Olen liian hidas syttymään. En ole ns. iskijätyyppiä, vaan kun pääsen kivan tytön kanssa juttuun niin sitä tulee puhuttua kaikkea ympäripyöreää ensi alkuun enkä edes niin välttämättä ole kiinnostunut tytöstä. Noh, vasta kun on muutaman kerran nähty niin sitten saattaa alkaa kolahtaa, mutta silloin on yleensä jo myöhäistä. Tyttö on jo varattu.
Toki myös tytöt itse ovat tehneet aloitteita minun suhteeni ja se on hyvin imartelevaa. Mutta, kyseiset tytöt eivät sitten kuitenkaan ole olleet omaa tyyppiäni. Heistä huokuu ehkä sellainen liiallinen pariutumisentarve ja silloin ajattelee, että hänelle kelpaa melki kuka vaan (näin ei tietysti välttämättä ole). Jotenkin vain se, että haluaa välittömästi sitoutua mietityttää itseäni, koska eihän toinen vielä voi edes tuntea minua.
Onko kellään ollut tai on samanlaisia tuntemuksia ja miten on käynyt? Onko kellään mitään vinkkiä? Epätoivoinen en ole, mutta onnistumisen elämykset olisivat vaihtelun vuoksi toivottavia...
Toki myös tytöt itse ovat tehneet aloitteita minun suhteeni ja se on hyvin imartelevaa. Mutta, kyseiset tytöt eivät sitten kuitenkaan ole olleet omaa tyyppiäni. Heistä huokuu ehkä sellainen liiallinen pariutumisentarve ja silloin ajattelee, että hänelle kelpaa melki kuka vaan (näin ei tietysti välttämättä ole). Jotenkin vain se, että haluaa välittömästi sitoutua mietityttää itseäni, koska eihän toinen vielä voi edes tuntea minua.
Onko kellään ollut tai on samanlaisia tuntemuksia ja miten on käynyt? Onko kellään mitään vinkkiä? Epätoivoinen en ole, mutta onnistumisen elämykset olisivat vaihtelun vuoksi toivottavia...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä sulle on sitoutumista, seurusteluko?
mä mietin silleen, että mitä kauheeta on alkaa seurustelemaan jo tosi nopeasti, koska sehän on sitä aikaa kun tutustutaam, jos ei nappaa niin erotaan, eihän siinä mitään ongelmaa ole..
ja pitäisi antaa mahdollisuus vaikka voisi vaikuttaa tyypiltä jolle kelpaa kuka vaan, tyyppi voisi olla ihan mahtava, jos ei ole, nii ei tapailua tarvitse jatkaa..
Juu, seurustelu on sitä aikaa kun toiseen tutustutaan, oon samaa mieltä. Mutta kun monista huokuu jo etukäteen sellanen tietty sitoutumisentarve (en oikein osaa selittää), niin ei viitti sit edes päästää tilannetta seurustelun tasolle. Ja sen kerran kun sitten seurustelin niin eikös tyttö alkanut jo pauhata yhteenmuutosta ja vauvoista ennen ku edes puoli vuotta oltiin seurusteltu. Pistin poikki ja tyttö löysi heti uuden ja muutti välittömästi yhteen tämän kanssa. Ts. tämä vain vahvisti käsitystäni, tytölle oli tärkeämpää saada mies, ei se, että saa MINUT!
Tossa oot kyl oikeessa, et tarttis antaa mahdollisuus muutamaan tapaamiseen, sillä koskaan ei tiedä. Ehkä yritän liikaa analysoida ihmisiä ensivaikutelman perusteella...
mut et varmaan o. se tuskin täällä naputtelis. kerropa mulle se, että mikä hemmetti siinä on että monet miehet kuvittelee että kaikki naiset haluaa heti vauvoja ja yhteenmuuttoo ja plaaplaa?
kun sanoin haluavani asua omassa kämpässä edelleen ja omat kaverit tottakai pitää niin sit kaikki oli hyvin. kunnes. tää kundi dumppas mut ihan älyttömän tekosyyn takia, eikä voinut sitten oikeeta syytä kertoa. sen hyväksyn kyllä ettei vaan napannut, jos siis niin oli. mutta kun käytös muuttu yhessä päivässä! ennen sitä kaikki oli hyvin. tai niin luulin. tiiä sitten josko se ei ois uskonu mua.
lievästi sanottuna kusetettu olo. mut kyl tää tästä. yhteenmuuttoa en o kenenkään kanssa harkitsemassa moneen moneen vuoteen. puhumattakaan mistään vauvatouhuista. mä haluan elää mun nuoruuden kokonaan.
mun mielestä seurustelu ON sitä tutustumisaikaa. vai oisko se sit kiva että ois ookoo tapailla muitakin samalla? se tuntuu mun mielestä aika sairaalta. eikai kaiken tarvii olla niin pirun vakavaa? seurustelu ei o mikään itseisarvo sille että perhettä perustetaan. ainakaan mulle.
tos joku aiemmin sanoki, että sit jos ei nappaa niin sit voi pistää poikki. no niin kävi mulle. pitäs olla ilonen et melko aikasessa vaiheessa vielä.
