1. Kysymys:
Kuvitelkaa tilanne. Tyttö on ilmottanu jossain treffipalstalla, vaikka deitti.net, ja siihen vastaa poika. He eivät ole kirjotelleet kauaa, vaan tutustumisvaiheessa poika paljastaa ajattelevansa kristillisen arvojen pohjalta. Tällä tarkoittaen "normaali" luterilaista uskoa, ei mitenkään äärijyrkkää ja tiukkaa tai muuta himmeää "lahkolaisuutta". Onko se väistämättä tytölle este syvempään tutustumiseen, jos tyttö itse saattaa vaikkapa uskoa Jumalaan, mutta ei silti pidä itseään "uskovaisena (vieroksun koko sanaa)", mutta omaa muuten suomalaiset hyvät arvot.
2. Kysymys:
Kuvitelkaa tilanne, henkilöt ovat vanhat tutut P ja T. Jos poika ja tyttö ovat tunteneet jo kauemmin ja vaihtaneet ajatuksia vaikka esim. opiskelun lomassa tai sitten kirjeitten muodossa treffi-ilmoituksen johdosta. He ovat tutustuneet toisiinsa jo syvemmin ja huomaavat viihtyvänsä toisten seurassa ja sen jälkeen poika ilmaisee saman asian kuin edellä. Muuttuuko tilanne mitenkään edelliseen verrattuna? Muodostuuko tytölle taas este tämmöseen romanttiseen tutustumiseen?
Kiitos asiallisista vastauksista !
Kuvitelkaa tilanne. Tyttö on ilmottanu jossain treffipalstalla, vaikka deitti.net, ja siihen vastaa poika. He eivät ole kirjotelleet kauaa, vaan tutustumisvaiheessa poika paljastaa ajattelevansa kristillisen arvojen pohjalta. Tällä tarkoittaen "normaali" luterilaista uskoa, ei mitenkään äärijyrkkää ja tiukkaa tai muuta himmeää "lahkolaisuutta". Onko se väistämättä tytölle este syvempään tutustumiseen, jos tyttö itse saattaa vaikkapa uskoa Jumalaan, mutta ei silti pidä itseään "uskovaisena (vieroksun koko sanaa)", mutta omaa muuten suomalaiset hyvät arvot.
2. Kysymys:
Kuvitelkaa tilanne, henkilöt ovat vanhat tutut P ja T. Jos poika ja tyttö ovat tunteneet jo kauemmin ja vaihtaneet ajatuksia vaikka esim. opiskelun lomassa tai sitten kirjeitten muodossa treffi-ilmoituksen johdosta. He ovat tutustuneet toisiinsa jo syvemmin ja huomaavat viihtyvänsä toisten seurassa ja sen jälkeen poika ilmaisee saman asian kuin edellä. Muuttuuko tilanne mitenkään edelliseen verrattuna? Muodostuuko tytölle taas este tämmöseen romanttiseen tutustumiseen?
Kiitos asiallisista vastauksista !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni uskon asioista kannattaa kertoa heti tutustumisen alussa, tapahtuipa se sitten netissä tai muuten. Jos tälläistä asiaa pitää "salaisuutena" ja paljastaa myöhemmin, tyttö saattaa ajatella että asiassa on jotain kovin mystistä ja pelottavaa(?) ja perääntyy, vaikket olisikaan mikään lahkolainen.
Itseäni hieman arveluttaa aloittaa suhdetta itseään "uskovaksi" kutsuvan kanssa, koska tiedän itsestäni, ettei minua seurakunnan toimintaan mukaan saa. -ja luultavasti tämmöinen "uskova" tahtoo myös käsitellä näitä asioita tulevan kumppanin kanssa lopun ikäänsä. Tietenki jos poika olisi ymmärtäväinen, eikä tuomitsisi minun aika vapaitakin ajatuksia uskosta ja jumalasta/jumalista, niin suhteessahan voisi olla erittäin mielenkiintoisia ja herkullisia keskusteluja asian tiimoilta.
Siis, kannattaa kertoa hetimiten.. Jos ne uskon asiat liittyvät arkipäiväiseen elämääsi niin eiköhän se tule esille tutustuitpas sitten netissä tai muuten.
Ihan missä asiassa vaan pätee sama asia kun ollaan tutustumassa uuteen ihmiseen: Alussahan kaikki mitä sanoo saa paljon enemmän painoarvoa. Eli jos heti alkaa puhumaan uskosta, se hyvin nopeasti tulkitaan niin, että se on TODELLA OLENNAINEN osa elämää...
sen pitäisi olla este? tärkeäähän tuollaisissa asioissa on että ei loukkaa toisen mielipiteitä asioista tai yritä muuttaa. hyvät keskustelut siitä saa aikaan.
Niinpä, ei sen pitäiskään olla mun mielestä este. Tietenkii riippuu kuinka syviä mielipide-erot ovat, jos kovin syviä, niin ne alkavat tuntua ehkä myöhemmin esim. lapsen kasvatuksessa. Mutta ei se mun mielestä pitäiskää olla heti automaattisesti este tutustumiseen, aika sitte näyttää, että onnistuuko yhteinen elämä. Se on kumma juttu, että suomalaiset arvostavat kristillisiä arvoja esim. toisten huomioon ottamista, auttamista, uskollisuutta jne. ja lisäksi vielä 80 % ihmisistä sanoo uskovansa Jumalaan, mutta jos toinen kertoo olevansa uskossa niin saman tien tuntuu nousevan karvat pystyyn. Vaikka sanoisin että ajatuserot eivät välttämättä kuitenkaa ole kovin isot arkipäiväisessä elämässä. Ei luterilainen usko tarkoita sitä (ainakaan suurimmalla osalla ihmisistä), että lapsia pitää hankkia niin paljon kun tulee, tai naiset eivät saa kättää minihameita, tai että alkoholin käyttö on kielletty tai mitään muuta kirjaa ei voi lukee ku Raamattua.
Eli kun asiasta kertoo, ei kannata vaan sanoo, että Mä oon uskovainen. Toi ainakin saattaa pelottaa tyttöö.
Kannattaa varmaan kertoo, miten uskoo ja kuinka se vaikuttaa sun elämään ja mitä mieltä sä oot jos toinen ei usko...
Keskustelemalla asiat selviää. Ihan eka treffeillä ei kyllä mun mielestä kannata hirveen syvälliseks ruveta, mutta kyllä se alkutaipaleella kannattaa kertoo.
Ja tää oli vaan mun mielipide.
Vedä kätheen !
Itse olen ollut miltei koko elämäni ajan ateisti (lukuunottamatta tarha-aikoja :P ), mutta en mitenkään vieroksu "normaalia" luterilaista uskoa. Saattaisin ihan hyvin seurustella jonkun uskovaisen kanssa, kunhan ei olisi mikään ääripään uskovainen. Koska kyllähän käsittääkseni Raamattu antaa ihan hyviäkin neuvoja elämään, joten enpä usko että uskonto olisi este suhteelle.
Sitten on niitä hulluja, kuten ne papit jotka hyväksikäyttivät lapsia, mutta se nyt ei varmaan liittynyt uskontoon mitenkään..