Onko oikeasti edes mahdollista, että mies ja nainen olisivat samassa suhteessa molemmat onnellisia? Siis olettaen, että kummallekaan ei valehdella eikä kumpaakaan huijata. Tuntuu, että miehet ja naiset on niin eri planeetalta ja haluavat niin eri asioita, että onko parisuhteessa edes järkeä. Kaksi suhdetta takana; ensimmäisessä minä olin onnellinen, mutta mies jätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toisesta suhteesta en kokenut saavani mitään mitä halusin, mutta mies oli täysin äimistynyt, kun halusin erota, kun hän koki saavansa kaiken mitä halusi.
Missä kohtaa sen kompromissin pitäisi olla? Toisaalta, kun mies haluaa niitä konkreettisia asioita ja nainen taas tunnepuolen asioita, niin miten edes voi tehdä kompromissia?! Ei kai sitä voi sanoa, että otan suihin kolme kertaa viikossa, annan käydä vieraissa ja imuroin joka päivä sitä vastaan, että sinä välität minusta, haluat kumppanuutta ja haluat hellyyttä ja läheisyyttä! Ei sellainen voi koskaan toimia(varsinkin kun nuo osittain sulkevat pois toisensa)! Ja jos tuohon lisää vielä rehellisyyden, niin sitten vasta pulassa ollaan... Todellinen kysymys taitaakin olla, että kuinka paljon suhteessa tulee valehdella ja missä vaiheessa siinä ei enää ole yhtään mitään järkeä?
Miten pystyy esimerkiksi sovittamaan yhteen sen, että mies haluaa harrastaa seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa ja nainen taas haluaa molempien olevan uskollisia? Mikä siinä muka on kompromissi?! Tai kun nainen haluaa olla miehensä uskottu ja puhua asioista ja miehen mielestä taas nainen on vihoviimeinen ihminen jolle voi puhua. Eihän näissä ole mitään kultaista keskitietä, aina mennään pelkästään toisten ehdoilla!
Ei mulla oikeastaan ole mitään kysymystä, kunhan pohdin... Tai no, onko kenenkään mielestä parisuhteessa mitään järkeä? Minä ainakin keksin moninkertaisesti negatiivisia puolia sinkkuuteen verrattuna ja aivoni tietävät, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta silti ihmisiin on koodattu raivostuttava tarve löytää kumppani. Jos joku tietää, miten siitä pääsee eroon, niin otan vastaan ehdotuksia! ;)
Missä kohtaa sen kompromissin pitäisi olla? Toisaalta, kun mies haluaa niitä konkreettisia asioita ja nainen taas tunnepuolen asioita, niin miten edes voi tehdä kompromissia?! Ei kai sitä voi sanoa, että otan suihin kolme kertaa viikossa, annan käydä vieraissa ja imuroin joka päivä sitä vastaan, että sinä välität minusta, haluat kumppanuutta ja haluat hellyyttä ja läheisyyttä! Ei sellainen voi koskaan toimia(varsinkin kun nuo osittain sulkevat pois toisensa)! Ja jos tuohon lisää vielä rehellisyyden, niin sitten vasta pulassa ollaan... Todellinen kysymys taitaakin olla, että kuinka paljon suhteessa tulee valehdella ja missä vaiheessa siinä ei enää ole yhtään mitään järkeä?
Miten pystyy esimerkiksi sovittamaan yhteen sen, että mies haluaa harrastaa seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa ja nainen taas haluaa molempien olevan uskollisia? Mikä siinä muka on kompromissi?! Tai kun nainen haluaa olla miehensä uskottu ja puhua asioista ja miehen mielestä taas nainen on vihoviimeinen ihminen jolle voi puhua. Eihän näissä ole mitään kultaista keskitietä, aina mennään pelkästään toisten ehdoilla!