En kuvittele, että kaikki haluavat heti muuttaa yhteen tai vauvoja, mutkun tämä kyseinen tapaus alkoi kummastakin asiasta puhumaan niin totesin olevani väärä henkilö hänelle. Vähän aikaa odotin, että jospa se on vain hetken päähänpisto, mutta kun ei ollut niin pistin poikki.
Juuri sellaisia tässä etsiskelisin, joiden kanssa voisi ensin rauhassa tutustua. Toki jos seurustellaan niin ei silloin muita vilkuilla. Mutta se mietityttää, että miksi suhteen poikkipistämisessä on aina oltava niin ikävä fiilis? Itsekin käytit termiä dumpata. Paljon parempi pistää poikki mahdollisimman nopeasti ennenkuin kiintyy liikaa, jos huomaa ettei suhde muuten voi toimia.
siinä vaiheessa jos se tulee täytenä yllätyksenä. missään nimessä en oo katkera hänelle, tekihän vaan mulle palveluksen. toisaalta.. ihmettelen miksi ihmiset luovuttavat suhteissaan niin helposti. ihmettelen aika monia asioita, ja se on varmasti itsessään ongelma.
ja se, että mikä on toimimattoman suhteen resepti? senkin haluaisin tietää, mutta ei. se on jokaisen kohdalla niin yksilöllistä että mikä tekee suhteesta toimimattoman. koita siinä sitten perässä pysyä. :) itseä alkaa jo ihan naurattamaan kaikki suhdejutut. on se vaan niin monimutkaista ja ihan turhaan.
Näinhän se menee, etenkin jos yrittää mahdollisimman pitkään uskotella että kaikki on hyvin. Ehkä naisilla on ennemminkin tapana naputtaa, kun suhteessa joku mättää ja mies taas miettii vain hiljaa mielessään, kunnes yhtäkkiä vain lyö suhteen poikki. En tiedä, meneekö näin, mutta siinä mielessä naisen tapa on kyllä reilumpi.
Itsestä tuntui silloin, että tyttö ottaa tahallaan etäisyyttä, koska tietää, etten halua vielä 100% sitoutua. Niinpä hän saikin aikaan luottamukseen aukkoja, jotka ajoivat minut nopeasti suhteen lopettamiseen.
Nää asiat on musta elämän vaikeimpia. Sikspä kai niistä aina juttua piisaakin. Toimimaton suhde on sellainen, jossa... hmmm, täytyypä miettiä yön yli ;)
reilumpaa. voipi olla että itsekin tuli otettua tahallaan etäisyyttä, mutta kai sitten vaistot sanoivat että kyseinen ihminen haluaa olla vapaa. tai ainakin vapaa minusta.
mutta toi on kyllä jännä mitä sanoit, että jos tyttö otti etäisyyttä mutta siitä tuli sulle luottamukseen aukko. vaikka tiesi että et halua 100% sitoutua, ja teki sen vain sun takia. :) huomaatko homman paradoksaalisuuden? jos sanotaan, että naiset on vaikeita niin entäs te miehet sitten? :) teki niin tai näin niin aina väärinpäin. siksi mä kannatan keskustelemista enemmän kuin ihan omia päätelmiä. harmi että mulle ei annettu kunnon keskusteluun mahdollisuutta. mutta oikeastaan tätäkään on turha miettiä. ahdistaa kun jää avoimia kysymyksiä ilmaan mille ei ikinä saa vastausta. mutta kai niiden kanssa on vain elettävä.
mietipä sitä toimimatonta suhdetta yön yli ja palaa asiaan kun olet sen keksinyt. :)
Paradoksaalista niin ja kaipa juuri sen takia suhde ajautuikin umpikujaan. Toinen halusi olla vapaa ja toinen muuttaa yhteen, jolloin toinen perääntyi eli ts. luovutti. Eipä tyttö sitten edes paljoa vastustellut kun ilmaisin haluni erota. Totesi varmaan, että parempi kummankin kannalta näin.
