En ole ikinä kirjoittanut Suomi24 foorumeille, löysin tämän palstan ja nyt vain haluan avautua välittämättä siitä lukeeko tätä kukaan. Toivottavasti viesti sivuaa jotenkin tätä kategoriaa. Tämä kuullostaa varmasti vitsiltä ja niin teinipalstakirjoittelulta, kuin vain ikinä voi, mutta vakuutan, että tämä on tosissaan kirjoitettu.
***
Olen aina kärsinyt siitä, että olen keskivertoa suomalaista hieman lyhyempi, 172 senttinen mies. Lukioaikana ympärilläni olevat ihmiset olivat jostain syystä aina pidempiä, kuin minä itse olin. En välittänyt siitä. Toivoin vain aina, että kun jonain päivänä kohtaan sen "unelmieni naisen", niin tulen olemaan aina tyttöni vierellä, tukena ja turvana.
Olen tumma, kohtuullisen sopusuhtainen, itseoppinut "tietokoneasiantuntija", joka ei näytä lainkaan nörtiltä. Kavereita ei ole koskaan ollut (ehkä juuri siitä syystä olen tullut tutuksi tietokoneiden kanssa). Aina olen tullut toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja huomannut, että monien hyvännäköisten naisten päät kääntyvätkin, mutta jättänyt kaikki iskuyritykset, koska olen tiennyt, että kukaan heistä ei ole se unelmieni nainen. Ehkä en ole vain halunnut luoda heille minkäälaista turhaa luuloa mahdollisesta kiinnostuksestani ja sitten kuitenkin hylätä. Olen nähnyt, että joillekkin se voi olla kova paikka.
Minulla on ollut aina huono tuuri. Lukion ensimmäisenä vuotena sain kokea sen karvaasti. Kaunis ruskeahiuksinen työttö kävelee käytävällä vastaan. Soittaa pianoa ja viulua ja laulaa älyttömän kauniilla äänellään. Aina positiivinen. Hauska ja piristävä puhetyyli. Arvosanat tietenkin täysiä kymppejä, stipendejä ja päättötodistuksessa älliä. Aina välillä huomaan, että katsoo kohti, mutta kääntää päänsä äkkiä, kun katson takaisin, ei siinä mitään, niin käännän minäkin.
Täydellinen tyttö ja pieni mahdollisuus, että minusta jopa kiinnostunut - minua vain pidempi.
Tyttö on ehkä 175-177 cm. Miten voin olla tukena ja turvana, jos en hiuksia edes ylety silittämään. On se vain jotenkin niin helvetin ironista...
Siitä lähtien kun hänet näin, olen yrittänyt kasvattaa lihaksia hieman parempaan kuntoon ja näin ehkä korvaamaan puuttuvat sentit. En tietenkään bodariksi halua, siitä hän ei varmasti pitäisi ja voisihan isot lihakset muutenkin näyttää hieman oudolta näin lyhyessä rungossa.
Nyt lukion jälkeen, en ole tyttöä juurikaan nähnyt. Tiedän missä hän asuu ja joskus ajelen talonsa läheltä, jos vaikka sattuisin näkemään. Ja muutaman kerran olenkin nähnyt. Viimeksi risteyksessä. Työttö näki minut ja seurasi pitkään katsellaan. Valojen vaihduttua melkein sammutti autonsa ja lähti nykien liikkeellä, mikä voi tarkoittaa sitä, että hänellä saattaisi olla vähän samanlaisia tunteita minua kohtaan. Tai sitten hän vain säikähti pelosta. PERKELE kun ei tiedä!
Noh, seuraavaksi armeijaan. On vielä olemassa pieni mahdollisuus, että armeijan aikana tulee vielä senttejä lisää. Jotkuthan ovat hieman "jälkikasvuisia". Toivoa sopii, ettei tyttö löydä sinäaikana toista miestä itselleen, mikä tosin on aivan mahdollista, kaunis kun on.
Itseähän tässä vain voi syyttää.
On muuten ihan pirun hyvä keksintö tuo autolla ajelu. Kadulla olijat eivät huomaa pimennettyjen lasien takaa niin helposti kuka sitä autoa jaa. Kyttäämiseksi ei vain saa mennä. Suosittelen!
