Sinä synnyit kotiin pienoisen,hyvään hellään ja lämpöiseen.Tuli sota-aika ja pulakin koitti,vaan rakkaus läheisiin pelonkin voitti.Oli nuoruutes iloa elämää ,vaik surua jouduit sä näkemään.Sinä synnytit kaikkeaan yhdeksän meitä,neuvoen ohjaten elomme teitä,ja kun kodistas kasvoimme maailmaan,ei neuvosi häipynyt unholaan,niistä paljon oppia olemme saanneet, omien lasten kanssa ne jaanneet.Sitten kuulimme päivänä keväisen,tuli tieto merkkinä sairauden,et periksi antanut silloinkaan,sanoit sisua ei saa kadottaa.Me vuoteesi vierellä istuimme niin,silmät ain yhä vaipuen kyyneliin,me käsiä helliä silittelimme,poskea pehmeää suutelimme,sinut hellästi pieluksiin peittelimme,sua äiti niin paljon me rakastimme.
sinä
synnyit
1552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin kaunista.....