Tulinen lyhyehkö rakastuminen, jonka mies päättää häviämällä hiljaisuuteen (ei vastaa puh)ja tekstiviestiin vastaa, että suhde on loppunut. Mitä tälläinen kertoo miehen psyykkeestä? Mitään ihmeellistä ei liittynyt edeltävästi. Mielestäni aika outoa, ettei voi keskustella asiasta kasvotusten. Aikuisia sentään ollaan. Toisaalta pidemmän päälle elämä näin ailahtelevaisen ihmisen kanssa voisi olla jopa vaarallista. Mitä olette mieltä?
Ei halua keskustella
suhteen loppumisesta
121987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän tuo kertoo siitä toisesta enemmän kuin sinusta. Parempi unohtaa tuollaiset...
Eipä sille voi oikein mitään tehdä jos mies on niin kylmä, ettei osaa ajatella toisen ihmisen tunteita. Sellaisia tulee joskus elämässä vastaan ja seuraavalla kerralla sitä oppii jo tunnistamaan, kuka osaa ajatella hieman hienovaraisemmin. Suhteen lopettaminen kuin seinään on pahinta, mitä voi kokea. Jää epävarmuus ja inhottava tunne, kun ei tiedä miksi homma meni niinkuin meni. Jotkut miehet osaavat jopa kertoa, mitä tapahtui, toiset eivät. Näitä sattuu..
Kun luin näitä viestejä, tuli tavallaan helpottunut olo, etten ole yksin. Yhtä sitä vain miettii - mikä on näin käyttäytyvien miesten motiivi? Alkaneessa suhteessa (minun tapauksessani suhde kestänyt 3kk)kaikki toimii ensin aivan ihanasti. On paljon puhuttavaa, soitellaan, tekstitellään ja meilaillaan usein. Ja sitten kaikki hiipuu. Itse ehdin kiintyä jo kovastikin tähän mieheen ja kertoa itsestäni paljon asioita, joita ehkä ei olisikaan pitänyt. Kun kysyin suoraan häneltä sitten kerran, että missä mennään tämän suhteen kanssa; oletko ihastunut, rakastunut tai ylipäätään mitä tunnet minua kohtaan, tulikin aika hiljaista. "Kyllähän sinä olet aika tärkeä henkilö minulle..."Mutta siinäpä se sitten olikin. Harmittaa että on pannut niin paljon energiaa tähän kolmeen kuukauteen. Minä ainakin olin täysillä tässä mukana..Minä en tällaista "peliä" osaa, kyllä tämä vakavaksi vetää.
Sivusta heitän kommentin, että tällaiset miehet eivät ole vielä itsenäistyneet täysin ja ovat mamiksia. Säälittävää, mutta anna olla ja etsi mies, joka on mies eikä pikkupoika.
Olen mies ja olen kokenut aivan saman kohtalon kun elämäni rakkaus ilman mitään varoitusta lopetti tai oikeastaan jätti suhteen. Keskellä yötä sain puhelun jossa x:sä humalassa haukkui,kirosi ja syytti asiosta joilla ei ollut päätä eikä häntää. Soitin seuraavana päivänä mutta siihen ei vastattu, tuli viesti "älä soita, en vastaa kuitenkaan" Puoli vuotta kesti kunnes sain viestin "Ei olla yhdessä enää"
En tänäpäivänäkään tiedä mitä tapahtui tai mitään sen enempää.
Kyllä ne naisetkin sen osaa
Yli kaksikymmen-vuotinen avioliitto purkautui vaimon pettämiseen. Koskaan avioliiton aikana tai eron jälkeen en ole saanut kuulla mitä olen tehnyt väärin.
Minulla samanlainen tilanne. Olen keskustellut eri ihmisten kanssa asiasta ja yksi psykologi ja yksi psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että olen kohdannut narsistin. Mies ei välitä toisen tunteista, vaan on kylmä.(Alussa oli hyvä puhumaan ja antamaan lahjoja, mutta ne voivat olla täysin teennäistä) Tulkinta voi olla väärä, mutta se voi pitää paikkaansa. Esim. yhdellä naisella oli ollut suhde samantyyppisen miehen kanssa ja kävi niinkuin kävi - ei yhteydenottoja eikä selvitystä, miksi. Puolen vuoden päästä selvisi, että tällä miehellä oli ollut toinen nainen samanaikaisesti.