Ottaen huomioon kellonajan ja veren alkoholipitoisuuden, teksti on tuotettu mahdollisimman neutraalia kieltä käyttäen, että älkää nyt ihan lytätkö. Itsetuntoa kun ei oo kovin jäljellä.
***
Olen aina kärsinyt siitä, että olen keskivertoa suomalaista hieman lyhyempi, 172 senttinen mies. Lukioaikana ympärilläni olevat ihmiset olivat jostain syystä aina pidempiä, kuin minä itse olin. En välittänyt siitä. Toivoin vain aina, että kun jonain päivänä kohtaan sen "unelmieni naisen", niin tulen olemaan aina tyttöni vierellä, tukena ja turvana.
Olen tumma, kohtuullisen sopusuhtainen, itseoppinut "tietokoneasiantuntija", joka ei näytä lainkaan nörtiltä. Kavereita ei ole koskaan ollut (ehkä juuri siitä syystä olen tullut tutuksi tietokoneiden kanssa). Aina olen tullut toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja huomannut, että monien hyvännäköisten naisten päät kääntyvätkin, mutta jättänyt kaikki iskuyritykset, koska olen tiennyt, että kukaan heistä ei ole se unelmieni nainen. Ehkä en ole vain halunnut luoda heille minkäälaista turhaa luuloa mahdollisesta kiinnostuksestani ja sitten kuitenkin hylätä. Olen nähnyt, että joillekkin se voi olla kova paikka.
Minulla on ollut aina huono tuuri. Lukion ensimmäisenä vuotena sain kokea sen karvaasti. Kaunis ruskeahiuksinen työttö kävelee käytävällä vastaan. Soittaa pianoa ja viulua ja laulaa älyttömän kauniilla äänellään. Aina positiivinen. Hauska ja piristävä puhetyyli. Arvosanat tietenkin täysiä kymppejä, stipendejä ja päättötodistuksessa älliä. Aina välillä huomaan, että katsoo kohti, mutta kääntää päänsä äkkiä, kun katson takaisin, ei siinä mitään, niin käännän minäkin.
Täydellinen tyttö ja pieni mahdollisuus, että minusta jopa kiinnostunut - minua vain pidempi.
Tyttö on ehkä 175-177 cm. Miten voin olla tukena ja turvana, jos en hiuksia edes ylety silittämään. On se vain jotenkin niin helvetin ironista...
Siitä lähtien kun hänet näin, olen yrittänyt kasvattaa lihaksia hieman parempaan kuntoon ja näin ehkä korvaamaan puuttuvat sentit. En tietenkään bodariksi halua, siitä hän ei varmasti pitäisi ja voisihan isot lihakset muutenkin näyttää hieman oudolta näin lyhyessä rungossa.
Nyt lukion jälkeen, en ole tyttöä juurikaan nähnyt. Tiedän missä hän asuu ja joskus ajelen talonsa läheltä, jos vaikka sattuisin näkemään. Ja muutaman kerran olenkin nähnyt. Viimeksi risteyksessä. Työttö näki minut ja seurasi pitkään katsellaan. Valojen vaihduttua melkein sammutti autonsa ja lähti nykien liikkeellä, mikä voi tarkoittaa sitä, että hänellä saattaisi olla vähän samanlaisia tunteita minua kohtaan. Tai sitten hän vain säikähti pelosta. PERKELE kun ei tiedä!
Noh, seuraavaksi armeijaan. On vielä olemassa pieni mahdollisuus, että armeijan aikana tulee vielä senttejä lisää. Jotkuthan ovat hieman "jälkikasvuisia". Toivoa sopii, ettei tyttö löydä sinäaikana toista miestä itselleen, mikä tosin on aivan mahdollista, kaunis kun on.
Itseähän tässä vain voi syyttää.
On muuten ihan pirun hyvä keksintö tuo autolla ajelu. Kadulla olijat eivät huomaa pimennettyjen lasien takaa niin helposti kuka sitä autoa jaa. Kyttäämiseksi ei vain saa mennä. Suosittelen!
