Ehkäpä hieman pitkä viesti, mutta lukekaapa ajatuksella läpi. Etenkin, jos olette itse sinkkumiehiä tai naisia, jotka kovasti ihmettelevät miksei "sitä oikeaa löydy". Olen seurustellut muutaman kerran. Thats it. Nyt ei ole muutamaan vuoteen ollut mitään vakavampaa suhdetta, enkä ole aikeissa edes hankkia tai ryhtyä sellaiseen - EN KOSKAAN ENÄÄ.
Miksi?
Sinkkuna on paljon helpompaa. Täydellinen vapaus. Jos on vapaapäivä, voin istua kotosalla tai mennä kavereiden kanssa jonnekin. Lähteä vaikka ulkomaille pyörimään jos huvittaa. Vapaus on täydellinen. Ei tarvitse kysyä keneltäkään mitään tai ottaa huomioon ketään. Itsekästä? EVVK. Oma on elämäni.
Toinen juttu on, että en jaksa enää hakea kumppania. On tullut jo mitta täyteen. EI OLE mitään järkevää paikkaa, missä voisi tutustua ihan oikeasti parisuhteesta kiinnostuneisiin ihmisiin. Ei vain ole. EI OLE. Piste ja aamen. Eli tavallaan en jaksa haaskata aikaa ja rahaa turhaan. Olkoot.
Kolmanneksi, ehkä liittyen edellisiin, naisista ei kerta kaikkiaan tahdo saada selvää mitä he oikein haluavat. Eivät osaa puhua ja sanoa suoraan, mitä tahtovat. Oli sitten kyse mahdollisesta kiinnostuksesta, sänkyhommista, käytöstavoista, rahankäytöstä, yhtään mistään. Naiset vain jokaisessa mahdollisessa asiassa ovat tuppisuita ja sitten ihmettelevät kiukkuisena kun mies ei osaa tehdä asioita kuten hän haluaisi. VINKKI NAISILLE: MIES EI OLE AJATUSTENLUKIJA.
Neljänneksi, minulle tulee aina hyväksikäytetyn tunne naisten kanssa ollessani. Nainen olettaa, että olemme muka tasa-arvoisia, mutta että kuitenkin minun pitää maksaa treffit jne. Miksi helvetissä? Vielä pitäisi elättää naisen ex:n tempaisemat lapsetkin? Not. Muutenkin naiset tuntuvat olevan rahan ja omaisuuden perään. Jos annat ymmärtää, että rahaa tai ainakin hyvä ammatti on, niin naiset pörräävät ympärillä. Itse olen tämän myöskin havainnut, vaikka tämän faktan olen ennen kaikkea kaveripiirissäni olevilta "pelimiehiltä" saanut kuulla. Minua ÄLLÖTTÄÄ ajatus siitä, että mikäikinänainen minulla olisikin, hän loppujen lopuksi olisi pohjimmiltaan kiinnostunut vain (hyvästä) työpaikastani ja rahoistani...tai valmis hyppäämään jonkun pelimiehen tai YTM:n mukaan. YÖK.
Olenko joku kamala luuseri, joka kiukkuaan purkaa naisiin? Not. En vain jaksa tätä pelleilyä enää ja olen oppinut elämään yksin vallan mainiosti ja pidän tästä elämästä. Ei ole mitään syytä muuttaa mitään.
Eli lippu korkealle sinkkumiehet! Älkää antako akkojen kuvitella, että ovat korvaattomia ja että jokainen meistä kuolaa heidän peräänsä ja on valmis vaikka mihin! Ilmankin pärjää, eikä se ole luuserin hommaa, ettei hyväksy akkaa nurkkiinsa. Naiset olisi muutenkin hyvä tiputtaa jalustaltaan takaisin maan pinnalle.
(Jaa niin, se seksin puute? No joo, siinäpä olisi ainoa syy leikkiä kotia ja ryhtyä seurustelemaan. Toisaalta, oma käsi oma apu no problem, eipä tarvitse muutaman vuoden päästä pelätä sitä "normaalikuviota" että akka rupeaa pihtaamaan, kuten kaveripiiristä on saatu kuulla. HAH.)
Miksi?
