Hieman taustaa:
N. 3 v sitten vaimolla oli muutaman kuukauden suhde eronneeseen mieheen. Jäi siitä kiinni sitten ja helvettihän siitä pääsi valloilleen. Syvällä tuli käytyä sen ilmiön vuoksi, erittäin syvällä, niin syvällä ettei kukaan usko ellei itse joudu samaan asemaan. Kerran jopa vierailin tämän "kultapojun" luona, asiallisissa merkeissä, lähinnä tiedustelemassa missä tässä oikein mennään kun vaimosta ei ottanu tolkkua mitä se haluaa elämältään. Kertoi vaimon kanssa pelehtimisen jo loppuneen, kuulemma... ja paskat, tapasivat vielä tuonkin jälkeen.
No, kuinka ollakaan, "kultapojusta" huolimatta, saatiin vaimon kanssa sukset taas kulkemaan samaan suuntaan ja jotenkin tästä on pikkuhiljaa toivuttu. Mutta alitajunta ilmeisesti työstää tuota valtavaa ahdistusta vieläkin, sillä viime yönä näin erittäin elävän unen, jossa olin kolmannen pyörän luona ja vedin tätä lättyyn oikein olan takaa. Ja perusteellisesti. Aamulla herätessä oli niiiin hyvä olo ettei pitkään aikaan...
Ehkä se on merkki siitä että tuo projekti nyt on viimein päätöksessään, ?? Tiedä häntä? Parempihan tuosta oli unta nähdä kuin oikeasti.. ettei lusimaan tartennu lähteä.
Että sellaista. Elämä on kummallista, etenkin naisen kanssa yhteiseläminen.
N. 3 v sitten vaimolla oli muutaman kuukauden suhde eronneeseen mieheen. Jäi siitä kiinni sitten ja helvettihän siitä pääsi valloilleen. Syvällä tuli käytyä sen ilmiön vuoksi, erittäin syvällä, niin syvällä ettei kukaan usko ellei itse joudu samaan asemaan. Kerran jopa vierailin tämän "kultapojun" luona, asiallisissa merkeissä, lähinnä tiedustelemassa missä tässä oikein mennään kun vaimosta ei ottanu tolkkua mitä se haluaa elämältään. Kertoi vaimon kanssa pelehtimisen jo loppuneen, kuulemma... ja paskat, tapasivat vielä tuonkin jälkeen.
No, kuinka ollakaan, "kultapojusta" huolimatta, saatiin vaimon kanssa sukset taas kulkemaan samaan suuntaan ja jotenkin tästä on pikkuhiljaa toivuttu. Mutta alitajunta ilmeisesti työstää tuota valtavaa ahdistusta vieläkin, sillä viime yönä näin erittäin elävän unen, jossa olin kolmannen pyörän luona ja vedin tätä lättyyn oikein olan takaa. Ja perusteellisesti. Aamulla herätessä oli niiiin hyvä olo ettei pitkään aikaan...
Ehkä se on merkki siitä että tuo projekti nyt on viimein päätöksessään, ?? Tiedä häntä? Parempihan tuosta oli unta nähdä kuin oikeasti.. ettei lusimaan tartennu lähteä.
Että sellaista. Elämä on kummallista, etenkin naisen kanssa yhteiseläminen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ajatellut vetäistä turpaan samanlaista "kultapojua" vaimo kysyi mitä se hyödyttää tulee vaan seuraumuksia mutta sanoin että tulisi ainakin hyvä mieli. Työstämme myös vaimon pettämisestä johtuvaa suhdetta ja on se kivikkoinen tie,vaimolla oli vuoden suhde..... eikä sitä tiedä miten jatkossa menee jatkuuko tälläinen peli vai ei mutta aikaa tuntuu menevän sen käsittelyssä.
Kakkosmiehet ovatkin kultapojuja...ei ole tasa-arvoa tässäkään asiassa. Nainen on huora jos toisen mieheen koskee, mutta mies onkin kultapoju jos toisen naiseen koskee.
Vaadin tasa-arvon nimissä, että kakkoset sana pitää poistaa käytöstä ja alkaa käyttämään kultapoju tai kultatytteli nimitystä, tai kullanmuru käy molemmille sukupuolille.
Kakkosnaisen hyvä puoli on siinä, että ei saa turpaansa. Minä ja moni muukin kävisi pieksämässä kakkosmiehen.
En kyllä käyttäisi kakkosesta sanaa kultapoju, vaan pikemminkin turpaanottaja.
Huomasit kai että sana "kultapoju" on lainausmerkeissä... siis oikeastihan tuollainen tyyppi on kuin käki... munii toisten pesiin... siis eräänlainen parasiitti eli loinen.
vastenmielinen nainen vaimona ,hyi helvetti , hän todenäköisesti jatkaa sun selän takana heti ja varmaan koko ajan huoraamista muiden miesten kanssa ,salaa kyllä huolella että et pääse jyvälle asiasta ,sun kannattaa heittää hänet ulkoruokintaan ja etsiä kunnon vaimo itsellesi muuten kärsit loppuelämäsi hänen tekosistan , ei naiseen enään voi luottaa ,kerran huora aina huora se on faktaa .
