Hei,
Olisi mukava tietää kuinka moni täällä on löytänyt "elämänsä rakkauden" Espanjasta? Avopuolisoni on espanjalainen ja olemme seurustelleet jo viisi vuotta. Olen asunut jo kolme vuotta hänen kanssaan Espanjassa. Olen täysin rakastunut häneen ja tähän maahan. Millainen on teidän tilanteenne? Onko tullut esiin suuria kulttuurieroja? Oletteko opiskelleet toinen toistenne kielet?
Olisi mukava tietää kuinka moni täällä on löytänyt "elämänsä rakkauden" Espanjasta? Avopuolisoni on espanjalainen ja olemme seurustelleet jo viisi vuotta. Olen asunut jo kolme vuotta hänen kanssaan Espanjassa. Olen täysin rakastunut häneen ja tähän maahan. Millainen on teidän tilanteenne? Onko tullut esiin suuria kulttuurieroja? Oletteko opiskelleet toinen toistenne kielet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myös minun elämäni rakkaus on espanjalainen. Olemme pitäneet kolme vuotta yhtä, vaikka asumme eri maissa, lähinnä minun opiskelutilanteesta johtuen. Onneksi lomat ollaan voitu nähdä ja tälläkin hetkellä olen Espanjassa ja kohta voin muuttaa tänne pysyvästi. Poikaystäväni on mitä kultaisin mies monine hyvine puolineen.
Mitään suuria kulttuurieroja ei ole tullut vastaan. Toki täällä selvästi on perhe ja suku todella tärkeä, mutta mielestäni se on plussaa. Olen opiskellut espanjaa kolme vuotta ja koko ajan lisää ja lisää. Lähinnä käytännössä on tullut opeteltua. Nykyään voin katsoa esim. elokuvia espanjaksi ja suhkot hyvin ymmärrän.
teidän nuorten rinnalla. Olen ollut naimisissa 38 vuotta jo ihanan Españalaisen mieheni kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään kultturieroja. Olemme aina asuneet españassa, ja ihanaa onnellista elämää olen saanut hänen kanssaan elää, toivon Luojan suovan vielä paljon hyviä yhteisiä vuosia edelleenkin.
Toivon teille molemmille paljon onnea yhteiselle taipaleelle con sus parejas Españoles.
Oii, miten ihana lukea, että noin hyvin on mennyt. :)
Uskon elämän läpi kestävään rakkauteen, sillä esim. omat vanhempani ovat olleet aviossa lähes 25 vuotta. En ikinä kuitenkaan arvannut, että löytäisin elämäni miehen näin nuorena (olen yli 20v.). Niin vain kävi sattumalta, mutta siitä sattumasta olen erittäin iloinen!
Yo tambien espero mucha suerte a tu vida! :)
Hienoja kokemuksia. Olisiko teistä joku joka puhuu espanjaa
kiinnostunut keskustelemaan ja ehkä hieman neuvomaankin
sähköpostitse minua joka olen opiskellut espanjaa vasta puoli vuotta.
[email protected]
Olen löytänyt elämäni rakkauden Espanjasta, hän ei tosin ole espanjalainen, lähden ensi viikolla matkalle ja suunnittelemme häitä...talo on vuokrattu ja työpaikka minullekin haussa.
Avopuolisoni on espanjalainen ja ah niin komea. Rakkautemme kukoistaa upeasti ja vietämme mitä ihaninta elämää täällä Espanjan andaluciassa. Alussa puhuimme keskustelumme englannilla ja viimeiset pari vuotta espanjaksi. Suomea mieheni opiskelee pikkuhiljaa, mitä ehtii työltään. Kulttuurieroja ei meillä ole ollut vaan ajatuksemme ja tapamme tehdä asioita menevät täysin yksiin. Opiskelen ja teen töitä Espanjassa joten on nuo Espanjalaiset ihmiset tulleet tutuksi enemmänkin ja olen vain todennut että päätökseni tulla Espanjaan oli todella hyvä. Kihloissa olemme olleet nyt 4 vuotta ja olemme ostamassa yhteistä asuntoa vihoin ja viimein, oltuamme monta vuotta vuokralla.
Mies on toki mahtava, ja minäkin kuulemma "estupenda", mutta...Toivon että hänen epäröintinsä syynä ei nyt kuitenkaan ole rakkaudenpuute, vaan vaikkapa joku ohimenevä kriisi!
Asumme Espanjassa ja puhumme keskenämme espanjaa. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta.
Kulttuurieroista puheenollen, olemme kahdesta eri kulttuuripiiristä, eroja siis on, johtuen katolisuuden ja luterilaisuuden eroista, kielellisestä ilmaisusta (espanja ei milloinkaan tule olemaan äidinkieleni!)ja...ilmastosta (luonto muokkaa mieltä).
Vaikka kumpikaan meistä ei ole kovin uskonnollisia, olemme kuitenkin saaneet tahoillamme uskonnollisen kasvatuksen. Katolisen takaraivossa on tietty rentous, koska hän voi halutessaan saada syntinsä anteeksi vaikka joka päivä...meikkiksen takaraivo vääntää enemmän hampaat irvessä viimeistä tuomiopäivää odotellessa...!
Toisena hyvin yleisenä esimerkkinä vaikkapa suomalaisten yhteisöllinen asenne sosiaalipolitiikassa, mikä eroaa aika lailla "piiri pieni pyörii" perhe- ja ystävyyssuhteiden Espanjasta. Eli siinä missä suomalainen ajattelee yhteisön etua, espanjalainen ajattelee perheensä etua. Tekisi mieleni sanoa, että Zapateron sosiaalipoliittiset uudistukset (ennen perusteellista verotusuudistusta!) ovat vähän kuin "helmiä sioille", sillä tämän maan kansalaiset eivät yksinkertaisesti toimi kuin nyt vaikka suomalaiset yhteisönä. Edelliseen liittyen perheenjäsenistä ja ystävistä huolehditaan aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa.
Valtion poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta puolitoimimattomuudesta huolimatta viihdyn Espanjassa, pidän katolisesta yhteisöllisyydestä ja rentoudesta. Ja niin, olen rakastunut, toivottavasti siis vielä saisimme tuon parisuhteen kulkemaan!!
Toivon onnea kaikille kanssasisarille ja -veljille!