Ei mulla oikeastaan ole mitään kysymystä, kunhan pohdin... Tai no, onko kenenkään mielestä parisuhteessa mitään järkeä? Minä ainakin keksin moninkertaisesti negatiivisia puolia sinkkuuteen verrattuna ja aivoni tietävät, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta silti ihmisiin on koodattu raivostuttava tarve löytää kumppani. Jos joku tietää, miten siitä pääsee eroon, niin otan vastaan ehdotuksia! ;)
Vastaukset 16
Vanhimmat
olen mies (ainakin virallisissa papereissa), enkä ole silti yhtään sellainen, joksi olet miehen kuvannut ja olettanut. Siis en lainkaan.
Tuosta ei silti seuraa, että näkisin parisuhteessa jotakin järkeä. Kun ei sitä järkeä ole juuri missään.
En minäkään kyllä tajua mistä olet keksinyt että miehet ovat tuollaisia. Olet seurustellut sellaisen kanssa ja kuvittelet kaikkien miesten olevan samanlaisia?
Niin, tuntuu huvittavalta että tässäkin palstalla vilkkuu kaikenlaisia 'löydä ihannekumppani' tai 'se oikea' -ilmoituksia niitä varten jotka kiihkeästi haluavat parisuhteeseen. Toisaalla ne jotka ovat siinä valittavat suhteensa mahdottomuutta, kertovat pettämisistä, ykköset ja kakkoset kinastelee... Ihminen kaipaa aina sitä, mitä sillä ei ole. Sitten kun saa sen, kumppani onkin väärä eikä taaskaan ole hyvä olla. Parisuhteessa on järkeä, mutta kannattaisi harkita, harkita vielä toisen ja kolmannenkin kerran ennenkuin aloittaa suhteen ettei tarvitse täällä palstalla ruikuttaa!
"Onko oikeasti edes mahdollista, että mies ja nainen olisivat samassa suhteessa molemmat onnellisia?"
Mikä ettei, kyllä se on mahdollista.
"Tuntuu, että miehet ja naiset on niin eri planeetalta ja haluavat niin eri asioita, että onko parisuhteessa edes järkeä."
Se on ihan selvää, että miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta se ei silti tarkoita, etteikö heistä olisi yhdessä eläjiksi. Onko parisuhteessa sitten järkeä? Ei varmaankaan, jos suhde on huono ja siksi ei kannatakkaan olla suhteessa suhteilun vuoksi, vaan sitten, kun löytyy rinnalle ihminen, jonka kanssa haluaa olla ja elää yhdessä. Yhdessä oleminen on myös tahtoa olla yhdessä ja sitä kautta eteen tulee työ parisuhteen hyväksi, jotta suhde on molempia tyydyttävä. Jätän ilmaan kysymyksen, mikä on täydellinen suhde tai onko sellaista edes olemassa. Oma vastaukseni on, että niin kauan, kuin inhimilliset ihmiset ovat kyseessä, niin suhdekin on yhtä inhimillinen ja sen näköinen, mille arvoille se rakentuu.
"Missä kohtaa sen kompromissin pitäisi olla?"
Kaikissa asioissa ei ole olemassakaan kompromissia, vaan kompromissit ovat ns. suhteen pienempiä "arkisia" asioita, joissa molemmat joustavat omalta osaltaan yhteisen näkemyksen/tahdon löytymiseksi. Kompromissiin liittyy myös se, että joskus voi ihan hyvin taipua toisen tahtoon ja myötäillä sitä ja myös päin vastoin. Konkreettiset asiat eivät millään tavalla sulje pois henkistä puolta, vaan niitä voi myös yhdistää. Jonkun muurin rakentaminen konkreettisen ja henkisen yhteyden välille on tuhon alku, sillä konkretia ja henkisyys on ihan varmasti molemmissa sukupuolissa, mutta toisen silmin katsottuna se ilmenee hiukan eri tavalla, eikä kumpikaan tapa ole sen oikeampi tai väärempi. Puhumattomuus ei ainakaan avaa silmiä ja jos puhuminenkaan ei avaa tilannetta tyydyttävämmäksi, niin silloin on syytä pohtia suhteen perustaa, josko jo siellä oli ihan eri odotukset suhteelta.
"Miten pystyy esimerkiksi sovittamaan yhteen sen, että mies haluaa harrastaa seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa ja nainen taas haluaa molempien olevan uskollisia?"
