Kertoako varatulle tunteista vai ei…

Kiitokset vastauksista, te molemmat kiteytitte todella hyvin nämä kaksi vaihtoehtoa, joista en todellakaan tiedä kumman väylän valitsisin.

Unohtaa olen kovasti yrittänyt, mutta eipä ole onnistunut, päinvastoin meinaa vaan enemmän pyöriä mielessä. Nyt jo yli vuoden ollaan oltu eri työpaikoissa. Muutamien bileiden merkeissä tavattu vanhojen työkavereiden kesken ja näkeminen vain pistää pään enemmän pyörälle. Sähköpostiviestittelyä olen sentään pystynyt harventamaan tosi vähäiseksi.

Kertomista mietin siksi, että pelkään hänen vaistoavan asian joka tapauksessa, vaikka sitä yritänkin peittää. Ja tuntuu, että ihmisten elämässä on niin vähän positiivista, että kun on tällaista periaatteessa toista kehuvaa ja mieltäylentävää sanottavaa, niin sen haluaisi tuoda julki.

rosamarjaana kirjoitti:

Kiitokset vastauksista, te molemmat kiteytitte todella hyvin nämä kaksi vaihtoehtoa, joista en todellakaan tiedä kumman väylän valitsisin.

Unohtaa olen kovasti yrittänyt, mutta eipä ole onnistunut, päinvastoin meinaa vaan enemmän pyöriä mielessä. Nyt jo yli vuoden ollaan oltu eri työpaikoissa. Muutamien bileiden merkeissä tavattu vanhojen työkavereiden kesken ja näkeminen vain pistää pään enemmän pyörälle. Sähköpostiviestittelyä olen sentään pystynyt harventamaan tosi vähäiseksi.

Kertomista mietin siksi, että pelkään hänen vaistoavan asian joka tapauksessa, vaikka sitä yritänkin peittää. Ja tuntuu, että ihmisten elämässä on niin vähän positiivista, että kun on tällaista periaatteessa toista kehuvaa ja mieltäylentävää sanottavaa, niin sen haluaisi tuoda julki.

Lue lisää

oman ja sen miehen perheen, niin siitä vaan.
Kannattaa miettiä mitä siitä voi seurata vaikkapa
lasten ja puolisoiden kannalta.

Oma napa kirjoitti:

oman ja sen miehen perheen, niin siitä vaan.
Kannattaa miettiä mitä siitä voi seurata vaikkapa
lasten ja puolisoiden kannalta.

vielä kenenkään perhettä. Tunteminen on täysin inhimillistä. Myös varattuun voi ihastua ja rakastua. Näin se vaan on. Omakohtaista kokemusta.

ei riko kirjoitti:

vielä kenenkään perhettä. Tunteminen on täysin inhimillistä. Myös varattuun voi ihastua ja rakastua. Näin se vaan on. Omakohtaista kokemusta.

Aivan, tavoitteenani ei tosiaan ole kummankaan perheen rikkominen eikä myöskään pettäminen. Pyörittelen ajatusta vain tunteiden kertomisesta, siitä että saisin sanoa toiselle ajattelevani hänestä lämpimästi ja hänen saavan sydämeni hypähtämään. Haluaisin tuottaa sen ilon ja itseluottamuksen kasvunkin, jota jonkun välittäminen tuo tullessaan. Ja tietysti kuulla, mitä hän minusta ajattelee. Sellainen ei varmaan vaan ole tapana, emme taida elää niin idealistisessa maailmassa, että tuollaista keskustelua voisi käydä.

Tai ehkäpä tässä yritän vain kehittää itselleni jonkinlaista muka viatonta kiertotietä asiassa etenemiselle. Väkisinkinhän on huono omatunto toisen miehen ajattelemisesta, vaikken mitään ole tehnytkään, niin pelkät ajatuksetkin tuntuvat luvattomilta.

rosamarjaana kirjoitti:

Kiitokset vastauksista, te molemmat kiteytitte todella hyvin nämä kaksi vaihtoehtoa, joista en todellakaan tiedä kumman väylän valitsisin.

Unohtaa olen kovasti yrittänyt, mutta eipä ole onnistunut, päinvastoin meinaa vaan enemmän pyöriä mielessä. Nyt jo yli vuoden ollaan oltu eri työpaikoissa. Muutamien bileiden merkeissä tavattu vanhojen työkavereiden kesken ja näkeminen vain pistää pään enemmän pyörälle. Sähköpostiviestittelyä olen sentään pystynyt harventamaan tosi vähäiseksi.

Kertomista mietin siksi, että pelkään hänen vaistoavan asian joka tapauksessa, vaikka sitä yritänkin peittää. Ja tuntuu, että ihmisten elämässä on niin vähän positiivista, että kun on tällaista periaatteessa toista kehuvaa ja mieltäylentävää sanottavaa, niin sen haluaisi tuoda julki.

Lue lisää

Yksi kirjoittaja tuossa kertoi, että enemmän katuu niitä asioita, mitä jäi kokematta kuin tehtyjä asioita. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta Rosamarjaana, ota huomioon se, että ihastuksia tulee elämän varrella vastaan. Ihastumisia tulee, vaikka seurustelisi. Sille ei voi mitään. Mutta tekemisilleen voi. Liian moni ihminen seuraa tunteitaan, sen sijaan, että yrittäisi vaalia omaa suhdettaan. Sitten kyllästytään ja taas etsitään ja ihastutaan. Toisaalta liian moni ihminen aloittaa seurustelun seurustelun vuoksi tai ilman suurempia tunteita/ihastumista.