Tunnetasolla se on todella hirveää, ettei toinen voi puhua. Se on vallankäyttöä ja alistamista. Jos on toinen nainen, niin sen voi sanoa. Totuus on parempi tuoda julki. Nimenomaan tällaisen ailahtelevaisen ihmisen kanssa elämä voi olla jopa vaarallista. Juuri nämä ammatti-ihmiset kertoivat, että tämän tyyppinen ihminen voi mustasukkaisuudessan ja vihassaan jopa tappaa. Näitä uutisiahan saa lukea iltapäivälehdistä. Ehkä tämä oli liioiteltua, mutta kannattaa olla terveellä tavalla varovainen. Ei kannata pitää yhteyttä. Jos hän soittaa, hän ei halua puhua tunteistaan vaan jotenkin käyttää hyväksi palveluksien tai seksin kautta esimerkiksi. Ole varovainen. Jos suututat hänet, hän voi olla vielä ilkeämpi. Minun tapauksessani hän ei kestänyt minkäänlaista itseään kohdistuvaa kritiikkiä. Ihan puolihuolimattomasti tokaisin jotain ja muutenkin olin koko ajan tosi tarkka, etten loukannut tai mitenkään olisi arvostellut, koska olin häneen ihastunut/rakastunut. Hän loukkaantui aivan tavattomasti yhdestä puolitokaisusta ja minua hän kyllä arvosteli monestakin asiasta.
On parempi vain olla välinpitämätön. Tuollainen käytös ei ole terveen aikuisen käytöstä. Se on tunnevammaisuutta ja johtuu esim. lapsena vaikesta koetusta asiasta, esim. on lapsena hylätty (isä tai äiti on jättänyt) tai kotona on ollut muuten kylmää ja tunteetonta. Unohda se mies!
epäilin jotain tälläistä. Olin ajatellut itsekin, että hän halusi kokeilla valtaansa. Kerroin hänelle nimittäin jo parin viikon kuluttua tämän tulisen suhteen alussa, että tämä on liian ihanaa ollakseen totta.(eihän se ollutkaan, oma sisäinen varoituskelloni siellä vain hälytti)
Ja nimenomaan huomasin että hän loukkaantui suunnattomasti ihan satunnaisesta pienestä tokaisusta, jota normaali psyykkeen omaava ihminen kyllä osaa käsitellä. Taustalla tällä miehellä kyllä on vaikeita lapsuus/nuoruustraumoja, joten toisaalta en ihmettele, että oirehtisi edelleen.
Tekstisi oli lohduttava ja helpottava. Kyllä tästä palstasta on toisinaan todellakin hyötyä.Kiitos kultaisesta neuvostasi, se todellakin oli sitä!
löytää kohtalotoveri ja antaa kultainen neuvo, kun sellainen kerrankin sattui olemaan. Meinasin pistää suhteen poikki muutaman tapailun jälkeen, kun oli olo, että kellot vain kumajavat sisälläni, mutta hän sai pääni käännettyä.
Jos miehen äiti tai isä on jättänyt perheen, niin kannattaa kysyä/ottaa selville heti suhteen alussa a) Kestätkö kritiikkiä? b) Oletko käynyt terapiassa ? c) Millä tavalla edelliset suhteesi ovat päättyneet? d) Minkälainen on äitisuhde? e) Minkälaiset ovat muut perhesuhteet? f) Miten purat vihaa?
Niistä selviää paljon!!! Jos äiti esimerkiksi ihannoi ja pitää huolta/manipuloi/ohjaa/määräilee sairaalloisella tavalla aikuista poikaansa/aikuisesta pojastaan, niin tällainen mies ottaa tasan tarkalleen sellaisen naisen, jota pystyy alistamaan. Minulle kävi niin, että tuli hyvin hienovaraisia muotoja hänen käyttäytymisestään ilmi, että suhteemme olisi päättynyt katastrofiin, jos se olisi jatkunut. Hän olisi ensinnäkin varmasti pettänyt, koska en kuitenkaan olisi aina jaksanut kehua ja kannustaa häntä päivittäin ja hän olisi kostanut minulle huonotuulisuuteni ja etsinyt "piristäjän" itselleen. Eli hän olisi tilaisuuden tullen pettänyt. Sitten hän olisi huomautellut ja nälvinyt kaikista virheistäni ja hienovaraisesti vittuillut pukeutumisestani, kun en pukeudu niin hyvällä maulla kuin hänen armaat sukulaisnaisensa. tai jotain muuta vastaavaa. Sitten minulle olisi tullut huono olo, että "voi, voi, kun en kelpaakaan ja mikäköhän minussa on vikana..." Ja jätkä on täysi egosentrinen pikku (sanonko mikä...)! Olisin itkenyt hänen kanssaan. Hän olisi siis ottanut minusta kaiken energian, mutta ei olisi antanut mitään takaisin. Kymmenen vuoden päästä olisin ollut itsemurhan partaalla oleva näivettynyt ja katkeroitunut, kuiviin imetty nainen.