'vastenmielinen nainen vaimona...'
Siinähän se onkin, kun se ei ole vastenmielinen.. päinvastoin, en voisi parempaa kuvitellakaan, tai no ehkä voisin kuvitella. Mutta yhtä kaikki, naisen kanssa on oltu kimpassa jo yli 20-v ja eihän se liitto näin pitkään olisi kestänyt jos ei olisi ollut kumminkinpuolista tunnetta. Siis aina viime vuosiin saakka, jolloin hänelle tuli jokin kummallinen elämänvaihe ja siitä seurauksena tuokin mitä ylinnä jo kuvailin.
En usko että hänellä enää on niitä taipumuksia, tein asian sen verran selväksi ettei toista kertaa sitten enää tule. Tai jos tulee se on sitten kantapäät vastakkain saman tien. Mutta vannomatta paras... ei kait sitä ikinä mistään täysin varma voi olla. Nyt vaikuttaisi ainakin jo paremmalta tämä meidänkin elämä, ei enää ahdista se kriisi.
Niin, sanoin kyllä vaimolle silloin että silvuplee, hän on hyvä ja vaihtaa parempaan sitten kun elkeet on sitä luokkaa. Mutta ei näköjään sitten vaihtanutkaan, eikä tuo kultipojukaan tainnut huolia.. ??
annat vaimollesi. Minun ex-mieheni ei ymmärtänyt ei puhettakaan, saatikka sen että anteeksi olisi antanut. Meillä vatvottiin asiaa vuoden verran eikä siitä seurannut muu kuin avioero.
Minä olisin ollut valmis olemaan vielä naimisissa mutta hän ei omien sanojensa mukaan olisi pyvtynyt luottamaan minuun.
Erostamme on kulunut jo sen verran aikaa että tässä on kerennyt itsekin rehellisyyden nimissä toteamaan sen että jos olisi ollut niin, että minua olisi petetty, niin olisin ollut aivan saman luottamuspulan kanssa eroa hakemassa.
Toivottavasti teilla kaikki onnistuu ja jos ei niin elämä kantaa siitä huolimatta, ainakin minua se kantaa eikä tuo exkään kovin onnettomalta vaikuta omassa elämässään.
Niin... anteeksiantamisen edellytys on että hyväksyy asian. Ennemmin ei voi antaa anteeksi, ei ennen kuin on pystynyt siihen hyväksymiseen.
En tiedä, onko pitkässä suhteessa (tai lyhyemmässäkään) mahdollista edes se, että pystyy hyväksymään toisen tekemän suurimman loukkauksen, siis pettämisen???
Minun on ollut pakko jotenkin nielaista se asia että olen pystynyt jatkamaan elämistä saman naisen kanssa. Ihan helppo rasti tämä ei ole ollut, moni olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan. Ja niin näyttävät heittävänkin nykyään.
Lienen sen verran vanhakantaisen ajatusmaailman omaava yksilö, että pyrin ratkaisemaan ongelmat tavalla tai toisella. Sen sijaan että jättäisin sen ongelman (tässä tapauksessa naisen) taakseni ja keskittyisin tulevaisuuteen. Ehkä pelissä on kuitenkin niin paljon, elettyä elämää ja hankittua omaisuutta, ettei ihan helpolla ole valmis luopumaan kaikesta siitä vaan. Viisasta tai ei, näin tää homma nyt vaan etenee. Joku toinen olisi tehnyt toisenlaisen ratkaisun tälläisessa tilanteessa, minä näin.
Mutta toivotan kaikille petetyille etenkin erittäin paljon sitä kuuluistaa paistetta risukasaan, elämässä tulee kolhuja joskus liikaakin. Mutta elämä jatkuu, tavalla tai toisella, ihmissuhteista riippumatta tai juurikin niitten ansiosta ;=)
"Minä olisin ollut valmis olemaan vielä naimisissa mutta hän ei omien sanojensa mukaan olisi pyvtynyt luottamaan minuun. "
Kannattiko?
Minä kyllä kävisin vetämässä turpaan. Suomessa ei pahoinpitelystä tule yhtään mitään, minä sen tiedän kun sen verta usein olen joutunut itseäni puolustamaan ja koskaan ei ole edes oikeuteen asti menty.
Sää selvitit hienosti tilanteen ja siitä kaikki kunnia sulle,Mulla oli vähän eri tilanne kun ajatellaan sitä pettämis puolta,mulla oli sen aikanen tyttöystävä joka makas puolenkylän ukkojen kanssa,tarkottaa naimisissa olevien kanssa ja jos mää olisin ruvennu tappamaan niitä kaikkia niin olisin ollut historian kirjoissa!!!!!!!!!!!!!!PS.
M
ulla oli TYTÄR tän NAISEN kanssa!!!!!!!!!
PS.Nyt menee elämä hienosti olen oppinut.!!!!!!!!!!!!
mitä oot oppinu? mulla sama tilanne nyt?