattaa vähän hämätä.
Asia-argumentteja on ilmeisesti turhaa olettaa sinulta.
mitäs meinasit asialle tehdä?
En minä yksin mitään voi moraalittomalle toiminnalle tehdä. Jos ihmisen päässä eivät omantunnon kellot soi, pitää valtion puuttua tilanteeseen. Toivottavasti yhä useamman silmät aukenevat.
Kamalaa tietysti, kun jotkut vain huutavat: "et sinä minulle mitään voi." Ilmeisesti vanhempasi eivät ihan syyttä potkineet sinua pihalle. Vaikea lapsi.
"Mä lähden mieluummin vaikka jakamaan lehtiä aamuisin ja ilmaisjakelua kaksi kertaa viikossa kuin että ottaisin "armopaloja". Niin tyhmää kuin se onkin."
Tuo oli loukkaus.
Eihän postimiestä kukaan arvosta, vaan sitte kyllä itketään, kun hesarissa on etusivulla repeytymä.
Luokkaerot on tätäpäivää. Tosin nykyään ei talonpoika löydy alimpaa, vaan sen paikan on ottanut posteljooni.
"Riistäjät ruoskaansa selkiimme soittaa..."
Naisten moraali on yleensä olematon.
aiemmin huomannut että la.ra on riistoporvari ja materialisti?
tiedät kyllä, että tarkoitin, että päivätyöni lisäksi.
Tekisin rappusiivouksia tai kotikeikkojakin, mutta niveleni eivät sitä kestäisi.
Mä puhuin lehtien jakamisesta siksi, että se on oikeasti sellainen työ, josta voin kuvitella jopa tykkävääni ja jota jaksaisin ehkä jopa tehdä. Lähipubiinkin voisin mennä, mutta mulla ei ole anniskelu- eikä hygieniapassia.
Sitähän minäkin. Kaikkihan nyt lehtiä ja varsinkin päiväpostia haluaa jakaa.
Ohan se rankkaa hommaa, kun eräs työkaveri oli päivät opettajan sijainen koulussa, illat satamassa ja yöt jakoi lehtiä. En tajua miten se jaksoi. Ite olen täysin kuollut vaikka en tee muuta kuin lehden jaon ja muutaman tunnin päiväpostipiirin.
Nyt tiedän.
pitää olla kolme työtä että pärjää jotenkin normisti
"eräs työkaveri oli päivät opettajan sijainen koulussa, illat satamassa ja yöt jakoi lehtiä. En tajua miten se jaksoi"
Tähän se sukarilainen elitistinen kiinarihkama ideologia juuri pyrkii
Etäsuhde: Jotenkin tuntuisi että olisi aika vaikea vain hypätä siivelle ja mennä sinne puoliskon maahan. Sekin vaikuttaa, että jos ei ihan kohtuuttomista summista puhuta, niin helpompihan se on suostua vaikka 400€ armopalaan kuin 1000€ armopalaan. Kiusalliselta tuntuisi kuitenkin. Päinvastoin homma voisi toimia mainiosti, eli jos vaikka haluisin kustantaa hänelle reissun.
Yliopisto: En tiedä noista kuvioista niin vaikea kommentoida. Onko niin, ja millä todennäköisyydellä, ettei 10 vuodesta ole jäänyt muuta kuin tuulen huuhtoma perse ja eikö muuta vaihtoehtoa ole / olisi...
Tienaan keskimäärin paremmin: Häh? Onko pakko ollut elää kädestä suuhun, tulisi ensin mieleen. En osaa oikein vastata kun itse yritän elää niin, jotta en todellakaan joudu elämään kädestä suuhun. Tekisin varmaan enemmän töitä, mikäli vähänkin mahdollista...
ja vähän säästöön eli kaikki ylimääräinen menee a) hyväntekeväisyyteen ja b) sijoitusrahastoon (josta ei tällä hetkellä TODELLAKAAN kannata ottaa mitään irti). Muuten aika lailla kädestä suuhun eletään, kun lainanlyhennyksiin ja vastikkeeseen menee reilu tonni kuussa sekä bensoihin (että pääsee sinne töihin tienaamaan) 80 euroa viikossa.
Teen aina enemmän töitä, kun siihen on mahdollisuus, mutta se taas syö opiskelumahdollisuuksia. Ei ole helppoa käydä pakollisilla luennoilla, jos tekee 10 tunnin työpäivää.
luulet, kuinka itsekkäältä juttusi täällä kuulostavat jonkun oikeasti persaukisen mielestä?