Sinkkuna on paljon helpompaa. Täydellinen vapaus. Jos on vapaapäivä, voin istua kotosalla tai mennä kavereiden kanssa jonnekin. Lähteä vaikka ulkomaille pyörimään jos huvittaa. Vapaus on täydellinen. Ei tarvitse kysyä keneltäkään mitään tai ottaa huomioon ketään. Itsekästä? EVVK. Oma on elämäni.
Toinen juttu on, että en jaksa enää hakea kumppania. On tullut jo mitta täyteen. EI OLE mitään järkevää paikkaa, missä voisi tutustua ihan oikeasti parisuhteesta kiinnostuneisiin ihmisiin. Ei vain ole. EI OLE. Piste ja aamen. Eli tavallaan en jaksa haaskata aikaa ja rahaa turhaan. Olkoot.
Kolmanneksi, ehkä liittyen edellisiin, naisista ei kerta kaikkiaan tahdo saada selvää mitä he oikein haluavat. Eivät osaa puhua ja sanoa suoraan, mitä tahtovat. Oli sitten kyse mahdollisesta kiinnostuksesta, sänkyhommista, käytöstavoista, rahankäytöstä, yhtään mistään. Naiset vain jokaisessa mahdollisessa asiassa ovat tuppisuita ja sitten ihmettelevät kiukkuisena kun mies ei osaa tehdä asioita kuten hän haluaisi. VINKKI NAISILLE: MIES EI OLE AJATUSTENLUKIJA.
Neljänneksi, minulle tulee aina hyväksikäytetyn tunne naisten kanssa ollessani. Nainen olettaa, että olemme muka tasa-arvoisia, mutta että kuitenkin minun pitää maksaa treffit jne. Miksi helvetissä? Vielä pitäisi elättää naisen ex:n tempaisemat lapsetkin? Not. Muutenkin naiset tuntuvat olevan rahan ja omaisuuden perään. Jos annat ymmärtää, että rahaa tai ainakin hyvä ammatti on, niin naiset pörräävät ympärillä. Itse olen tämän myöskin havainnut, vaikka tämän faktan olen ennen kaikkea kaveripiirissäni olevilta "pelimiehiltä" saanut kuulla. Minua ÄLLÖTTÄÄ ajatus siitä, että mikäikinänainen minulla olisikin, hän loppujen lopuksi olisi pohjimmiltaan kiinnostunut vain (hyvästä) työpaikastani ja rahoistani...tai valmis hyppäämään jonkun pelimiehen tai YTM:n mukaan. YÖK.
Olenko joku kamala luuseri, joka kiukkuaan purkaa naisiin? Not. En vain jaksa tätä pelleilyä enää ja olen oppinut elämään yksin vallan mainiosti ja pidän tästä elämästä. Ei ole mitään syytä muuttaa mitään.
Eli lippu korkealle sinkkumiehet! Älkää antako akkojen kuvitella, että ovat korvaattomia ja että jokainen meistä kuolaa heidän peräänsä ja on valmis vaikka mihin! Ilmankin pärjää, eikä se ole luuserin hommaa, ettei hyväksy akkaa nurkkiinsa. Naiset olisi muutenkin hyvä tiputtaa jalustaltaan takaisin maan pinnalle.
(Jaa niin, se seksin puute? No joo, siinäpä olisi ainoa syy leikkiä kotia ja ryhtyä seurustelemaan. Toisaalta, oma käsi oma apu no problem, eipä tarvitse muutaman vuoden päästä pelätä sitä "normaalikuviota" että akka rupeaa pihtaamaan, kuten kaveripiiristä on saatu kuulla. HAH.)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos olet sinkkuelämääsi tyytyväinen, niin onneksi olkoon. Maailmaan mahtuu kaikennäköistä viipottajaa ja kyllä tuntuu kummallisia naisia kohdallesi sattuneen.
Itsekin olen sinkkuna tällä hetkellä ja nautin siitä -- enemmän kyllä sillä asenteella, että nyt otan täydellisestä vapaudesta kaiken irti, ennen kuin taas joutuu tekemään kompromisseja miehen kanssa.
Parisuhde on molemminpuolista kommunikaatiota ja myönnän, että siinä meillä naisilla on opittavaa. Mutta niin olisi kyllä miehilläkin. Pikkutytöille kun valitettavasti edelleen opetetaan pienestä pitäen kommunikaatiotyyli, että suoraan sanominen ei ole suotavaa. Kyllä miehenkin päässä voisi joskus liikahtaa sen verran, että miettisi, mitä se lause "roskat pitäis varmaan viedä" oikeasti tarkoittaa. Ettei vain tarkoittaisi "voisitko tämän kerran viedä roskat ilman että siitä pitää aina ruveta nalkuttamaan".
