Emme ole enää työkavereita, mutta ajattelen sinua paljon. Riudun suorastaan ikävästä. En tiedä miksi et poistu ajatuksistani. Luulin, että välillämme oli vain ystävyyttä tai kenties ihastumista ystävinä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että taisi sittenkin olla enemmän. Olemme molemmat varattuja ja tahdommekin olla, mutta silti mietin tunteitani sinua kohtaan jatkuvasti...
Tuntuu oudolta, kun et ole enää elämässäni. Kaipaan ihanaa huumorintajuasi, nauruasi, hassuja ilmeitäsi ja pelleilyäsi. Meillä oli tosi hauskaa töissä. Toit ilon päiviini.
Kanssasi oli ihana keskustella, koska tiesin, että myös kuuntelit minua. Seurassasi oli helppo olla oma itsensä. Nautimme toistemme seurasta, tiedän sen ja työpäivät lensivät vauhdilla.
Olen ottanut yhteyttä, mutta sinä et. En edes tiedä miksi olen ottanut yhteyttä...Aluksi se oli minusta ihan luonnollista, ystävänä. Kuitenkin koska et vastaa viesteihin - tajuan miten pettynyt olen. Mietin että toivonko muutakin kuin ystävyyttä. En todellakaan tiedä.
Ehkä toivon vain tietoa siitä, että sinäkin nautit silloin seurastani - olit ihastunut minuun ihmisenä, ystävänä. Toivon tietoa, että olin sinulle tärkeä työkaveri. Olisi myös kiva tietää ikövöitkö sinäkin minua.
Nyt olo on niin tyhjä, koska näytät unohtaneen minut heti, kun lähdin toiseen työpaikkaan. Olen pettynyt miten kohtelet minua, vaikka sanoit ennen lähtöäni, että tahdot olla ystäväni. Et ilmeisesti tahdokaan.
Olisipa kiva tietää ajatuksesi. Voi kun joskus vastaisit viestillä tai soittaisit ja ehdottasit vaikka kahville menoa. Olisi jo aika puhua asiat selviksi.
Jotenkin tuntu oudolta, kun kaikki loppui - siis se ihana ystävyys - kun lähdin. Miten voit kohdella minua näin kylmästi? En olisi uskonut näin käyvän.
Tuntuu oudolta, kun et ole enää elämässäni. Kaipaan ihanaa huumorintajuasi, nauruasi, hassuja ilmeitäsi ja pelleilyäsi. Meillä oli tosi hauskaa töissä. Toit ilon päiviini.
Kanssasi oli ihana keskustella, koska tiesin, että myös kuuntelit minua. Seurassasi oli helppo olla oma itsensä. Nautimme toistemme seurasta, tiedän sen ja työpäivät lensivät vauhdilla.
Olen ottanut yhteyttä, mutta sinä et. En edes tiedä miksi olen ottanut yhteyttä...Aluksi se oli minusta ihan luonnollista, ystävänä. Kuitenkin koska et vastaa viesteihin - tajuan miten pettynyt olen. Mietin että toivonko muutakin kuin ystävyyttä. En todellakaan tiedä.
Ehkä toivon vain tietoa siitä, että sinäkin nautit silloin seurastani - olit ihastunut minuun ihmisenä, ystävänä. Toivon tietoa, että olin sinulle tärkeä työkaveri. Olisi myös kiva tietää ikövöitkö sinäkin minua.
Nyt olo on niin tyhjä, koska näytät unohtaneen minut heti, kun lähdin toiseen työpaikkaan. Olen pettynyt miten kohtelet minua, vaikka sanoit ennen lähtöäni, että tahdot olla ystäväni. Et ilmeisesti tahdokaan.
Olisipa kiva tietää ajatuksesi. Voi kun joskus vastaisit viestillä tai soittaisit ja ehdottasit vaikka kahville menoa. Olisi jo aika puhua asiat selviksi.
Jotenkin tuntu oudolta, kun kaikki loppui - siis se ihana ystävyys - kun lähdin. Miten voit kohdella minua näin kylmästi? En olisi uskonut näin käyvän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huono tsäkä sulla.
Nimittäin, kun olette molemmat varattuja, ja se näyttää olevan yksipuolistakin.
Kyllä se siittä...
Varsinkin, jos ei näy eikä kuulu, unohtuu about viidessä vuodessa.
En kyllä tahtoisi olla häneen rakastunut. Olen uskollista tyyppiä ja niin on hänkin. Emme koskaan ylittäneet rajaa, vaikka flirttailimmekin - leikillämme. Meillä oli vain kertakaikkiaan hauskaa toistemme seurassa. Siksi en jaksa ymmärtää miksi hän ei vastaa yhteydenottoihini. Minä osaan olla myös ystävä, hyvä sellainen. Siksi en ymmärrä tätä.
ettei ole ainut samassa tilanteessa oleva.
Minä tosin kysyin häneltä sähköpostilla että missä mennään...no tosin en ole vielä saanut vastausta ja tuskin saankaan eli eiköhän tämä ole minun osalta selvä homma. Ni.