Mitä sitten jos on yrittänyt kaikkensa mutta mies ei suostu mihinkään tai häntä ei kiinnosta mikään? Olen yrittänyt huomioida miestäni, hieromalla, pitämällä hyvänä, helliä jne. mutta aina kun kosken, yritän halata tai suudella niin mies ärähtää että "älä roiku". Hieroa saan/joudun kyllä melkein joka päivä kun urheilijalla on paljon vammoja...mutta siihen se sitten jääkin. Seksiä ei ole ollut ties koska viimeksi ja silloinkin kun on niin vain miehen tarpeet tyydytetään. Eropaperit olen vienyt mutta mies ei ikinä lähettänyt vastausta joten harkinta-aika ei ole vielä alkanut.
Tiedän että on ollut muita naisia, en vain tiedä mitä kaikkea on tapahtunut, onko menty sänkyyn asti vai ei. Kerran löysin korviksen sängyn vierestä lattialta, samana päivänä veinkin eropaperit. Kiistää kaiken ja sanoo että kaverin muijan korvis kun oli saunomassa...
Muutenkin hän kiistää kaiken, ei ole kuulemma ollut ikinä muita naisia eikä pettänyt minua. En vain pysty uskomaan vaikka haluaisinkin.
En haluaisi olla vainoharhainen tai mustasukkainen mutta en voi itselleni mitään. Välitän miehestäni ja rakastan miestäni vielä niin paljon että tekee oikein kipeää. Aina kun miehen puhelin soi tai hän saa viestin mietin että kuka nainen siellä nyt on. Siksi aina kysyn että kuka se oli, siitä mies sitten raivostuu ja haukkuu minut pystyyn. Sekin on saanut herätyskellot soimaan.
Meidän piti lähteä yhteiselle matkalle ja maksoinkin sen valmiiksi kunnes mies sitten ilmoitti että hänellä ei ole rahaa lähteä. Joten se peruuntui, meni sitten omat rahat hukkaan siinäkin. Ei ne rahat niinkään harmittanu mutta ajattelin että matkalla olisi ollut hyvä hetki jutella asioista ja tulevaisuudesta. Kunnon keskustelua ei ole vieläkään ollut meidän nykyisestä tilanteesta.
Erossa ollaan asuttu muutama kuukausi, mieheni halusi muuttaa erilleen koska halusi rauhaa miettiä asioita ja "parantaa suhdetta". Hän sanoi minulle että se tekisi hyvää asua erillään että ei välttämättä pitäisi toista itsestään selvänä jne.
Tällä hetkellä olemme kuin kavereita jotka riitelee aika paljon. Mutta en pysty olemaan mieheni seurassa pelkästään kaverina. Haluan hellyyttä ja huomiota, haluan tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi. Haluan myös huomioida miestäni ja olla hänelle hyvä mutta se ei onnistu kun toinen koko ajan torjuu aikeet ja kaiken mitä teen.
Tiedän että moni sanoo että jätä se mutta se ei ole niin helppoa kun vielä rakastaa ja välittää niin paljon toisesta.
Tiedän että on ollut muita naisia, en vain tiedä mitä kaikkea on tapahtunut, onko menty sänkyyn asti vai ei. Kerran löysin korviksen sängyn vierestä lattialta, samana päivänä veinkin eropaperit. Kiistää kaiken ja sanoo että kaverin muijan korvis kun oli saunomassa...
Muutenkin hän kiistää kaiken, ei ole kuulemma ollut ikinä muita naisia eikä pettänyt minua. En vain pysty uskomaan vaikka haluaisinkin.
En haluaisi olla vainoharhainen tai mustasukkainen mutta en voi itselleni mitään. Välitän miehestäni ja rakastan miestäni vielä niin paljon että tekee oikein kipeää. Aina kun miehen puhelin soi tai hän saa viestin mietin että kuka nainen siellä nyt on. Siksi aina kysyn että kuka se oli, siitä mies sitten raivostuu ja haukkuu minut pystyyn. Sekin on saanut herätyskellot soimaan.
