Voisikos joku hieman valaista tätä asiaa, eli miten pystyisi erottamaan milloin mies on ujo ja milloin hän ei vain ole kiinnostunut minusta.
Yritin nimittäin kerrankin olla aloitteellinen eräsätä kiinnostavaa miestä kohtaan, mutta yritykseksi jäi kun en saanut tuosta yritykseni kohteesta oikein mitääb irti. Kun yritin kysellä jotain ja ylipäänsä keskustella, niin vastaukset olivat lähinnä yksisanaisia mutinoita, ja kaiken kaikkiaan mies tuntui olevan aivan hirvittävän vaivautunut siitä, että olin tullut hänen seuraansa.
Tästäpä sitten päättelin, että ko. mieshenkilö ei minusta sitten ole kiinnostunut, mutta myöhemmin kävikin ilmi erään yhteisen tuttavamme kautta (olemme kaikki kolme samassa työpaikassa) että kyseinen mies olisi sitten kuitenkin pitänyt minua kiinnostavana.
Yritin nimittäin kerrankin olla aloitteellinen eräsätä kiinnostavaa miestä kohtaan, mutta yritykseksi jäi kun en saanut tuosta yritykseni kohteesta oikein mitääb irti. Kun yritin kysellä jotain ja ylipäänsä keskustella, niin vastaukset olivat lähinnä yksisanaisia mutinoita, ja kaiken kaikkiaan mies tuntui olevan aivan hirvittävän vaivautunut siitä, että olin tullut hänen seuraansa.
Tästäpä sitten päättelin, että ko. mieshenkilö ei minusta sitten ole kiinnostunut, mutta myöhemmin kävikin ilmi erään yhteisen tuttavamme kautta (olemme kaikki kolme samassa työpaikassa) että kyseinen mies olisi sitten kuitenkin pitänyt minua kiinnostavana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On mahdollista että puhuit sellaisista asioista jotka ovat arkoja miehille. Esim.jos mies on yhteiskunnallisesti syrjäytynyt,ei ole hirveän kivaa puhua koulu/työasioista koska niistä ei voi sitten rehellisesti antaa naista nostattavaa kuvaa.
Muutenkin voi olla vaivaannuttavaa puhua sillä lailla 'niitä näitä' ilman kunnon päämäärää. Kyllä minä ainakin yritän viedä keskustelun nopeasti aiheeseen jos mahdollista,ja haluaisin että niin tehdään. Niin ongelma voi olla siinä kun pitää miettiä onko kyse vain jostain muodollisesta ystävyyskeskustelusta vai jostain suuremmasta. Ensimmäiseksi mainittu on pelkkää tervaa.
Yksi selitys tuohon voisi olla se, että kyseisellä miehellä oli jotain muitakin avoimia naisjuttuja mielessä, joten hän ei välttämättä oikein tiennyt mitä sinun suhteen olisi pitänyt menetellä. Tai hänellä oli vain ollut suhteellisen huono päivä eikä hän jaksanut innostua tilanteesta.
Mahdollisesti sinun osoittamasi aloitteellisuuden vuoksi hänessä on kuitenkin herännyt tietty kiinnostus ja hän on alkanut ajatella sinua uudella tavalla sikäli kun yhteinen tuttavanne on luotettava tietolähde.
Ihmiset voivat joskus lähettää varsin ristiriitaisiakin viestejä ja joskus tuntuu, että olisi tärkeintä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Kysymällä asia selviää. Ujojen kanssa toimii parhaiten suora ja kiertelemätön puhe.
Pyydä miestä treffeille, jos suostuu, niin on kiinnostunut.
Meidän duunissa samantyylinen juttu, eräs nainen kävi turhan aggressiivisesti kimppuuni ja ilmeisesti kankeahkoista reaktioistani päätteli etten ole kiinnostunut.
