Monien mielestä kaikki asiat, mitä ihminen kohtaa, on seurausta hänen omista teoistaan/tekemättä jättämisistään.
Erityisesti ne, joilla elämä sujuu mallikkaasti itsellä, kannattavat tuota teoriaa.
Jos asia on noin, niin mikä virka on poliitikkojen tekemillä päätöksillä?
Jos ihmisellä menee huonosti -> oma vikansa ?
Jos ihmisellä menee hyvin -> omaa ansiotansa ?
Ympäröivä yhteiskuntako ei ole missään vastuussa yksilön hyvinvoinnista?
Itse olen eri mieltä. Nykyaikana, kun yhteiskunta säätelee ihmisen elämää yhä enemmän. Uusia lakeja, asetuksia ja direktiivejä säädetään lisää ja lisää ihmisten pään menoksi, niin -> yhteiskunnan on otettava myös suurempi vastuu yksilöiden hyvinvoinnista.
Röyhkeydellä kyllä rikastuu, mutta se on ansiotonta arvonnousua.
Erityisesti ne, joilla elämä sujuu mallikkaasti itsellä, kannattavat tuota teoriaa.
Jos asia on noin, niin mikä virka on poliitikkojen tekemillä päätöksillä?
Jos ihmisellä menee huonosti -> oma vikansa ?
Jos ihmisellä menee hyvin -> omaa ansiotansa ?
Ympäröivä yhteiskuntako ei ole missään vastuussa yksilön hyvinvoinnista?
Itse olen eri mieltä. Nykyaikana, kun yhteiskunta säätelee ihmisen elämää yhä enemmän. Uusia lakeja, asetuksia ja direktiivejä säädetään lisää ja lisää ihmisten pään menoksi, niin -> yhteiskunnan on otettava myös suurempi vastuu yksilöiden hyvinvoinnista.
Röyhkeydellä kyllä rikastuu, mutta se on ansiotonta arvonnousua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä olen blondi, mutta en oikeastaan ymmärtänyt, mihin asiaan nyt pyysit selvennystä.
Yhteiskuntahan olemme me. Yksilön valinta on, ketä äänestää niitä lakeja säätämään, joten säädetyt lait ovat seurausta teoistamme/tekemättä jättämisistämme.
Millä tavoin yhteiskunnan pitäisi mielestäsi ottaa vastuu yksilön hyvinvoinnista? (Ja eikö esim. terveydenhuoltopalvelut ole juuri tätä? Yksilön vastuulle jää käyttää palveluita, joita on tarjolla.)
"Röyhkeydellä kyllä rikastuu, mutta se on ansiotonta arvonnousua."
Raha ei tuo onnea (vaikka sillä toki voi ostaa paljon mielihyvää). Yhteiskuntahan puuttuu nimenomaan tapauksessa asiaan lisätäkseen yksilön hyvinvointia! Verotuksella tasataan tuloeroja ja mahdollistetaan hyvinvointipalvelujen käyttäminen myös vähävaraisille.
Edelleen oman onnellisuuden löytäminen on yksilöstä kiinni -> on ihmisiä, jotka ovat onnellisia ympäröivistä vaikeista olosuhteista huolimatta, ja on ihmisiä, jotka kaikesta röyhkeydestään ja ulkonaisesta statuksestaan huolimatta rynnivät elämässä eteenpäin tyhjinä sisältä, epätoivoisesti etsien, koskaan löytämättä... Mitä yhteiskunta voi siinä tehdä?
Yhä enemmän poliitikoiksi haluavat ne röyhkeimmät ja ontoimmat tapaukset. Yhteiskunnallisten asioiden hoidosta on tullut enemmän kaupankäyntiä.
Myydään mielikuvia, mainostetaan, lupaillaan ummet ja lammet.
Poliitikko on tuote, jota markkinoidaan.
Ei ole eläkeläisten vastuulla korottaa eläkkeitä vaan poliitikon, joka on luvannut korotukset toteuttaa mikäli hänet valitaan.
Kuka kantaa vastuun valehtelusta, kun luvattuja korotuksia ei tulekaan?
Joka valehtelustako on tehtävä vallankumous, että oikeus toteutuu?
"Yksilön valinta on, ketä äänestää niitä lakeja säätämään, joten säädetyt lait ovat seurausta teoistamme/tekemättä jättämisistämme."