Meidän piti lähteä yhteiselle matkalle ja maksoinkin sen valmiiksi kunnes mies sitten ilmoitti että hänellä ei ole rahaa lähteä. Joten se peruuntui, meni sitten omat rahat hukkaan siinäkin. Ei ne rahat niinkään harmittanu mutta ajattelin että matkalla olisi ollut hyvä hetki jutella asioista ja tulevaisuudesta. Kunnon keskustelua ei ole vieläkään ollut meidän nykyisestä tilanteesta.
Erossa ollaan asuttu muutama kuukausi, mieheni halusi muuttaa erilleen koska halusi rauhaa miettiä asioita ja "parantaa suhdetta". Hän sanoi minulle että se tekisi hyvää asua erillään että ei välttämättä pitäisi toista itsestään selvänä jne.
Tällä hetkellä olemme kuin kavereita jotka riitelee aika paljon. Mutta en pysty olemaan mieheni seurassa pelkästään kaverina. Haluan hellyyttä ja huomiota, haluan tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi. Haluan myös huomioida miestäni ja olla hänelle hyvä mutta se ei onnistu kun toinen koko ajan torjuu aikeet ja kaiken mitä teen.
Tiedän että moni sanoo että jätä se mutta se ei ole niin helppoa kun vielä rakastaa ja välittää niin paljon toisesta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi!
Sanon sinulle omakohtaisena kokemuksena erään asian, vapauta itsesi noin huonosta kohtelusta. Ansaitset parempaa. Naisen vaistosi kyllä sanoo jos jotain peliä on meneillään. Minulle tuli tekstisi pohjalta olo, että äläpä luota mieheen. Kaverin muijan korvis? Katsoiko hän korvikset niin tarkkaan? Kuulepa, jos mies välittää eikä ole peliä meneillään, mikä vaikeus olisi hänellä kohdata sinua ihmisena ja jutella asioista ihan rauhalliseseti ja selkeästi? Miksi hän selvästi pakenee puolustusreaktion taakse? Salaisuuksia on. Älä roiku ihmisessä joka tuottaa sinulle tuskaa. Vaikka itse rakastatkin, mies selvästi vähemmän ja on tekemässä eroa. Tauon jälkeen tulee yleensä ero. Pitää sinua narussa jos ei löydä parempaa. Tiedän, on vaikea uskoa todeksi sitä, mutta minulle kävi juuri noin. Teidän tilanteenne vaatisi sen että mies tunnustaisi virheensä ja pystyisi puhumaan asioistaan selkeästi. Se ei tule kuin sillä että käännät kelkkasi ja nostat oman arvostuksesi kattoon, ja sanot miehelle että en jaksa tällaista kohtelua (mutta älä kärjistä). Ja jos haluaa alkaa käyttäytyä kuin aikuinen, niin ottaa sitten yhteyttä sillä toista ei saa kohdella noin. Sano hänelle että ymmärrät häntä tavallaan, mutta et voi enää hyväksyä kohtelua. Jos mies ei tule takaisin, hän ei tule. Voi olla ettei tule muutenkaan. Ja haluatko lopulta enää?? Jossain kohtaa pitää rajan mennä. Ei sinun tarvitse jaksaa jos et jaksa. Olet vapaa!
Miehesi haluaa nyt miettiä. Mieti sinäkin. Laita plussat ja miinukset paperille. Ota välimatkaa. Tee asioita mistä nautit. Etsi itseäsi ja elämääsi. Tuollainen tilanne tekee sinulle todella pahaa. Älä ainakaan riitele miehesi kanssa, ala ystäväksi. Tue häntä, anna tilaa. Jos hän sitten jokin päivä sanoo, että tämä oli tässä, niin tiedät koittaneesi olla kaikesta huolimatta ystävä. Älä anna hänen paskojen tunteiden tarttua sinuun, sinä voit silti kohdella häntä arvostavasti ja hyvin. Sinulle tulee siitä loppujen lopuksi parempi olo.
Enpä tiedä onko kirjoituksestani apua. Toivottavasti pääset tilanteen rouvaksi sillä kun toinen muuttaa suhtautumistaan, on toisenkin pakko.