Ei kaikki miehet ole naisten kanssa seurustelussa kuin kalat vedessä, mies saattaa olla myös UJO ja KOKEMATON suht vanhasta iästäänkin huolimatta. Ei kaikilla (etenkään miehillä) ole ollut samalla lailla sitä ekaa teinisuhdetta joskus 14veenä ja sen jälkeen vielä kymmentä lisää, jotka on tuoneet kokemusta ja itsevarmuutta tuolla saralla.
Tällainen mies käyttäytyy juuri noin, on vaivautunut ja niukkasanainen jos nainen lähestyy häntä liian selkeästi iskumielessä esim. töissä. Mies ei koe oloaan mukavaksi jos työkaverit sun muut näkee sen touhun ja alkavat selän takana supisemaan.
Myöhemmin baarissa yms. naiseen törmätessä kun olen ollut rennompi jne. ja yrittänyt parhaani ilmaistakseni että kiinnostusta olisi ollut, mutta se taisi olla jo siinä vaiheessa myöhäistä.
Jos on niin ujo, ettei saa sanaa suustaan, niin kannattaako edes alkaa?? Miksi nähdä vaivaa, jos toinen ei selkeästi vastaa? Eipä kai hän sitten suhteessakaan ole mikään aktiivinen yksilö. Jos nimittäin joku kiinnostaa, niin kyllä se sitten myös haluaa näyttää.
Ei se ole kaikille suinkaan helppo näyttää jos joku kiinnostaa. Ehkä sulle ja muille "normaaleille" on, mitä minä en käsitä yhtään sen enempää kuin tekään minunlaisteni estoisuutta. Miten se on teille niin helppoa? Miksei se voi olla minulle? Joku solmu päässä hanaa aina vastaan naisten kanssa asioidessa.
Minunlaiseni ovat yleensä olleet vähän tekemisissä tyttöjen/naisten kanssa koko elämänsä. Me olimme esim. peruskoulussakin niitä hiljaisia hissukoita jotka kenties viihtyi enemmän tietokoneen parissa jne. ja olimme sen takia kiusattuja.
Useimmista kasvoi päällisin puolin ihan normaalin näköisiä ja oloisia aikuisia miehiä, joista naisetkin silloin tällöin saattavat kiinnostua. Mutta ongelmana meillä on kuitenkin se, ettemme kertakaikkiaan osaa olla rennosti ja luontevasti naisten kanssa, mikä hankaloittaa asioita aika lailla. Meille oleminen naisen kanssa on yhtä hankalaa kuin perisuomalaiselle ennakkoluuloisen rasistin piirteitä omaavalle olla vaikkapa jonkun tummaihoisen ulkomaalaisen kanssa.
Nainenkin on tavallaan oma rotunsa ja kulttuurinsa, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä. Onko se siis kumma, jos kokee olonsa hankalaksi tällaisessa seurassa?
Yrittäminen ja kokemus voi lieventää tätä vaivaa, mutta sanoisinpa että aina yhtä vaikeaa se on ellei naisen kanssa koskaan pääse "hei mitä kuuluu"-astetta syvemmälle tuttavuusasteelle. Kyllä minä tulen nykyään jo huomattavasti paremmin juttuun naisten kanssa, mutta "jokin" siinä kuitenkin aina estää viemästä asioita "hei mitä kuuluu"-astetta syvemmälle.
Jos kohtalomme on sitten elää yksinäisinä surkeina sinkkuina koko elämämme, olkoon sitten niin. Säästyvätpä naisetkin monelta vaivalta.
"Jos kohtalomme on sitten elää yksinäisinä surkeina sinkkuina koko elämämme, olkoon sitten niin. Säästyvätpä naisetkin monelta vaivalta."
Mikään ei takaa sitä, että se naiselle iskemiset helpoksi tekevä "pelimies" olisi sen kummempi parisuhteessa. Yhtä lailla (ellei todennäköisemmin) siitäkin voi paljastua täysi paska, kun taas ujosta miehestä voi hyvinkin avautua kerrassaan mahtava tyyppi kunhan siitä kaiken tappavasta alkukankeudesta vaan pääsee eroon.