Jos äidille ei pysty sanomaan takaisin, niin tyttöystävää itketetään. Jotkut äidit pilaavat kasvatuksellisesti poikansa, että pojat saavat moraalisesti täysin väärän mallin. Ja tulevat tyttöystävät/vaimot/äidit joutuvat tästä kärsimään. Ja se on ihan hirveää menoa. Onneksi pääsit nyt eroon.
Sinkut osiossa oli linkkivinkki Varokaa psykopaatteja. Luin linkin tarkkaan ja siellä oli kuin kopioitu kuvaus tästä treffailemastani miehestä. Siellä oli mainittu mm. "Kannattaa olla erityisen varovainen aina, jos uusi tuttavasi vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta" ja juuri näinhän ajattelin. Jatkuu:"Ihmisten kokeminen esineiksi selittää lieron käsittämättömän tunnekylmyyden. Heti kun apurista ei ole hyötyä, liero dumppaa hänet kuin rikkoituneen pölynimurin ja hankkii tilalle kymän rauhallisesti uuden". Oli aika mielenkiintoinen kirjoitus.Olen todella helpottunut, että pääsin miehestä eroon.
minulla oli lyhyehkö suhde. Katkaisin sen hänen juomisensa takia. Nyt hän takertuu minuun (vuosi eron jälkeen) ja soittelee, selittää rakastavansa. En halua jutella, en pitää minkäänlaista yhteyttä. Jos suostuisin, tulkitsisi hän sen kuitenkin vastaukseksi tunteisiinsa. Kun olin vielä hänen kanssaan yritin puhua tilanteesta, selvittää sitä ja kävin perheterapeutillakin, mutta hän ei halunnut osallistua. Lopulta luovutin ja aloitin oman elämän. Nyt en vastaa enää soittoihin... Kyseiseinen ihminen sairastaa alkoholismia ja läheisriippuvuutta. Sinulla ei samoja vaivoja liene, mutta ehkä exäsi tulkitsee sinua väärin ja kokee keskusteluntarpeesi jollain lailla takertumiseksi. Ikävää! Kyllähän asioista pitäisi pystyä puhumaan, jos kyseessä on kaksi aikuista ja takertumatonta ihmistä. Onnea matkaan!
Minulla oli jopa 7 vuoden suhde, joka päättyi siihen, että minä uuvuin perheeseen kohdistuvasta harmista. Kaveri ilmoitti jossain vaiheessa, kun itkin uupumustani, että kun enää ei ole kivaa. Hänellä oli kivaa, kun meillä meni hyvin, mutta heti kun tuli vastoinkäymisiä, en enää ollutkaan kiva. Eräänä päivänä sitten hän lähti kun kyselin, etteikö meidän suhde etene ollenkaan, olemmehan jo vuosia viettäneet viikonloppusuhteessa ja olemmehan jo keski-ikäisiäkin. Soitin hänelle ja hän sanoi, että häntä ahdistaa. Minä olin lapsineni ahdistava näemmä. Sen jälkeen ei hänestä ole kuulunut mitään. Minä ja lapseni annoimme nämä vuodet hänelle hänen kaipaamaansa rakkautta ja välittämistä, mitä hän ei oman kertomansa mukaan ollut saanut koskaan avioliitossaan, joka oli purkautunut jo ennen meidän tapaamista.
En mielestäni lasteni kanssa ole ansainnut tämmöistä kohtelua. Kun ei ole kivaa, heitetään nurkkaan kuin vanha rukkanen. Meidän tilanteessa olisin kaivannut sitä lohduttavaa olkapäätä, enkä lisää surua ja murhetta tämmöisestä hylkäämisestä. Ja vielä katsella lapsen ikävää ja surua. Olihan tämä kaveri ollut hänen elämässään puolet. Lapsi kyselee, että johtuiko hänestä. Saada sitten lapsi uskomaan, murkkuikäinen kun miettii asioita.
Jonkinlaista selitystä ja anteeksipyyntöä olisin ollut vailla, mutta sitä ei nähtävästi koskaan tule. Näin me ihmiset olemme erilaisia.