Tyhjätasku joka sijoittelee sijoitusrahastoon. Häpeä.
En minä ainakaan. Minulla vain ei välttämättä ole varaa matkustaa tiettyyn paikkaan tiettynä päivänä eikä opiskella täyspäiväisesti tämän asuntolainani kanssa. Muuten elelen varsin mukavasti, ettäs tiedät!
niin ei silloin katsella sijoitusrahaston tilannetta tai rahan nostamisen ehtoja sieltä.
Silloin nostetaan rahaa tappiolla. Mutta minä puhuinkin tilanteesta jossa _oikeasti_ tarvitaan rahaa, ollaan itsenäisiä eikä itsekkäitä muiden lompakoilla kuppaajia.
joten en nosta, tietenkään.
Tässä kyse oli tilanteista (kuvitteellisista tietenkin), joissa rahaa tarjotaan ja sitä ei ehkä kehdata ottaa. Aika harva ymmärsi kysymyksenasettelun oikein :(
sinun taloudellisessa tilanteessa ottaa lahjarahaa kaukorakkaalta vastaan. Alkaisi muistuttamaan kusetusta/hyväksikäyttöä.
Jos vanhukset väkisin haluaa antaa, niin siinä vois olla hieman eri tilanne. Nimenomaan ajatellen tuolta perintöverotukselliselta kannalta. Muuten olen heidänkin osaltaa sitä mieltä että nauttikoon he rahoistaan niin kauan kuin henki pihisee, minä nautin omistani.
olla toisen armoilla, en rahallisesti enkä muutenkaan. Se on helppo ja varma tapa menettää itsekunnioituksensa rippeet, joka avaa ovet muille ongelmille.
Vaikka työ onkin rankkaa ja usein perseestä niin juuri sen ja taloudellisen itsenäisyyden kautta saa omanarvontunnetta ja mielihyvää, jotka ovat välttämättömiä.
Kerrot tekeväsi ruokasi itse ja sun ruokaostoksiin meni ihan vitun vähän rahaa. Oliko 20€/vk?
Lisäksi istut aina kotona.
bensaan, säästöihin ja kymmenyksiin sekä tietenkin satunnaisiin huvituksiin. Ruoan lisäksi. Sitä paitsi ruokaan menee nykyään 30 euroa, vaikka kuinka yritän järkeistään ja pihistää.
Mutta kyse ei ollut minusta, vaan siitä, että mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa.
ruveta myymään persettä tai ostattaa kaikki kylän volvosetämiehillä
Jos sopii? Mun mielestä sä oot niin ehdollistunut ajattelemaan ettei toisten kustannuksella eletä, että joko käännät maailmankatsomuksesi ylösalaisin (aikaa menee vuosia) tai säästät rahat ennenkuin teet mitään muutoksia elämässäsi.
Jos otat aineellista apua vastaan, joudut kieriskelemään tunnontuskissasi ja se vie sut uudestaan sairaalaan.
..sivusta kysyä, että mitä tää:
"Mihin sun rahat ovat menneet?
Kysyttävää 23.7.2008 klo 20.35
Kerrot tekeväsi ruokasi itse ja sun ruokaostoksiin meni ihan vitun vähän rahaa. Oliko 20€/vk?
Lisäksi istut aina kotona."
..kuuluu tohon ap:n aiheeseen? Eipä sillä, tietysti. En mä ikinä itsekään kahteenkymppiin ruokaostoksissa per vk. pystyis, mutta silti. Mistä tiedät, missä ap istuu?
Itselleni on tultu sanomaan, että mä muka istuisin aina 24/7 niinsanotusti "tällä kanavalla". Muistan yhdenkin tilanteen erityisesti, että oikeasti nauroin ja itkin yhtäaikaa asian koomisuuden vuoksi, kun oli poikkeuksellisen haastava proggis ja tulin kymmenennen työtunnin jälkeen lukemaan kommentteja itselleni "Miehen logiikasta".;D
En toki tiedä ap:sta ja hänen tekemisistään kerrassaan mitään, mutta silti: Olikohan miten relevanttia kirjoittamasi?
*minä kuitenkin tiedän rajallisesti*
-e.W
"Syöttiläänä, mitä olette mieltä?
la.ra 23.7.2008 klo 19.41
Mitä tekisit, jos olisit etäsuhteessa ja olisi sinun vuorosi mennä puoliskosi maahan, mutta sinulla ei olisi rahaa ja kumppanisi tarjoutuisi "auttamaan" kuluissa? Sanoisi, että mieluummin näkee sinua kuin että ei näe."