Tilanne vastannee aika lailla näillä miehillä sitä jokin aika telkkarista tullutta 4D-dokkaria tai jotain, jossa oli neitsytmies. Muistaakseni reippaasti yli 20v eikä koskaan ollut tekemissä naisten kanssa.
Ohjelman tyypille apua tuntui olevan neitsytkoulusta jossa pääsi tutustumaan läheisesti naisen kosketteluun puolin ja toisin, naisen ruumiiseen yms. ja lopulta pääsi neitsyydestään.
Eli tällaiset naisten kanssa estoiset miehet käyttäytyvät niin, koska he yksinkertaisesti pelkäävät tuntematonta. Mutta kunhan jossain vaiheessa portti aukenisi niin asia helpottuisi aika lailla. Harva nainen vaan jaksaa alkaa tällaisille miehille miksikään "neitsytopettajaksi", vaan naiset vaativat just välitöntä ammattitaitoa ja osaamista seurustelukiermuroissa.
"naiset vaativat just välitöntä ammattitaitoa ja osaamista seurustelukiermuroissa."
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Ota nyt huomioon se, että naisetkin ovat vain ihmisiä.
He voivat olla ihan yhtä lailla epävarmoja itsestään ja voivat ujostella miehen
lähestymistä yhtä paljon kuin ujo mieskin.
Kai te ymmärrätte, ettei nainenkaan loputtomiin jaksa yrittää, jos näyttää
ettei saa mitään vastakaikua? Siinä tulee helposti sellainen olo, että toinen
ei edes halua tutustua. Ei silloin halua väkisin roikkua toisessa ja pommittaa
toista, jos toinen ei tee mitään asian eteen.
Ei se ole naisen vika, jos hän lopulta ei enää jaksa yrittää, vaan etsii
pettyneenä toisen miehen joka antaa jotain vastakaikuakin. Jos on
hakannut päätään tuntikaupalla seinään eikä seinässä näy edes
pientä murtumaa, niin kyllä on parempi myöntää tappionsa ja lopettaa
itsensä nolaaminen. Se on sitten sääli miehen kannalta, jos hän kuitenkin
olisi kiinnostunut. Ei voi vain odottaa että toinen tekee kaiken ja
yrittää yrittämistään, jos toinen ei tee mitään.
ujojen miesten ongelma. Itse tunnun vähän väliä törmäävän naisiin, jotka ovat täysin passiivisia esim. kännykkänsä kanssa mutta livenä heillä on ilmiselvää kiinnostusta havaittavissa. Rasittavaa, kun itse pitää tehdä aina kaikki yhteydenotot, olis se kiva kun joskus omakin kännykkä piippaisi jne.
Paitsi että näisen naisten kohdalla se tietty tuntuu olevan enemmän sitä ns. "ylpeyttä" ja vanhanajan kaavoihin kangistumista, tyyliin miehen pitää palvella ja hoitaa kaikki samalla kun nainen leikkii ylellistä prinsessaa.
Minulla on pientä ujostelua ja takkuamista aina alkuun naisten kanssa, mutta ajan mittaan helpottaa ja alkaa juttu luistaa paremmin. Sanottaisiinko että sitten tulen naisten kanssa toimeen vallan mainiosti ja verbaliikka pelaa puolin ja toisin.
Ongelmani onkin lähinnä se, että ne jutut jää aina kuitenkin kaveriasteelle, kun naiset tuntuu aina odottavan että minä miehenä teen sen jonkun ratkaisevan liikkeen joka veisi suhteeseen tms. Minulle se on vaan jotenkin äärettömän vaikeaa pyytää naista suoraan mihinkään kahville tms. kun tuntuu että itsevarmuus ei vaan yksinkertaisesti riitä.
joka ei kiehdo millään tavalla