Mielestäni sinun ei tulisi kertoa tälle miehelle mitään tunteistasi. Hän on varattu mies. Toisaalta ethän voi tietää, jos et kokeile. Mutta ymmärrät varmaan, että tavallaan riskeeraat oman suhteesi. Minulle kävi niin, että ihastuin työtoveriini. Olin siis vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Menin sitten kertomaan tunteistani ja se oli virhe. Mitään ei tapahtunut, kuin yksi suudelma. Mutta virhe se oli ja jo tuo yksi suudelma kaduttaa. Olen poikaystäväni kanssa edelleen ja en kertonut tuosta. En halua pahoittaa hänen mieltään, koska rakastan häntä todella paljon.

Toivottavasti oli apua sinulle tästä. Mieti tarkkaan mitä teet.

rosamarjaana kirjoitti:

Aivan, tavoitteenani ei tosiaan ole kummankaan perheen rikkominen eikä myöskään pettäminen. Pyörittelen ajatusta vain tunteiden kertomisesta, siitä että saisin sanoa toiselle ajattelevani hänestä lämpimästi ja hänen saavan sydämeni hypähtämään. Haluaisin tuottaa sen ilon ja itseluottamuksen kasvunkin, jota jonkun välittäminen tuo tullessaan. Ja tietysti kuulla, mitä hän minusta ajattelee. Sellainen ei varmaan vaan ole tapana, emme taida elää niin idealistisessa maailmassa, että tuollaista keskustelua voisi käydä.

Tai ehkäpä tässä yritän vain kehittää itselleni jonkinlaista muka viatonta kiertotietä asiassa etenemiselle. Väkisinkinhän on huono omatunto toisen miehen ajattelemisesta, vaikken mitään ole tehnytkään, niin pelkät ajatuksetkin tuntuvat luvattomilta.

Lue lisää

Järjen käyttökään ei ole kiellettyä?

että.. kirjoitti:

Järjen käyttökään ei ole kiellettyä?

Olen kuullut joo, mutta tällä asialla ei taida olla tekemistä järjen kanssa... mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen muuttunut tunneihmiseksi.

Wiiiru kirjoitti:

Yksi kirjoittaja tuossa kertoi, että enemmän katuu niitä asioita, mitä jäi kokematta kuin tehtyjä asioita. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta Rosamarjaana, ota huomioon se, että ihastuksia tulee elämän varrella vastaan. Ihastumisia tulee, vaikka seurustelisi. Sille ei voi mitään. Mutta tekemisilleen voi. Liian moni ihminen seuraa tunteitaan, sen sijaan, että yrittäisi vaalia omaa suhdettaan. Sitten kyllästytään ja taas etsitään ja ihastutaan. Toisaalta liian moni ihminen aloittaa seurustelun seurustelun vuoksi tai ilman suurempia tunteita/ihastumista.

Mielestäni sinun ei tulisi kertoa tälle miehelle mitään tunteistasi. Hän on varattu mies. Toisaalta ethän voi tietää, jos et kokeile. Mutta ymmärrät varmaan, että tavallaan riskeeraat oman suhteesi. Minulle kävi niin, että ihastuin työtoveriini. Olin siis vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Menin sitten kertomaan tunteistani ja se oli virhe. Mitään ei tapahtunut, kuin yksi suudelma. Mutta virhe se oli ja jo tuo yksi suudelma kaduttaa. Olen poikaystäväni kanssa edelleen ja en kertonut tuosta. En halua pahoittaa hänen mieltään, koska rakastan häntä todella paljon.

Toivottavasti oli apua sinulle tästä. Mieti tarkkaan mitä teet.

Lue lisää

Kiitos Wiiru oman kokemuksesi jakamisesta. Pelkkä suudelmakin taitaisi tosiaan olla liikaa mun omalle tunnolle, niin varmaan on parasta etten kerro, ettei se johda mihinkään. Ja yhteydenpidonkin on kai loputtava, jos nyt yhteisiin illanviettohin vielä osutaan niin ei kai auta kuin vältellä.

Mutta ajattelemista onkin hiukan vaikeampi lopettaa, varsinkin kun viime yönä alitajuntani teki sellaisen kepposen, että hän tuli uniini ensimmäistä kertaa.

Sikäli tämä on minulle outoa, että olen ollut kahdessakin usean vuoden suhteessa, enkä koskaan aikaisemmin ole ihastunut toiseen. En siis ole mikään haihattelija näiden asioiden suhteen.

Kokematta saa jäädä, mitä varten varatun miehen
pitäsi tietää että hänestä ollaan kiinnostuneita.
Entä jos mieskin tuntee sanoin sinua kohtaan.
Sittenkö vain jätätte asian siihen.. Ei mene näin !
Mulla kävi aika sanoin.. homma vain lähtee lapasesta.. se tunne on niin mieletön.
Johti suhteeseen, seksisuhteeseen...mahtavaa
parempaa kuin avioliitossa.. rakastuin kuten naisille usein käy.. oma mies sai tietää suhteesta,, vieras mies viileni tämän myötä. Eli minä nyt elän kylmässä avioliitossa, kaipaan vierasta miestä joka elää ja laittaa omaa liittoaan mallilleen pikku piristyksen myötä.
Silti.. mitään en kadu, mutta jos joku kysyy aloittaako .. niin ehdottomasti ei ! Kaipuun tunne vieraan luokse on niin raastava kun omaa miestäkin pitäisi vielä huomioida. Mutta tsemppi sinulle kuitenkin :)