Käytkö koskaan kirkossa muuten kuin pakosta? Pakolla tietysti tarkoitan mm. konfirmaatiota, häitä, ristiäisiä ja hautajaisia. Ja ehkä "pakollisia" joulukirkkoja...
Jos käyt niin miksi ja miltä se tuntuu? Jos et käy niin miksi et käy?
Jos käyt niin miksi ja miltä se tuntuu? Jos et käy niin miksi et käy?
Vastaukset 47
Vanhimmat
kaikki kirkolliset tilaisuudet aiheuttavat pahoinvointia ja ylimääräistä lääkärissä käyntiä
Käytkö koskaan kirkoissa silloin kun siellä ei ole ketään muuta ihmistä?
puistattaa koko laitos jo valmiiksi niin paljon että koko kysymyksenasettelu on lähinnä fiktiivinen :)
pakollisiksi listaamissasi. Jos yritän lähestyä kirkkoa, taivas synkkenee ja alkaa salamoida. Samalla kuulen pahaenteistä musiikkia. Tämä kaikki voi olla omaa kuvitteluani, mutten viitsi ottaa sitä riskiä, että todella olen paholainen ja häiritsen muiden kirkonmenoja.
jos silloinkaa. tää menee kirkkoo sillo ku siltä tuntuis.
Nykyaika suosii hedonismia, kirkosta eroamista sekä vapaata seksiä ilman skordaria.
Itse olen käynyt kirkossa ilman pakkoa. Tuntui ihan yhdentekevältä. Nykyään en kovin käy koska kirkkoväki on melko perseestä. Eivät tosia uskossansa. Sellaista en tue.
Nykypäivän ihmisistä ei ole muuksi kuin todellisten esi-isiemme alkupalaksi. Sen verran munatonta porukka on. Tämän "maailman" hallitsijoita ovat jo nyt kuun ja marsin porukka...
Mä käyn kirkoissa aina vain kun seurakunnat tilaa mut ja maksaa mulle siitä palkkaa. Korjaan kultaukset, marmoroinnit, ootraukset, koristepinnat ja suunnittelen kirkkokalusteitakin.
Vapaa-ajalla en sit paljon käykkään, en viitsinyt tänä kesänä käydä edes konfirmaatio kirkossa, oikeastaan vain nuo erityisjuhlat suvussa vie mut kirkkoon muuten vaan.
Oletko entisöijä? Missä olet kultaajaoppisi hankkinut?
Vanhan maalarimestari Einari Korven opissa kultaus on tullut hallintaan :)
Olen seurannut vierestä kun Pietarin kuuluisat kultaajamestarit työtään tekivät. Ei pelkästään kullanneet, rikkoutuneistakin esineistä valoivat identtiset kappaleet. Ihailin heidän taitojaan. Maalaatko myös tauluja? Galleriassasi ripustat yhtä seinälle.
Intohimo ja elämäntapa ;)Venäjällä kultaus on huippu tekoista aina.
Maisemia, ihmisiä, abstraktia jne...
Millä väreillä?
Kaikkia noita toisinaan, tyylisuunnat vaihtelee realismista surrealismiin siitä naivismiin ja dekoratiivisuuteen. Enimmäkseen teen sekatekniikkaa,grafiikkaa, linolevy, kuparisyövytystä ja monotypioita, mutta myös akryyli, akvarelli, öljy ja kynäruisku töitä kaikki eri liidut ja erikoiskynä piirustaminen. Maalaan aikalailla kaikin tavoin. Tällä hetkellä kuitenkin kuvataide- ja plastisensommittelunopetustyö vie suurimman osan ajastani.
Nyt nostan käteni pysyyn ja kumarran nöyrästi.
hienot kotisivut, kävin yks ilta tutkiin sun linkit ja löysin net. Mun siskolla on yks sun suunnittelema koru, se finlandiakorun ; solmussa. Muutenki täytyy sanoa että olispa hienoa osata jotain tuollaista niinku sä.
tavismies
Kävin kattoon sun näyttelyn viimeviikolla.
Mad R
Aloituksessani hain myös sitä että voiko kirkkoa vain kunnioittaa arvokkaana rakennuksena ja osoituksena ihmisen kyvystä taiteeseen/taitoon. Mua kiinnostaisi tietää että suhtaudutko arkisemmin tähän asiaan, koska se on osa työtäsi? Koetko jotain suurempaa kunnioitusta kirkkorakennukseen kuin muuhun työkohteeseesi?
