Itse olen mies joka varsin nuorella iällä päätti, ettei halua lapsia. Halusi ( ja haluan yhä) elää lapsetonta elämää. Elämässä on siitä huolimatta (tai ehkä sen vuoksi?) ollut aina sisältöä ja mielekkyyttä.
Nyt eronneena nelikymppisenä olen törmännyt siihen, että ikäisilläni naisilla tuntuu kaikilla olevan lapsia ja itseäni vähän nuoremmat lapsettomat taas potevat vauvakuumetta ja etsivät miestä, jonka kanssa voisivat tehdä lapsia.
Lisäksi olen huomannut, että aika monet suhtautuvat varsin aggressiivisesti siihen, ettei halua lapsia. Sanovat , että se on itsekästä ja epäinhimillistä. Itse kyllä ajattelen hieman toisin. Mielestäni lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka todella ovat hänet elämäänsä halunneet ja ovat myös valmiit tinkimään omasta mukavuudestaan lapsen hyväksi. Mielestäni lapsen hyvinvoinnin pitää mennä aina vanhempien halujen ja toiveiden edelle.
Onko edes naisia jotka eivät halua lapsia vai ovatko lapsettomat yli kolmikymppiset naiset niitä, jotka eivät ole syystä tai toisesta lasta saaneet ja ovat siitä syystä traumatisoituneet (pariin tällaiseen olet törmännyt)
Toisaalta olen elänyt kahdessa pitkässä suhteessa naisten kanssa, jotka ehdottomasti eivät halua lapsia, joten heitä kyllä luulisi olevan muitakin. En ole kuitenkaan vielä törmännyt.
Nyt eronneena nelikymppisenä olen törmännyt siihen, että ikäisilläni naisilla tuntuu kaikilla olevan lapsia ja itseäni vähän nuoremmat lapsettomat taas potevat vauvakuumetta ja etsivät miestä, jonka kanssa voisivat tehdä lapsia.
Lisäksi olen huomannut, että aika monet suhtautuvat varsin aggressiivisesti siihen, ettei halua lapsia. Sanovat , että se on itsekästä ja epäinhimillistä. Itse kyllä ajattelen hieman toisin. Mielestäni lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka todella ovat hänet elämäänsä halunneet ja ovat myös valmiit tinkimään omasta mukavuudestaan lapsen hyväksi. Mielestäni lapsen hyvinvoinnin pitää mennä aina vanhempien halujen ja toiveiden edelle.
Onko edes naisia jotka eivät halua lapsia vai ovatko lapsettomat yli kolmikymppiset naiset niitä, jotka eivät ole syystä tai toisesta lasta saaneet ja ovat siitä syystä traumatisoituneet (pariin tällaiseen olet törmännyt)
Toisaalta olen elänyt kahdessa pitkässä suhteessa naisten kanssa, jotka ehdottomasti eivät halua lapsia, joten heitä kyllä luulisi olevan muitakin. En ole kuitenkaan vielä törmännyt.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos ihmisen kehitystä ajattelee, niin on "tervettä" että ihminen haluaa lapsen tai lapsia. Jos ei halua, sen takana on varmasti usein jokin trauma, esim. on itse ollut omille vanhemmilleen vähän riesa ja siitä tullut käsitykseen, että lapset ovat aina jotenkin ei-toivottavia ja häiritseviä.
Toki silti saa päättää olla haluamatta lapsia, mutta varmasti se tulee olemaan parin etsinnässä aika keskeinen valintakriteeri, sillä vaikeaa on samalla tavalla ajattelevia löytää.
sillä minusta on hienoa, kun ihminen tuntee itsensä ja elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee itselleen. Ystäväni (mies) on tehnyt saman ratkaisun kuin sinä, eli ei ole hankkinut lapsia, eikä seurustele naisten kanssa, joilla on lapsia. Tiedän, että ystäväni ei haluaisi elää elämää, jossa joutuisi koko ajan ottamaan lapset huomioon ja tinkimään omista harrastuksistaan ja matkustamisesta.
Itselläni on jälkikasvua ja olen hyvin onnellinen siitä, että näin on. En enää osaisi kuvitella elämää ilman lapsia. Lasten saaminen ei ole ollut minulle todellakaan itsestään selvä asia, eli uskon tietäväni, miten kipeä asia lapsettomuus voi olla joillekin naisille.