Mutta kyllä individualismin aikakaudellakin ihminen tarvitsee tunnetta, että kuuluu johonkin itseään suurempaan yksikköön. Itselleni se on miehen ja naisen välinen suhde (ilman lapsia, mikä on johtanut monen parisuhteen alun kariutumiseen, kun kaikki miehet tuntuvat haluavan lisääntyä...). Niin auvoisaa kuin itsenäinen sinkkuelämäni onkin, niin mietin silti sitä, onko tila, jossa ei tarvitse ketään, oikeasti tavoittelemisen arvoinen?
Me ihmiset olemme tällä maapallolla niin pienen, häviävän hetken. Sinä aikana toivoisin saavani kuulua yhteenkuuluvuutta tärkeään ihmiseen, saada päivittäistä hellyyttä ja läheisyyttä, antoisaa seksiä. Eivät kaikki naiset ala pihtailla parin vuoden jälkeen ja hyvin paljon on niitä pihtarimiehiäkin liikkeellä. Kaiken kaikkiaan kyse on siitä, että kun ihmisten tarpeet ovat yksilölliset, niin niille pitäisi antaa aikaa ja tilaa kohdata. Pihtaus on oire jostakin ja miehet (sekä kaltaiseni pihtarimiehiin törmänneet naiset) voisivat enemmän keskustella ja selvittää niitä todellisia syitä, jotka saavat aikaan toiselle pahan olon.
Rakastaminen ja parisuhteen rakentaminen ei aina ole pelkkää onnea ja autuutta, mutta kyllä ne onnenhetket ovat silti mielestäni niiden vaikeiden aikojen arvoisia.
Nyt haaveilen, että löytäisin miehen, joka sallisi minun olla itsenäinen myös parisuhteessa (kunhan olen ensin itsenäisyydestäni nauttinut näin sinkkuna). Että saisi olla omat kaverit, omat harrastukset, omaa aikaa sen yhteisen lisäksi. Ja tottakai sallin miehelle samat asiat :-)
Keskustellen ja kosketellen. Pienistä asioista koostuu elämän onni. Puhukaa toisillenne hyvät ihmiset, myös niistä vaikeista asioista.
PS. En tainnut edes puuttua asiaan, josta lähdin alun perin kirjoittamaan. Perhana! Ikinä en ole maksattanut treffejä toisella, vaan ilman muuta kumpikin maksaa omat kulunsa, jos yhdessä on treffit sovittu. Mistä näitä hyväksikäyttäjänaikkosia oikein putkahtelee? Vain muutaman kerran, kun mies on väen väkisin halunnut maksaa, niin olen suostunut sillä ehdolla, että minä maksan kaikki kulut sitten seuraavilla treffeillä (näin siis niiden kohdalla, joita kohtaan kiinnostus ehtii herätä. Saa varmistettua itselleen tokat treffit ;-))
"Kyllä miehenkin päässä voisi joskus liikahtaa sen verran, että miettisi, mitä se lause "roskat pitäis varmaan viedä" oikeasti tarkoittaa. Ettei vain tarkoittaisi "voisitko tämän kerran viedä roskat ilman että siitä pitää aina ruveta nalkuttamaan"."
Mutta olisiko vaarana, että liian tunnollinen ja kiltti mies olisikin vähän tylsä? Onko se osoitus omasta tahdosta, jos toteaakin: "Vie itse".
... kommunikaatiotaidoissa on parantamisen varaa kummallakin sukupuolella. Riippuu tilanteesta...
Eli johtuuko huomauttelu siitä, että naista ei vaan hotsita tehdä mitään vai siitä, että nainen on se, joka ne joutuu aina viemään.
Tuo "liian kiltti" on mielestäni jännä ilmiö. Mielestäni kyse ei ole siitä, että liikakiltteys olisi tylsää vaan naisena kokisin tosi ahdistavaksi sen, että mies on "olemassa vain palvellakseen minua", jos kärjistetään :-) Siis jos koko ajan vain kyttää, että mitä mahdan haluta ja toteuttaa joka toiveeni, kun puoli sanaa ehdin huokaista, niin eihän siinä kohta uskaltaisi sanoa mitään.
