Meil on takana 10v avioliitto, ihana yhteinen tila missä 8 omaa hevosta vähän kissoja ja koira, yhteistä lasta luoja ei meille ole suonnu. Peana aloitimme taivalta tällä tilalla kovaa duunia ollaan molemmat tehty ja täs välissä perustimme oman yrityksenkin joka on mielestäni pyörinyt hyvin. Onhan ollut ylämäkiä ja myöskin alamäkiä. Mut nyt viimeiset puol vuotta tuntuu et on vain alamäkiä, miehelläni ei tunnu olevan yhtäkkiä mun kans mitään muuta yhteistä kuin työ, kun otan asian puheeks niin ei hän kuuntele olen jopa kysynnyt et onko hänellä mahdollisesti uus rakas, silloin olen vainoharhainen ja kaikkea muuta mukavaa. Mut mistään hän ei keskustele jos vaik vois niitä silleen selvittää. Nyt hän on kaikenlisäks ruvennu valehtelee asioita ja jäännyt niist kiinni kun siitä huomautan niin väittää et ei oo voinnu sanoo totuutta kun mä tuun niin hulluks. Liiton haluaisin pelastaa kun häntä kuitenkin rakastan. Teenkö mielestänne liian nopean ratkaisin eroamalla? Tätä on kuitenkin kestänyt näin kauan mul on kuitenkin sen verran ikää et haluaisin elää normaalia elämää viel lasten ja lastenlasteni kans ainakin.
Onkohan ero todella tulos
??????
4716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asia on ainakin selvä, eli noin ei voi jatkaa. ero tulisi ennemmin tai myöhemmin jomman kumman toimesta. syytä miksi, hän ei suostu reilusti keskustelemaan, emme tiedä. mahdollista on myös tämä uusi rakas, sillä monesti noin käyttäydytään silloin.
voit laittaa paperit menemään ja tiedustella häneltä haluaako hän selvittää välinne, sillä näin et suostu jatkamaan. silloin hän saa tehdä valintansa haluaako jatkaa liittoa tai erota. sinun pitää tässä tilanteessa olla varma, ettet suostu jatkamaan liittoa näin, sillä hän voi myös valita eron.sinun pitää myös kunnioittaa häntä aikuisena ihmisenä ja ajatella, että se oli hänen valintansa. sinun valinta oli ettet jatka näin.
meillä naisilla on usein tyhmä tapa uhata erolla ja sitten emme ole sitä valmiita toteuttamaan.tilanne vaan johtaa siihen, että mies ei usko, että nainen on tosissaan ja kun lopulta ero tulee ollaan yllättyneitä. erolla uhkailu ei johda mihinkään! sen mitä sanoo, sen myös pitää... on minun mottoni.
Olen itsekin ollut nuoruuden avioliitossa maatilalla, mutta erosin 9 yhteisen vuoden jälkeen.
Jälkeenpäin ajatellen, Olisi pitänyt erota jo aikaisemmin. Meillä ei viimeisinä vuosina ollut muuta yhteistä kuin työt.
Eräänä päivänä keräsin tavarani, ja muutin kaupunkiin vuokra yksiöön.
Puolen vuoden päästä löysin itselleni uuden kumppanin netin välityksellä, ja muutimme yhteen. Viime kesänä ostimme yhteisen omakotitalon ja rakennamme onnellisina yhteistä tulevaisuutta.
Ero oli minulle uusi mahdollisuus.
kissa pöydälle ja jos ei auta niin vaikka yks niistä hevosista.ei tuollaisen takia kannata lähteä vielä eroa hakemaan.ei tämä elämä nyt sentään niin helppoa voi olla,että annetaan periksi heti ensimmäisen kriisin jälkeen.puhukaa,puhukaa ja puhukaa mistä kiikastaa,mahdollisesti lapsesta jota ei ole teille suotu vai mistä.nyt taistelua ja voimia
olemattomista syistä erotaan ja sitte kun on erottu, niin helvetinmoinen kaipuu takas samaan systeemiin jonkun muun kanssa ei osata muuttaa elämäntyyliä vaan toistetaan samaa paskaa seuraavan kaa.Mikä onni ja autuus on heti mennä parisuhteeseen uudestaan.Tekis monelle hyvää olla yksin ittes kanssa jonkun aikaa ja pohtia missä meni vikaan ja onko itessäkin jotain vikaa.
Hyvää elämää voi olla ilman avo-avioliittoakin,ei se parisude ole ainoa onnen tyyssia.....