Tuossa on yksi asia, jossa ei tarvikaan löytää kompromissia, eikä sitä molempia tyydyttävänä edes löydy. Jos tilanne on edellä mainitun kaltainen, niin se asettaa vakavasti kyseenalaiseksi koko suhteen jatkon.
"Tai kun nainen haluaa olla miehensä uskottu ja puhua asioista ja miehen mielestä taas nainen on vihoviimeinen ihminen jolle voi puhua."
Ensinnäkin ihmetyttää, että miten noin kaukana toisistaan olevat ihmiset ovat yleensä suhteessa :) Ilmeisesti suhteilun vuoksi? Jos ja kun mennään pelkästään toisen ehdoilla, niin silloin ei ole olemassakaan mitään tasavertaista parisuhdetta ja näin ollen kannattaa kysellä itseltä, että haluaako tällaista suhdetta ja toimii myös itselleen annetun vastauksen mukaisesti. Pahin virhe on luulla ja odottaa, että kyllä se tästä vielä muuttuu, ellei itse nosta seinää pystyyn ja vaadi tasavertaisuutta. Se voi olla myös suhteen päätöspiste ja parempi niin. Hämäävin ja vaiken ylitettävä on mielikuva "täydellisestä" suhteesta, joka syntyi niinä alkuhuuman hetkinä, jolloin ei vielä edes tuntenut toista "arjessa" ja toisen reagointia erilaisissa elämäntilanteissa ja konflikteissa.
"Tai no, onko kenenkään mielestä parisuhteessa mitään järkeä?"
:) Hyvä kysymys ja tämä täytyy kiteyttää juuri sinun pohtimaasi konkretia vs tunne. Järki on konkretiaa ja tarve on tunnetta, joten aivan ensimmäinen lähtökohta on löytää kompromissi itsensä kanssa, jotta sitä voi ylipäätään sorvata toisen kanssa :)
Tarve löytää kumppani, on hyvä edesauttaja suhteen löytymiselle, mutta myös oivallinen altistaja "vääriin" suhteisiin ajautumiselle. Siispä on erittäin perusteltua löytää järjenäänen ja tunnetarpeen välille toimiva tasapaino, jotta kumpikaan ei vie toista puolta ojasta allikkoon.
PS. Ei minullakaan ole vastauksia, kunhan pohdiskelen :)
Herää vain edelleen ajatus, että järkiavioliitto siis on 'teknisesti' paras mahdollinen suhde. Tai sitten suhde samaa sukupuolta olevien välillä.
Ongelma on kai vain siinä, että miehet ajattelevat niitä käytännönasioita, joita saavat suhteesta; seksiä, kotityöt, seuraa, mahdollisesti myös lapsia ja se riittää heille ja on heille ihannesuhde. Ja he kuvittelevat, että jos he tekevät edes hiukan kotitöitä ja suostuvat lastenkin hankintaan, niin nainen on ihan seitsemännessä taivaassa. Mutta... Nainen tekee kodin, joten en tarvitse siihen miestä. Kotityöt osaan ja haluan tehdä itse. Seuraa saan aivan riittävästi ystävistä ja työkavereista. Seksiin en tarvitse miestä. Lapsien hankinnassa pidän joka tapauksessa adoptiota ensisijaisena vaihtoehtona. Niinpä ainoa asia, mihin minä "tarvitsen" miehen olisi se tunnepuoli. Haluaisin kokea sen mielettömän rakastumisen ja sen jälkeen rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, mutta haluaisin sen olevan molemminpuolista, mikä lienee mahdotonta. Selittänee miksi pelimiehet on niin suosittuja...
on toimittava päivästä toiseen ja niin ollen siinä pitää olla järki mukana, mutta sen ei silti tunteeton tarvi olla. Teknisesti ajatellen ei ole olemassakaan muita, kuin järjellinen(järjetön)liitto, mutta se ei ole onneksi ainut suhteen perustamismetodi ja jos näin olisi, niin sitten se tunneliitto olisi varmaan jossakin muualla, mikäli olisi löytynyt se kompromissi :)
Loppukappaleeseen en ota sen kummempaa kantaa kuin, että sinulla on vapaus tehdä omaa elämääsi koskevia ratkaisuja, niin kuin parhaaksi näet.