Tasa-arvo pitää olla. Tuo "Vie itse" on siis ok silloin kun se tulee tasa-arvoisesti ja mies tekee osuutensa kotitöistä, mutta todella törkeää, jos nainen puurtaa eikä mies voi edes roskia viedä ilman kahden tunnin nalkutusta. Yleensähän totuus on jotain tältä väliltä.
Aika hyvin kirjoitettu, ei voi muuta sanoa. Nähtävästi sellaisiakin naisia on vielä olemassa, jotka poikkeavat tuosta kuvailemastani valtavirrasta! :)
Tähänkö tää maailma on menossa? kohta kaikki miehet pitää naisia pelkkänä paskana ja naiset samoin miehiä..
Noh joka tapauksessa minullla ollu myös ihanan letkeetä sinkku elämää,, pidän tästä, mutta aina välillä kun näkee kesäisin rakastuneita pariskuntia, niin kaipaa jotain "aitoa" lähelle. jonkun joka pitäisi kiinni, puristaisi ja pussaisi xD
Jos kaipaat jotain aitoa lähelle joka pussaa ja halaa, hommaa koira! Ihan oikeasti! Itse olen allerginen, ettei tuo tule valitettavasti kysymykseenkään, mutta... No, aina niitä sukulaisten ja tuttavien lapsia on joita voi paijata ja halailla halutessaan. :)
Kokemukset muokkaa jokaisen näkemystä vastakkaisesta sukupuolesta. Toki avoin pitää silti olla, ettei esim. kaikki naiset ole lutkia, kuten itse kokemani perusteella voisin yleistää ja ajatella. "Lutka" on rumasti sanottu, ei mitään henk.koht. kellekään. "Lutkia" on miehissäkin.
Kokemusmaailmaa kummasti avartaisi jos oikeasti joku nainen kerrankin haluaisi muutakin kuin seksisuhteen ilman sitoutumista. Mutta sellaista "aitoa" ei netin treffipalstoilta ja baareista ole löytynyt, enkä jaksa enää hakeakaan. Sattuu eteen jos sattuu :)
Tsemppiä sulle! Kannattaa pitää toiveesta kiinni, että se "aito" mies löytyisi, vähempään ei pidä tyytyä.
mulla on jo koiruus xD
Naiset on sitä ja tätä ja tuota ja naiset ei osaa eikä ne pysty ja naiset on vaan rahan perään ja bla bla bla... Minkä takia pitää noin karkeasti yleistää? Ei ne kaikki naiset moisia imbesillejä ole. Kuulostaa hyvin kitkerän katkeralta tilitykseltä.
Voin kertoa, että tähän ikään mennessä kun kokemukseni naisista ovat ollet voittopuoleisesti juurikin tuota, niin... Kannattaisiko teidän naisten katsoa vähän peiliin? Ette ole täydellisiä.
Minulla on tapana katsella ihmisiä yksilöinä ja pitää muun muassa sukupuolen perusteella yleistäminen loitolla. Otokseni on tutkimustarkoituksiin auttamattoman pieni ja kaikki treffikumppanini ovat olleet miehiä, mutta jospa listaisin tähän niitä ominaisuuksia, jotka ovat pitäneet minut sinkkuna. Omakohtaisesti siis.
Moni mies on selvästi etsinyt itselleen hoitajaa. Siis kokkia, siivoojaa ja pesukonetta, joka onnesta soikeana olisi melkein ukkonsa pyllyä pyyhkimässä, jos käskettäisiin. Kovin monitaitoisena ihmisenä olisin kieltämättä näppärä työkalu, mutta minun luonteellani ei ruveta palvelijaksi, ei edes työelämässä.
Pomotuksen kohteena en siis viihdy. Toisaalta en kestä yhtään perässävedettäviä tossukkamiehiäkään, joten melkein mahdoton yhtälö kahden näin perin juurin itsenäisen yksilön suhde olisikin. Kintereilleni on kuitenkin liimautunut valitettavan usein juuri vahvaa mammaa etsiviä miehiä, jotka mankumisellaan saavat aikaan vain hyvin voimakkaan inhoreaktion. "Sä oot kyllä mua paljon älykkäämpi lurps lurps" ja "sähän voit opettaa mua" (oli asia mikä tahansa) ei ihan oikeasti edistä suhteen aloittamista. Yhtä vähän innostun siitä, että minulle ladellaan ex-vaimon pahat puolet ja tekoset ja kielletään ikinä syyllistymästä samaan.
