koskaan miettineet miten pettäminen vaikuttaa teidän lapsiinne tai sen kenen kanssa petätte lapsiin. Minusta aivan liian vähälle huomiolle on tämä asia tällä palstalla jäänyt. Älkää pettäjät pitäkö lapsia niin tyhminä ettei ne muka vaistoa kun perheessä on jotain pielessä. Mutta mitä tekee pettäjä äiti tai isä, se korjaa perheen ja lapsen tilannetta pettämällä lisää. Ei ihme että monista lapsista tulee häiriintyneitä.
Oletteko pettäjät
karppa
211306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
minkälaisia lapsia kasvaa perheissä joissa riidellään, nimitellään, hakataan, ryypätään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, mitätöidään toinen vanhemmista, ei anneta mallia rakastavista vanhemmista, ei vietetä lasten kanssa yhteistä aikaa?
Pettämisestä lapsi ei edes tiedä, ellei vanhemmat sitä kerro.
kakkosen lapset jotka ovat varmasti usein kotosalla kun ukkomies tulee äiskän makuhuoneeseen vähän touhuilemaan...ja lähtee sitten suoraan sieltä makuhuoneesta hetkosen kuluttua...
Kyllä ne lapset tajuaa mitä se äitikulta siellä touhuaa...
Millaiset jäljet se ilmaisen bordellin pyörittäminen jättää kakkosen lapsiin...
Ainakin he oppivat loistavan naisen mallin pienestä pitäen...
aina kyse ei ole vaan seksistä, itse olen ns. kakkonen varatulle miehellle, ja teemme yhdessä paljon muutakin kuin sekstailemme, eli mies ei vaan ilmaannu kotiin ja katoa kanssani makuuhuoneeseen. Itselläni on alle vuoden ikäinen lapsi, joka tietenkin on miehen nähnyt useita kertoja ja olemme yhdessä puuhanneet kaikenlaista, käyneet monissa paikoissa, miehellä on myös samanikäinen lapsi jotka usein leikkivätkin keskenään. Seksiä harrastamme miehen kanssa vain ja ainoastaan kun lapseni on nukkumassa, ja vielä eri huoneessa. Joten lapsi tuskin mitään traumoja saa.
Mistä lapsi voisi tietää onko kyseessä perheellinen mies vaiko äidin poikaystävä? Mitään bordellia ei tässä talossa pyöritetä, jos täällä joku mies käy niin aina se yksi ja sama.
"minkälaisia lapsia kasvaa perheissä joissa riidellään, nimitellään, hakataan, ryypätään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, mitätöidään toinen vanhemmista, ei anneta mallia rakastavista vanhemmista, ei vietetä lasten kanssa yhteistä aikaa? "
Tapahtuuko tällaista todennäköisemmin perheessä jossa
a) ei petetä
b) petetään ?
Minä voin luvata, että sinä päivänä kun minut petetään, väkivalta astuu parisuhteeseen.
"Pettämisestä lapsi ei edes tiedä, ellei vanhemmat sitä kerro."
Kyllä lapsi vaistoaa sen surun mitä pettämisestä seuraa.
Itse seurustelen ihmisen kanssa, jonka perhe hajosi pettämiseen. Sanonpa vaan että sen kyllä huomaa.
Ei ole olemassa todennäköisyyksiä. Pettämistä on hyvissäkin perheissä. Johan täälläkin voit lukea että vaikka kaikki on hyvin ,niin siitä huolimatta petetään.
Omat vanhempani eivät pettäneet mutta voisin kertoa minkälaisia lapsia kasvoi :
perheessä joissa riideltiin ja riidellään yhä, nimitellään, hakataan lapsia, mitätöidään toinen vanhemmista, ei anneta mallia rakastavista vanhemmista, ei vietetä lasten kanssa yhteistä aikaa?
Ennevanhaan etenkin lapsia säästeltiin näiltä. En tiedä onko se sitten parempi, että asioita peitellään ja salaillaan. Eniten lapsiin koskee se, jos asioita ei ratkaista rakentavasti puoleen tai toiseen. Yksityiskohtia en soisi kenenkään lapsen olevan kuulemassa. Ne ovat aikuisten välinen juttu.
miehen ilmainen pordelli...
Ja ei yksivuotias vielä ymmärrä...mutta kunhan vähän kasvaa niin alkaa jo tajuta mitä ympärillä tapahtuu...
Oletko tosiaan niin säälittävä yksinhuoltaja ettet tuon parempaan suhteeseen kykene...
