Erosta vuosi ja ex-mies ei enää halua tavata pikkupoikaansa. Vuoden kuluessa tapaamiset ovat olleet yhtä sekamelskaa, sovitut asiat ei ole pitäneet tai ne on unohtunut kokonaan. Uusi morsio tuntuu olevan poikaa tärkeämpiä. Nyt ei ehdi edes soittamaan. Mies kuitenkin miltei neljäkymmentä, joten luulisi jotain vastuuntuntoa olevan, mutta turha luulo. Jatkamme nyt kaksin eteenpäin, ilman isän tuomaa painetta olemattomista lupauksista. Ehkä lapsellakin helpottaa, kun ei tarvitse aina pettymyksen kyyneleitä nieleskellä. Mikä erottaa oikeat isät näistä luusereista?
Isä hylkäsi lapsensa
kaksin nyt
172243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen itse vastikään eronnut. Tosin niin päin, että ex lähti uuden miehen matkaan. Liitostamme jäi poika, joka on minulle tärkein ihminen maailmassa ja joka antaa minulle hirveästi aina kun olemme yhdessä ja viihtyy hyvin kanssani.
Näemme joka viikko, mutta aina kun "palautan" hänet saan kyllä tehdä vähintään yhden päivän töitä, että toivun erosta. JOskus enemmänkin. Sitten on aika taas saman rumban.
Se on melko kuluttavaa ja vaikka olen päättänytkin jatkaa ja uskon, että jossain vaiheessa helpottaa, niin uskon, että
joillekin miehille saattaa vain olla liian tuskallista "viikonloppuisänä" oleminen.
Eli väitän vaikka en tiedä, että kaikki isät eivät hylkää lapsiaan välinpitämättömyyttään, vaan ehkä ajattelevat, että lapsi unohtaa isänsä pian ja yrittävät välttää molemminpuolista tuskaa.
Isä ei voi mitenkään puolustella häviämistään sillä että yrittää helpottaa omaa tuskaansa ja lapsen tuskaa. Kyllä minusta isän pitää kyetä kohtaamaan myös lapsen suru ja tukemaan häntä tässä tilanteessa. Mikään ei tee oikeutetuksi isälle sitä, että hän aiheuttaa lapselleen tuskaa, nimenomaan henkistä tuskaa hylkäämisellä. Minusta isät ovat sen velkaa lapsilleen, oman onnensakin uhallakin.
Meillä ero meneillään, vaimo katsonut jo itselleen asunnon. Maailmanloppu tämä ei minulle ole, koska saan pitää itselläni lapset (3v ja 2v). En voinut kuvitellakaan antavani lapsia vaimon matkaan ja ulkopuolinen saattaa ihmetellä, ettei asiasta tarvinnut riidellä laisinkaan. Ollaan alustavasti sovittu, että vaimo saa lapset luokseen joka toinen viikonloppu (hänen ehdotus). Perhe-elämä ei sitten ollutkaan hänen juttunsa, haluaa elää omaa elämää. Arvatkaa olenko hieman ihmeissäni??
Voin vain kuvitella lasten hämmennyksen, kun äiti lähtee. Ja vielä joka toinen viikonloppu tapaamiset. Miten ne lapset jaksaa odottaa niin pitkään, että näkevät äitinsä?
Ilmeisesti kuitenkin on niin, että sinulla on läheisemmät välit lapsiisi, kuin vaimollasi. Muuten en voi käsittää noin pienten lasten hylkäämistä.
Pidä kiinni siitä, että saat pitää lapset luonasi jatkossakin, ettei vaimosi tule toisiin ajatuksiin ja ala pompottaa.
...jättäminen isälle ei välttämättä ole hylkäämistä.