Luultavasti menisin. Suurempi pettymys rakkaalle tuossa tilanteessa lienee, jos ei nähdä ollenkaan, eikö? Yksilöllistä tuo asia kyllä. Asia riippuu niin pitkälti kulloisenkin suhteen laadusta, että en sun osaltasi osaa tolta perustalta erityisiä sanoa.:)
Kenenkään elätiksi en itse helpolla parisuhteessa kykenisi, mutta aito ja välittävä parisuhde on kuitenkin aina jakamista molemminpuolisesti. Sähän voit myöhemmin kuitata rakkaallesi vastaavalla tavalla avustusta, mitä hän nyt auttaisi sua tossa matka-tilanteessa (Jos siis olet itse tuossa tilanteessa ja siis itsestäsi puhuit?).
"Tai jos olisit opiskellut 10 vuotta yliopistossa ja äitisi tarjoutuisi kustantamaan ylöspitosi ja lainanlyhennyksesi vuoden ajan, että saat kandin paperit sekä myöhemmin gradun tekemisen ajan, että voit ottaa opintovapaata?"
Ojoih... Näistäkin mullakin on ( ainakin jonkinsorttista kokemusta), vaikkei kymppivuosia olekaan. Yhden tutkinnon kuittasin keväällä. Ottaisin kenties(?) vastaan, jos uskoisin voivani sitoutua projektiin. Näin ehkä sanoisin tässä. Vaikea arvioida. Toki avustukset tulee muistaa ja niitä arvostaa. Muista, että työelämäkokemuksesi myös kertoo kyvyistäsi.
"Mä lähden mieluummin vaikka jakamaan lehtiä aamuisin ja ilmaisjakelua kaksi kertaa viikossa kuin että ottaisin "armopaloja". Niin tyhmää kuin se onkin."
Ehdottomasti periaatteessa sama periaate, kuin itselläsikin. Kuitenkin: Jos sulla on ihmisiä, jotka apuakin sulle tarjoavat, ei ole erityisesti häpeä ottaa sitä joskus vastaankin. Edellytyksellä, että apu korvataan jollakin tapaa ( kuten kirjoituksesi perusteella sunkin luonteestasi ts. ns. "ajattelumaailmasi luonteesta" vois päätellä).
Jokatapauksessa. Lähde vaan puoliskon luo.;) Sitä kannattaisin.
-e.W
ja iso kiitos siitä, että tosiaan ymmärsit mistä oli kyse! :)
Noin mä varmaan toiminkin, mutta äidiltä en ota suoranaista avustusta vastaan. Sitten kun telkkari sanoo sopparin irti otan mieluusti uuden synttärilahjaksi ja kun koira tarvitsee uuden vannan niin senkin saa äiti ostaa, mutta opintovapaata en nyt ota, joskin meinaan tinkiä ylitöistä ja opiskella.
Mikä tulee helluun, niin sama kai se tosiaan on maksaako se kaiken siellä vai osan lentolipuista. Jos mä maksan liput itse niin tiedän ettei mun taas siellä ollessani tarvitse kustantaa mitään. Kyse on siis itsepetoksen kohteesta, ei määristä, hehee.
"Noin mä varmaan toiminkin, mutta äidiltä en ota suoranaista avustusta vastaan. Sitten kun telkkari sanoo sopparin irti otan mieluusti uuden synttärilahjaksi ja kun koira tarvitsee uuden vannan niin senkin saa äiti ostaa, mutta opintovapaata en nyt ota, joskin meinaan tinkiä ylitöistä ja opiskella."
Tutkinto merkkaa tietyissä tehtävissä enemmän, tietyissä vähemmän. Selviö se. Tsemppiä töihin ja opintoihin molempiin sinne.
"Mikä tulee helluun, niin sama kai se tosiaan on maksaako se kaiken siellä vai osan lentolipuista. Jos mä maksan liput itse niin tiedän ettei mun taas siellä ollessani tarvitse kustantaa mitään. Kyse on siis itsepetoksen kohteesta, ei määristä, hehee."
Hyvä noin. Rentouttavaa matkaa ja mukavaa jälleennäkemistä rakkaasi kanssa.:) Enemmän sun ehdottomasti kannattaisi ihmetellä suhdetta sellaisessa tapauksessa, jossa mitään vastavuoruutta tollasissa asioissa _ei_ olis olemassa. Meinaan, että täysin haistapaskahaileeta sellainen, jos raha-asioista ei voida edes puhua (sellaisiakin on).