Ottaen huomioon kellonajan ja veren alkoholipitoisuuden, teksti on tuotettu mahdollisimman neutraalia kieltä käyttäen, että älkää nyt ihan lytätkö. Itsetuntoa kun ei oo kovin jäljellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei mittaa pituutta, se ei laske numeroita, se ei katso kauneutta. Rakkaus on syvällistä kohtaamista, jossa huomioidaan toinen ihminen luonnostaan, ei esittämällä huomaavaista.
Rakkaus sokaisee, parantaa haavat ja luo yhteyttä toiseen ihmiseen. Rakkaus... jne.
Mene ihmeessä juttelemaan naiselle äläkä vain kyttää häntä. Saa pian sinusta ahdistelijan kuvan kun autosta häntä kyttäät. Kyllä nuo pitäaikaiset ihastukset kannattaa kokeilla, koska ne varmasti jäävät harmittamaan loppuiäksi jos annat hänen vain kadota elämästäsi edes yrittämättä tuleeko jutusta mitään.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että maailmassa on muitakin naisia. Sinulla on tuollainen tunne tuosta naisesta siksi, että olet ollut häneen ihastunut nuoresta asti ja pitkään. Jos et kuitenkaan ole ollut hänen kanssaan tekemisissä niin et voi kovin hyvin tietää millainen hän todellisuudessa on.
Itselläni oli lukiossa samanlainen tapaus. Olimme pitkään katselleet toisiamme, mutta enne oikeastaan paljoa jutelleet. Sitten muutimme eri paikkakunnille emmekä nähneet toisiamme vähään aikaan. Myöhemmin nainen muutti samalle paikkakunnalle ja sattumalta siellä näimme. Tulimme enemmän juttuun, mutta tällöin kyseinen nainen oli varattu. Harmittaa hieman vieläkin, mutta vähemmän kuin etten olisi koskaan enää häntä nähnyt.
Olet vielä nuori. Tutustu mahdollisimman paljon ihmisiin, niin naisiin kuin miehiin. Opettele ihmistuntemusta. Tulet siten tietämään paremmin, mitä haluat vastakkaiselta sukupuolelta ja elämältä ylipäänsä.
Älä jää yksin, vaan harrasta asioita. Tapaat uusia ihmisiä, saat uusia ajatuksia, ja näet, että kaikilla on omat ongelmansa. Ja kaiken ei tarvitse pyöriä senttien ympärillä. Jos olet aito ihminen, sinusta kiinnostutaan. Eli älä ainakaan käperry itseesi, vaan ole avoin maailmalle.
Älä myöskään lähde automaattisesti siitä, että haluat tarjota tukea ja turvaa naisellesi. On naisia, jotka eivät hae ensisijaisesti "turvaa" suhteesta. Suhde voi perustua monenlaisiin asioihin. Ole tässäkin suhteessa avoin.
sentään, olet juuri sopiva minulle.. Pienenä naisena pidän enemmän pienistä kuin isoista miehistä. Isot, pitkät ovat huonoja, kun niissä ei seksuaalisuus oikein korostu. Esim. jos on lyhyt mies, vaikkapa tasan 170cm, ja iso -se-, siinä kiihottavuus on katossa :) Ihana.
itseäsi. Ehkä sillä tytölläkin on joku kompleksi itsestään, kaikilla tuppaa olemaan joku. Ja ehkä hän on vain ujo kun käänsi katseensa pois. Mene juttelemaan, siitä se lähtee.
Että 172cm olis lyhyt vai? Ite olen 175cm enkä oikeastaan ikinä ole tuntenut pituuttanu ongelmaksi. En edes ajattele sitä...sama juttu tuolla alapäässä noiden senttien suhteen.
Totta on kyllä että suurinosa naisista taitaa haluta pitkän tai ainakin pidemmän miehen kun mitä ovat itse, mutta maku niilläkin vaihtelee.Muutenkin naisten kriteerit miesten suhteen heilahtelee lähes viikottain. Tunnen montakin ns.lyhyttä miestä joilla naisia on lähes kokoajan. En usko että pituutesi on edes suurin ongelmasi tuon naisen kanssa.