Minä olen törmännyt nimenomaan niihin miehiin, jotka ovat ruvenneet suunnilleen toisella tapaamiskerralla puhumaan lasten hankinnasta ja ei-sanan kuultuaan ovat selittäneet, että muutaman vuoden kuluttua sitten, joo. Miehet eivät, sen enempää kuin naisetkaan, ota tosissaan lapsia haluamattomia naisia, ihan kuin sellaisten olemassaolo olisi jokin biologinen mahdottomuus. Jopa yli nelikymppiselle selitetään, että kyllä monikin vielä melkein viisikymppisenä lisääntyy, että älä nyt vitkuttele.
Koska en tarvitse miestä elättäjäksi, siittäjäksi enkä statussymboliksi, "käyttötarkoitukset" rajoittuvat siis kumppanuuteen ja seksiin. Kokopäiväistä kumppaniakaan en haluaisi, koska olen pienestä pitäen viihtynyt omissa ajatuksissani ja puuhissani, mutta esimerkiksi naapurikortteleissa asuminen "sen oikean" kanssa olisi mainio ratkaisu. En ole kyllä päässyt kenenkään kanssa niin pitkälle, että olisin päässyt tuosta mielipidettä kysymään.
Ja seksi tarvitseekin ihan oman kappaleensa. Se on nimittäin aivan mahtavaa, jos sopiva kaveri osuu kohdalle. Minun kohdalleni osui yksi täydellisen sopiva toistakymmentä vuotta sitten, mutta nk. kohtalon oikusta suhteenpoikanen kesti vain vuoden verran. Muut kokemukseni, jo kauan sitten, ovat yhtä varsin makoisaa tapausta lukuunottamatta olleet surkeita: miehiä, joista ei tulisi miellyttäviä rakastajia kurssittamallakaan. Ehkäpä minulla on vain ollut tosi huono tuuri ja otokseni koostuu yksinomaan kovakouraisista, alle minuutin laukeavista nänninpyörittelijöistä, joiden käsitys sensuaalisuudesta on kaljassa liotetun kielen pyöritteleminen toisen kitarisoissa. Selibaatti hakkaa tylsän tai huonon seksin kuusi nolla, ja tähänkin tottuu. Kädenpuristukset ja virkahalaukset ovat riittäneet minulle ihokontaktiksi jo vuosia.
Mainitsit tuon treffien maksamisen. Siinäpä on alue, jolla yhteisymmärrystä ei synny, jos paikalla on useampi kuin yksi ihminen. Moni mies nimittäin pitää kunnia-asianaan kaiken maksamista. Olen antanut sitkeimmissä tapauksissa periksi, koska painimatsi esimerkiksi ravintolassa ei ole mieleiseni seuraus. Yleensä mies antaa kyllä naisen kustantaa sen toisen kupillisen, kunhan nainen vain on tarkkana ja ehtii ensin. Taidan olla aikamoinen tiukkapipo tässä asiassa, mutta kertalaakista oppii pitämään tasapainon rahankäytössä: joillakin miehillä on se käsitys, että tuopin hyväksynyt nainen on sitoutunut viettämään loppuillan tarjoajan kanssa, ja pöydän koreaksi pannut mies pääsee automaattisesti panemaan muutakin. "Saanksmä tarjota sulle juotavaa" kuulostaa minusta samalta kuin "mä maksan susta neljä euroo". Ja drinkistä kieltäytyminen nätistikin aiheuttaa hirveän vinkumisen tai älämölön.
Yksi pikkujuttu on mainittava vielä. Toisille se siis on pikkujuttu, mutta minulle ei. Voin istua muiden kyydissä heidän autoissaan, mutta minun autoani ajan vain minä. Muutama mies on vuosien varrella yrittänyt rattiin, mutta jäänyt siihen istumaan ilman avaimia, kunnes asia on mennyt perille ja mies siirtyy apukuskin paikalle (ja istuu siellä lopulta oikein mielelläänkin, kun meno on tasaista ja jouhevaa - eikä vaihtoehtoja ole).