Toivon, että löydät joku päivä tunnemiehen, jotta voit tuntea sen mielettömän rakastumisen tunteen, elää siinä ja kohdata ajan, jolloin suhteessa rakastetaan ja on rakkautta.
Usko huvikseen, että rakkauden tunne ei pysy pitämättä ja millä sitä pidetään? Tietenkin tekemällä yhdessä niitä teknisiäkin asioita, joissa saa olla myös se rakkauden tunne mukana. Kenen kanssa olisikaan miellyttävämpi ja palkitsevampi tehdä yhdessä asioita, kuin sen oman rakkaan kumppanin kanssa :)
Pelkkiä tunneliittoja ei ole olemassakaan, mutta tunteen ollessa aito ja kohdallaan se tuntuu tunneliitolta, vaikka välillä kakkaa lapioidaankin ruusutarhan reunamilta.
mutta tarkoitin vain sitä, että en halua ja olen ja olen samaa mieltä(siis suhteen hoidosta ja käytännönasioiden välttämättömyydestä, mutta en halua minkäänlaista suhdetta, jos tunteita ei kuitenkaan ole mukana ja vaikka haluaisinkin uskoa, niin aika heikoilla on minun usko miesten kykyyn tuntea. Tai jos miehet jotain tuntevatkin, niin eivät samalla tavalla kuin naiset. Onko se miesten tunteiden määrä sitten riittävää, sitä en osaa sanoa...
Joku roskalehtipsykologi sanoi, että naiselle tärkeintä on saada rakastaa, eikä saada rakkautta, mutta elämässäni on ollut ihminen, johon olin ihan järjettömän rakastunut, mutta en halunnut aloittaa suhdetta, koska tiesin, ettei hän tunne mitään minua kohtaan. Kokisin, että tälläisessä liitossa minua vain käytettäisiin hyväksi, vaikka niitä käytännönasioita siitä saisinkin.
Parisuhdetta pitäisi varmaan hakea vähän samalla tavalla kuin työntekijää, mikä on miehelle helppoa, mutta ei onnistukaan naiselta juuri noiden tunteiden takia. Tarkoittaakohan se, että parinvalinta pitäisi jättää kokonaan miesten vastuulle? ...
Tai sitten tämä on liian hankalaa ja taidan vain jatkaa sen elämäni koiran etsimistä... :)
joo... :D Siis jos tuosta jättää ensimmäiset 9 sanaa pois, niin voi olla jotain järkeäkin... :) Mun koneessa on jotain vikaa...
kohtuutonta vaatia, että miehet tuntisi samalla tavalla kuin naiset, siinä se vasta sudenkuoppa syntyisi :D
Vaikea tietenkin minun koittaa kääntää kiveä, jota et itsekään ole saanut käännetyksi ja sitä vastaan ei oikein muita sanoja löydy, kuin mitä olen aiemmin sanonut. Kyynisyys nyt ei ainakaan edesauta, sillä tunnemiehillä on tosi tarkka kyynikkovainu, vaikka ei uskoisikaan.
Kuinka paljon tarvit tunnetta/rakkautta, että tuntisit eläväsi ja tuntisit olevasi tasavertaisessa suhteessa miehen kanssa? Tämä on aika oleellinen asia siinäkin mielessä, että vika ei todellakaan ole välttämättä miehessä tai miehen tuntemuksissa.
Roskalehdistä voi poimia talteen sen ristikon, ei paljon muuta :) Se on ikävää, että kun roskalehti riittävän monesti työntää kuuluville jotain ihmeellistä, niin joku saattaa jopa kieltää omat tuntemuksensa ja alkaa uskomaan roskalehden tuubaan enemmän, kuin itseensä. Vielä pahempaa on se, että roskalehtien tuuba suunnataan juuri nuoriin, jotka pyrkivät oppimaan itsensä kuuntelua ja tuntemaan itsensä edes reunasta.