Tosi hyvä kirjoitus! Just asennemuutoksella pääset irti miehestä ja saat itsekunnioituksen takaisin. Mutkin jätettiin, mutta nyt en enää halua koko miestä minäkään.
Kirjoituksesi kosketti minua, koska olen roikkunut samankaltaisessa suhteessa vuosia. Uskonut ja yrittänyt ymmärtää miestä. Antanut uusia mahdollisuuksia ja kestänyt valheita.
Omanarvontuntoni on nollassa, mietin miksi en kelpaa. Vaikka minun pitäisi miettiä miksi mies kelpaa minulle(!!!).
Onko teillä hyvä olla yhdessä? Kaikilla pareilla on "kultakautensa" ja kiistansa, mutta käsi sydämelle, tuleeko mikään muuttumaan parempaan (,jos ainoastaan toinen yrittää sydämestään)?
Mieheni osasi puhua, vakuutella ja uskotella. Halusin uskoa hyvää, mutta ei ne puheet vaan teot. Pidin viimeiseen asti kiinni siitä, että hän on elämäni mies. Sydämessäni tiesin ettei mies muutu, eikä häntä voi pakottaa rakastamaan. Eräänä päivänä sain kuulla, etten ole hänen elämänsä nainen. Ikinä, koskaan. Tähän päätökseen hän oli kypsynyt sillä välin, kun olin pistänyt peliin parastani, kaikkeni.
Kuten jo itsekin tiedät sinulla ei ole vaihtoehtoja kuin yksi, jos sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen. Ja sinähän olet, vaikka se näyttää unohtuneen. Kirjoitit, koska toivoit, että joku sanoisi jotain minkä vuoksi voisit pitää pystyssä horjuvaa rakennelmaasi vielä hetken, vaikka viimeisillä voimillasi.
Ja vaikka mies kääntäisikin kelkkansa, niin kuinka kauan sitä kestäisi ja haluaisitko todellakin elää miehen kanssa, joka on kohdellut sinua kuin saastaa?
Jos on rakastanut sydämestään on kamalaa ajatella, että teidän juttunne oli vaan yksi monista, se tavallinen surullisenkuuluisa tarina. Tuntuu loukkaavalta, että olet korvattavissa, kun olet antanut kaikkesi, uskaltanut avautua entistä enemmän.
Olen ollut pari viikkoa yksin, mitään yhteyttä en ole mieheeni pitänyt. Tätä eroa tehtiin vuosia ja miehen jättäminen on uskaliainta ja rohkeinta mitä olen koskaan tehnyt. Hyppy tuntemattomaan suorastaan hengästytti. Välillä itkettää, välillä naurattaa. Mutta pohjimmiltaan olo on helpottunut. Tein kaikkeni ja tähän se riitti tässä suhteessa. Unohdin suhteen loppuvuosina, että minullakin on elämä ja oikeus onnellisuuteen, nautintoon ja rakastetuksi tulemiseen. Nyt se kaikki on mahdollista, koska annan sille mahdollisuuden.
Kenenkään miehen ei pidä olla sinun elämässäsi sinua itseäsi rakkaampi ja tärkeämpi. Terve itserakkaus ei ole synti, vaan elinehto.
Kiitos viisaista sanoista. Olet oikeassa että olen todella unohtanut kuka tässä on tärkein. Pakko kai se on myöntää itselleen että taas yksi suhde (tällä kerralla avioliitto) karille. Tekee se kyllä kipeää mutta kuinka kipeää se tekisi 10 vuoden päästä ja jos olisi lapsiakin (niitä ei onneksi nyt ole). Olen vielä parhaassa iässä ja nyt on pakko ajatella itseään. Ei se mies siitä muutu miksikään, ehkä hetkellisesti voisi muuttua mutta tuskin pitkällä tähtäimellä.
Jotenkin on kans ajatellu että mitä muut minusta miettivät kun tuli ero näin nopeasti (viime kesänä mentiin naimisiin). Olen 25v ja eronnut, haluuko kukaan mies enää olla sellaisen naisen/epäonnistujan kanssa???
Eihän sille mitään voi, että liitto meni pieleen. Ei se sinun mahdollisuuksiasi miesmarkkinoilla pienennä. Ennemmin ottaisen sinunluonteisen ihmisen kumppaniksi kuin miehesi luontoisen...
Joskus mennään vastavirtaan elämässäkin, kun pääset esteiden yli, on näkymät aiempaa paremmat!
Kyllä haluaa olet nainen parhaassa iässä, miksi kulutat hänen kanssaan aikaasi .Tiedän tuon tunteen ja olen itsekkin miettinyt samaa, nostanko kytkintä.Ole sinä onnellinen jos minä en siihen vielä pysty.
Oliko teidän suhteenne kunnossa siinä vaiheessa kun menitte naimisiin? Sellaistakin nimittäin tapahtuu, että yritetään elvyttää sammumassa olevaa suhdetta naimisiinmenolla. Nopeasti tuo teidän eronne kyllä tuli, jos olitte oikeasti onnellisia vielä vuosi sitten. Kuinka pitkään tuota teidän kriisiä on kestänyt? Joskus ihmisellä voi olla ihan henkilökohtainen (ikä)kriisi, jolloin tuntuu ettei mikään elämässä oikein innosta ja silloin tarvitsee miettimisaikaa, että palaset taas loksahtavat kohdalleen. Toisaalta se on kieroa, jos miehesi ei suostu kertomaan mikä mättää. Jos ei pysty sanomaan puolisolleen mikä on vikana, takana saattaa olla ihastuminen toiseen ja siksi ei kestä edes puolison kosketustakaan. Sitä paitsi jossain miehesi luultavasti purkaa seksuaaliset paineensa, jos teillä ei oikeasti ole ollut seksiä viikkoihin.
Ei avioero ole häpeä. Minusta häpeällisempää on elää suhteessa, jossa joutuu alistetuksi huonolle kohtelulle. Jos jätät miehesi, yritä keksiä mikä on sinun ongelmasi miesystäviä valitessasi eli mikä menee pieleen. Se voi auttaa myöhemmin valitsemaan paremmin. Monesti ihmisillä on taipumusta ihastua samantyylisiin miehiin/naisiin kerta toisensa jälkeen ja siten toistetaan samaa virhettä uudelleen ja uudelleen eli valitaan puoliso, joka ei olekaan sopiva itselle. Onko sinulla taipumus ihastua hyvin itsevarmoihin ja itsekkäisiin miehiin (tuntemani urheilijat ovat hyvin itsekeskeisiä, anteeksi vain...)?
Lapseton, kaksvitonen vapaa nainen jolla on p*llu on joka pojan unelma!
Vähän ronskisti sanottu, mutta sitä kuitenkin joka ikinen sälli haluaa.
Sulla on vain valitsemisen vaikeus, että kuka esittää asiansa näteimmin.
Ehdottaisin, että valitset sellaisen jolle joudut melkein itse ehdottamaan, että olette siinä asiassa kutakuinkin yhtä hanakoita.
Muitakin kriteerejä kannattaa tietty käyttää. "Ihan kiva" ei tasan pitkälle riitä.
Yksi mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on se, miltä toinen tuntuisi lapsesi isänä. Se karsii turhat bilehait tehokkaasti.
Onnea valintaan!
Kaikki oli hyvin ennen häitä. Sitten melkein kuukausi häiden jälkeen kaikki alkoi menemään alamäkeen. Enkä vieläkään osaa sanoa miksi.
Niin ja seksielämästä sen verran että ainakaan 8kk ei mitään mainittavaa.
Olen kyllä miettinyt aika paljonkin tuota että taidan retkahtaa vääränlaisiin miehiin. Sen takia olenkin tehnyt listan ominaisuuksista mitä miehessä haluan olevan ja laittanut sen jääkaapin oveen. Niin muistutan aina itseäni siitä että en tyytyisi taas "renttuun". Voi ehkä kuulostaa tyhmältä ja voi olla että sellaista miestä ei ikinä tule vastaan mutta olenpahan tehnyt itselleni selväksi mitä haluan. En kuitenkaan pyydä kuuta taivaalta vaan miehen joka rakastaisi minua omana itsenäni ja kunnioittaa minua (ne on tärkeimmät, loput pelkkää plussaa).
