Tapasin avomieheni eräissä juhlissa ja vaikka tiesin hänen seurustelevan,itse sinkkuna annoin palaa.Siitä alkoi elämäni rakkaustarina...Tapailin miestä,vaikka tiesin hänen edelleen seurustelevan ja kun suhteemme alkoi olla jo vakavaa,pyysin häntä valitsemaan.Hän valitsi minut!En vielä silloin ajatellut asiaa,minkä tiedän nyt...
Alusta alkaen olin tehnyt selväksi,että en hyväksy pettämistä,edes suutelua ja pelisäännöt oli kummallekin selvät.Kuitenkin vuosien seurustelun jälkeen sain selville,että hän petti minua satunnaisesti.Minulle selvisi myös,että hän oli pettänyt kaikkia aikaisempiakin avokkejaan,saanut anteeksi ja jättänyt itse,kun oli löytänyt uuden ja "paremman".No,erohan siitä sitten tuli,minä otin ja lähdin,lopulta!Monesti mietin,olinko sittenkin liian julma,entä jos menetin "sen oikean",entä jos...
Mies siirtyi heti uuteen (laastari)suhteeseen ja minä toivoin,että hän olisi oppinut jotain pettämisestä,ettei tekisi samoja virheitä tässä uudessa suhteessa.
Puoli vuotta eromme jälkeen koin iloa,voitonriemua ja vahingoniloa,kun löysin itseni tämän seurustelevan ex-rakkaani sängystä!Silloin tiesin,että olin tehnyt oikean ratkaisun!Hän pettää aina,oli avokkina kuka tai mikä tahansa.Suurinkaan rakkaus ei voita lihanhimoa tai janoa,minkä vanha suola saa aikaiseksi.
Mies jäi kumppanilleen kiinni ja mitä siitä seurasi hänelle?Pientä palautetta ja anteeksianto!!!!!Syyllinen olin minä,sinkku ihminen,kuka oli miehen tuleva vaimo puoli vuotta aikaisemmin...
Silloin pysähdyin miettimään:Että mikä saa naisen antamaan miehelle anteeksi pettämisen?Uskooko naiset todella "en tee sitä enää koskaan" ja plaaplaaplaa?Vai tyytyykö naiset vain kohtaloonsa ajatellen:"ainahan toi on mun tykö palannu"?
Itse en koskaan ikinä enkä milloinkaan voi hyväksyä tai antaa anteeksi pettämistä!Itselläni sinkkuna oleminen on tietoinen valinta.Harrastan ns.yhden yön-juttuja tyydyttääkseni fyysiset tarpeeni.Voi kuullostaa kylmälle ja itsekkäälle ja ehkä se sitä vähän onkin.Hauskinta tässäkin on se,että pääsääntöisesti miehet,ketkä ovat sänkyyni(tai keittiönpöydälle,saunaan)eksyneet,ovat lähtiessään paljastaneet olevansa varattuja tai perheellisiä miehiä.
Siis onko uskollisuus vain harhaa ja kuvitelmaa?Miksi pettäminen on niin sallittua?
Alusta alkaen olin tehnyt selväksi,että en hyväksy pettämistä,edes suutelua ja pelisäännöt oli kummallekin selvät.Kuitenkin vuosien seurustelun jälkeen sain selville,että hän petti minua satunnaisesti.Minulle selvisi myös,että hän oli pettänyt kaikkia aikaisempiakin avokkejaan,saanut anteeksi ja jättänyt itse,kun oli löytänyt uuden ja "paremman".No,erohan siitä sitten tuli,minä otin ja lähdin,lopulta!Monesti mietin,olinko sittenkin liian julma,entä jos menetin "sen oikean",entä jos...
Mies siirtyi heti uuteen (laastari)suhteeseen ja minä toivoin,että hän olisi oppinut jotain pettämisestä,ettei tekisi samoja virheitä tässä uudessa suhteessa.