On mielestäni TODELLA ITSEKÄSTÄ tehdä lapsia, jos ei ole valmis tinkimään omista mielihaluistaan. Nykyisessä hektisessä maailmassa lapset tahtovat jäädä aikuisten jalkoihin. Ihmettelen joskus perheitä, joissa aikuiset laukkaavat harrastuksesta toiseen vapaa-aikanaan vielä töiden jälkeen. Mietin, milloin heillä on aikaa olla lastensa kanssa, sillä pienen ihmisen kasvu vaatii aikuisen läsnäoloa ja huomioon ottamista. Lapset eivät ymmärrä laatuaikaa, heille tavallinen arki on tärkeää.
Jos ihminen ei halua lapsia on hän jollain tavalla mieleltään häiriintynyt. Elämä olisi täysin merkityksetöntä ilman lapsia. Lapset tuovat sisältöä ja iloa elämään.
Nimenomaan lapsiin on se ainoa vakkumaton ja katkeamaton side. Mies voi jättää ja pettää, mutta lapset ovat ja pysyvät.
Eli ollette sitä mieltä selkeästi että kaikki jotka eivät automaattisesti halua hommata kakaroita niin ovat "sairaita" ja muita huonompia joka tapauksessa.
Eli kaikki jotka ei halua niitä paskatykkejä niin laitokseen vaan ja nappia huuleen ja pakkohoitoa laitoksessa niin kauan että lasten teko maittaa vai.
Tässä se taas nähtiin kuinka vitun kypsiä ihmiset ovat ja niin saatana suvaitsevaisia jos ei ole eikä halua omia lapsia, saatana.
Elämässä on paljon muutakin kuin kakarat monilla ihmisillä.
Eri ihmiset löytävät merkityksen eriasioista elämälleen.
Sisältöä ja iloa saa joka paikasta ja kikista asioista jos osaa nauttia, ei vain lapsista ja kuista ihmisistä.
toden totta säälin sua.tajuatko, että yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään. vaikka sulla ois 10 kersaa niin niistä ei välttämättä yhdestäkään ole sinulle kädestä pitäjää lähtösi hetkellä.sori lapset eivät ole mikään autuaaksi tekevä asia.mutta elä harhoissas vielä huomaat mitä tarkoitin.
"Nimenomaan lapsiin on se ainoa vakkumaton ja katkeamaton side. Mies voi jättää ja pettää, mutta lapset ovat ja pysyvät."
Ja tämäkö ei ole itsekäs peruste lasten hankkimiselle???
Ja kuinka merkityksetöntä ihmisen elämä voi ollakaan, jos sen ainoa merkityksellisyyden tarjoaja on lapset?
Perustelisitko hiukan sitä mainitsemaasi terveyden määritelmää? Kertoisitko missä lääketieteen osahaarassa puhutaan että lapsettomat ihmiset eivät ole terveitä? Kiinnostaa kovasti!
Aika itsekäs olet.
Entäpä jos lapsistasi joku on tahtomattaan lapseton. Tuolla logiikalla hänen elämänsä on sitä myöden täysin merkityksetöntä.
Vaikka mitäpä se sinua liikuttaisi? Pääasia, että äidillä menee kivasti.
Grow up!
"Jos ihminen ei halua lapsia on hän jollain tavalla mieleltään häiriintynyt. Elämä olisi täysin merkityksetöntä ilman lapsia. Lapset tuovat sisältöä ja iloa elämään."
Väärin. Mielestäni aikuisen ihmisen, siis myös naisen, pitää olla ensin sinut itsensä kanssa, ennen kuin kannattaa alkaa lisääntymään. Lapsia ei kannata tehdä vain siksi, että ne tuovat sisältöä omaan elämään, sillä lapsi tai lapset eivät ole leluja, jotka voi laittaa syrjään, kun kodin leikkiminen alkaa tökkimään.
"Nimenomaan lapsiin on se ainoa vakkumaton ja katkeamaton side. Mies voi jättää ja pettää, mutta lapset ovat ja pysyvät."
Toivottavasti en tule koskaan törmäämään kaltaiseesi naiseen, jonka ennakko-asenne miehiä kohtaan on jo valmiiksi tuollainen. Ensiksi, minun on pakko huomauttaa, että myös nainen voi pettää ja jättää, eikä silloin välttämättä lasten olemassaolo merkitse mitään, kun nainen on löytänyt uuden Roomeon. Toiseksi, lapsilla on aina oikeus molempiin vanhempiin, siis myös mieheen. Mies ei voi synnyttää, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö mies kykene välittämään jälkikasvustaan.