Kunnioitan kirkkoja niiden arkkitehtuuria, käsityönä tehtyjä pintoja, kultauksia ym. En suhtaudu arkisesti kirkkoon vaikka toisinaan vietän niissä paljonkin aikaani.
Kirkkohistoria ja eri aikakausien kirkot itseasiassa kiinnostavat minua, samoin kristillinen symboliikka huonekaluissa, maalauksissa ja rakennustaiteessa kiehtovat.
Kyllä tunnen suurempaa kunnioitusta kirkkorakennukseen työkohteena, mutta niitä on hyvin vaikea ns. tunteina eritellä.
Hyvin mielelläni työskentelen kirkoissa. Samoin jos käyn vieraalla paikkakunnalla esim. lomalla käyn myös paikkakunnan kirkossa ihan mielenkiinnon vuoksi. Kirkot ovat upeita taideteoksia. :)
Mulla on usein itsellänikin kaulassa just toi solmussa koru, alunperin se on kuitenkin suunniteltu miehille, mut sitä voi pitää niin naiset kuin miehetkin. Mä punastun ihan sun kehuista, kiitti.
Harmi kun et ilmoitellu, oltais juotu kaffet. Ilmoittele enskerralla kun liikut täälläpäin :)
enää. Erosin kirkosta heti riparin jälkeen. Ehkä vähän eri vaikutus mitä kirkko kyseisellä touhulla hakee, mutta itse olen ollut tyytyväinen päätökseeni. En vastusta varsinaisesti itse uskontoa, vaan pikemminkin sen synnyttämiä tarpeettomia instituutioita.
Ateistina välttelen sitä huuhaa-paikkaa parhaani mukaan enkä todellakaan mene sinne muuten kuin pakosta. Ja pakkokin on vaan lapsiin tai lähisukulaisiin liittyvissä asioissa. Muitten kohdalla kieltäydyn. En esim. menisi edes kaverin häihin jos ne järjestetään kirkossa.
En kuitenkaan siellä kirkossa osallistu ikinä mihinkään uskonnonharjoittamiseen kuten laulut, rukoilut tms.
Ei se oikein miltään tunnu. Parempi van olla ajattelematta uskonnollisia merkityksiä, ettei ala inhottaan se tekopyhyys ja teennäisyys yms.
Pyrin siihen ettei tarttis ikinä mennä sinne, ei edes omissa hautajaisissa.
Ei kiinnosta.
Käyn kirkossa muutaman kerran vuodessa.Uskon Jumalaan ja kirkossa on hyvä rukoilla toisten kanssa.Jumala ei tarvitse jumalanpalveluksia, me(tai ainakin minä) tarvitsen yhteyttä Häneen ja toisiin elämänmatkalaisiin!
Sinä et valehtele :D
En valehtele koskaan - niinkus tiedät!
Hyvää yötä!
Nyt on selkä ja parransänkikin saunapuhdas.
Kauniita unia.
Ettäs kehtaat kiusata!
Sinuako? Millä lailla?
En käy pakosta, mutta vanhat kirkot on mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Noin niinkuin arkitehtonisessa mielessä, jos ei muuta.
Koetko muuta kuin pelkkää mielenkiintoa? Mitä ajattelet vai tyhjennätkö mielesi vastaanottamaan kirkkorakennuksen kauneuden?
Siitä on hetki, kun viimeksi käväisin kirkossa. Yksi ajatus, mikä minulla on päällimmäisenä koko pytinkiä ajatellen, on sen Tarkoitus. Eli persaukinen jengi raatanut aikoinaan itsensä hengiltä pykätäkseen jonkun höskän vastoin Herransa ohjeita ja kokoontuivat siellä. Eli lähinnä kai sen yhteiskunnallinen merkitys mielenkiintoista- miten ollut niin ylivoimainen paikka tavalliselle kansalle. Ihan koto-Suomessakin, ettei tarvitse lähteä Keski-Eurooppaan ilmiötä ihmetelläkseen. Siis vanhoiosta kirkoista puhun. Yksi uusi kirkko pitää kyllä vielä nähdä, jos se joskus valmistuu, eli La Sagrada Familia. Pelkkää arkitehtuuria.
http://www.sagradafamilia.cat/
erosin viime vuonna. Johtui yhdestä petollisesta kirkkovaltuuston jäsenestä
tästä merkittävästä mediatapahtumasta???
loppupalkan hakemaan Palkkaturvan kautta ja sain 2/3 osaa.
Tänä keväänä kävi ilmi, että ilmoittanut verottajalle maksaneensa minulle palkkaa noin 1 000,- €.