Jotenkin miettisin suhteen toimimattomuutta niin, että silloin kun parin osapuolten toiveet ja tarpeet eivät voi toteutua suht tasapuolisesti suhteessa, niin silloin ero on ehkä parempi ratkaisu. Esim. jos toinen haluaisi perheen ja toinen ei, niin silloin suhde on tuskin kestävällä pohjalla. Esim2. jos toinen haluaa kiertää maailmaa ja toinen vaikka pysyä kotimaassa. Esim3. toinen haluaa pitää hauskaa ja rillutella vapaasti ja toinen haluaa vakaan ja luotettavan suhteen.
Keskustelut ovat tärkeitä, koska niiden avulla tulee kartoitettua toisen unelmia ja haluja ja näin pystyy paremmin ymmärtämään missä mättää, jos toinen ei innostukaan samoista jutuista kuin itse. Meidänkin suhteessa alkuajat olivat täynnä pitkiä keskusteluja, mutta loppuaikana tyttö selvästi vältteli. Myöhemmin selvisi, että hän oli ottanut etäisyyttä juuri sen takia, että tiesi, etten välttämättä pitäisi hänen ajatuksistaan. Se oli ehkä minulle pieni epäluottamuslause, koska ajatus ei sinänsä ollut mahdoton, mutta tarvitsin aikaa. Noh, tyttö sai sitten eron jälkeen aika nopeasti mitä tilasi, joten toivottavasti on nyt onnellinen.
miehille yleensä kelpaa kuka tahansa nainen, jolla on p***u. Mutta kiva, että joku mieskin ajattelee noin.
No,sinusta on varmaan sitten kiva jos joskus lähestyt miestä ja mies ei syty.
Aika karkea yleistys. Ainakin omassa kaveripiirissä kukaan ei halua ketä tahansa naista. Ne, jotka harrastavat yhden yön juttuja saattavat ehkä langeta humalapäissään melkein kehen tahansa, mutta hekään eivät halua seurustella kenen kanssa tahansa. Kyllä tytön kanssa on tultava juttuun.
ongelma on nyt siinä, että sinä olet nuori mies ja ehkä et vielä niin kovin kiinnostunut nuorista naisista. Yrität väkisin keksiä selityksiä, että miksi ja miksi? Sinua ei vaan taida juuri tällä hetkellä nämä naiskuviot kiinnostaa eikä silloin itseä voi pakottaa mihinkään mitä ei halua. Ole yksinäsi niin ei tarvitse pähkäillä. Välttele naisia.
Itse asiassa osittain tahattomasti ja osittain tahallaankin olen viettänyt heinäkuuni muissa merkeissä ja todellakin elämässä on vaikka kuinka paljon muutakin kuin naisen metsästystä. Sitä en kuitenkaan allekirjoita, etteikö naiset kiinnostaisi. Varsinkin kun syksy tulee niin sitä kaipaisi kainaloon jotain muutakin kuin tyynyä. Toivottavasti vain löytyisi sellainen mielenlaadultaan, jolle kävisi viettää yhteistä aikaa eikä tarvisi heti alkaa suunnitella tulevaisuutta 10 vuoden päähän. Haluan lapsia, mutta siihen tiedän olevani liian nuori vielä!
Itsekin haen enemmän tuollaista seuraa, että jutellaan ja katsotaan mitä jutusta tulee, jos mitään tulee ja ei heti rynnätä sänkyyn tai sitouduta vakavasti. Itsessäni on tällaista ikisinkun ''vikaa'', vaikka en sitä vikana katso.
Mulle käy aina niin, että tapaan sellaisia miehiä, jotka haluavat vain yhtä ja samaa asiaa, eikä voi edes tutustua paljon yhtään ennen sitä ja he kammoavat sanaa seurustelu, vaikka en itsekään ole mitään sitoutujatyyppiä ja en kiinnostu nopeasti miehistä, koska varjelen itseäni, etten satuttaisi itseäni, jos tulee ero.. Typerää tietyllä tavalla. Ja mulle ei siis ainakaan kelpa akuka vaan. Jos joskus kiinnostun jostakin tyypistä ei hän olekaan kiinnostunut sillä tavalla, että haluaisikin seurustella, vaan olla ikisinkku, minkä kyllä ymmärrän..
Vinkkejä ei kyllä oikein voi tässä tilanteessa antaa, koska niistä tuskin olisi mitään hyötyä
Mitä mieltä olet tällaisesta? Olen myös miettinyt vakavissani, että en aio hankkia lapsia tai mennä naimisiin..