Myös mies haluaa olla rakastettu, hän ei vaan välttämättä tunne siinä tilanteessa samalla tavalla kuin nainen, vaikka ulkoapäin tuleva signaali on sama. Ketä tästä voi syyttää? Ei ketään...tai on jos oikein kovasti haluaa, niin voi syytää tulinuolia taivaanrantaan.
Arvaa mitä? Minä valitsen työntekijät aika pitkälle tunnepohjalta, joka muodostuu kasvotusten olemisen ja juttelun jälkeen.
Parinvalinta...hmmm tuo huonoja mielikuvia rivissä seisovista ehdokkaista, joista sitten kuulutetaan numero kolme jatkoon :D
Miksi sulla muuten pyörii mielessä tuo pariutuminen niin voimakkaasti? Asettaako ympäristö, ikä tai jokin muu syy siihen paineita, vai oliko se niin, että tarvitset juuri sitä rakkautta/tunnetta, joka kohdistuu itseesi...? Unohda koko parisuhde ja elä normaalisti menemään, sulla on onnen avaimet taskussa, poimit vain ne sieltä.
ei ole ollenkaan kohtuutonta vaatia toiselta sitä, mitä on itsekin valmis antamaan. Itse asiassa päinvastoin.
"Kuinka paljon tarvit tunnetta/rakkautta, että tuntisit eläväsi ja tuntisit olevasi tasavertaisessa suhteessa miehen kanssa?" saman verran kuin itsekin annan. Miksi miehellä olisi oikeus olla rakastettu, kun mies ei pysty tarjoamaan samaa naiselle? Mitä se mies sitten tarjoaa? Miksi se on aina niin, että nainen antaa ja mies saa?
"Miksi sulla muuten pyörii mielessä tuo pariutuminen niin voimakkaasti? " Kesäloma, kaikki kaverit on jossain mökillä tai reissussa miestensä kanssa ja minulla on tylsää. Onneksi kaipaan parisuhdetta vain kesäisin ja joulun aikaan. :)
"oliko se niin, että tarvitset juuri sitä rakkautta/tunnetta, joka kohdistuu itseesi...?" Onko siinä sitten jotain pahaa? (mahdottomuuden lisäksi siis). Kaipaan sen ilmentymiä, hellyyttä ja läheisyyttä, siis.
tuntemaan, kuin mies, jos vaadit, että miehen tulee tuntea, kuin nainen. Tasapaino löytyi nyt melko helposti :)
"Miksi se on aina niin, että nainen antaa ja mies saa? "
Miten niin? Ehkä sinulla on näin ikävästi ollut, mutta se ei ole mikään sääntö. Tuo, että tuntee olevansa oikeutettu suhteessa, johtaa erittäin helposti mittatointiin ja vertaamiseen ja asian pitää olla juuri päin vastoin. Terveessä suhteessa ei tarvi tuntea olevansa oikeutettu, ei tarvitse mitata, vaan nimen omaan niin, että kun itse jaksaa vähän antaa, niin sen saa monin verroin takaisin ihan pyytämättä.
Sullaon nyt keskustelun pohjaolettamuksena omat kokemuksesi miehistä, mutta jos hyppäät niistä yli ja pohtisit hypotettisesti ja neutraalisti kolmantena osapuolena suhteen rakennetta ja laatua, niin se itsensä kautta peilaaminen jää pois kokonaan. Ei nuo mainitsemasi asiat suhteesta ja sen odotuksista ole lainkaan epänormaaleja tai ihmeellisiä, jokainen niitä kokee samalla tavalla. Ainut hiukan vikaan vievä argumentti onkin se, että et usko siihen, koska et ole kokenut sitä ja näin ollen ennakkokäsityksesi muodostuu vahvasti kokemasi perusteella.
Se vaara siinä menneisyyttä peilaten ja sillä tulevaisuuteen tähtääminen tuo tullessaan, että historialla on taipumus ennustaa tulevaisuutta, ellet itse katkaise sitä historian vaikutusta asenteisiin, suhtautumiseen, odotuksiin ja mielikuviin.