Puoli vuotta eromme jälkeen koin iloa,voitonriemua ja vahingoniloa,kun löysin itseni tämän seurustelevan ex-rakkaani sängystä!Silloin tiesin,että olin tehnyt oikean ratkaisun!Hän pettää aina,oli avokkina kuka tai mikä tahansa.Suurinkaan rakkaus ei voita lihanhimoa tai janoa,minkä vanha suola saa aikaiseksi.
Mies jäi kumppanilleen kiinni ja mitä siitä seurasi hänelle?Pientä palautetta ja anteeksianto!!!!!Syyllinen olin minä,sinkku ihminen,kuka oli miehen tuleva vaimo puoli vuotta aikaisemmin...
Silloin pysähdyin miettimään:Että mikä saa naisen antamaan miehelle anteeksi pettämisen?Uskooko naiset todella "en tee sitä enää koskaan" ja plaaplaaplaa?Vai tyytyykö naiset vain kohtaloonsa ajatellen:"ainahan toi on mun tykö palannu"?
Itse en koskaan ikinä enkä milloinkaan voi hyväksyä tai antaa anteeksi pettämistä!Itselläni sinkkuna oleminen on tietoinen valinta.Harrastan ns.yhden yön-juttuja tyydyttääkseni fyysiset tarpeeni.Voi kuullostaa kylmälle ja itsekkäälle ja ehkä se sitä vähän onkin.Hauskinta tässäkin on se,että pääsääntöisesti miehet,ketkä ovat sänkyyni(tai keittiönpöydälle,saunaan)eksyneet,ovat lähtiessään paljastaneet olevansa varattuja tai perheellisiä miehiä.
Siis onko uskollisuus vain harhaa ja kuvitelmaa?Miksi pettäminen on niin sallittua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tietysti. Se nainen vaan YKSINKERTAISESTI rakasti enemmän sitä miestä kuin sinä.
"Voi kuullostaa kylmälle ja itsekkäälle ja ehkä se sitä vähän onkin.Hauskinta tässäkin on se,että pääsääntöisesti miehet,ketkä ovat sänkyyni(tai keittiönpöydälle,saunaan)eksyneet,ovat lähtiessään paljastaneet olevansa varattuja tai perheellisiä miehiä.
Siis onko uskollisuus vain harhaa ja kuvitelmaa?Miksi pettäminen on niin sallittua?"
Ethän sinä törmää kuin uskottomiin ukkomiehiin sillä yllättäen uskolliset eivät lähde ollenkaan tuohon peliin mukaan. Esimerkiksi minä en varmasti tartu tutkaasi edes baarissa. Miksikö? Siksi koska minulla on joko avovaimo mukana tai sitten keskityn vain kavereiden kanssa juomaan kaljaa, en flirttailemaan.
Ihailen ja kunnioitan suuresti ihmisiä,ketkä elävät samalla asenteella kuin sinä!Ikäväkseni omalle kohdalleni juuri tuollaisia ihmisiä ei osu(meinaan sinkkuja,ketkä olisivat uskollisia ja periaatteen ihmisiä).En koe ylpeyttä,että seuraani eksyy vain "ukkomiehiä" ja siksi juuri olen pohtinut:Miksi pitää pettää?Tekeekö rakkaus pettämisestä vähemmän vahingollista tai satuttavaa(viitaten edelliseen kommenttiin)?
Itselläni on mennyt usko törmätä ihmiseen,kuka olisi uskollinen,rehellinen ja suoraselkäinen.Ymmärrän,että himot ne on hiirelläkin,mutta mikä siitä tekee anteeksiannettavaa????Kuinka rakastaa ihmistä,kuka pettää(oli se henkistä tai fyysistä)?Onko se sitten vain jotain helppouden valitsemista?
Mies joka sanoo tyytyvänsä yhteen naiseen on joko homo, vätys, hänen hormonitasonsa ovat sekaisin tai sitten hän on vaan valehtelija tai itsensäpettäjä.
Mies on iso nisäkäsuros, joka haluaa ympärilleen lauman eli haaremin. Kaikki muu on teeskentelyä.
Nainen haluaa elämäänsä vakaan kallion, jonka varassa kasvattaa perillisiä.