Tuossa kolmenkympin puolivälin jälkeen minulla oli vokottelijaa ihan riesaksi asti. Taisivat miehet luulla, että olin sinkku jotenkin vastentahtoisesti ja että kelpuuttaisin kehnommankin (esimerkiksi kolmasti eronneen, väkivaltaiseksi piiloalkoholistiksi tunnetun yhteiskunnan vaikuttajan). En ole muutamaan vuoteen kokeillut seuraelämää, joten en tiedä, kävisikö flaksi enää ollenkaan. Ei suuremmin kyllä kiinnosta lähteä kokeilemaan; kohta ilmestyvät seurakseni Myytinmurtajat ja jääkaapissa on Brown Brothers -seuramiehiä valkkarin muodossa.
Jeps, olen kasvanut oikein itsekkääksi ihmiseksi. Onko se kuitenkaan paha asia? En tee ketään itsekkäällä olemisellani onnettomaksi, en miestä enkä naista, enkä myöskään "riistä joltakulta lapselta elämää", kun en lapsia halua tehdä - tuostakin on joskus kitkerästi minua syytelty.
Vapauden autuutta ei moni ymmärrä, mutta eipä heidän tarvitse yrittääkään. Onneksi täällä länsimaiden pohjoispäässä siviilisäätynsä saa valita kukin ihan itse! :)
Tekstiäsi oli ilo lukea! Loistavaa!
Vaikuttaa siltä, etten todellakaan ole yksin valintani kanssa. :) Kiva huomata.
Vapaana poikamiehenä, joka on asunut pitkään omassa taloudessa, olen tullut oikeastaan siihen tulokseen, että ihanteellisin tapaus minulle olisi semmoinen kahden asunnon suhde. Toinen osapuoli olisi siis semmoinen fiksu, mukava, luotettava ja kohtuullisen hyvännäköinen nainen, jonka kanssa voisi viettää ns. laatuaikaa riippuen molempien osapuolten fiiliksistä. Olipa siis kyseessä vaikka joku ulkoilmatapahtuma tai rauhallinen koti-ilta. Mieluiten myös sellainen nainen, jolla ei ole mitään vakavaa vauvakuumetta, mutta kissat ovat kyllä ihan kivoja paijattavia.
Yksi syy miksi tuommoinen kahden asunnon suhde olisi hyvä on se, että silloin kummankaan ei tarvitsisi liikaa tinkiä omista tottumuksistaan tai harrastuksistaan. Olen sen verran särmä kaveri luonteeltani, etten kyllä tarvitsisi naista pyykkäämään, siivoamaan tai laittamaan ruokaan, vaan ne hommat kyllä hoituvat ihan omalla rautaisella rutiinilla. Humanistimiehenä en ole kylläkään suuremmin kiinnostunut autojen rassaamisesta.
Jotta homma toimisi muutoin, niin silloin pitäisi myös vallita tietty perusluottamus, että vaikkei näkisikään joka päivä, niin se ei silti merkitsisi kriisiä tai toisen pettämistä.
Aivan mykistävän kypsää pohdintaa sinkkuudesta !
Valitettavasti itselläni on samanlaisia kokemuksia 40 v.- ikäluokan miehistä. Oli suorastaan ilo lukea vaihteeks tuon tasoista tekstiä, kun välillä on jo näyttäny siltä, että tää on pelkkä vitsipalsta.
Tiedän muutamia 40 - 50 v. ikäluokan pareja, joka asuu erillään, mutta kuitenkin tapailevat ja tekevät asioita yhdessä, esim. matkustelevat. Eikä kummallakaan ole muita "hoitoja". Tommoinen suhde kelpais mullekin, niin säilyis kummallakin oma rauha ja kuitenkin olis kumppani, kenen kans tehdä asioita.
Harmi vaan, että treffi-palstoillakin tunnutaan hakevan vaan salaista panoseuraa tai sitten seuraa kiinteään suhteeseen.
Varmaan tähän kohta joku sanoo, etteikö teille akoille kelpaa mikään...
Kokemuksesta voin sanoa, että naisten vonkaaminen, pillumielessä tai missä mielessä tahansa, on rankkaa duunia.
Tuurilla tai luontaisilla pelimiestaidoilla voi naisia toki saada, mutta muuten homma voi olla rankkaa. Siihen sitten sisältyy Netin kautta vonkaamista, baarissa seisoskelua jne.
Miehen elämä ei ole helppoa.