Kaikki kunnioitus niille yksinhuoltajille jotka onnistuvat luomaan normaalin ihmissuhteen...
vielä leikkivät keskenään! Etkö itse ymmärrä miten sairasta touhua! Ei riitä että panetat ukkomiehellä itseäsi, vielä sotket lapsetkin siihen soppaan! Häpeä, narttu! Täytyy olla jo puutteessa ja kovassa.
vaihoehtoja vain kaksi:
a) perheet, joissa ryypätään, hakataan ums. äseken luettelemisiasi
b)perheitä, joissa petetään???
Minänäen sellaisenkin vaihtoehdon,. että väkivaltaisesta liitosta erotaan, ja ollaan vapaana sen aikaa, että toipuu ja kunnes löytää vapaan rakkauden. Jotkut tietysti pelkäävät olla yksinhuoltajina ja /tai sinkkuina, mutta mun mielestä ihminen ei ole valmis terveeseen parisuhteeseen, ennen kuin on oppinut olemaan itsensä kanssa...
selittää miten haluaa, mutta tosiasia on se, että jos pettää, niin kyllä siinä pettää myös lastaan. M
enkää pettäjät kysymään esim. teini-ikäiseltä lapselta mitä se tykkää äidin tai isän salarakkaasta. Eli mustaa ei saa valkoiseksi, vaikka kuinka selitätte.
En pysty omassa elämässäni ehkä koskaan luottamaan 100% miehiin.
En ollut tarpeeksi hyvä syy isälleni olla meille uskollinen.
Kunnioitin miestä, jota ei edes ollut olemassa.
(Miestä joka ei huijaa tai valehtele).
Eli minua harhaanjohdettiin koko lapsuus elämäni.
Kun asia minulle vähän vanhempana valkeni...sai isäni jäädä haluineen yksinään.
En halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan.
Olkoon vehkeensä kanssa ihan rauhassa minä en valehtelijaa elämääni kaipaa.
Nykyistä miestäni rakastan yli kaiken, mutta pystynkö isäni takia luottamaan koskaan 100%?
Tuskin, pelkään taas rakastavani vain mielikuvaa miehestäni enkä oikeasti miestäni...(siis jos on myös pettäjä).
Siinä jo aikuisen lapsen mielipide.
Oletteko siis pettäjät valmiita siihen, ettei lapsenne annakaan anteeksi vaikka puoliso antaisikin!!!???
Haluetteko, että lapsillenne ei ehkä koskaan tule tasapainoista liittoa, koska epäilee kumppaniaan ja vain TEIDÄN touhujenne tähden?
Juuri tälläisiä tapauksia tarkoitan, kun vanhemmat viis veisaavat lapsistaan. Voimia sulle ja kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi.
En halua väheksyä kokemaasi. Siinä on pureksimista pitkäksi aikaa.
Ikävä vain että elämään kuuluu myös se kasvun vaihe, kun omat vanhemmat ymmärtää vajavaisiksi ihmisiksi. Se koskee, eivätkä kaikki kestä sitä. Silloin saa olla vihainen.
Viimeisessä kohdassa olen kuitenkin eri mieltä. Nyt kun sinä olet aikuinen, sinä olet se joka päättää omista arvoistaan sekä teoistaan. Suhteen tasapainoisuus on siis sinusta kiinni, ei vanhemmistasi. Eli sinä päätätnyt, jatkatko epäilyäsi vai muutatko suuntaa.
Tämä maa olisi täynnä tasapainottomia ja ongelmaisia jos vanhempien teot vaikuttaisivat niin paljon. Omat vanhempani ovat olleet "oikein", siitä huolimatta meillä sisarukseni kanssa on ollut ongelmia. Eli jos sinulla ei olisi tuota kokemusta, se voisi olla joku muu - kenties vieläkin pahempi.
Ole rohkea ja ala elää omaa elämääsi!
nimenomaan lasten vuoksi. Olemme molemmat perheellisiä, kouluikäiset lapset. Rakastuimme oikein kunnolla toisiimme ja pidimme salasuhdetta puolitoista vuotta. Se kävi aina vaan vaikeammaksi, nimenomaan lasten vuoksi. Omatunto painoi ja minusta tuntui, että petän nimenomaan lapseni. Minua hävetti oma itseni, koin olevani huono äiti salasuhteeni vuoksi. Lopulta saimme lopetettua suhteemme. Kauhea ja raastava ikävä jäi. En ole koskaan rakastanut miestäni, kärsin avioliitossani joka päivä ja joka hetki. Seksi aviopuolison kanssa sujuu, kun pidän silmät kiinni ja suljen itseni tilanteen ulkopuolelle. Tätä on luvassa seuraavat kolkyt vuotta, mutta silti: lapsillani on ehä perhe, he olisivat varmaan alkaneet vihata minua, jos olisin rikkonut perheen. Mieheni vaikuttaa tyytyväiseltä, joten perheessä on vain yksi onneton. Jos olisi tullut ero, olisi ollut kolme onnetonta ja yksi onnellinen. Näin tämän asian tarkastelen, järjen ääni voitti.
naimisiin, jos et rakasta, etkä ole koskaan rakastanut miestäsi???
