"Nykyään miehet osaavat jo tarkastella omaa miehisyyttään kriittisesti. Miehet ovat valppaampia pohtimaan mikä heidän mies-roolissaan on opittua ja mitä on olla "luonnollisesti" mies. Itsekriittisyys ei kuitenkaan aina johda tasa-arvoisempaan ajatteluun. Yhä useammin miehille on tullut tarve puolustella miehuuden arveluttavia piirteitä, kuten väkivaltaisuutta ja aggressiivisuutta. Tiedotusvälineiden kuuluttamassa epämääräisessä "miehen kriisissä" on itse asiassa kyse siitä, että miehen yhteiskunnallisesti keskeisiin rooleihin on yhä vaikeampi liittää biologisia miehuuden tunnusmerkkejö. Siten yhteiskunallisten roolien maskuliinisuus on yhä enemmän kirjoittamattomien kulttuuristen sopimusten varassa. Arthur Brittanin mielestä taustalla on koko sosiaalisen järjestelmän hidas muutos, naisten tasa-arvon lisääntyminen ja erityisesti perherakenteen muuttuminen (Brittan 1989, 25, 178-180).
Esimerkiksi Robert Blyn pieneksi kulttikirjaksi noussut "Rautahannu" (1992) vakuutti mieslukijoilleen, että heillä on oikeus itsestä löydettyyn villimieheen. Tällainen miehuuden redusointi yhteen myyttiin on vaarallista. Blyn kaltaiset tutkijat käsittelevät miehuutta kuin mies olisi Robinson Crusoen tapainen erakko, jonka pitää vain löytää oikea tapa viihtyä raivokkaan peniksensä kanssa. Käytönnässä jokaisen miehen identiteetti on sidottu muihin miehiin ja vastakkaiseen sukupuoleen, homososiaalisuuteen ja heteroseksuaalisuuteen.
Homososiaaliseen järjestelmään kasvava nuorukainen joutuu yhtäältä taistelemaan paikastaan homososiaalisen systeemin sisällä, toisaalta hänen täytyy todistaa kykynsä toimia heteroseksuaalisissa käytänteissä. Pojan täytyy osoittaa samanvertaisuutensa muihin miehiin. Tämä tapahtuu esimerkiksi armeijan kaltaisessa inititaatiossa. Lisäksi pojan on osoitettava alistuvuutensa ylöspäin isälle ja alistavuutensa alaspäin, suhteessa niihin merkitysvälineisiin, joilla heteroseksuaaliset käytänteet toimivat, so. suhteessa naisiin. (vrt. Easthope, 20-23.)"
Esimerkiksi Robert Blyn pieneksi kulttikirjaksi noussut "Rautahannu" (1992) vakuutti mieslukijoilleen, että heillä on oikeus itsestä löydettyyn villimieheen. Tällainen miehuuden redusointi yhteen myyttiin on vaarallista. Blyn kaltaiset tutkijat käsittelevät miehuutta kuin mies olisi Robinson Crusoen tapainen erakko, jonka pitää vain löytää oikea tapa viihtyä raivokkaan peniksensä kanssa. Käytönnässä jokaisen miehen identiteetti on sidottu muihin miehiin ja vastakkaiseen sukupuoleen, homososiaalisuuteen ja heteroseksuaalisuuteen.
Homososiaaliseen järjestelmään kasvava nuorukainen joutuu yhtäältä taistelemaan paikastaan homososiaalisen systeemin sisällä, toisaalta hänen täytyy todistaa kykynsä toimia heteroseksuaalisissa käytänteissä. Pojan täytyy osoittaa samanvertaisuutensa muihin miehiin. Tämä tapahtuu esimerkiksi armeijan kaltaisessa inititaatiossa. Lisäksi pojan on osoitettava alistuvuutensa ylöspäin isälle ja alistavuutensa alaspäin, suhteessa niihin merkitysvälineisiin, joilla heteroseksuaaliset käytänteet toimivat, so. suhteessa naisiin. (vrt. Easthope, 20-23.)"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.