Vastaavasti sain noin 700 tunnin palkat kouraani, joista vähennetty verot ja muut kulut.
Tuntipalkka oli sopimuksen mukaan 9,- €/h.
Kyseinen herra oli silti muistanut veloittaa töistäni työn teettäjältä 32,- €/h, siitä miinus 9,- €/h = puhdasta voittoa 23,- €/h x noin 700 = noin 114 300,- €
Kuoroaikoinani sain hengata kirkossa riittävästi.
Nykyään herkistyn kirkossa, viimeksi viikko sitten serkun rippijuhlissa aloin itkeä konfrimaatiomessun aikana.
Jotenkin se ei vaan tunnu siltä, ei ole mitään tarvetta käydä. Luulen, että se johtuu siitä, etten voi uskoa juuri siihen jumalaan, jota siellä palvellaan ja toinen syy on se, että en ole koskaan ymmärtänyt jumalanpalvelusten merkitystä. Usko on minusta yksityinen asia ja minun salliva jumalani ei halua tuollaisia palvelusseremonioita.
Uskon silti kirkkoon yhteiskunnallisena instituutiona enkä aio erota siitä.
Saan voimaa ja virtaa. Usein saan myös ajattelemisen aihetta. Yhteinen rukous on mielestäni hieno asia ja on osaltaan murtamassa yksilökeskeistä ajattelutapaa, joka lopulta vääristää ihmisyyden. Välillä käyn siksi että haluan hiljentyä. Minulle mikään kirkollinen tilaisuus ei ole pakollinen. Olen vapaa valitsemaan. Ymmärrän kyllä että oma henkilökohtainen valintani aiheuttaa ärtymystä monissa muuten ns. suvaitsevissa ihmisissä.
Siinä olisikin monella pohdittavaa että miksi valintasi aiheuttaa ärtymystä.
kirkkoon. Olen tehnyt diilin. Minä en mene kirkkoon ja kirkko ei tule minuun. Reilu diili mielestäni.
haista vittu.
kirkossa istumassa ja toteamassa pienuuteni isojen asioiden äärellä. Ts. käyn kirkossa rauhottumassa, se on vähä sama vaikutus kuin lakeuden laidalla, tai meren äärellä yksin istuskellessa ja hiljaisuutta kuunnellessa ja sillo sitä kuulee ittensä.
...minullakin. Kirkot ovat hiljentymisen ja mietiskelyn paikkoja, mutta myös ihmiskäsien tekemää kauneutta ja jylhyyttä. Kauniissa maisemassa tuntee jotain samaa, mutta se on jotenkin erilaista. Luonto on ollut aina, mutta kirkkorakennukset ovat tehtyjä... ähh, vaikea selittää.
Itse käyn kirkossa silloin tällöin, mutta en jumalanpalveluksissa. Harmi että Suomessa on pienten kirkkojen ovet yleensä suljettuja. Toisaalta ihan ymmärrettävistä syistä.
Tampereen tuomiokirkkoa, ja poikkean silloin tällöin sisällä puhtaasti esteettisistä syistä. Uskonnollisuutta minussa ei ole tippaakaan.
Jos asuisin lähellä Tampereen tuomiokirkkoa niin ihan takuulla minäkin siellä kävisin ja usein. Se on yksi Suomen hienoimmista kirkoista. Viimeksi kun siellä poikkesin hiljentymään niin kanttori(?) alkoi soittaa urkuja. Olin siis yksin upean musiikin ja kauneuden ympäröimänä.
Kuoleman puutarha on lohduttava ja lempeä.
monilla paikkakunnilla kirkkoon ja sen arkkitehtuuriin. Siis jos vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kauniilta kirkolta etukäteistietojen perusteella. Oikeastaan voi sanoa, että kirkot vetävät mua puoleensa, ulkomaillakin:) Mieluiten olen kirkossa yksin, silloin kun ei ole mitään kirkonmenoja.Äitini kanssa käyn joskus jumalanpalveluksessakin seurana. Äidistäni on tullut viime vuosina aika uskonnollinen, käy viikottain kirkossa, kuuntelee kirkonmenoja jne. Perheellämme on ollut surua, mutta itselläni ei ole selvää kuvaa omasta hengellisyydestäni...
Hienoa että olet suvaitsevainen äitisi uskoa kohtaan. Sitä jos kaikilta löytyisi niin maailma olisi paljon parempi paikka.
Kukaan ei ole niin vahva ettei apua joskus lähimmäiseltä tarvitsisi.