Tuo lista on hyvä alku...kunhan muistat poistaa sen jääkaapin ovesta ennen kuin mahdollinen sulhaskandidaatti tulee ensivisiitille, muuten ottaa jalat alleen:D
Sinun kannattaa yrittää välttää sitä, että joudut suhteisiin, joissa toinen on passiivinen ja sinä annat liikaa. Tuo että suostuit hieromaan miestäsi, vaikka hän oli kieltänyt muun koskettelun, viittasi minusta siihen suuntaan. Oletko lukenut esim. "Mars ja venus ja seurustelun taito"-kirjaa tai muita seurusteluoppaita? Niissä on ihan hyviä ideoita, vaikka kaikki jutut eivät vaikuttaisikaan ihan täysjärkisiltä.
Minulla oli myös muutama ominaisuus, jotka olin miettinyt etukäteen, että ne ovat aivan välttämättömiä tulevalla elämänkumppanillani. Ne olivat henkisiä ominaisuuksia, mutta sitten kävikin niin, että nykyinen aviomieheni on niiden lisäksi todella komea ja atleettinen ruumiinrakenteeltaan, vaikka ei urheile kuin satunnaisesti. En ollut uskaltanut ajatellakaan, että löytäisin joskus niin fiksun JA komean miehen. Joskus elämässä voi käydä hyvinkin, kunhan ei liikaa hätiköi:)
Vika on siinä että yrität liikaa.
Et arvosta itseäsi eikä mieskään pidä sinua arvossa.
Jotkut miehet ajattelevat liian matelevan naisen olevan jotenkin huonoja.
Olet tehnyt itsestäsi kynnysmaton.
Nyt itsekunnioitus mukaan.
Elät elämääsi miehesi kautta; johan tuo kirjoituksesikin on täynnä miestäsi ja hänen valintojaan, joita sinä vain myötäilet. Miksi miehesi pitäisi välittää siitä, mitä sinä haluat koska et itsekkään välitä tai pidä sitä niin tärkeänä, että tekisit jotakin konkreettista sen eteen.
Hyvä esimerkki on tuo suunnitelemasi matka - mikset mennyt yksin kun kerran se oli jo maksettu - nyt vain valitat, että sinne meni rahat. Niin meni, mutta ihan omaa syytäsi.
Miehesi ei muutu miksikään, etkä sinä ellet rohkaistu oikeasti punnitsemaan omaa tilannettasi.
Itselläni on jotensakin samanlainen tilanne paitsi, että meillä mies roikkuu minussa ja on "mielinkielin" joskin on myös erittäin arvaamaton ja käyttäytyy usein lapsellisesti ja tällä mielistelyllä sun muulla pyrkii korvaamaan töppäilyjään; minua tuo kaikki raivostuttaa suunnattomasti.
Kuopuksemme asuu vielä kotona ja käy koulua ja rakastaa meitä molempia erittäin paljon ja isä on hänelle tärkeä. Kun lapseni siirtyy lukioon, siirryyn minä myös uuteen elömöntilanteeseen eli muutan omaan asuntooni, toisin sanoen eroamma. Miksi en eroa jo nyt? Siksi, ettei minulla sinällään ole valittamista koska talous on kunnossa, meillä on todella kaunis koti ja paljon yhteisiä tuttavia ja ystäviä; arki sujuu ´kun molemmat ollaan töissä sun muussa; tyytymätön olen aika ajoin mutta tämän hetken valintani on tämä.
Moi...
Aika moni meistä on kokenut tuon saman. Muuttuneen parisuhteen, jonka lopputuloksena vain toinen nuolee haavojaan.Tai siltä se ainakin tuntuu, ettei toinen tunne mitään menetyksen tuskaa, kaipuuta tai rakkautta. Asiahan niin ei tietysti ole, onhan sillä toisellakin tunteen, ne ei vaan välttämättä enää ole kovin selvät tai edes sinuun suuntautuvat.