Todella paljon naiset valittaa aiheesta, kun miehet "vonkaa" pillua tm. Kaikkien pitäisi muistaa, ettei ihmissuhteet väkisin tai vonkaamalla synny, vaan ajan kanssa toiseen tutustuen.
Oma mielipide vonkaamisen suhteen on, ettei pidä antaa liikaa arvoa ihmiselle kehen haluaa tustua tai kenet haluaa sänkyyn, mitä kukin haluaakin... Todennäköisen torjunnan kokee sitten lievempänä, eikä "rankkana".
Mulle seksiseuran saaminen naisista tuntuu olevan vakiojuttu, mikä on päinvastaista sille mitä oikeasti joskus toivoin. Jännää on kun naisiin tutustuu ihan tuttuuntumismielessä ja katselee naista sillä silmällä, olisiko siitä vakavampaan suhteeseen, niin nainen haluaakin vain seksiä.
Toivoisin kaikille, että saavat sitä mitä haluavat ja eivät tyydy vähempään. Toinen haluaa seksiä, saakoon seksiä. Toinen haluaa vakavemman suhteen, saakoot sen.
Kaikesta huolimatta sinkuksi heittäytyminen on helpompaa. On helppoa nostaa naisten suhteen rima niin korkealle, ettei sitä ylitä oikeastaan kukaan. Hintana tästä on yksinäisyys, mutta itse maksan sen mielelläni. Voinhan aina ottaa koiran :)
Muista, että pelimiestaitoja voi hioa, jos niin haluat :)
Suomessa on huudettu niin kauan tasa-arvon perään, että se on no ns. yliarvoa. Miehet ovat jääneet alakynteen. Toisaalta tämä arvo on saanut aikaan senkin, että nyky-suomen nainen on melkein "mies" vahvalla itsetunnolla joka haluaa määrätä kaapin paikan ym ym. "kyökkipiiaksi en suostu" meiningillä. Pitää kuitenkin muistaa, että kautta vuosisatojen naisella on ollut kotona tietty rooli ja tehtävät - samoin miehellä. Nyt näitä tehtäviä ei haluaisi tehdä kumpikaan. Haluttaisiin vain "ruusutarhaa" ja romanttisia hetkiä "laatuaikaa" Normaalin arjen kohdatessa seuraa tästä aviokriisi. Jos ei ole koko ajan kivaa niin sitten se on avioero.
Tasa-arvon perään huudetaan vain silloin, kun se naiselle parhaiten sopii. No, onneksi ei sinkkuna tarvi moisista kälätyksistä piitata.
Olen samaa vuosimallia kuin sinäkin ja yllättävän samoin fiiliksin olen naisten suhteen nykyään, syystäkin. Syitä mainitsit jo monia ja et turhaan. Tekstisi ei ole yleistämistä, vaan paljon totta. Totta on sekin, että tavoiltaankin hyviä naisia viellä on, mutta enemmän tuntuu huonoja olevan.
Ajoittain sitä kaipaa sitä kunnollista naista, kenen kanssa voisi fiksua suhdettakin alkaa rakentamaan, mutta parempi on vain unohtaa moinen kaipuu ja nauttia sinkkuudesta, sen tuomasta vapaudesta ja itsenäisyydestä.
On tavallaan harmi, ettei oikeanlaista ja hyvää paikkaa ole tavata sinkkuja. Baarit, netti... ym. yleiset hakumuodot ovat epäkäytännöllisiä ja eivät kaikille sovi, ainakaan minulle. Live-elämässä harvoin ketään tapaa pelkästään Suomalaisen tuppisuukulttuurin vuoksi, me ei jutella toisillemme, ellei ole asiaa. Joten turha on ketään hakea.
Sodasta sanotaan, ettei se yhtä miestä kaipaa. Samoin ei suomalaiset sukupuuttoon kuole jos muutamat päättää olla pariutumatta ja elävät elämänsä vapaampina kuin pariutuneet. Tsemppiä kaikille sinkkuuden valinneille, miehille sekä naisille!
Runkata punkassaan-kunnes on kuset housussa,jos huvittaa-ja fantasointikaan ei maksa mitään:)
Ketju koostuu rauhallisen pohdiskelevista kirjoituksista, ja sinä tulet ruiskauttamaan tuollaisen älyttömyyden kokonaiskuvaa pilaamaan?
Eikö sinua hävetä olla noin typerä ihminen? Sattuuko tyhmyys päähän vai tottuuko siihen ajan mittaan?