En edelleenkään ymmärrä, mitä kysyt. Mitä haluat "yhteiskunnan" tekevän? (Ja miten hitossa se yhteiskunta mitään tekee, kun se ei ole itsekseen toimiva elin jossain meidän ulkopuolellamme, vaan me kaikki...)
Mitä tulee tuohon politiikkaesimerkkiin, niin pysyn kannassani. On totta, että oman edun ajajia on poliitikoissa liikaa, mutta eivät he kaikki ole samanlaisia. Itse seuraan aktiivisesti ehdokkaita ja käyn itse heitä jututtamassa, tutustun puolueiden kantoihin, käytän aktiivisesti vaalikoneita yms, että pääsen tutustumaan ehdokkaiden ajatusmaailmaan. Olen ollut tyytyväinen äänestämiini edustajiin.
Eli on ollut minun valintani olla aktiivinen ja tämä on johtanut tyytyväisyyteen.
Yksikään äänestämäni poliitikko ei ole päässyt läpi, aktiivisuus on johtanut tyytymättömyyteen.
ole mitään tekemistä hyvinvoinnin - ei ainakaan henkisen hyvinvoinnin kanssa. Mutta totta, kyllä maallisetkin tarpeet on turvattava kaikille.
Ihmisen elämä muodostuu omista päätöksistä ja valinnoista ainakin useimmilla meistä, löytyy varmasti niitäkin henkilöitä joiden elämä on pilalla muiden takia mutta edelleen se johtuu ainakin jossain määrin omista valinnoista.
Ei kaikkea saa menemään täysin päin persettä jos jaksaa yrittää, joskus kyllä tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään.
Se että syytetään yhteiskuntaa tai muita ihmisiä kaikista ongelmista ja annetaan elämän tuhoutua ympärillä on laiskuutta, ei tämän elämän tarvitse olla täydellistä mutta ei sitä paremmaksi saa yrittämättä.
sanomaani.
En ole mitenkään käskenyt syyttää "kaikista ongelmista" yhteiskuntaa.
Moraalin rappio yhteiskunnassa aiheuttaa osan yksilön ongelmista.
Tottakai valinnoilla voi vaikuttaa elämäänsä, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään.
Mutta pieni esimerkki:
Kaksi nuorta hakee kesätöitä samasta firmasta, toisen nimi sattuu olemaan sama kuin firman omistajalla ja hän saa paikan.
Kaksi täysin samaa valintaa johtaa eri tulokseen ja onnistuneen henkilön kohdalta tuo yksi tilaisuus saattaa myöhemmin antaa lisäetua kilpailussa.
Itse tiivistäisin tuon siten, että kuka tahansa voi tuhota elämänsä omilla valinnoillaan, mutta menestyminen on yhtä paljon kiinni onnesta.
"Itse olen eri mieltä. Nykyaikana, kun yhteiskunta säätelee ihmisen elämää yhä enemmän. Uusia lakeja, asetuksia ja direktiivejä säädetään lisää ja lisää ihmisten pään menoksi, niin -> yhteiskunnan on otettava myös suurempi vastuu yksilöiden hyvinvoinnista. "
Jotenkin tuntuu siltä että kyllä ihmisellä on nykyään enemmän mahdollisuuksia totetuttaa itseään kuin aiemmin vaikka paljon on turhaa holhoustakin.
Kyllä ihmisellä päävastuu omasta itsetään ja hyvinvoinnistaa on ollut aina ja on myös tulevaisuudessa.
Kommunismissa yritettiin siirtää päävastuu yhteiskunnalle ja lopputulos oli että vastuuta ei ollut kenelläkään..
Se että ihmisellä on päävastuu hyvinvoinnistaa ei estä yhteiskuntaa tukemasta niitä jotka eivät syystä tai toisesta jaksa kantaa päävastuutaan omasta hyvinvoinnistaan. Ja suotavaahan se kaikkien kannalta on että ketään ei jätetä yksin jos voimia ei ole huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
Silti ilman omaa tahtoa ei kannettu vesi pysy kaivossa ihmisen hyvinvoinninkaan osalta.
Antaa päävastuu omasta elämästä muille...? Kannnattaako luottaa muihin ihmisiin niin paljon...?