"Mies voi jättää ja pettää, mutta lapset ovat ja pysyvät."
Lapset voivat myös katkaista välinsä vanpempiinsa, jos huomaavat että heitä ei rakasteta oikeasti vaan heillä on vanhemmilleen vain välinearvoa.
parisuhteessa. Nykyihmiset haluvat kuoria elämästä kermat päältä. Lapset kuuluvat parisuhteeseen.
Eikö nykyaikan ole viisasta ja fiksua olla tekemättä niitä lapsia kun maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä.
Jos haluaa välttämättä jonkun kersan sen voi adoptoida ei tartte ite vääntää sitä.
Muutenkin maailma menee kohti tuhoaa ja ihmiskunta samalla siinä mukana.
Onko vitun hienoo selittää sitten kakaroille että sulla ei oo tulevaisuutta täällä kun aikasemmat sukupolvet oli niin tyhmiä et koita rimpuilla vaan paskassa ja kärsiä.
Normaali ihminen ei todellakaan perusta elämäänsä siihen uskoon että lapsia on pakko hankkia ja saada täällä.
Kyllä sääliks käy tuon Äiti42:sen lapsia jos mutsi omaa tuonkin verran älyä.
Tulloo vaan lisää niitä kusipäitä tänne.
Joo, sen huomaa, että ehkäisystä huolimatta lapsia 'tulee' parisuhteeseen. Suhde päättyy ja annetaan uusien lapsien putkahdella. Minä ja muut sosiaalialalla, verorahoin maksetulla, hoidamme sitten homman loppuun edes jonkinlaisesta turvasta huolehtien. Varsin usein kierros alkaa alusta nuorella iällä 'tulee' lapsia näille lapsille.
Kaikkien ei ole pakko eikä tarpeellista lisääntyä. Itselläni ei ole lapsia epäitsekkäistä syistä. Saa minua sanoa mielenvikaiseksikin tai sitten vaan tiedän voimavarani.
Kyllähän meitä on moneen lähtöön, joten etköhän sinäkin löydä omasi, kun olet tarkkana.
Itse olen nelikymppinen lapseton nainen, joka olisi varmasti saanut lapsia ja ehkä oikean tilanteen sattuessa myös halunnut niitä. Elämä ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Silti en ole katkeroitunut. Olen lapseton ja lapsettomuuteni myös jo kauan sitten hyväksynyt.
Ainoa, mikä tuntuu välillä pahalta, on juuri tuollaiset Äiti42:n tyyppiset yksisilmäiset oman totuuden saarnaajat, jotka yrittävät meitä lapsettomia syyllistää ja vähätellä.
Synnyttämisen "vastuu" on peruja jostain kirkon vanhakantaisesta opista. Ei siis ole olemassa jotain yleistä moraalia, jonka mukaan meidän jokaisen tulee pyrkiä sikiämään ja täyttämään maa, vaan raamatustahan tämä käsky on tullut. Mutta jos näiltä oman totuutensa saarnaajilta kysyy, kuinka uskovaisia he ovat, aika harva heistä muuten elää kirkon oppien mukaan. Mutta tätä harhaa he kantavat mukanaan kuin piru raamatun lauseita. Miksiköhän?
Sanoit: "Mielestäni lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka todella ovat hänet elämäänsä halunneet ja ovat myös valmiit tinkimään omasta mukavuudestaan lapsen hyväksi. Mielestäni lapsen hyvinvoinnin pitää mennä aina vanhempien halujen ja toiveiden edelle.".
Olen kanssasi tästä satprosenttisesti samaa mieltä. Ja ympäristöäni tutkiessani olen monesti tullut siihen tulokseen, että nuo "vauvakuumeet" ja epätoivoiset isän metsästykset saavat motivaationsa jostain ihan muusta kuin lapsen hyvinvoinnista. Monesti syyt ovat ERITTÄIN itsekkäitä ja jopa epäinhimillisiä.
Monet naiset luulevat tulevansa naisiksi vasta synnyttäessään. Ja tarvitsevat sen isän ja lapsen nimenomaan tuon naiseuden heille takaamaan. Isä ja lapsi ovat ensisijaisesti tätä tavoitetta täyttämässä ja naisen itsekkyyttä palvelemassa. Ja lapsen saatuaan nämä naiset sitten saarnaavat paremmuuttaan kuin pyhää mantraa kaikille niille, jotka tekevät toisenlaisia ratkaisuita elämässään.