Vaikea uskoa, että liittosi olisi järjestettykään näin nykypäivänä ja tässä maassa???
Eivät kaikki mene naimisiin rakkaudesta. Kyllä monet menevät naimisiin, kun on sopivassa iässä ja sopivan tuntuinen kumppani löytyy. Pidin kyllä miehestäni ja ajattelin,että kiinnyn sittenlisää ajan kanssa. Hän puolestaan oli kovasti rakastunut minuun ja on koko ajan tietänyt, etten ollut silloin häneen rakastunut. Hän halusi silti mennä naimisiin kanssani, joo, eivät ne tunteet mene suhteessa aina tasan.
siis petit miestäsi ja nyt jatkat perheesi pettämistä. minusta olisi kamalaa jos mieheni jäisi minun kanssani jatkamaan elämää vaikka tunteet olisi toisaalla. hänen pitäisi laittaa silmät kiinni kun "panisi" minua.
minusta petät siis nyt pahiten. uskon että lapsesi vihaavat sinua enemmän kun heittäydyt marttyyriksi ja uhraat elämäsi heidän vuoksi.
lapsesi hyväksyy erosi aivan takulla. vanhempien onni on myös lapsille tärkeää kun he rakastavat vanhempiaan.
nyt petät ihan kaikkia osapuolia. lapsesi kasvaa ja alkaa elämään omaa elämäänsä. mitä jää sinulle? lisäksi jos et jaksa olla tasapainoinen ja hyväntuulinen mukava äiti niin ei edes lapset tule käymään kun ovat kotoa muuttaneet.
ehkäpä miehesikin tulee järkiinsä ja löytää oikean rakkauden. mitä jää sinulle ???
Minkä takia mennään naimisiin ja tehdään lapsia ihmisen kanssa jota ei rakasteta?
Tuskin miehesikään on onnelinen suhteesanne , kyllä sen toinen vaistoaa jos toinen ei ole mukana.
Onko onneton parisuhde, hyvä koti lapsille?
Olisiko liikaa vaadittu, että olisit miehellesi rehellinen? Hän saisi oikeasti valita. Eihän kukaan halua olla toisen rasitteena loppuelämää.
Oikea rakastettusiko odottelee edelleen päätöstäsi? Toisenkin perheen elämä voi olla jo epävarmuuden vuoksi pilalla.
vaikka lapset eivät tietäisi, lapset aistii kun vanhemmilla ei ushteessaan ole kaikki hyvin.
perheen onnni perustuu paljon äidin ja isän suhteen hyvinvoinnille
Jos joku huonossa parisuhteessa elävä hakee puutteessaan pelkkää panoseuraa, ei siinä kukaan mieti mitään panoseuran lapsia, tai panoseuran puolisoa. Eihän siinä ajatella edes omaa puolisoa. Se on biologiaa ja siinä mietitään sitä että saadaanko seksiä? yksinkertaisesti !
Se on totta, että kyllä lapset kärsivät enemmän näistä "kulissiavioliitoista" kuin siitä, että vanhemmat eroaisivat, mutta enemmän tuntuu olevan vallalla tämä avióliiton väkisin koossa pitäminen, jossa kaikki voivat loppujen lopuksi huonosti. Puhutaan/perusteella aina, että olemme yhdessä lasten takia, tämä on mielestäni aikuisten itsekkyyttä, kun ei itse uskalleta tehdä ratkasuja.
Kun olen seurannut näitä keskusteluja, tuntuu että "äitien" aika menee täällä puolustautuessa kakkosia vastaan ja päin vastoin.
Onko niin, että meillä avioliitosta on tehty instuutio ja se pidetään vaikka väkisin pystyssä?
Vai onko syynä avioliittojen väkisin pystyssä pitämiseen se, että mitähän muut sitten meistä ajattelevat?
Itse olen eronnut jo vuosia sitten ja en koe/ole kokenut olevani huono ihminen ja lapsistakin on kasvanut tasapainoisia aikuisia, erosta huolimatta. Eiväthän ne lapset vanhempiansa menetä vaikka ero tulee.