-e.W
Miehelle kun armopaloja on ylensä vähänlaisesti tarjolla. Armopalojen vastaanottaminen sotisi periaatteitani vastaan, mutta todennäköisesti nielisin ylpeyteni nähdäkseni rakkaani.
Äidiltäni en almuja ottaisi, koska se kirpaisisi pyhintä arvoani, eli itsemääräämisoikeuttani. Mielummin kuolisin nälkään kun olisin mielin kielin rahojen vastineeksi.
Koska lisätyöt eivät kuitenkaan nopeuttaisi valmistumista, turvautuisin edelleen samaan konstiin kuin jo aikoinaan, eli ottaisin opintolainaa. Se oli elämäni järkevimpiä päätöksiä aikoinaan. Pääsin nuorena oman asunnon ja kohtuupalkkaisen, koulutustani vastaavan työn syrjään kiinni.
mutta opintolainat on melkein maksettu, joten ei kiitos enää. Sitä paitsi sitä ei saa ilman tuen nostamista ja sitähän minä en voi tehdä.
Mun äitini almut eivät itse asiassa vaikuttaisi itsemäärämisoikeuteeni, mutta kyse on mun sisäisistä jutuistani. Äitini on varsin cool, ja ymmärtää sen, etten halua mitään varsinaista perintöä, vaan kaikki ylimääräinen pitää hänen laittaa talteen siltä varalta, että minä laitan hänet joskus palvelukotiin. :) Tästä on siis jo sovittu. Luulen, että tarjouksen takana on äitini mies, jolla on ollut aikanaan mahdollisuus tukea lapsiaan opinnoissa. Meillä tämä taas on ensimmäinen kerta ja tiedän, että rahat olisivat joka tapauksessa pääasiassa äitini miehen rahoja. Jos tietäisin äitini maksavan kaiken niin se olisi ihan eri juttu.
oon halunnut aina maksaa itse kuluni, oli sit mistä tahansa kysymys. Ei tule tilannetta, että olis tilivelvollinen..
mutta joskus pitäisi osata ajatella laatikon ulkopuolisestikin... Mä en vaan osaa. Pöh.
...niin sitten on, mutta kavereille tai sukulaisille siitä ei hiiskuta. Raha kaivetaan mistä muualta tahansa, esim. puolisolta, lisätöistä tai pankista.
Kun täytin 16 vuotta niin vanhempien kanssa tehtiin diili, että mä kustannan kaiken itse niin kauan kun tupakkia palaa.... Pidän tuosta sopimuksesta kiinni.
en ota mitään vastaan, jota en ole omalla työllä ansainnut. mitä vittumaisempi paikka, sen paremmalta tuntuu, kun klaaraa homman.
"Mitä tekisit, jos olisit etäsuhteessa ja olisi sinun vuorosi mennä puoliskosi maahan, mutta sinulla ei olisi rahaa ja kumppanisi tarjoutuisi "auttamaan" kuluissa? Sanoisi, että mieluummin näkee sinua kuin että ei näe."
Ainahan sitä voi maksaa takaisin.
"Tai jos olisit opiskellut 10 vuotta yliopistossa ja äitisi tarjoutuisi kustantamaan ylöspitosi ja lainanlyhennyksesi vuoden ajan, että saat kandin paperit sekä myöhemmin gradun tekemisen ajan, että voit ottaa opintovapaata?"
Sama vastaus.
"Oletetaan, että olet kolmekymppinen ja tienaat hieman paremmin kuin sukupuolesi edustaja keskimäärin. Mitä vastaat?"
Zorge, olen sen verran väsy, että en tajunnut tätä.
"Mä lähden mieluummin vaikka jakamaan lehtiä aamuisin ja ilmaisjakelua kaksi kertaa viikossa kuin että ottaisin "armopaloja". Niin tyhmää kuin se onkin."
En ymmärrä miksi läheisten tarjoamaa apua olisi niin vaikea ottaa vastaan edellä mainituissa tapauksissa, etenkin kun syyt avun vastaanottamiselle ovat perusteltuja. Ja tosiaan, voihan sitä sopia takaisinmaksusta?
Mitäköhän se mieshuora sussa näkee ja sä siinä? Noo, ehkä tää on jotain alkuhuumaa, kunnes miehen alapäässä alkaa taas vieraat kutkuttamaan.