Miehet ovat vähän jänniä yksilöitä siinä suhteessa että kun he haluavat tilaa niin sitä heille pitää juuri antaa. Miehet ovat suoraviivaisia, ja juuri siksi erittäin sekavia naisten mielestä. Todellisuudessa me naiset tehdään ihan itse miesten sanoista ja tavoista monimutkaisia ja sekavia asioita. Olisihan se liian helppoa vaan tajuta käytöksestä et hei nyt on aika tämän likan vaihtaa maisemaa. Mut se rakkaus, jos sitä nyt rakkaudeksi voi kutsua käskee meitä jäämään roikkumaan maisemiin, kerjämään ja tutkimaan mitä tapahtuu ja miten tapahtuu. Ei se helppoa ole rakastaa ja koittaa saada toista rakastamaan.
Toiset väitää tätä -ei päästetä irti ilmiötä läheisriippuvuudeksi, mut silloin voisimme unohtaa kokonaan sanan rakkaus ja alkaa puhumaan: hei, minä "läheisriippuvaisuutan" sinua, tai jotain vastavaa. Surullistahan se on aina päästää toisesta irti, kun se jokin tunne siellä vielä myllää. Siksi ihminen kaiketi keksi sanan vihata ja halveksua, jotta saisimme joskus apua irtiottoon. En kuitenkaan suosittele sinulle linjaa vihaan miestäni, vaan selkeän otanpa aikaa myös itselleni ajatuksen. Koita olla näkemättä tätä ns. ystävääsi hetken ja ole vaan omissa oloissasi, omien asioittesi ja tuttaviesi kanssa tekemisissä. Älä edes koita puhua asiastasi. Pidä kaikki vaan itselläsi, edes hetken. Selvitä kunnolla mitä varten sinä oikein edes rakastat toista.
Uskon että niin kuin me muutkin miljoonat naiset niin myös sinäkin lopulta saat asioillesi selkeän kuvan ja ratkaisun. Mieti mitä olet valmis tekemän toisen eteen ja mitä toiselta vaadit. Suhteet ei ole koskaan täysin tasavertoisia, koska jokaisen on oikeus vaatia parempaa kohtelua, ennen kuin tekee isommat päätöksensä. Jos eläisimme koko ajan pyytämättä mitään, emme todellakaan seurustelisi koskaan kolmea viikkoa pitempään.
Mitä miehesi naissekkailuihin tulee niin ensin on parempi tosiaan tutkia kuin hutkia. Esim. se korvis sängysi juurella kerto että sinulla on aihetta nostaa jalkaasi ja kusta sängynjalkaan. Miksi ihmeessä miehesi on kutsunut saunavieraita joista et ole tietoinen? Salaisuuksia hänellä tuntuu olevan, ja sinä teet asiasta moni mutkaista. Niin se toimii.
Onnea matkaan rakkauden kiemuroihin, hylättyihin ja murskautuneisiin unelmiin rakkaudesta.
"Mitä sitten jos on yrittänyt kaikkensa mutta mies ei suostu mihinkään tai häntä ei kiinnosta mikään? Olen yrittänyt huomioida miestäni, hieromalla, pitämällä hyvänä, helliä jne. mutta aina kun kosken, yritän halata tai suudella niin mies ärähtää että "älä roiku".
Olen tosi kateellinen miehellesi.Minäkin kaipaisin hieman hellyyttä ja naiseni huomioita.Mutta suhde on nykyisin pelkää "kylmägeeliä".
" Seksiä ei ole ollut ties koska viimeksi ja silloinkin kun on niin vain miehen tarpeet tyydytetään. "
Aika läheltä liipaisee.Meillä taas se haluton osapuoli on nainen.Nyrkkikyllikki olisi tarjolla,mutta sanon "kiitos ei".Aikuinen mies ei jaksa enää palata teiniajan harrastuksiin.
Vaikeeta se ja joskus niin turhaa - kiin.sanlask.