Jos kaipaat parisudetta vain kesäisin ja joulun aikaan, niin mites sitten kevät ja syksy? Jääkö se mies tunnekuoppaan pariksi vuodenajaksi vuodessa ;D Vai voisiko olettaa, että kaipaat parisuhdetta ympäri vuoden, mutta se korostuu kesäisin ja jouluna, kun konkreettisesti näkee sen parisuhteen teknisen puolen ystävien kautta :D
Viimeinen kysymys: Pidätkö tasavertaista parisuhdetta mahdottomuutena?
niitä "tunteita" joita miehellä on tunteiksi ollenkaan, joten en kai voi.
Tuosta antamisjutusta: ainoat asiat mitä mieheltä haluaisin ovat sellaisia, joita ei voi mieheltä saada, joten väkisinkin nainen on se antaja. Niinhän sinäkin sanot, että riittää kun mies antaa vähän ja naisen kuuluukin antaa moninverroin takaisin. Osa muista naisista haluaa muutakin, joten he silloin varmasti saavatkin.
"Jos kaipaat parisudetta vain kesäisin ja joulun aikaan, niin mites sitten kevät ja syksy?" En etsi ketään, enkä usko, että enää koskaan aloitan suhdetta, joten tämä on nyt täysin teoreettista puhetta.
"Viimeinen kysymys: Pidätkö tasavertaista parisuhdetta mahdottomuutena?" kyllä, nainen on aina altavastaajana, koska naisella on tunteita ja naista pystyy sen takia satuttamaan.
vaikka yritätkin :)
Vaikka kirjoitan miehenä, niin kirjoitan puolueettomana, ottamatta olenkaan kantaa siihen, mitä mitä kenenkin pitää tehdä tai ei pidä. Kaikki mitä kirjoitan koskee tasapuolisesti molempia osapuolia.
"ainoat asiat mitä mieheltä haluaisin ovat sellaisia, joita ei voi mieheltä saada, joten väkisinkin nainen on se antaja."
Mistäs tiedät, kun sinulla ei ole kokemusta. Olettaa voi, mutta siinä ei välttämättä ole totuus.
Vastauksesi viimeisimpään kysymykseen siirtää keskustelun sitten teoreettiselle tasolle ja lähtökohdaksi asetetaan absoluuttinen tasavertaisuus. Näin ollen kumpikaan ei voi nojata omiin kokemuksiin tai kokemattomuuksiin, vaan argumentoi näkemyksensä ja perustelee sen, tämä järkipuolelta. Tunnepuolen argumentointi on vapaa ja siinä lopputulos on näkemyksien summa :)
Tämä ei liene ainut avauksesi tällä palstalla, jotain tuttua olen havaitsevinani?
En yritä provosoida, vaan kerron mitä ajattelen ja tunnen. En näe mitään syytä valehdella anonyymisti.
Olen kirjoitellut aiemminkin, nyt vain en ole vähään aikaan ehtinyt. Eikä ole mielipiteet tällä välin muuttuneet. :)
Mutta siis pääseehän tästä jonkinlaiseen loppupäätelmään; ei ole suhteissa mitään järkeä. Ainakaan naiselle.
yksityinen mielipide naiselta:
"ei ole suhteissa mitään järkeä. Ainakaan naiselle."
Jospa kuitenkin tarkoitit, ettei vääränlaisissa suhteissa ole mitään järkeä kummallekaan osapuolelle.
Joku voi olla toki eri mieltäkin ja jos lueskelee, niin aika monikin ja näin ollen sitä voi pitää sinun loppupäätelmänä suhdeasiaan :)
Provosoinnilla tarkoitin, että muunsit sanomani tarkoittamaan sellaista, mitä en ole oikeasti sanonut :)
en tehnyt niin tahallani, joten pahoittelut siitä.
No joo, mutta jos en voi saada sitä ainoaa asiaa, jonka suhteesta haluan, niin silloinhan minkäänlaisessa suhteessa ei ole mitään järkeä minulle.