Voi olla, että isällä on paremmat mahdollisuudet (enemmän rahaa) ja voimavarat lasten kasvatukseen. Äiti voi oikeasti ajatella lasten parasta "antamalla" lapset isälle. Äiti voi olla masennuksen kourissa, hukassa itseltään tms. Emme voi näkemättä tuomita. Voimme vain toivoa isälle jaksamista.
todella kiukuttaa tommoset miehet.En kyllä ymmärrä tota morsiontakaan.Meillä kans lapsen isä ei kovin usein lastaan näe,en todellakaan ymmärrä tällaista.Mutta ei me tilanteelle voida mitään.
Isä hylkäsi 10-v. poikansa pian eron jälkeen. Vedoten oman elämänsä rakentamiseen. Ei pysty kuulemma unohtamaan MINUA, jos tapaa poikaansa. Yritin selittää, että olemme kaksi eri ihmistä, ja ettei hän saa aiheuttaa pojallemme lisää tuskaa hylkäämällä hänet.
Pari vuotta jatkui niin, että isä tapasi poikaa yhä harvemmin, ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana 3 kertaa. Peruttuja tapaamisia onkin sitten erinäinen määrä.
Meillä on edelleen yhteishuoltajuus voimassa. Viimeksi lastenvalvojan luona käydessämme isä kuitenkin ilmoitti hakevansa pojan yksinhuoltajuutta!! Olin aivan pöyristynyt ja ihmeissäni. Tuosta on nyt aikaa kolmisen kuukautta, ja sen jälkeen isä on tavannut poikansa kerran, uuden perheensä kanssa.
Eli erosta on toivuttu sen verran, että uusi tyttöystäväkin jo löytyy, mutta silti ei pysty tapaamaan saati pitämään yhteyttä omaan poikaansa. Mikähän lienee selitys tällä kertaa?
Käsittämättömiä luusereita tuollaiset ihmiset. Miten kävisi lapsen, jos äitikin yhtäkkiä ilmoittaisi, ettei voi asua lapsen kanssa, koska ei toivu erosta???? Saatana sentään, että pistää vihaksi tuollaiset selitykset ylipäänsä.
Mies oli eron jälkeen hyvä isä,ja tapaililapsiamme viikottain joskus montakin kertaa, ja meillä oli puheyhteys ja hoidimme kaikki asiat ystävinä. Oli tosi helppoa ja kivaa aikaa.
Kunnes yksi nainen ilmestyi ja lopetti kaiken miehen ja meidän välitä. Lapsetkin olivat isälle liikaa, ja ärhenteli ja valehteli koko ajan. Nainen pilasi meidän välisen puheyhteyden ja lasten ja isä suhteen ihan täysin. Nyt ei ole mies ollut meidän kanssa tekemisissä moniin moniin vuosiin, tuskin muistaakaan meitä enää.
Lapsille oli tosi rankkaa menettää hyvä isä, mutta ei he muutakaan voineet. Väkisin ei voi isä olla ellei itse tahdo, ja meillä mies lopetti isänä olon kun se nainen niin vaati.
Voivat olla julmia.
En usko, että uusi nainen voi kieltää mieheltä omien lastensa tapaamiset, jos mies itse haluaa tavata lapsiaan.
Mikä mies se semmoinen oliis?
Kyllä se on miehen oma tahto.
Uskokaa jo naiset, ettei se kukaan ulkopuolinen nainen voi vaikuttaa isän päätökseen ja jos mies on niin altis manipuloinnille, niin mitä se kertoo ex-vaimosta itsestään...
Tekstistäsi paistaa manipulointi läpi kirkkaasti. En usko hetkeäkään, että syy on miehessä. Kaikki mitä olen itse aiheesta kokenut ja vertaisryhmässä kuullut ja lukenut monista subjektiivisista lähteistä, kaataa syyn naisen niskoille.
Minua inhottaa se, kuinka naiset käyttävät lapsiaan koston välineinä. Mies ei ikinä asettaisi lastaan sellaiseen välikäteen.