Itse seurustelen nykyään eronneen viikonloppuisän kanssa. Elämämme on tasapainoista, hyvää ja aikuista nautintoa tulvillaan.
Viikonloput vietämme miehen tyttären kanssa ja olemme hänelle silloin 100% läsnä ja keskitymme silloin hänen tarpeisiinsa. Olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että meistä ei välttämättä tai ainakaan luontaisesti olisi tuohon tehtävään 24/7 ja nostammekin hattua niille vanhemmille, jotka jaksavat päivästä toiseen laittaa lapsen edun omansa edelle. Valitettavasti vaan tuollaisia vanhempia on TODELLA harvassa. Pääosin vanhemmuus on enemmänkin lasten elättämistä oman toimen ohella. Ja sitä me emme halua tehdä. Näin ollen tämä aikuinen parisuhde-elämä sopii meille.
Toki, jos miehen ex-vaimo ei olisi halunnut lasta itselleen, kantaisimme vastuun miehen lapsesta ja vanhemmuudesta. Mutta kuten sanoin, vanhemmuus joka meille kelpaisi olisi 100% vastuuta ja lapsen edun ensisijaiseksi nostamista, ei OTO-vanhemmuutta.
Mutta jos palaan vielä hetkeksi sinun tilanteeseesi:
Mielestäni se, että kerrot oman päätöksesi lapsettomuudesta heti kärkeen on juuri oikea strategia - vaikka saatkin sitten myös niitä aggressioita niskaasi. Silloin ei voi yksikään nainen myöhemmin väittää, ettetkö olisi ollut rehellinen ja avoin valintasi suhteen.
Hyvää ja oikeaa kannattaa odottaa. Tilastojen mukaan meitä lapsettomia naisia on markkinoilla pilvin pimein, joten koska tiedät mitä elämältäsi haluat (ja mitä et siltä halua) pidä tavoitteestasi kiinni, äläkä suostu ottamaan huonoa omaatuntoa niistä aggressioista, joita nämä yh:t ja lapsikuumeiset sinulle yrittävät tarjota. Ne ovat heidän tunteitaan ja heidän aggressioitaan. Sinä et ole niistä vastuussa. Meillä jokaisella on oikeus tehdä elämästämme omanlaisemme.
P.S. Täältä netistä me toisemme löysimme ja tiesimme jo ensikertaa tavatessamme mitä pakettiin kuuluu. Siitä oli helppo edetä eteenpäin.
Ennen mieheni tapaamista sain minäkin kuulla muutamalta kandidaatilta, kuinka minunkaltaiseni itsekäs uranainen etosi heitä. Ihmettelin kuitenkin miten he perustelivat tuon aiheuttamani pahoinvoinnin, sillä eihän minun elämäntilanteeni ollut heiltä mitenkään pois. Sen kun jatkaisivat etsintää eteenpäin, kunnes kohtaavat sen pullantuoksuisen äiti-kandidaatin. Ei heidän minusta sellaista tarvinnut tehdä. Kuten sanottu: mitä on moneen junaan. Kukin saa rauhassa valita oman junansa. Niin yksinkertaista se on.
"Olen kanssasi tästä satprosenttisesti samaa mieltä. Ja ympäristöäni tutkiessani olen monesti tullut siihen tulokseen, että nuo "vauvakuumeet" ja epätoivoiset isän metsästykset saavat motivaationsa jostain ihan muusta kuin lapsen hyvinvoinnista. Monesti syyt ovat ERITTÄIN itsekkäitä ja jopa epäinhimillisiä.
Monet naiset luulevat tulevansa naisiksi vasta synnyttäessään. Ja tarvitsevat sen isän ja lapsen nimenomaan tuon naiseuden heille takaamaan. Isä ja lapsi ovat ensisijaisesti tätä tavoitetta täyttämässä ja naisen itsekkyyttä palvelemassa. Ja lapsen saatuaan nämä naiset sitten saarnaavat paremmuuttaan kuin pyhää mantraa kaikille niille, jotka tekevät toisenlaisia ratkaisuita elämässään."
Asia on justiinsa näin ja ihan lähiympäristöäkin seuraamalla asian voi todeta.
Kiitokset kommentistasi. Oli kiva lukea harkittua ja painavaa tekstiä. Itse olen yrittänyt elää elämäni niin hyvin kuin pystyn ja huomioida kanssaihmiset kaikessa toiminnassani. Tietysti olen myös nauttinut siitä, että saan antaa aikaa ihan itselleni. Siinä mielessä olen itsekäs, kyllä.
Tuntuu pahalta kun saa kuulla olevansa suurin piirtein ihmishirviö, kun ei halua lasta. Äiti42:n puheenvuoro, jossa mielenterveyteni kyseenalaistettiin tuntui pahalta. Minä haluaisin, että lasten hankinta olisi ihmisille tietoinen ja harkittu valinta eikä lapsia hankittaisi vain siksi, että niin on tapana. Lapsia ei myöskään saisi mielestäni hankkia "tuomaan sisältöä elämään". Lapsella on oikeus olla jotain muuta, kuin vanhempiensa viihdyke.
Iljettävää minustakin on tuo "uranaisten" syyllistäminen. Itse olen aina halunnut itselleni tasaveroisen kumppanin en mitään "kodin hengetärtä" .
Kyllähän minä helposti voisin sellaiseksi vanhan aikaiseksi "poissa olevaksi isäksi" ryhtyä. Siis sellaiseksi, joka ei lapsen hoitoon ja kasvatukseen paljon osallistu, vaan jättää sen äidille. Moinen ei kuitenkaan sovi ollenkaan nykyaikaan ja on epäeettistäkin. Vanhemmuuden taakka pitää mielestäni ehdottomasti jakaa molempien vanhempien kesken. Lisäksi olen sitä mieltä että lapsia hankkivien ihmisten pitää sitoutua lapsiinsa 100%. Omat halut ja tarpeet pitää jättää silloin toissijaisiksi.
Onnea Sinulle, kun olet löytänyt itsellesi hyvän puolison. Eläkää onnellisina : )
pysyä. Ei sovi mun elämään eikä ole koskaan sopinut. Piste.
T. N42
... on voimakas vietti ja sitä haastava elämän/ajattelutapa kirvoittaa siksi helposti kiivaita kommentteja.
Olen 37 v. lapseton nainen ja lapsettomaksi suurella todennäköisyydellä jään. Lapsettomuus ei ole oma valintani. Onneksi en kuitenkaan koskaan ole ollut sitä mieltä, että lapsettomuus pilaisi elämäni. Elämässä voi olla niin monenlaisia merkityksellisiä tavoitteita ja tarkoituksia.
Omalla kohdallani sopiva mies olisi sellainen, jolla olisi lapset jo laitettuna aiemmasta suhteesta tai joka ei jostain validista syystä halua lapsia.
Onnea etsintääsi!
...ja "jalostavat" ihmistä. Näin se vaan menee.
Minä en voisi kuvitella vakikumppanikseni lapsetonta miestä. Olen seurustellut jonkin aikaa kahdenkin lapsettoman miehen kanssa ja voin sanoa, että oli melkoista touhua.
Miehet olivat "heti kaikki minulle tänne nyt"-tyyppejä. Omat mieliteot ja -halut olivat tärkeimmät. Sympatiaa ja toisen huomioon ottamista ei juuri lainkaan. Melkoisen itsekkäitä jollakin lailla. Jonkinlainen tunteiden kylmyys tuli esille. Oltiin kohteliaita ja ystävällisiä, mutta syvempi tunne, esim. minun tai lapsen loukattua itseään, puuttui.
Miehet olivat ihania omantiensä kulkijoita ja kunnioitan heidän lapsettomuusvalintaansa ja materian ihailuaan, mutta vakikumppaneiksi ei heistä lapselliselle naiselle ole. Ehkä 6-kymppisenä huolin lapsettoman miehen sulhokseni.
"Oltiin kohteliaita ja ystävällisiä, mutta syvempi tunne, esim. minun tai lapsen loukattua itseään, puuttui."
Voin kuvitella tämän tilanteen. Mutta minkäs teet? Minulle tulee tämmöisessä tilanteessa mieleen, että onko sopivaa (liian tunkeiluna) puuttua asiaan. Varsinkaan jos ei ole vielä tutustunut naiseen ja sen lapsiin kunnolla.
Lapsellisella naisella on ollut se ex-mies ja tämä on lapsille se ainut oikea isä.
Miksi naiset eivät voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että lapseton mies voi haluta omia lapsia, vai onko niistä (lapsista) tehty jo naisen yksinoikeus ? Itse en kelpuuta kumppanikseni lapsellista naista, koska haluan kokea kaikki vanhemmuuteen liittyvät asiat yhdessä toisen kanssa.
Jos omasta halustaan etsii jotakin hyvin harvinaista, ei pidä valittaa löytämisen vaikeutta tai varsinkaan yrittää väkisin käännyttää muita toimimaan samalla tavalla kuin itse ajattelee. Samasta syystä on jokseenkin ikävää tuomita etsijä itsensä toteuttamisesta tavalla, joka ei muita vahingoita.
Tässä tapauksessa kuitenkin jo suhteen alkuvaiheessa pitäisi sanoa, että ei halua lapsia elämäänsä. Silloin kumppani voi etsiä toisen jos lapset ovat tärkeitä.
Lapsettomien naisten osuus 35-vuotiaiden ryhmässä on 25%.
Eli joka neljäs 35-vuotias nainen on lapseton. Ei se mielestäni ole enää kovinkaan harvinaista!
ap. etsi naista joka ei halua lapsia ollenkaan. Se on hyvin harvinaista ja itse sanoisin, että nainen joka ei halua lapsia ollenkaan on jollain tavalla "nyrjähtänyt"
Lapseton mies on jonkin sortin eunukki. Ymmärrän ettei sellainen mies naisille kelpaa.
Miten voi olla oikesti noin suvaitsematon ihminen? Et siis todellakaan pysty mitenkään ymmärtämään, että kaikki eivät halua lisääntyä, oli sitten mies vai nainen?
Hei eivät ole mielenterveydeltään häiriintyneitä tai sairaita, vaikka eivät halua lapsia.
Ja tätä ihmettelen, vaikka itselläni on lapsia. Miten sitten mahtaakaan käydä, jos kaikki lapsesi päättävät olla lisääntymättä - sinä painostat ja syyllistät heitä, kun sinusta ei tule isoäitiä. Sääli siis lapsiasi, jos elät keskiaikaa, jolloin naisen tehtävä oli vain ja ainoastaan synnyttää. Kova on kohtalo jos et saanut lasta ja olit viallinen.
Noin ajattelee ja puhuu vain yksikertainen ja yksioikoinen ihminen.
Hän on siis valitettavasti niin tyhmä, ettei hänen aivokapasiteettinsa kykene käsittelemään yhtään monitahoista asiaa. Hänelle sopivat suoraviivaiset tehtävät, joihin ei älyä tarvita - kuten lastenhoito.
tee kenestäkään mies. Isyys voi kuitenkin kasvattaa, jos oikeasti hoitaa sen kunnialla eikä jätä lapsen hoitoa naisen harteille.
Ihmiset käyttää rahaa ja vaivaa siihen että ei tule siittäneeksi lasta, joten miten se siitos muka olisikaan mikään saavutus kun joutuu näkemään vaivaa päinvastaiseen lopputulokseen?
Olen nainen, joka ei ole ikinä varsinaisesti suunnitellut "hankkivansa" lapsia. Ja olen sitä mieltä, ettei asioita kannattaisi liikaa suunnitella. Ehkä en voisikaan edes saada lapsia? (siis biologisesti)
En ymmärrä, miksi lasten "hankkiminen" (itse olen sitä mieltä, että niitä saadaan, ei hankita. vaikka se tietenkin edellyttää ensin sitä, että jättää ehkäisyn pois, mutta sekään ei vielä välttämättä takaa mitään) pitäisi olla jokin päämäärä elämässä. Jos olen jonkun mielestä sen takia itsekäs, niin jopas on taas...
En ole vielä täyttänyt edes kolmeakymmentä, joten kukapa tietää elämästä. Mutta enpä usko, että elämäni tulisi olemaan jotenkin aivan onnetonta, vaikken lasta tai lapsia saisikaan ikinä.Eikä mulla ole mikään hinku yksinhuoltajaksi, haluan yrittää saada lapsen ainoastaan, jos tilanne on sellainen, että kaikenlaisia tuollaisia kummallisia ajatuksia alkaa nousta pintaan...
Itse olen yli kolmikymppinen nainen ja en missään nimessä halua lapsia enkä ole koskaan halunnutkaan.
sua. Olen 42 enkä ole koskaan halunnut lapsia. Pidän lapsista, mutta en ole koskaan halunnut omia. Jos vastaan astelee yh-isä niin tervetuloa. Eli lapset on tervetulleita mun elämään, mutta vain ovesta, ei mun kohdusta :)
lastaa siinä kolmen ja neljän kympin välissä.