Tutustuin pari kuukautta sitten erääseen mieheen. Aluksi pidimme yhteyttä vain huviksemme. Kerroimme toisillemme kuulumisia ja muutenkin yhteydenpito oli ns.kaveripohjalla. Jonkin ajan kuluttua huomasin että keskustelumme olivat muuttaneet sävyään ja että ainakin minulla alkoi herätä tunteita tätä miestä kohtaan.
Ilmeni että seurustelimme molemmat tahoillamme. Minun suhteeni tosin oli ollut tuhoon tuomittu jo alusta asti..eikä sitä kestänytkään kuin 4kk. Mies sanoi oman suhteensa olevan vähän niin ja näin. Päätin oman suhteeni kun tilanne silloisen poikaystäväni kanssa kävi sietämättömäksi. Tarkoituksenani oli nauttia omasta elämästä uudessa paikassa täysillä eli tapaamallani miehellä ei ollut asiaan mitään osaa eikä arpaa.
Yhteydenpitomme vilkastui jostain syystä ja yhtäkkiä huomasimme että ensimmäinen asia mielessä aamulla ja viimeinen illalla oli se toinen. Sovimme että emme tee mitään hätiköityjä päätöksiä vaan katsomme mihin tilanne johtaa. Hänellä oli kuitenkin vielä tyttöystävä.
Viikko tämän keskustelun jälkeen hän ilmoitti minulle että oli kertonut minusta tyttöystävälleen..ja purkanut kihlauksen..kihlauksen josta minä en tiennyt.
Nyt elämme tilanteessa jossa ei varmasti kellään ole helppoa vaan jatkuva epätietoisuus kalvaa meitä kaikkia. Mies haluaa olla hetken yksin ja miettiä asioita, mutta me tapailemme edelleen ja hän on yhteydessä tyttöystäväänsäkin.
Tunne minun sisälläni on valtavan voimakas ja miehen viesteistä päätellen hän tuntee samoin.
Toisaalta minun sisälläni on jatkuva huono omatunto siitä että olin tavallaan se toinen nainen. Mutta olinko?? Mitään fyysistä meidän välillämme ei tapahtunut silloin kun seurustelimme tahoillamme ja henkinen puolikin tuli kuvioihin ihan yllättäen. Tuskin meistä kumpikaan ajatteli tässä käyvän näin...En ainakaan minä.
Ilmeni että seurustelimme molemmat tahoillamme. Minun suhteeni tosin oli ollut tuhoon tuomittu jo alusta asti..eikä sitä kestänytkään kuin 4kk. Mies sanoi oman suhteensa olevan vähän niin ja näin. Päätin oman suhteeni kun tilanne silloisen poikaystäväni kanssa kävi sietämättömäksi. Tarkoituksenani oli nauttia omasta elämästä uudessa paikassa täysillä eli tapaamallani miehellä ei ollut asiaan mitään osaa eikä arpaa.
Yhteydenpitomme vilkastui jostain syystä ja yhtäkkiä huomasimme että ensimmäinen asia mielessä aamulla ja viimeinen illalla oli se toinen. Sovimme että emme tee mitään hätiköityjä päätöksiä vaan katsomme mihin tilanne johtaa. Hänellä oli kuitenkin vielä tyttöystävä.
Viikko tämän keskustelun jälkeen hän ilmoitti minulle että oli kertonut minusta tyttöystävälleen..ja purkanut kihlauksen..kihlauksen josta minä en tiennyt.
Nyt elämme tilanteessa jossa ei varmasti kellään ole helppoa vaan jatkuva epätietoisuus kalvaa meitä kaikkia. Mies haluaa olla hetken yksin ja miettiä asioita, mutta me tapailemme edelleen ja hän on yhteydessä tyttöystäväänsäkin.
Tunne minun sisälläni on valtavan voimakas ja miehen viesteistä päätellen hän tuntee samoin.
Toisaalta minun sisälläni on jatkuva huono omatunto siitä että olin tavallaan se toinen nainen. Mutta olinko?? Mitään fyysistä meidän välillämme ei tapahtunut silloin kun seurustelimme tahoillamme ja henkinen puolikin tuli kuvioihin ihan yllättäen. Tuskin meistä kumpikaan ajatteli tässä käyvän näin...En ainakaan minä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuossa mun mielestäni mitään pahaa ole.. ja se mieskin teki ihan oikein kun ei välittömästi hyppää sun kanssasi suhteeseen. Mikään ei loukkaa enempää kuin se että puoliso vaihtaa välittömästi uuteen, kuin käytetyn sukkaparin.
Voi olla että tuo 'miehesi' palaa takaisin tyttöystävänsä tykö tai sitten se aloittaa sun kanssasi. Aika näyttää, mutta fiksuilta ja empaattisilta ihmisiltä vaikutatte joten kaikkea hyvää miten nyt sitten käykin
Aivan kohta, tai sitten jo oletkin, maannut h'nen kanssaan. Sinulla on syyt'kin olla todella nolo!!