Toivoisin todellakin, että kykenisin manipuloimaan lastani, mutta kaiken kokeneena siihen en sentään alennu. Onko oma soppasi samanlainen vai mistä ajatuksesi. Olen myös käynyt lapseni kanssa perheterapeuteilla yksin ja erikseen. Se viesti minkä sieltä olen saanut, on kyllä aivan päinvastainen kuin sinun. Meillä on jopa mies terapeutti, jonka luulisi tietävän myös mies näkökulmaa.
Itse olen eronnut 6v sitten , edeleen kun noudan lapsia minulle naljaillaan. Kertaakaan ex ei ole tuonut lapsia minun luo vaan minun on aina ollut haettava heidät.
Ja toinen juttu on nämä uudet suhteet, itse olen joutunut lopetamaan 3 avioeron jälkeistä suhdetta, syystä että minun lapsia ei ole hyäksytty . Näillä kumpaneilla on myös ollut omia lapsia , totta kai minun on ollut hyväksyttävä heidät.
Minua on jopa syylistetty sitä että tapaan lapsiani.
Lapset on miehelle suuri miinus, uuden suhteen aloituksen kanalta varsinkin jos vielä pitää lapsistaan huolta
Mulla on ihan eri kokemuksia. Mun mielestä on hienoa, jos mies oikeesti kantaa vastuunsa ja antaa aikaansa lapsilleen, välittää. Pojan isä ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä.
Meidän tapauksessa isä ei uuden vaimon löydettyään ole tippaakaan kiinnostunut tyttärestään, ei soita, ei tapaa.Ei vaikka lastenvalvojan luona paperit tehtiin. Oikeuden kautta en sentään ala lasta isälle pakottamaan.
Itse arvostan todella paljon miestä joka rakastaa lapsiaan ja pitää heistä huolta. En voi ymmärtää miten exäni kaltainen luuseri löysi itselleen naisen jolla on itselläänkin lapsia. Luulisi ihmetyttävän miksei isä ikinä tapaa lastaan...
Tuokin on tuttua!
Sossun valmiissa sopimuspohjissa on hauskoja yksityiskohtia mm. juuri se, että mies vastaa lapsen matkakustannuksista yksin.
Kaikki paha alkaa sosiaalityöntekijöistä. Naiset vain käyttävät tilanteen sitten edukseen. Mitä tahansa teet, mies on syyllinen ja häntä on rangaistava.
"Lapsen tapaamisoikeus" - jo termi on hauska. Se tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, mutta se ei tarkoita sitä, että vanhemmalla on oikeus tavata lapsensa. 13 vuotias saa jo itse päättää, tapaako vai ei ja arvaa onko tuonikäinen otollista maaperää manipuloinnille.
Omassa sopimuksessani sosiaalityöntekijä hyväksyi joka ainoan exäni ehdon, muttei ainuttakaan omaani, vaikka ne oli lakimiehen kanssa laadittu. Siksi suosittelenkin kaikille miehille vastaavassa tilanteessa tekemään sopimuksesta määräaikaisen ja vaikka sossutantta kuinka panisi vastaan ja tuhisisi paskalle miehelle, niin pidä kiinni siitä. Silloin sopimusperiodin jälkeen voit aina vaatia lapsia itsellesi.
Sossutantat pitäisi laittaa riviin ja ampua ensin polviin ja sitten kyynärpäihin ja jättää kitumaan muurahaiskekoon. Niin paljon heitä vihaan. Lapsiani en näe vaikka haluaisin sitä enemmän kuin mitään muuta.
Tuntuu hyvältä, että joku isä näkee asiat noinkin. Meillä ei mitkään sopimukset sitoneet isää ja oharit ovat sattuneet eniten lapseen. Lastenvalvojien viesti on vain, että sopimukset on hyvä olla mutta ne eivät sido millään lailla isää. Jos ei halua tavata lastaan niin ei voi pakottaa. Nostan hattua sinulle että haluat tavata lapsiasi, kaikilla lapsilla ei valitettavasti noin hyvin ole, vaikka haluaisimmekin. Lapsen etu ei aina ole isän etujen mukaista.