Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tämä on niin

    Miksei tää voi helpottaa edes vähän, sattuu välillä ihan kamalasti. Ikävä on kova ja mitään ei voi tehdä. Tänne on pakko kirjoitella kun ei voi kenellekään puhua. Olemme molemmat varattuja eikä se siitä miksikään muutu vaikka kuinka puhuisimme. Tiedämme kumpikin toisemme tunteet ja sekin on jo selvää että "kemia" ei vain häviä millään. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä toisen työpaikan hakeminen. Se on vain sääli koska nykyinen työpaikka on monelta osin täydellinen. Mutta pahimmat päivät ovat tosi pahoja kun olet niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.
    4997
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    tuntemuksia täällä myös. Elämä tuo eteensä mitä ihmeellisimpiä asioita. Asioita, joita et koskaan kuvittelisi tapahtuvan juuri sinulle. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Omassa (minun & hänen) jutussani tulee käymään juuri niin kuin on tarkoitettu. Meni sitten niin tai näin.

    Äänestä

    lusikoidaan täälläkin,ei auta edes muut ihmiset edes hetkellisesti,no,jos se syksyn tullen helpottaa,aurinkoa vaan kaikille kaipaaville...

    Äänestä

    Tunteita on elämä tulvillaan....ei pidä takertua tunteisiin................!!!

    Äänestä

    • "...ne ovat vain tunteita.."

      Siinä se onkin! Kun ne moninaiset ja syvät tunteet ilmestyvät juuri milloin haluavat. Asianosainen ei voi niitä pakastaa, siirtää tuonnemmaksi tai kieltää ainakaan kovin kauan. Voi, miten se on raastavaa! Se tekee olon avuttomaksi ja energian joutuu käyttämään siihen tasapainoiluun, että hallitsee joten kuten tunteensa. Toinen on siinä läheisyydessä välillä, mutta se on jo ympäristön takia jotenkin kiellettävä tai torjuttava itseltään. Aivan kauheaa hetkittäin. Sanoisin myös, että epäterveellistä ihmiselle pitemmän päälle.

      t. kamppailija

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pirun vaikeaa kirjoitti:

    Miksei tää voi helpottaa edes vähän, sattuu välillä ihan kamalasti. Ikävä on kova ja mitään ei voi tehdä. Tänne on pakko kirjoitella kun ei voi kenellekään puhua. Olemme molemmat varattuja eikä se siitä miksikään muutu vaikka kuinka puhuisimme. Tiedämme kumpikin toisemme tunteet ja sekin on jo selvää että "kemia" ei vain häviä millään. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä toisen työpaikan hakeminen. Se on vain sääli koska nykyinen työpaikka on monelta osin täydellinen. Mutta pahimmat päivät ovat tosi pahoja kun olet niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu